Moderni helvetti

"Helvetti on toiset ihmiset", ranskalaisfilosofi Jean-Paul Sartre sanaili. Tasapuolisuuden nimissä: Toisten ihmisten mielestä Sartren ei olisi pitänyt huudella eksistentialismipäissään naapuripöytiin pariisilaisessa bistrossa. Suomalainen säveltäjä Jouni Hynynen puolestaan on kuvannut helvettiä umpiporvarilliseksi idylliksi sonetissaan Helvetistä itään.

Tunnetuimman helvettikuvauksen kirjoitti tietenkin firenzeläinen rakennusviraston virkamies Dante Alighieri 1300-luvun alussa. Jumalainen näytelmä kertoo Danten omasta kuolemanjälkeisestä matkasta helvetin ja kiirastulen läpi paratiisin kirkkauteen. Matkalla hän tapaa ihmisiä, jotka viruvat helvetin eri kerroksissa. Jumalainen näytelmä on tyylilajiltaan "allegorinen kuvaus" eli käytännössä vaivoin verhoiltua vittuilua aikalaisille.

Koska maailma näyttää menevän aika lailla päin helvettiä, eikä Jumalaista näytelmää ole päivitetty yli 700 vuoteen, Sininen zeppeliini päätti uudistaa eli freeshata helvettikuvauksen omaan aikaamme sopivaksi. Moderni helvetti, olkaa hyvä.

MODERNI HELVETTI

Tarina alkaa, kun Dante eksyy Ikeaan. Alun perin Dante oli hakemassa sieltä vain lakanoita, mutta huomaa pian ostaneensa koristetyynyjä ja laavalampun. Ikeassa harhaillessaan Dante kohtaa ihailemansa kirjailijan Kauko Röyhkän, joka rahan puutteessa lupaa opastaa Danten halki tuonpuoleisen aina paratiisin lippakioskille asti. Danten kertomuksessa helvetti on suppilomainen ja jaettu yhdeksään eri piiriin syntien vakavuuden mukaan. Helvetti muistuttaa lohduttomuudessaan Aku Louhimiehen elokuvaa.

Ennen helvetin portteja Dante saapuu helvetin esipiiriin, joka on täynnä tolkun ihmisiä, jotka eivät uskaltaneet olla sen enempää hyviä kuin pahojakaan. Helvetin porteilla tolkun ihmisiä pistelevät paarmat ja ampiaiset, ja juonikkaat imevät verta heidän kasvoistaan. Heistä ei pidä sen enempää äärioikeisto kuin punavihreä kuplakaan.

Helvetin ensimmäinen piiri eli limbo on paikka, jossa elävät hyveelliset mutta jumalattomat ihmiset. Tällaisia ovat vaikkapa merentutkija Jacques Cousteau, kirjailija Samuel Beckett, profeetta Elastinen ja vallankumoushipsteri Che Guevara. Heidän elonsa soljuu kohtalaisen mukavasti, mitä nyt Beckettin Sampsa välillä hermostuu Elastisen loppumattomaan flow'hun.

Helvetin toisessa piirissä viruvat kupeksijat ja töpeksijät. Täällä grillaantuvat hitaalla liekillä ovensuuhun juttelemaan jäävät, kolikoilla bussissa maksavat, lastenrattailla pyöröovissa kohkaavat, vesijumppaajat ja hedelmiensä punnituksen vasta kassalla muistavat. Sinne on sijoitettu lisäksi ne, jotka laittavat kinkun juuston alle voileivällä, erikoiskahvinsa kevytmaidolla tilaavat, Suomen jalkapallomaajoukkue, cokista muusta kuin tölkistä juovat ja kaikki Suomen Euroviisu-edustajat (pl. Anneli Saaristo ja Laila Kinnunen). Nämä elämäntunaroijat kiikkuvat katariinanpyörässä suurta särkyä kokien.

Helvetin kolmanteen piiriin joutuvat muromainoksissa ja vatsan hyvinvointiin liittyvissä mainoksissa esiintyvät ihmiset, fitness-gurut, ihmiset jotka käyttävät arkikielessä sanaa "wellness" ja kuntosaleilla täydessä meikissä punnertavat. Tänne on sijoitettu myös mentaalikoutsit ja elämäntapavalmentajat. Heidän kohtalonaan on kuunnella päivästä toiseen Leevi and the Leavingsin hittiä Sopivasti lihava samalla kun puolimetriset tuhatjalkaiset rouskuttavat hitaasti heidän lihaansa. He saavat syödäkseen pelkästään tyydyttynyttä rasvaa. Tynnyrikaupalla.

Helvetin neljäs piiri on varattu tyylittömille ihmisille. Sinne joutuvat jääkaapin oveen magneettitarroja kiinnittävät, legginssejä/megginssejä muualla kuin urheilemassa käyttävät, rockabillyä fanittavat, t-paidan housujen sisään tunkijat, pirkanmaalaiset, liekkitatuointeja ottaneet, Kaj Stenvallin ankkamaalauksia seinälleen ripustaneet, huumorimukeista kahvinsa juovat, nakukalentereita tekevät ja ostavat, Mamban / Kaija Koon / Kissin / Aerosmithin kuuntelijat, kissanäyttelyjen tuomarit sekä myöhempien aikojen Johnny Depp. Kaikkien näiden ihmispolojen rangaistuksena on osallistua tuotantokaudesta toiseen Nätti nakuna -ohjelmaan, jossa heitä arvostelevat julmin sanankääntein Temptations Island Suomi -kilpailijat.

Helvetin viides piiri varataan pelkästään videotaiteilijoille. Heidät pakotetaan syömään VHS-kasetin nauhaa samalla kun heille esitetään aamusta iltaan juonellisia, järkeenkäypiä elokuvia, joissa on asiallista dialogia ja mieltäylentävä loppu.

Helvetin kuudennessa piiriin on koottu jumalatonta meteliä pitävät. Tänne päätyvät mm. lätisijät, törkyturvat ja kiukkupussit. He joutuvat pitämään hikistä sidostesukkaa suussaan ja kerrankin kuuntelemaan muita. Tänne on pudotettu kaikki a cappella -yhtyeet, nettirasistit, brändimanagerit, radion aamujuontajat, Twitterin kiukkuiset nimimerkit, virkamieskiekosta puhuvat urheilutoimittajat, työntekijälähettiläät, yleisöyhöttäjät, kolmannen asteen feministit ja perulaiset katumuusikot. Tässä piirissä viestintäninjat viedään teilipyörään joka aamu ja heille luetaan Japanin kulttuurihistoriaa. Helvetin kuudennen piirin asukkien kauhistuttavana kohtalona on kuunnella (Arvi Lindin äänellä) tosiasioita maailmanmenosta.

Helvetin seitsemäs piiri on varattu tärkeilijöille ja turhanseisottajille. Täällä heitä viillellään tuoreilla retikan siivuilla ja upotetaan tulikuumaan rāmen-liemeen yhä uudestaan ja uudestaan. Sen jälkeen heidät pakotetaan harrastamaan squashia ilman ironista sävyä. Tänne päätyvät olut-aficionadot, ranskalaiset yhteiskuntatieteilijät, puolisonsa rahoilla downshiftaavat, polkupyöränsä osa osalta Italiasta tilaavat, sikariharrastajat, kaupunkiviljelijät ja ihmiset, jotka kutsuvat itseään make-it-häppenöijiksi julkisesti. Aniilinpunaista "magentaksi" kutsuvat saavat kaiken lisäksi joka päivä 100 raipaniskua.

Helvetin kahdeksas piiri jaetaan kymmeneen kuiluun. Sinne päätyvät: 1.Konmaristit 2. #Digitalistit 3. Käsitetaiteilijat 4. Natsit (pl. Pirkko Saisio) 5. Susien salametsästäjät 6. Enemmän emojiitä kuin oikeita sanoja käyttävät aikuiset ihmiset 7. Elämäkertamusikaalien käsikirjoittajat 8. Miesasiamiehet 9. Kaikki elektronista poppia soittavat duot 10. Akateemisen kirjakaupan verkkosivujen hakukoneen tekniset toteuttajat. Koko joukko viruu kosteissa ja tikkuisissa jalkapuissa pimeissä selleissään. Ohi kulkevat Image-lehden toimittajat piiskaavat ja seivästävät heitä tylpillä kepeillä yhä uudelleen ja uudelleen.

Yhdeksäs ja viimeinen piiri on muista piireistä poiketen jäätynyt piiri. Siellä lojuvat Pandoran lippaaseen jäänyt vetyperoksidipullo ja Terve järki. Kuilun pohjalla istuu Lucifer, paholainen itse. Hänet on tuomittu iankaikkisesti ylläpitämään nimimerkkien takaa maailman Facebook-kirppiksiä ja kirjoittamaan samalla Ylilautaan. Mikä pahinta, helvetin pohjalla on pahasti pätkivä wi-fi-verkko. Luciferin ympärillä pörräävät tuhannet ja taas tuhannet demonit: murrepakinoitsijat, huumoriblogaajat, nousuhumalaiset esseeistit ja ne, jotka ovat keksineet itselleen oman hästägin. Heidän hirvittävänä "elämänään" on pitää ikuisesti Paperi T:n lyriikoita syvämerkityksellisinä ja siteerata niitä ulkomuistista.

Pelkäätkö sinäkin pellejä?

Maailman pelottavimpia asioita ovat klovnit, vatsastapuhujien nuket ja viktoriaanisiin mekkoihin pukeutuneet kaksossisarukset.

Olen itse kärsinyt keskivaikeasta klovnipelosta aina 1980-luvun lopulta asti, jolloin Pelle Hermanni yhtäkkiä sanoi nimeni Saloran television sisältä ja tuijotti minua pistävästi silmiin. Ole siinä sitten yökastelematta vuodet 1988–1991. Onneksi aikuisiällä klovnikammoni on pysynyt kurissa McDonaldseja ja kiertäviä tivoleita välttelemällä.

Mutta nyt maailmalta kantautuu uutisia ihmisiä säikyttelevistä pelleistä, jotka ilmestyvät kuin tyhjästä ja katoavat takaisin pimeyteen. Suomen ensimmäiset havainnot uhkaavista pelleistä tehtiin eilen Tuusulassa.

Syytän klovniepidemiasta leikkimielisiä ihmisiä, sillä mitä muuta klovnien harrastama säikyttely on kuin leikkimielisyyden ääri-ilmiö? Jo vuosi sitten Sininen zeppeliini kirjoitti arjen pelleilijöistä, jotka ahdistelevat normaaleja ihmisiä työpaikoilla ja vapaa-ajalla. Nyt leikkimielisyydellä leikittely on lähtenyt sitten lapasesta. Jokaisen pelillistämisen päässä seisoo lopulta klovni astalo kädessään. Että kiitos yhteisömanagerit ja toimintaterapeutit, kiitos todella paljon!
......................

Uutiset vaanivista klovneista ovat heikentäneet elämänlaatuani tuntuvasti. Kauppareissuni ja lemmikkihillerini ulkoiluttaminen ovat muuttuneet piinaavaksi kauhuksi. En uskalla hakea autoani pysäköintihallista, jääköön sinne kevääseen asti. Iltaisin harjaan hampaat silmät kiinni, sillä pelkään, että yhtäkkiä peiliin katsoessani huomaan takanani seisovan klovnin. (Näin minulle itse asiassa kerran kävikin Linnanmäen miestenvessassa.) Vintille tai lenkkipolulle en lähde enää koskaan. Valmistamani omenahillot saavat kerätä hometta maakellarissa. Sillä missä tahansa saattaa lymytä pelottava pelle.

Tiedän, etten ole ongelmani kanssa yksin. Suomessa on luultavasti kymmeniä tuhansia kaltaisiani, jotka häpeillen kärsivät klovnipelostaan. Haluankin siksi näin avoimesti nimimerkin takaa kertoa omasta selviytymistaistostani.

Pyydän tällä avoimella kirjeellä tunnustusta ja hyväksyntää meille pellepelkoisille. Vaadin, että terveysviranomaiset ottavat klovnipelon eli koulrofobian vihdoin tosissaan. Meitä koulrofoobikkoja hyppyytetään luukulta toiselle ja ongelmiamme vähätellään. Erityisen pahalta tuntuu, kun ihmiset sanovat, että klovnipelon taustalta löytyy muita tunne-elämän selvittämättömiä ongelmia. Ei löydy, klovnit vain ovat hemmetin pelottavia!

Annan esimerkin omasta elämästäni jatkuvan, kasaantuvan pellepelon kanssa. Olen toistuvasti ilmoittanut lyhyen sairaspoissaoloni syyksi näkemäni klovnin, mutta työterveyslääkäri ei suostu kirjoittamaan minulle sen enempää hermolomaa kuin lääkkeitä. Kunnon mömmöjen sijasta lääkäri suositteli minulle siedätysmenetelmää eli että kävisin Sirkus Sariolassa säännöllisesti. Mutta en minä ole mikään Batman, en minä pärjää ilkeille klovneille.

Pellepelkoisille nauramisen pitää loppua viimeistään nyt, ennen hallitsematonta klovnitulvaa. Keskitytään sen sijaan ongelman alkusyyhyn eli klovneihin. Nämä virnistelevät talkkinaamat on pantava kuriin, oli kyseessä sitten harlekiini, miimikko, hovinarri tai perus sirkuspelle.

Ehdotan, että viranomaiset vastuuttavat klovniasiat. En tiedä, kuuluuko klovnien valvonta nykyisellään sisäasiainministeriölle vai työ- ja elinkeinoministeriölle. Toiseksi poliisilla tulee olla riittävät resurssit ja valtuudet ottaa kiinni maassamme luvattomasti pelleilevät ihmiset.

Lisäksi viranomaisten tulisi välittömästi ryhtyä seuraaviin toimiin kansalaisten hyvinvoinnin turvaamiseksi ja klovniepidemian lopettamiseksi:

 

• Kiertävät tivolitsuljetaan 
• Nenäpäivä lopetetaan
• Pellehyppykisat kielletään tai vaihtoehtoisesti uima-altaat tyhjennetään
• Kaikki Yön Varietee-albumit poltetaan
• Naamiaisasuliikkeiden pukuvalikoima muutetaan luvanvaraiseksi ja tarkkaan valvotuksi
• Jokaiseen klovniasuun lisätään numero klovnin tunnistamisen helpottamiseksi
• Pellettiä aletaan kutsua polttobriketiksi
• Pelle Miljoonan nimi muutetaan Petri Samuli Tiiliksi

Uskon, että näillä toimilla Suomi säästyy vakavalta pelleilyltä, ja me aivan tavalliset klovneja pelkäävät ihmiset uskallamme taas liikkua kaduillamme. Lopuksi haluan sanoa teille muille pellepelkoisille, että kertokaa rohkeasti vaivastanne läheisillenne. Puhuminen pelleistä helpottaa. Häpeilemisen aika on ohi.

Vaikeinta natsismissa on pyykinpesu

Natsismi on pitänyt pintansa kilpailussa ihmisten vapaa-ajasta, vaikka salibandy ja Pleikkari houkuttelevat taikapiiriinsä yhä suuremman osan ikäluokkiensa lahjakkaimmista nuorista.

Lyhyesti selitettynä natsismi on poliittinen aate, jossa itävaltalainen mies esiintyy saksalaisena miehenä, joka haluaa liittää Itävallan Saksaan. Siinä sivussa reippaat 40 miljoonaa ihmistä kuolee.

Harrastajamäärien pienentyessä myös kotimaisten natsien laatu on romahtanut. Nykyään kansallisen tason natsikärkeen riittää, että osaa piirtää hakaristin suht oikein. Se on tietysti sikäli kummaa, että Hitler oli kuvataiteilija.

Nyt natsismin ongelmiin on havahduttu jopa kansallissosialistien keskuudessa. Männäviikolla natsismin tulevaisuudesta huolestunut helsinkiläispariskunta Stig Heil ja Arja Laine perustivat Kumpulan Kylänatsit ry:n. Pariskunta haluaa luoda pääkaupunkiseudulle matalan kynnyksen paikkoja natsistiselle toiminnalle.

Sininen zeppeliini päättikin matkustaa ykkösen ratikalla Käpylään ja tunkea törröttävä karvamikrofoni natsiparin rohtuneille huulille.


Huomenta Stig Heil, mistä kumpujen yöstä kumpusi ajatuksenne perustaa asukastoimintaan perustuva natsijärjestö?
"Ajattelimme, että monissa suomalaisissa taloyhtiöissähän jo nykyisellään vaikuttaa vähintään yksi natsi. Naapurin vessan vetäminen klo 22 jälkeen tai lasten leikkiminen pihanurmikolla ovat monelle ahaa-elämyksiä, joissa hänen oma natsisminsa nousee pintaan."

Arja Laine, natseilla tuntuu olevan kovasti ikävä maine. Mitä Käpylän Kylänatsit aikoo tehdä natsien brändin parantamiseksi?
"Käsi pystyyn – siis kuvainnollisesti! – joka ei joskus tuntenut ennakkoluuloja? En sano, etteikö natsien imago olisi osin oikeutettu, onhan tässä ollut 1900-luvullakin kaikenlaista. Ja tuo meidän Stig saattaa vaikuttaa pelottavalta väkivaltaisia huutoja megafoniin karjuessaan, mutta hänen sydämensä on puhdasta natsikultaa. Siksi toivoisin, että ihmiset tulisivat avoimin mielin kysymään natsismista."

Mitä sitten pidätte suurimpana ennakkoluulona natsismista?
"Ehkä se, että kun sanoo olevansa natsi, niin ihmiset eivät sitten huomaa enää mitään muuta asiaa ihmisessä. Pitäisi nähdä se ihminen sieltä kansallissosialismin takaa. Suurimman osan aikaa natsi tekee kuitenkin ihan tavallisia asioita, käy kaupassa, vihaa ja mainitsinko jo vihaamisen? Natsin arki on aika tyypillistä äärioikeistolaisen arkea huolineen ja murhineen."

Pidättekö natsismia ääriajatteluna?

"En tietenkään! Maailmassa on paljon kahelimpia ideologioita kuten se, että aikuinen ihminen tarvitsisi päivittäin maitoa tai että ydinvoiman rakentaminen olisi kannattava bisnes omillaan."

Stig Heil, mikä on mielestänne parasta natsismissa?
"Kyllä se on se fiilis, että kiusataan porukassa heikompaa. Että sanoisin yhteisöllisyys."

Entä mikä on vaikeinta natsismissa?
"Ettei pese kirkkaanpunaista natsilippua valkopyykin kanssa. Silloin natsilippu haalistuu pinkiksi ja värjää samalla valkoiset kauluspaidat pinkeiksi. Marssi siinä sitten! Sitten on vielä tämä historiallinen pyykinpesu erikseen. Eikö ole ironista, että nimenomaan natsismissa valkopesu on niin vaikeaa."

Stig Heil,  mitä muuttaisit natsismissa?
"En kauheasti muuttaisi mitään, mutta ehkä vähän sellaista suvaitsevaisuutta kaipaisin lisää. Että siedetään niitä poikkeaviakin äärinäkemyksiä."

Arja Laine, te penäsitte asiallista ja faktoihin perustuvaa yhteiskunnallista keskustelua taannoisessa Facebook-päivityksessänne "Pappi lukkari talonpoika rättipää raiskari tappaja asiallinen keskustelija viulunsoittajaislamisti katolla!!!!!". Miten yhteiskunnallinen keskustelu jatkui siitä sitten?
"Tuntuu, että sananvapauttani rajoitetaan sillä lailla vastaan sanomalla. On ikävää, että kun huorittelen ja haukun, niin joku lähettää minulle viestin, jossa minua huoritellaan ja haukutaan. Sellainen tuntuu hirveän pahalta. On natsillakin tunteet! Teen nykyisin poliisille tutkintapyynnön kaikista, jotka lainaavat minua, koska lainattuna juttuni näyttävät aika kaistapäisiltä."

Stig Heil, miksi natsien kokouksissa –  anteeksi nyt vain –  näyttää aina olevan tosi rumia ihmisiä?

"Kiva kun kysyit! Valemedian asettamat ulkonäköpaineet nykynatseille ovat aivan valtavat. Pitäisi olla hoikka ja pitkä ja vaalea. Me ollaan yritetty sanoa etenkin nuorille natseille, että jokainen natsi on hyvä just sellaisena kuin hän on. Sinkkunatseillehan tilanne on tosi vaikea – Tinderissä moni pyyhkäisee ohi ihan pelkästään sen kuvan taustalla näkyvän valtavan natsilipun takia. Liian vähän sinkkunatsina sai pyrstöä, se pitää tunnustaa.

Aika harva suomalainen, jos juuri kukaan, kannattaa natsismia. Tuntuuko natsistinen yhdistystoiminta välillä työläältä?
"Paljon natsismissa tulee sellaisia puhtaita turhautumisen hetkiä. Kuten vaikka se, että Normandian rannalla on ihan helvetisti hampaisiin asti aseistettuja amerikkalaisia sotilaita. Silloin pitää vaan keskittyä niihin onnistumisen kokemuksiin."

Stig Heil ja Arja Laine, miten päivänne tästä jatkuu?
"Lähdemme tästä Käpylän Kylänatsien joukkiolla vähän kaupunkiviljelemään. Sen takia meillä on nämä astalot."

Kiitokset teille molemmille ja koko Käpylän Kylänatsien porukalle (3) haastattelusta.

"Kiitos itsellenne SZ, haluatko tällaisen kivan hohtavan hakaristiheijastimen hihaasi? Se on tosi näppärä nyt lähestyessämme pimenevää vuodenaikaa?"

Ei kiitos, jään mieluummin auton alle.

Nuori, aikuiset pilaavat työlämäsi

Moicca nuori, tervetuloa työelämään! Tulit viimeisenä ja sinut potkitaan pois ensimmäisenä, mutta ei se mitään, sillä se on aikuisten mielestä oikein. Nuoruus on lahja – siis aikuisille, joilla on vakituinen duuni.

Nuori, aivan ensimmäiseksi sinun pitää karistaa harhaluulo, että työpaikalle tultaisiin tekemään töitä. Väärin! Aikuiset tulevat töihin tapaamaan muita aikuisia.

Kun ymmärtää, ettei työpaikka ole töitä vaan juttuseuraa varten, pärjää hyvin suomalaisessa keskisuuressa yrityksessä tai virastossa. Reippaasti kahvitauolla alkaneen työaamun keskeyttää työmaakopilta kuuluva puheensorina, jossa vatvotaan edellisyön NHL-tuloksia tai spekuloidaan orastavilla työpaikkaromansseilla. Lounaan jälkeen palaa helposti puoli tuntia mökkilaiturin nikkaroinnista kertoessa. Aikuisia ylipäätään kiinnostavat todella tylsät asiat kuten kohdevalaisimet ja maalämpö.
.........................

Nuori, työelämässä huomaat, että aikuiset tykkäävät vatuloida (aikuisten sana chillille). Suomi makaa taantuman pohjalla, mutta aikuiset kinastelevat siitä, mitä kahvia pitäisi ostaa taukohuoneeseen ja valittavat, ettei lounasravintolassa ole tarjolla pekaanivegaanille sopivaa, umamin makuista vaihtoehtoa. Aikuisen suomalaisen vatsa on enemmän sekaisin kuin Afganistanin sisäpolitiikka.

Nuori, suomalaisessa työelämässä vika on aina joko ATK:ssa tai AKT:ssä. Sillä sekunnilla kun jokin laite ei toimi, putoavat hanskat lattialle.

Toimistolla aikuinen on jatkuvasti vereslihalla. Aikuisen työpäivä menee piloille, jos toimiston ilmankostutin lakkaa toimimasta. Kun ilmastointi puhaltaa liian kovaa, aikuinen vilustuu, ja kun se puhaltaa liian hiljaa, aikuinen hikoilee, sillä aikuisella on vaihdevuodet (älä huoli, kuulet asiasta varmasti). Aikuinen pitää tilastolliset kahdeksan saikkupäivää, sillä muuten ne menisivät hukkaan.

Kun aikuinen puhuu työpaikkakiusaamisesta, hän tarkoittaa useimmiten tilannetta, jossa esimies on pyytänyt häntä suorittamaan työtehtävän. Kahvitkin justiinsa tippumassa, tässä nyt mihinkään globaaliin kilpailuun pysty irrota. Ja pitikö sen firmankin sitten sinne someen mennä, eikö se ole tarkoitettu teineille?
..............................

Nuori, unohda elinikäinen oppiminen ja taitojen kartuttaminen. Aikuisten mielestä lähellä eläkeikää (= noin 17 vuotta eläkeikään) ei kannata enää ryhtyä mihinkään uuteen rojektiin (aikuisten sana prokkikselle). Aikuisen ei tarvitse oppia uutta, ja kaikki muutos on pahasta.

Aikuisten mielestä samalla työpaikalla pitää olla kauan, muttei koskaan pitkään. Aikuiset tietävät, että lapsettomat, sinkut, harjoittelijat ja muu joutoväki kyllä tuuraa. Eihän niillä ole iltaisin mitään muuta ohjelmaa, paitsi korkeintaan suklaan mutustaminen tai punkkupäissään facebookkaaminen. Aikuisilla on etuajo-oikeus heinäkuuhun, talvilomaviikkoon ja jouluun.

Nuori, valitettavasti työelämässä joukkoja ei johdeta edestä. Suomalainen työnjohto on liuta aikuisia, jotka ovat törmänneet luovuuteen kerran humalassa Pietarin Eremitaasissa, eivätkä museon vahtimestarit pitäneet asiasta. Aikuinen antaa potkut sähköpostilla ja arvostelee työtapoja tupakkipaikalla pihan puluille. Aikuinen on esimiehenä hitleri, alaisena kommari ja pikkujouluissa berlusconi.

Firman juhlissa aikuiset kuuntelevat Vicky Rostia ja tanssivat kummalliseen hetkutustyyliin kuin olisivat saaneet malariakohtauksen. Yleensä heillä on leveä kravatti otsalla ja rucolaa hampaiden välissä. Mikä pahinta, "rennoissa" työpaikan tilaisuuksissa aikuiset halaavat liian pitkään ja liian alhaalta. Aikuisten miesten dödöt tuoksuvat tuholaistorjunnalta, ja aikuisten naisten parfyymi aiheuttaa nuorukaiselle astmakohtauksen.

Työkykyristeilyllä aikuiset haluavat paeta hiekkaan valunutta elämäänsä ja juovat siksi kummia drinkkejä ja pakottavat kaikki karaokeen, vaikka sinä, nuori, haluaisit vain kotiin pelaamaan Pleikkaria. Nuori, työkykyristeilyllä toivot, että laiva osuisi jäävuoreen.

Nuori, mitä sinun sitten pitäisi tehdä elämällesi? Vältä suomalaista työelämää kuin ruttoa. Suosittelemme sinua lähtemään ulkomaille ja perustamaan sellaisen slushin tai start-uppin tai mitä niitä nyt on. Myös kotiin jääminen on ihan terve vaihtoehto.

Surukriittisyys on nyt muodikkainta kriittisyyttä

Yhä useampi suomalainen kritikoi asioita, joista ei ymmärrä mitään eikä viitsi ottaa selvää.
Ennen pelkästään pahantuulisten humanistien suosima kriittisyys on viime vuosina levinnyt kulovalkean tavoin rahvaan harrastukseksi.

Kun aiemmin älyllinen tyhjäkäynti purkautui perus jupinana Kesoililla, nykyisin jokaisella on mahdollisuus levittää omaa pahaaoloaan ennennäkemättömän nopeasti ja laajalle.

"Nykyaikana jokainen meistä on media. Millä siis tarkoitan, että jokainen meistä on oma Mitä Vittua -lehtensä", kriittisyystutkija Jari Kalapuikkonen tiivistää.

Kalapuikkonen tietää mistä puhuu, sillä hän on eräs harvoista suomalaisista, joka on ylittänyt kriittisen pisteen. Tämä tapahtui vuonna 1989 Puijolla.

Kalapuikkosen mukaan yhden kriittisyyden sijaan pitäisi puhua useista eri kriittisyyksistä. Ihminen voi olla esimerkiksi rokotekriittinen, mediakriittinen, ilmastokriittinen, maahanmuuttokriittinen, evoluutiokriittinen, kulutuskriittinen, EU-kriittinen, sukupuolikriittinen tai Nato-kriittinen. Ainoastaan koiranpentuihin ei vielä suhtauduta kriittisesti, mutta luultavasti kissaihmiset jo hautovat asiaa.

"Ehdottomasti erikoisin kriittisyyden muoto on itsekriittisyys, jota ihmisistä harrastaa vain noin joka viideskymmenes. Ja lähdekriittisyydestä en viitsi tässä edes puhua", Imatran yliopistolla väitöskirjaansa valmisteleva Kalapuikkonen tuhahtaa.
.................................

Myös kritiikki elää ajassa. Syksyn ehdoton trendi kriittisyydessä on surukriittisyys. Siinä kritikoidaan muiden ihmisten osoittamaa ja tuntemaa empatiaa. Toisin sanoen sitä, että ihmiset surevat väärin.

Surukriitikko Esa Linja-Auto moittii tuoreessa kiistakirjoituksessaan Surun pyyhit silmistäsi pois TAI MUUTEN! (Internet-ajatelmat 2015) suomalaisia epäjohdonmukaisesta suremisesta ja liikuttumisesta.

”Haluan korostaa surun määrämittaisuutta. Että kun surraan, niin surraan tasaisesti ja reilusti. Ei se vaan voi mennä niin, että yhdestä tragediasta liikututaan ja toisesta ei. Ei täällä nyt surra kuin siat vatukossa!”, Linja-Auto latoo.

Hän toivoo, että jatkossa ihmiset ”edes vähän ajattelisivat”, ennen kuin muuttavat somessa profiilikuvaansa tai klikkaavat sydäntä. Hän korostaa, että tunteiden näyttämisessä pitäisi käyttää kylmän viileää järkeä.

Kriittisyystutkija Jari Kalapuikkonen kertoo, että yletön kriittisyys on jo synnyttänyt oman vastailmiönsä. Niin sanotut kriittisyyskriittiset kyseenalaistavat jatkuvan ilmiöiden ja ihmisten arvioinnin. Kriittisyyskriittisten mielestä ihmisten pitäisi suhtautua avoimella mielellä asioihin. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi enkelit, sähköallergia ja erityisesti sähköallergiasta kärsivät enkelit.

Eihän rallia voiteta, jos siellä pelätään

Liikenteessä ei tunneta eikä anneta armoa. Siellä suomalainen kohtelee toista suomalaista yhtä huonosti kuin hän kohtelee sotaa pakenevaa sylilasta ylipäätään elämässä.

Liikenteessä kamppailevat keskenään autoilijat, pyöräilijät ja jalankulkijat. Vain veneilijät eivät taistele kenenkään kanssa, vaan he lipuvat leppoisasti villaneule vinossa toistensa ohi lain sallimassa yhden promillen humalassa. Ruorijuopumus on ikään kuin lempeä rattijuopumus.


Autoilijat ovat tiellä liikkujista vihatuimpia – ja täysin syystä. Tyypillinen suomalainen autoilija on sosiopaatti 1,8 litran moottorilla. Sumuvalot päällä hän puskee edessä ajavan takapuskuriin kiinni. Hän yrittää aina ehtiä vanhoihin vihreisiin, sillä hän ei kerta kaikkiaan usko, että valot vaihtuisivat enää milloinkaan. Ajaessaan hänellä on toinen käsi meikkipussilla, toinen käsi iPhonella.

Suomalaisen autoilijan mielestä liikennesäännöt ovat nynnyille. Suojatielle pysähtyminen, tilan antaminen kaistan vaihtajalle ja vilkun käyttö ovat kaikki heikkouden merkkejä. Eihän rallia voiteta, jos siellä pelätään. Aja lujaa isi nyt vaan.

Suomalaisen autoilijan mielestä holhousyhteiskunta meni liian pitkälle jo vuonna 1973, jolloin liikennenopeuksia ruvettiin ylipäätään rajoittamaan. Nykyisin reipas tilannenopeus on suomalaisen miehen ilmeinen keino kapinoida feminismiä vastaan. Sitä paitsi naistutkija pilaavat jo liikennemerkitkin!

Eniten liikenteessä saa silti pelätä työkseen autoilevia, sillä ammattikuljettajien ei tarvitse välittää amatöörien laatimista säännöistä. Siksi ammattikuljettajalle normaali nopeus on rapsakka 30 prosentin ylinopeus.

Välillä vaikuttaa, että kaikki Suomen ammattiautoilijat ovat luonnevikaisia. Rekkakuskit yrittävät rikkoa äänivallin rajan ABC-asemien välillä. Bussikuskit heittävät kiroillen ulos, jollei matkakortti toimi ensimmäisellä sipaisulla. Taksin perusmaksulla (5,90 euroa) saa kuulla kuskilta 15 minuuttia rasistista jorinaa. Öiseen aikaan hinta hieman nousee, mutta toisaalta niin nousee juttujen sisältämä rasismikin.

Tässä blogauksessa emme edes puutu karavaanareihin, mopoautoilijoihin ja muihin autoilijoiden irvikuviin. Suomalaiset ovat muuten kansa, jolla on maailman lyhimmät peräkärryt ja maailman pisimmät lautapinot.


Polkupyöräilijät tunnetaan liikenteen anarkisteina. Joka kodin kiljuanarkisteista fillaristit eroavat rikkomalla enemmän sääntöjä ja pukeutumalla neonkeltaiseen lycraan. Yleensä he ovat myös äkäisempiä kuin kuin se tavallinen itsensä nitojalla somistanut anarkisti.

Pyöräilijät uskovat, että koska he eivät saastuta, heille sallitaan kaikenlainen typerehtiminen ja toilailu muiden tielläliikkuvien kustannuksella. Moni työmatkapyöräilijä luulee olevansa kotikylän Lance Armstrong. Pois alta taaperot ja sorsapoikueet, täältä tulee konttorin kovin katuhaukka! Eläkeläispyöräilijöiden aseena on kilikello, jota he rimpauttavat ajaessaan jalkakäytävän oikeaa puolta. Kelloa soitetaan vasta aivan vastustajan selän takana, jottei tämä pysty ennakoimaan pyöräilijän tuloa.

Oma vastenmielinen pyöräilijöiden alalajinsa ovat moottoripyöräilijät, nuo äidin omat pikku evilknievelit. Siistimättömässä pujoparroissa ja rumissa liekkikuvioiduissa keinonahkaliiveissään he pärisyttelevät pitkin raittia, desibelien noustessa hurjiin lukuihin.


Jalankulkijat ovat myös yksiä perkeleitä. Nenä kiinni älypuhelimessa ne rynnivät kuin sopulit autotielle silloinkin, kun hajonnut vesiputki suihkuttaa tulikuumaa vettä 15 metriä ilmaan. Poppaloora (se puhuva auto) sanoisi: "Katsokaa nyt **** eteenne!". (Kyllä, Poppaloora on paha suustaan.)

Osa kävelijöistä aseistautuu suksisauvoilla tai lastenvaunuilla. Sitten ne ryhmittäytyvät leveäksi, höliseväksi rintamaksi kadulla ja tukkivat normaalin nettoveronmaksajan reitin. Sauvoilla sohitaan reikiä vastaantulijoiden lenkkareihin ja mäyräkoiriin kuin millään ei olisi enää mitään väliä.

Välillä jalankulkijoiden on pakko turvautua julkisiin kulkuvälineisiin (tietysti, eiväthän he olisi alun perinkään jalankulkijoita, jos heillä olisi varaa omaan autoon). Metroissa ja raitiovaunuissa voikin aistia jalankulkijoiden yleisen pahan olon ja pettymyksen maailmaan.

Oikeastaan normaali ihminen kykenee liikkumaan mukavasti ainoastaan bisnesluokassa mannertenvälisillä lennoilla. Suosittelemme sitä kaikille.

Lahen Klu Kluks Klan kiistää yhteydet jäseneensä

Ihmiset pakenevat sotaa vain päätyäkseen Lahteen. Se ei ole oikein eikä millään lailla humaania.

Onneksi tämän ymmärtää Lahen Klu Kluks Klanin suurkeulavisiiri Jarkko Hemohes, joka tuomitsee jyrkin sanankääntein pakolaisiin kohdistuneet näkemyserot Lahden Hennalassa.

"Kyse oli yksittäisen klaanilaisen mielipiteestä, joka ei millään lailla edusta Lahen KKK:n näkemyksiä, jotka ovat täysin samanlaiset."

Hemohes korostaa, ettei Lahen KKK hyväksy minkäänlaisia värillisiin kohdistuvia oikomishoitoja. Hän huomauttaa, että lahtelainen lyö joka tapauksessa ulkopaikkakuntalaista ihan tämän ihonväristä välittämättä.

"Jokainen pakolaisvyöry on ihminen. Se helposti unohtuu näinä aikoina, kun tulijoita on enemmän kuin soittajia Lahden sinfoniaorkesterissa."

Hemohesille itselleen Hennalan torstainen rotutempaus tuli täytenä yllätyksenä.

"Olin siinä rauhassa maistelemassa Molotovin cocktailia ja veistelemässä autotallissa ristiä, kun looshilohikäärmeemme Herman Göringenting soitti ja sanoi, että laitapa Jakke MV-lehden nettisivut auki, tämä taitaa kerrankin olla totta, mitä siellä seisoo."  

Suomen huppu-urheilun muutostyöryhmän (HUMU) jäsenenä pitkään toiminutta Hemohesia harmittaa, että Klu Kluks Klan kärsii edelleen huonosta maineesta, vaikka lynkkauksia tai kirkon polttoja ei ole tehty enää pitkään aikaan. Hän muistuttaa, että Lahen Klu Kluks Klan on valkoisen rodun voittoa tavoittelematon yhdistys.

"Lahen Klu Kluks Klan ei halua hirttäytyä yhden asian liikkeeksi, vaan tavoitteenamme on kehittää Lahti Business Regionia. Ja rotuerottelua."  

Erityisen ikävänä Hemohes pitää, että Hennalan sananvapaustapahtuman jälkeen KKK:n asut yhdistyvät ihmisten mielissä Leijonat-paitaan ja Suomen lippuun.

"Tällaisten puolirikollisten tunnusten kanssa me suippopäät emme halua olla missään tekemisissä. On tässä omassakin brändissä kuulkaa tekemistä."

Lahen Klu Kluks klaanin kuuluu voittopuolisesti kantasuomalaisia miehiä sekä yksi tosi kalpea Mohammad niminen kaveri.

"Kutsumme häntä leikkisästi Moha-Matiksi. Oikein reipas ja mukava kaveri, tekee hemmetin hyviä libanonilaisia pöperöitä", Hemohes sanoo. 

Röntgenhoitaja: Suomalaisten sydämettömyys luultua yleisempää

Joka neljäs suomalainen on täysin sydämetön, ja jopa 40 prosenttia kärsii vakavasta sydämen vajaatoiminnasta silloin, kun asia koskee vieraita ihmisiä. Hätkähdyttävät tiedot käyvät ilmi röntgenhoitaja Tuija Stukin kohukirjasta Röntgensäde ja menninkäinen (Duodecim).

Työurallaan Stuk otti tuhansia rintakehän röntgenkuvia suomalaisista, mutta vasta jäätyään eläkkeelle hän uskalsi koota näkemänsä hirveydet yksien kansien väliin. Stukin säilyttämät potilaskuvat paljastavat kiistatta, että hämmästyttävän moni kansalainen elää koko elämänsä ilman sydäntä.

"Sydämen paikalla saattaa olla pelkkää mustaa tai sitten pieniä esineitä, vaikkapa nielaistu kultalusikka tai todella syvään vetäisty herne. Muutamissa tapauksissa havaitsimme myös BMW:n avaimet", Stuk sanoo.

Tavallisimmin röntgenkuvissa sydämen paikalla näkyvä musta massa on möyhtää eli netissä möyhäämisestä ihmiseen hitaasti kertyvää raskasmetallia. Suurina annoksina se aiheuttaa kroonista perseilyä muun muassa liikenteessä ja lehtien tekstiviestipalstoilla. Stuk toivoo, että sydämettömyys otettaisiin vihdoin todesta, ja se saisi virallisen tautiluokituksen.
...................

Keuruulainen keinosiementäjä SexyJarmo, 37, on yksi sydämettömistä suomalaisista. Mies ei halua kertoa oikeaa nimeään, sillä hän on vastikään solvannut nimimerkin takaa afrikkalaisia, naisia, vasemmistopoliitikkoa, oikeistopoliitikkoa, ex-vaimoaan, erästä niuhoa keliaakikkoa, Albertinkatua sekä poikansa lemmikkimarsua Pörröä.

"Raivostuttaa, kun sananvapauttani yritetään rajoittaa olemalla eri mieltä kuin minä olen ja korjaamalla päästäni keksimiä faktoja! Vihaksi pistäisi tuollainen, ellen jo olisi vihainen", SexyJarmo sanoo.

SexyJarmo kuten muutkin sydämettömät ihmiset eivät yleensä itse tajua omaa tilaansa. Tämä kuuluu taudinkuvaan, ja vaikeuttaa hoitoon hakeutumista. SexyJarmokaan ei myönnä vikaansa, vaan on lähinnä täys mulkku.

"Joko saa puhua pakolaisista? No, puhun kuitenkin. Nimittäin minä vähän laskeskelin. Että kun Suomen pinta-ala on 338 424 neliökilometriä, ja maailmassa on nyt sellaiset seitsemän miljardia ihmistä, niin jos kaikki meille tuppautuvat, niin jää jokaiselle asuinsijaa vain tuollaiset palttiarallaa 0,00005 neliökilometriä. Ja sitä paitsi tulee vieläkin ahtaampaa, kun ei niistä ketään kumminkaan Ahvenanmaalle sijoiteta", SexyJarmo kertoo.

SexyJarmon mukaan maailma muuttuisi paremmaksi paikaksi, jos vain joku muu tekisi jotakin asioiden eteen. "Kunhan auttavat sillä lailla oikein, ettei tarvitse taas lähettää niille auttajille tappouhkauksia."

SexyJarmosta olisi myös hyvä, jos hädänalaiset ihmiset menisivät jonnekin toisaalle tai ylipäätään lakkaisivat olemasta niin jumalattoman hädänalaisia koko ajan.

"Ja mikä tahansa sota ratkeaisi ihan jo sillä, että ne paikalliset miehet matkustaisivat maansa itärajalle ja ampuisivat havukosta ryssää niin maan perusteellisesti. Tiedän tämän, koska olen nähnyt Edvin Laineen Tuntemattoman sotilaan ainakin 25 kertaa."

Sydämettömyys ei ole merkittävästi haitannut SexyJarmon elämää, ja tulevaisuuskin näyttää valoisalta. Suunnitelmissa on muun muassa aloittaa ruokapalsta Mitä Vittua -lehdessä ja sylkeä tumman lapsen päälle kadulla. SexyJArmon mielestä tärkeintä on kuitenkin muistaa, että koska ei voida auttaa kaikkia, ei kannata auttaa ketään.

"Ei tämä ole mitään rakettitiedettä: Ollaan nyt ensin hoitamatta ne omatkin köyhät."

Sydämettomät ihmiset heittävät usein tällaisia kommentteja ihan läpällä, mikä on ironista, sillä eihän sydämettömillä ihmisillä ole läppää.

Miesten vapautusrintama iski koteihin ja parisuhteisiin

Miesten vapautusrintama päästi perjantaina yli 500 suomalaismiestä luontoon. Koordinoiduissa iskuissa miehiä vapautettiin naisten ikeestä ympäri Suomea. Lisäksi eräs Tero vapautettiin Varkauden ABC:n miestenvessasta, jonne hän oli jäänyt jumiin toissailtana.

Miesten vapautusrintama (MVR) on miesasialiikkeen radikaalisiipi, joka pyrkii parantamaan miesten oikeuksia sekä lopettamaan miesten hyväksikäytön esimerkiksi yökerhossa ja elintarviketeollisuudessa. MVR ilmoittaa nettisivuillaan "taistelevansa miesten sortamisen lopettamiseksi kaikin mahdollisin keinoin, jotka eivät häiritse Aatami etsii Eevaa -sarjan seuraamista".

Aiemmin tänä vuonna MVR nousi otsikoihin, kun se julkaisi salaa kuvattuja videoita suomalaisen miehen kotiarjesta. Järkyttävillä videoilla näkyi arkoja ja kärsineitä miehiä, joita oli nuhdeltu monta päivää peräkkäin syystä, jota he itse eivät selvästikään täysin ymmärtäneet. Keski-ikäinen mies on herkkä nisäkäs, joka ei kestä pienintäkään häneen kohdistuvaa kritiikkiä.

Virkavalta ja vaimot ovat jo aloittaneet vapautettujen miesten pyydystämisen takaisin parisuhteisiinsa. Loukkuja on aseteltu mm. autokauppojen ja Biltemojen sisäänkäyntien läheisyyteen. Houkuttimena niissä on makkaraperunoita. Miehet tulisi saada takaisin avioliiton satamaan mahdollisimman pian, sillä yhtäkkiä vapautta maistanut mies on vaaraksi koko alueen nakkikioskijonojen herkälle ekosysteemille. Jo yksikin paidaton mies voi pilata maiseman muutamassa minuuteissa.
........................

MVR:n miesten vapautusiskut ovat saaneet sekä tukijoita että vastustajia. Filosooffi, miesaktivisti Timo Uhrimieli ei tunnustaudu MVR:n jäseneksi, mutta sanoo ymmärtävänsä joidenkin miesasiamiesten radikalisoitumisen. Uhrimieli näkee, että yhteiskunnassa on yhä vähemmän tilaa miehille olla vapaasti miesten kesken. (Siis sillä lailla normaali heterosti, huom huom!)

"Tuntuu, että naisia tulee vastaan vähän kaikkialla: metrossa, kadulla, naistenhaun aikana ja jopa teatterin lämpiössä. Ja aina kun naisia on paikalla, mies joutuu puhumaan kokonaisin lausein ja pitämään sepaluksen kiinni. Kuitenkin mies haluaisi välillä antaa hevosten karata ja tehdä pikku helikopterit", Uhrimieli sanoo.

Miestentarhaajien liiton puheenjohtaja Annika Telaketju sen sijaan paheksuu syvästi tehtyjä iskuja ja muistuttaa, että Suomessa miesten olot ovat kansainvälisesti vertailuna hyvällä tasolla.

"Miehet saavat esimerkiksi käydä pakollisen armeijan tai mennä lusimaan jos asepalvelus ei napostele. Miehet saavat tehdä enemmän työtunteja kuin naiset, ja kaiken hyvän päälle miehet saavat yleensä kuolla ennen puolisojaan, sillä leskeksi jääminen on hirveän traagista. Ja sitä paitsi miehen 20 senttiä on usein naisen 13 senttiä", Telaketju sanoo.

Viranomaiset muistuttavat, että luontoon vapautettu kesy mies ei selviä itsekseen Suomen ankarissa oloissa kuin korkeintaan muutaman vuoden. Puhtaisiin alusvaatteisiin ja valmiiseen kravattisolmuun tottunut mies pystyy kyllä hetkellisesti toimimaan kevätterasseilla pelkkien vaistojen varassa, mutta villiintyneen miehen elämänennuste on pitemmällä aikavälillä huono. Miestä uhkaavat muun muassa nälkä, työttömyys, sairaudet, liian korkealle nostetut housut, liikenne ja puumat. Villiintyneet poikamiespopulaatiot ovat usein sisäsiittoisia.
......................

Miesten asemasta nyky-yhteiskunnassa on julkaistu viime aikoina lukuisia ansiokkaita tutkimuksia, muun muassa Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen Rikollisuustilanne 2013, Naisasialiitto unionin tuore pitkittäistutkimus Juha on paska nimi ja sekä Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan Kuollut suomalaismies ei palttoota kaipaa, eikä oikeastaan eläväkään. 

Uusimpien miestutkimusten tulosten perusteella miehen tulisi saada elää miehen elämää, mutta monilta miehiltä lajityypillinen käyttäytyminen on kokonaan kielletty. Ihannetilanteessa miehet elävät arvostettuina yhteiskunnan jäseninä naisten kodeissa ja ulkoilevat valvotusti.

Hyvinvoiva mies on aktiivinen ja seurallinen. Miehellä on sisäsyntyinen tarve muun muassa menestyksekkäästi purkaa ja huonolla menestyksellä koota asioita, pelata pallolla ja valloittaa naapurimaita. Nämä tarpeet eivät häviä, vaikka mahdollisuutta niiden toteuttamiseen ei yhteiskunnassa olisikaan. Jos lajityypillinen käyttäytyminen estyy, miehellä voi ilmetä sijaistoimintoja, turhautumista, stressaantumista ja käytösongelmia. Nämä kaikki ilmenevät työpaikan vessassa yksinäisenä itkutuherteluna tai äkäisenä kommentointina internetin keskustelupalstoilla.

"Jälkiteollistuneessa yhteiskunnassa on valitettavasti käynyt niin, että miesten ympäriltä viedään tuolit, heidän sukunimensä eivät jää mieleen, ja heidän kasvonsakin ovat raastinrautaa hioneet", miesaktivisti Uhrimieli valittelee.

NYT PUHUU Kuustosen rinnat

Kuvassa on mallinukke. Tästä blogista et löydä naisten rintojen kuvia.

Kohu Kuustosen suvun tissien ympärillä yltyy.

Iina Kuustosen rinnat (1997-) ja Minka Kuustosen rinnat (1999-) ponnahtivat eilen näkyvästi esille, kun Kotimaisten tissien keskus (Kotis) suositteli, että kantasuomalaisista rinnoista käytettäisiin vastaisuudessa nimitystä kuustoset.

Sukupuolentutkimuksen dosentti Marie Kureliivi tyrmäsi tuoreeltaan tissien nimeämisen elävän henkilön mukaan. Kureliivi ruoti rintoja Naisasiantuntijuus mediassa -seminaarissa, jonka teemoja olivat tänäkin vuonna äitiys, sydänsurut ja jumppa.

"Maailmalta meille tuli jo lollot, vaikka Gina Lollobrigidan rintavarustus ei millään lailla edustanut vallitsevaa tissitilannetta", Kureliivi tuhahtaa.

Kureliivi on tutkinut tissien medialisoitumista väitöskirjassaan Pitkät päällä -- daisarien diskurssi mediakentän murroksessa 2004-2014. Lähdeaineistona Kureliivi käytti Googlen kuvahakua ja iltapäivälehtien juhannusnumeroita.

Kureliivin ulostulo oli raikas tuulahdus tissikeskusteluumme, joka on viime vuosina saavuttanut lähes ahtihallbergiaaniset mittasuhteet. Kureliivin mukaan "tiedotusvälineiden tissistyminen" uhkaa jopa työmarkkinauutisointia, kun työmiestä kiinnostaa nykyään enemmän tissit kuin kolmikanta. Railakkaassa ja osin sekavassa esityksessään Kureliivi haukkui kaikki suomalaiset mediat paitsi Kanava-lehden, jossa ei meloneilla mässäillä.
................

Suomalaiset mediavaikuttajat eivät purematta nielleet Kureliivin tissipanettelua. Komsomolitanin sisältöjohtaja Milka Rauhanen kiistää jyrkästi naisten alentamisen pelkiksi lihakimpaleiksi valtamediassa.

"Esineellistäminen, schmesineellistäminen. Jos jotain lehdessämme haluamme, se on, että naisenaluille kehittyy terve halu huolehtia itsestään ja ajatella jatkuvasti painoaan."

Samaa mieltä on mediatuotantoyhtiö SmackMyBitchUpin B2B-asiakkuuksia (bosa-2-business) johtava Kenneth Pränägäni.

"Pidän aika neitimäisinä syytöksiä, että väheksyisimme naisia millään lailla. Pitää muistaa, että jokaisen tissiparin takana on kuitenkin nainen... paitsi joskus Thaimaassa", Pränägäni sanoo.

Ammattinsa takia pitkään tissejä seurannut Pränägäni muistuttaa, että nyt mediassa korostuu tissien tarinallisuus. Ei enää riitä, että tissit näyttävät ja tuntuvat kivoilta, niillä pitää olla myös vahva tarina kerrottavana. Myös aitous on rintojen brändissä voimakkaasti läsnä.

"Mutta ylipäätään olemme markkinoinnissa sitä mieltä, että tissit", Bränägäni sanoo.

Tutkija Kureliivi harmittelee, että iltapäivälehtijulkisuudessa julkkisnaisen tissien draaman kaari on edelleen varsin perinteinen. Ennen julkisuutta, naisella on ns. tavistissit. Kun naisesta tulee julkkis, mutta hän ei ole vielä näyttänyt rintojaan, tissit ovat ns. mysteeritissit. Kun tissejä viimein vilauttaa, niistä tulee nopeasti kohutissit. Lopulta julkkisnaisen tissit inflatoituvat, kun kaikki ovat ne jo nähneet. Sitten tarina alkaa alusta, eli tulee uusia mysteeritissejä ja niin edelleen. Tissien virta on lööpeissä loputon.
..............

Mediavaikuttajien hyssyttelystä huolimatta keskustelu Kuustosen sisarusten tissien ympärillä ei tunnu laantuvan. Rintamalinjat alkavat muodostua.

Naistenklinikan käytäväsiivooja Arja, 52, lähetti julkisuuteen tiedotteen, jossa hän kertoi naisten rinnoilla olevan jotain tekemistä vauvojen ruokinnan kanssa (kukaan ei jaksanut lukea tiedotetta loppuun sillä siinä ei ollut tissinkuvia). Joka tapauksessa Arja on työssään nähnyt ihan älyttömästi tissejä. Lisäksi hän on nähnyt tissejä naistensaunassa, peilissä ja kerran Porin Yyterissä.

Tämän jälkeen kantaa ottivat myös Porvoon Peppumiehet ry. He halusivat muistuttaa, että kaikki miehet eivät ole tissimiehiä, vaan että "monet meistä on hiljaisia peppumiehiä, eivätkä tee siitä numeroo". Onneksi heitä varten on Helsingin Sanomat.

"Porvoon Peppumiehiin kuuluu tällä hetkellä 46 kaveria. Yhdessä käydään kalassa ja tansseissa ja ylipäätään se sellaista aika tavallista peppumiesten arkista yhdessäoloa. Olemme aika lailla kaikki poikamiehiä", järjestön puuhamies, kansantanhuaja Olavi Mansikkaketo, 28, sanoo. Olavi pyysi myös kertomaan blogin naislukijoille, että hän on kiltti, raitis ja autoileva mikkeliläismies.

Ennen kuin päivä ehti päättyä, kauneuskliinikko Tiina Jylhä lähetti tiedotusvälineisiin faksin, jossa hän kertoi heillä olevan "pysyvästi halvemmat rinnat". Tauskin Sinisen zeppeliinin puhelinvastaajaan jättämää viestiä emme uskaltaneet kuunnella ennen blogin Painoon menoa.

Sininen zeppeliini yritti myöhään eilen tavoittaa myös Kuustosen siskosten rinnat kommentteja varten. Pyyntöihin ei vastattu, mutta onnistuimme kuin onnistuimmekin saamaan kommentin Mikko Kuustosen rinnoilta.

"Antaa olla, señor. Ei enää. Kaada lisää kaktusviinaa", Mikko Kuustosen rinnat huokaisivat ja käänsivät raukeasti kylkeään.









No niin, hajaantukaa, blogi loppui jo, ja täällä ei todellakaan ole mitään tissikuvia.
















Eikun oikeesti, ei ole!

Muijallekin töitä

Kun suomalainen mies tosissaan rakastaa, hän avaa tukkeutuneen viemärin tai lähettää painostuskirjeen vaimon puolesta. Painostuskirje on paitsi hyvä tapa hankkia vaimolle töitä myös oiva keino osoittaa, kuinka paljon Hänestä välittää.

Valitettavasti suomalaisen miehen on vaikea kertoa tunteistaan, joten napakan ja asiantuntevan painostuskirjeen laatiminen jää monelle miehelle vain haaveeksi. Onneksi Sininen zeppeliini rientää nyt apuun!

Alla olevaan valmiiseen painostuskirjepohjaan voit kätevästi täyttää vaimon ja vaimon haluaman työpaikan tiedot. Näin helppoa se on! SZ toivottaa onnean työnhakuun, sillä naisen paikka on töissä eikä kotona. 

Tervehdys herra pääjohtaja!

Olen reilun puolen vuoden ajan seurannut sivusta rakkaan vaimoni _______________ uudelleen työhön hakeutumista _______________ ja alkanut vahvasti epäillä rekrytoinnin oikeudenmukaisuutta. Minulla on sellainen tuntuma, että ainakin rekrytoinnin valmistelussa ja keskijohdossa moraali on löystynyt ja toiminnassa on myös syrjinnän tunnusmerkkejä. Niinpä en malta olla puuttumatta asiaan ja saattaa tätä havaitsemaani epäkohtaa ylimmän johdon tiedoksi.

Ymmärrykseni mukaan ongelmani alkoivat siitä, kun viimeisimmän taloyhtiön saunavuoromme jälkeen MTV3:n Possea katsoessamme vaimoni ihmetteli, miksei häntä ole palkattu ___________. Ei siinä naurattanut sitten edes Aku Hirviniemen naamanvääntelyt, ilta oli pilalla.

Vaimoni on poikkeuksellisen motivoitunut työhönsä. Tietojeni mukaan hän on hoitanut kotityönsä erittäin hyvin sekä saanut aikaan hyviä tuloksia lastemme kasvatuksessa.

Vaikka Vaimoni on hymyilevä ja lupsakka, niin hän osaa tarvittaessa olla vittumainenkin. Haluan kuitenkin korostaa, että vaimoni ei kuulu, eikä ole aiemminkaan kuulunut mihinkään rap-ryhmään. Hän tanhuaa, mikä on aikuiselle ihmiselle sopivaa käytöstä. Hän myös sukii mattomme hapsut suoriksi ja vaihtaa talvirenkaat. Ja hänen kaalikääryleensä ovat maailmanluokkaa. Halvaksikin hänen palkkaamisensa tulisi, sillä naisen euro on vain 80 senttiä. (En siksi edes ymmärrä, miksi kukaan enää palkkaa miehiä.)

Kaiken kaikkiaan vaimoni on aivan erinomainen nainen, uskaltaisin jopa sanoa rotunainen, vaikka hän on vain ______ cm pitkä ja hänellä on ns. _______vartalo. Mutta onpahan jotain, mistä ottaa kiinni. Kun nämä nykyajan postimyyntikuvastojen naiset ovat kuin luuta ja nahkaa.

Oli miten oli, vaimoni ihmetteli kynsilakanpoistoainehuuruissaan, miksi ____________ nimitettiin häntä pitempään viransijaisuuteen ja tiedusteli asiaa myös rekrytointiasioita silloin valmistelleelta ____________. Tässä ilmeisesti tuli ”polkaistua ___________ varpaille”, mikä on arvioni mukaan johtanut siihen, ettei vaimolleni ole tarjottu edes pätkätöitä, vaan siihen otettiin joku sirpakka harjoittelijatyttönen, joka on vaimoni mukaan täys tyrkky.

Vaimoni olisi onnellinen virassa. Ja jos vaimoni on onnellinen, minäkin olen onnellinen.

On vaikea ymmärtää miksi vaimoa ei ole voitu palkata rekrytointikieltoon ja rahapulaan vedoten edes palkkatuella, mutta samanaikaisesti työhön on otettu jo aiemmin mainitsemani hempukka. Tältä osin korostaisin sitä, että tuntematta tämän hempukan ansioluetteloa uskon vaimoni koulutustason olevan korkeampi sekä yleisen työkokemuksen merkittävästi mittavampi kuin ko. hempukan.

Toivon, että ____________ ryhdytään tarkoituksenmukaisiin toimenpiteisiin rekrytoinnin saattamiseksi oikeille raiteille ja organisaationne moraalin oikaisemiseksi. Jos muu ei auta, tulen sinne teille ____________ ja teen niin maan perusteellisen selvityksen.

Kohteliaimmin, rakkauden rajaeversti ________________________________ .

Liigan kadonnut yleisö löytyi huoltoasemalta munkkikaffeilta

Jääkiekon pääsarjan eli Liigan kadonnut yleisö tavoitettiin eilen illalla Juvan ABC:ltä. Poliisi Sami Helenius kertoo, yleisön jäljille päästiin yleisövihjeiden avulla.

Yleisö havaittiin mussuttamassa possumunkkia ja ryystämässä kahvia noin puoli seitsemän maissa. Pelokkaalta vaikuttanut yleisö houkuteltiin pelastajien luo näyttämällä sille Ville Peltosen vuoden 1995 MM-finaalissa tekemää hattutemppua iPadilta.

Paikalle saapuneen ensihoitoyksikön mukaan yleisö oli löydettäessä heikossa kunnossa – sillä oli sekä korkea kolesteroli että nivelkulumia. "Yleisö on nyt viety omaisten luo, ja uskomme sen palaavan halleille viimeistään kaudella 2016–2017", poliisi vahvistaa.
.................

Liigan yleisöä ehdittiin etsiä syykuun puolivälistä alkaen. Ensin kukaan ei huomannut mitään, sillä yleisön epäiltiin lymyilevän penkkirivistöjen välissä. Yleisön olinpaikasta huolestuttiin vasta, kun se ei saapunut matsin jälkeen nälkäisenä kotiin.

Liigan mukaan yleisö oli päässyt karkuun inhimillisen erehdyksen seurauksena. Kaikki tapahtui ilmeisesti yli 20 euron lipun ostamisen ja Olli Lindholmin tulkitseman Maamme-laulun välillä. Viimeiset havainnot tehtiin hieman ennen kauden alkua. Vahtimestari Marko Messierän mukaan yleisö oli seisoskellut lähellä seitsemän euron tuoppeja myyvää pystybaaria ja viittoillut kohti kuuden euron haaleaa hodaria. Vahtimestari oli kuitenkin menettänyt näköyhteyden ohi kannetun nakkimukin takia.

"Kuulin sen puhuvan jotakin, että tuote ei ole kunnossa ja ettei tänne ole varaa tuoda koko perhettä, mutta en sitten osannut sen enempää huolestua. Jälkeen päin harmittaa, etten tajunnut yleisön hätää", vahtimestari Messierä soimaa itseään.

Liiga haluaa kumota väitteet, että yleisö olisi sanonut mitään vahtimestarin väittämän kaltaista.

"Luonnollisesti yleisö on järkyttynyt ja sekaisin tällaisen koettelemuksen jälkeen. Olemme kuitenkin valmiit antamaan yleisölle anteeksi pienen nuhtelun jälkeen", Liigan tiedottaja Sirkku Crosby-Stills-Nash-Young sanoo.

Tiedotteessaan Liiga huomauttaa, ettei yleisöä saa jättää yksin valvomatta pitkiksi ajoiksi, sillä se saattaa lähteä harhailemaan vaikka koripallo-otteluun tai jalkapallo-otteluun. No, ei ehkä sentään jalkapallo-otteluun.

Sirkku Crosby-Stills-Nash-Young kuittaa koko yleisön katoamisen median loiskiehuntana. "Mitä sen on väliä, kun olet niin lätkässä, että sinulle riittää kun hän tulee käymään edes silloin kun tykkää?"

Silti tosiasia on, että jääkiekko joutuu kilpailemaan ihmisten ajasta yhä kovemmin. Esimerkiksi Sirpa Selänteellä ei enää ole aikaa seurata miehensä Teemun puuhia, sillä Sirpa käy jopa useita kertoja päivässä Sinisen zeppeliinin Facebook-sivuilla katsomassa, mitä hersyvän hauskaa Sinisen zeppeliinin pojat ovat taas keksineet. Tämä on syystäkin ärsyttänyt Teemua, mutta SZ tähdentää, ettei halua millään lailla lyödä kiilaa Sirpan ja Teemun väliin.
..................

Liigan rauhoittelusta huolimatta yleisön karkaamisen syitä puidaan mediassa. Miten näin pääsi käymään ja miksi? Leijonadandy Hani Tamminen epäilee, että yleisö oli nähnyt hiirulaisen ja säikähtänyt sitä. Hämeenlinnalainen kiekkovaikuttaja Väinö Retski kuitenkin kumoaa Tammisen väitteet ja sanoo heidän yleisönsä olevan "sataprosenttisen heteroa".

Samainen kiekkopomo kehottaa yleisöä pitämään perversionsa kuten pelin tason kritikoinnin "ihan vaan omana tietonaan". Kiekkopomo korostaa, että jos joku kysyy, hänet on sitten ymmärretty väärin mediassa.

Liigajoukkueiden kapteenit antoivat rohkeasti yhteisen nimettömän julkilausuman, jossa he sanovat kaikenkarvaisen yleisön olevan tervetullutta katsomoihin. "Hyvien jätkien kanssa oon saanut mennä naimisiin", eräs kapteeni vakuuttaa.

Eräästä helsinkiläisestä kiekkoyhteisöstä haluttiin vielä erikseen vakuuttaa Siniselle zeppeliinille, että yleisön hyvinvointiin tullaan kiinnittämään erityistä huomiota tällä kaudella. SZ kiittelee, että ven... uudet omistajat ovat tarttuneet Ukrai... härkää sarvista ja aikovat valloittaa Suom... suomalaisten sydämet. Pasila, гимн Советского Союза!

Suomi jälleen maailman vakavin valtio

Suomi on valittu maailman totisimmaksi maaksi vuonna 2014. Tutkimuksessa yli 150 maata asetettiin paremmuusjärjestykseen niiden ryppyotsaisuuden perusteella.

Tänä vuonna Suomen ykkössijoitus perustui mm. siihen, että Ismo Leikola on Suomen ehdokas maailman hauskimmaksi ihmiseksi, Vesku Loiri ja Samuli Edelmann osallistuvat yhdessä Vain elämää -ohjelmaan sekä ensilumen tuleminen syyskuussa.

"Perinteinen suomalainen hellyydenosoitus on miestappo, joten osasimme odottaa Suomelta tänäkin vuonna korkeaa sijoitusta. Viimeinen niitti oli sitten Pepe Willbergin comeback", professori Denise Huxtable vertailun tehneestä amerikkalaisesta Crazy Collegesta sanoo.

Suomi on pysytellyt maailman vakavimpien maiden kärkiryhmässä aina Pertsa Reposen käsikirjoitusuran alusta asti. Vuodesta toiseen Uuden Iloisen Teatterin revyyt, Ilkamat, Soidinmenojen uusinnat ja Kansanradio vetävät ilmeen vakavaksi maassamme.

"Suomessa viihdyttäjinä pidetään aivan poikkeuksellisia ihmisiä, kuten Jesse Kaikurantaa, Maarit Tastulaa tai Kalervo Kummolaa", Huxtable hämmästelee.
..................

Edellisen kerran Suomi valittiin maailman vakavimmaksi maaksi vuonna 1990, jolloin Yle esitti sekä Maria Jotunin klassikkoromaaniin perustuvan viisiosaisen televisiodraaman Huojuva talo että Suomen Tietoviisaan ensimmäisen tuotantokauden. Tätä seurasi historiallisen syvä lama.

Outoa kyllä, 1990-luvun kirkkaimmat huumorinpilkahdukset ajoittuivat nekin 1990-luvun alkuun. Tuolloin kansalaisille vakuuteltiin, että Suomi ei devalvoi markkaa. Yhtä hauskaa Suomessa oli viimeksi vuonna 2007, jolloin Nokian johto lähetti saunaillastaan Steve Jobsille kikkelikortin, jonka takana luki tikkukirjaimilla: "KOSKETUSNÄYTTÖ??? Nigga pleaz."
..............

Maailman valtioiden totisuutta vertaillessaan Crazy Collegen tutkijoita alkoi kiehtoa suomalaisten vakavuus niin paljon, että he päättivät perustaa asialle oman tutkimusohjelman Hintriikka of the Peltoniemi -- the Finnish apathy and self-deprecation as a cultural and psychological phenomenon. Huxtablen mukaan työ on vasta aluillaan, mutta jo nyt kliiniset kokeet ovat paljastaneet kiehtovia tuloksia suomalaisista.

Tutkijat ovat muun muassa testanneet laboratoriorotilla suomalaisuutta vastaavia olosuhteita (Yhdysvaltain terveysministeriö on kieltänyt suomalaisuuden testaamisen ihmisillä). Kokeessa rotille näytettiin tuntikaupalla Mikko Niskasen elokuvia sekä Heikki Kinnusen unohtumattomia sketsejä. Sen jälkeen rotat altistettiin uudelle kotimaiselle "kevyelle" musiikille, jossa nuorehko nainen heiluttelee etnosentrisesti käsiä soramontussa ja huokailee mikrofoniin samalla kun taustalla soi alakuloinen pennin konepoppi. Lopuksi rotille luettiin ääneen mäkihypyn maailmancupin kokonaistilanne viime huhtikuulta.

Suurin osa rotista masentui alle viikossa, ja noin puolet niistä menehtyi kuukaudessa sydän- ja verisuonitauteihin. Osa rotista eristäytyi lajitovereistaan eikä enää tervehtinyt toisiaan nöpöttämällä kuonoaan. "Ne vain kerta kaikkiaan menettivät elämänhalunsa kuten ihminen Polarin kevytjuustoa maistaessaan", Huxtable kuvaa.

Erityisen kiinnostuksen kohteena tutkijoilla on se, kuinka suomalaiset reagoivat harvoihin onnistumisiin ja ilon hetkiin.

"Esimerkiksi kesken urheilutapahtumien suomalaiset manaavat jo etukäteen, että huonostihan meille käy. Toki suomalaisille aina käykin huonosti, mutta silti tuollainen fatalismi on täysin ainutlaatuista", Huxtable sanoo.

Huxtablen mukaan yhtä kummallista on se, että lähes välittömästi jotain voitettuaan suomalaiset palaavat tietokoneilleen ja katsovat YouTubesta yhä uudestaan ja uudestaan suttuisia videoita suurimmista urheilutappioistaan. Tutkijat eivät toistaiseksi osaa selittää tätä käyttäytymismallia.

Mutsis – se kivampi kalifaatti

Maskun hiekkakuopilla santa pöllyää, kun Dullah Omar kaartaa paikalle Opel Astrallaan. Dullah johtaa kuntaan vastikään perustettua Mutsis-nimistä kalifaattia. Maskun poliittisella kartalla uuden valtion syntyminen on aiheuttanut hämmennystä, varsinkin kun samalla on käynnissä Naantali–Masku-kuntarakenneselvitys.

Paiskaamme Dullahin kanssa kättä, ja hän johdattaa minut hämärään telttaansa, jossa isot Bilteman lämpölamput hohkaavat valoa rönsyäville viherkasveille. Mietin, kuka salaperäinen Dullah oikein on. Olen ensimmäinen länsisuomalainen toimittaja, joka pääsee tämän mysteerikalifin puheille.

Valtionpäämieheksi Dullahista tiedetään hämmästyttävän vähän. Hänen Facebook-sivunsa näkyvät ainoastaan kavereille, ja Tinderissä miehestä on vain yksi suttuinen kuva, jossa hän hyppää merenrannalla ilmaan. Dullahia on äärimmäisen vaikea tavoittaa, sillä hänen puhelinnumeronsa löytyy puhelinluettelosta D:n, ei O:n kohdalta. IPhonea hän käyttää omien sanojensa mukaan "enää harvoin", koska elokuussa kaikki hänen peilin edessä ottamansa alastonselfiet päätyivät iTunesiin.


Ensinnäkin kiitos tästä mahdollisuudesta haastatteluun. Mennään heti asiaan. Dullah Omar, mistä saitte idean perustaa kalifaatti?

"Kaveriporukassa tätä oli mietitty jo pitkään. Elokuisena viikonloppuna vedimme poikien kesken Maskun Rivieralla ensin vähän mahorkkaa ja sitten hieman masurkkaa, ja siitä se homma sitten lähti. Harkitsimme myös lennokkikerhon perustamista, mutta kalifaatti voitti sen äänin 8-5."

Mutta miksi juuri kalifaatti eikä esimerkiksi tasavalta tai kuningaskunta?
"Kalifaatti, schmalifaatti. Nimi ei tässä ole se tärkein asia, vaan se että jengi viihtyy. Huomasimme muiden kalifaattien promovideoita katsoessamme, että keskiaikaisella hallitsemistavalla on maailmalla nykyään kovin huono maine. Me mutsislaiset aiomme brändätä kalifaatin kokonaan uudelleen. Sanotaanko niin, että me halutaan olla se kivampi kalifaatti. Posin kautta mennään."

Teillähän kuitenkin on aika radikaaleja tavoitteita, kertoisitteko hieman niistä? 
"Meillä on tosiaan Mutsisissa sellainen hurja ajatus, että kaikki lapset kävisivät peruskoulun, terveydenhuolto olisi ilmaista ja ihmiset saisivat elää omannäköistään elämää ilman pelkoa ja sortoa. Erityisesti aiomme panostaa tyttöjen ja naisten hyvinvointiin, sillä maat joissa naisilla menee hyvin, niissä kaikilla menee aika hyvin. Näihin juttuihin me uskotaan."

Onko kalifaatissa käytössä  šaria?

"Ei täällä ketään Saria ole. Yksi Tuija on, hän leipoo erinomaisia mustikkamuffinsseja."

Tehän värväätte ihmisiä ympäri Eurooppaa riveihinne?
"Kyllä, ollaan pyritty saamaan innostuneita ihmisiä rakentamaan Mutsisista hienoa yhteiskuntaa. Espoosta saapui juuri eilen yksi nuori reipas kaveri. Hän halusi ehdottomasti tulla remontoimaan kyläkouluamme ja tekemään puistoon istutuksia. Sano se kukkasin, se on meillä Mutsisissa tärkeä iedologinen periaate."

Miten maskulaiset ovat suhtautuneet kalifaattiinne?

"Olivathan kantamaskulaiset aluksi hieman varuillaan. Monet kyselivät minultakin, aikuiselta mieheltä, että "asut sä vielä mutsis luona?". Mutta ei ole ollut mitään sapelien kalistelua, maskulaiset ja mutsislaiset ovat kaikki mutkatonta porukkaa. Tai on minulla taskussa kirjeveitsi. Liian vähän ihmiset kyllä lähettävät toisilleen enää kirjeitä, minusta se on kovin kaunis tapa muistaa toista."

Vannotte siis toimivanne alueella täysin rauhanomaisesti?
"Ehdottomasti! Ei kai kukaan täysijärkinen aikuinen ajattele, että väkivallalla ja vihalla voisi rakentaa kestävää yhteiskuntaa! Emmekö me lopulta kaikki ole tuntevia ihmisiä? Emmekö me muka kaikki vuoda samaa verta? Meillä Mutsisissa taistelee vain ylioppilasliike, milloin eivät ole tentissä."

Miten suurelle alueelle uskotte Mutsisin levittäytyvän lähikuukausina?
"En löisi päätäni pantiksi, mutta veikkaan, että ainakin Raisioon ja Nousiaisiin on hyvät mahdollisuudet."  

Kiitos haastattelusta Dullah Omar. Miten päivänne tästä jatkuu?
"Lähden tästä Tiimariin ostamaan serpentiiniä, ilmapalloja ja sen sellaista. Meillä on illalla mehudisko ja minun pitää hoitaa koristelut. Se on sellainen Back to 90's -disko, jossa soittaa sählykaverini DJ Al-Kebaab. Luvassa on ehtoja klassikoita kuten Vengaboysin Boom Boom Boom Boom (I want you in my room), Prodigyn Firestarter sekä Army of Loversin Crucify me."

10 Shitfulness-vinkkiä työpaikalle

Unohda Mindfulness, nyt tulee Shitfulness™. Sinisen zeppeliinin Joogamaisteri opastaa, kuinka otat Shitfulness™-taidot käyttöön työssäsi. Lupaamme, että jo viikon jälkeen tunnet itsesi konttorilla vapautuneemmaksi ja rennommaksi kuin nyt.

Mitä on Shitfulness™? Shitfulnessissa™ on kyse mielemme, ajatustemme sekä tunteidemme rauhoittamisesta työpaikalla erilaisin yksinkertaisin harjoituksin.

Shitfulnessin™ myötä opit pikku hiljaa suhtautumaan työasioihin toisin ja järjestämään ne niin, ettei työelämäsi ole päivästä toiseen suorittamista ja ponnistelua. Opit arvostamaan itseäsi ja ennen kaikkea nauttimaan tästä hetkestä ja elämästäsi. Unohda univaikeudet, stressi ja kipuilu – Shitfulnessin™ avulla nukut aamulla pitkään ja lähdet konttorilta ensimmäisenä!


10 Shitfulness™-vinkkiä työpaikalle


1. Pidä positiivinen peliasento. Huomiotaloudessa on aina tärkeintä näyttää aktiiviselta ja kiinnostuneelta. Positiivisella peliasennolla tarkoitetaan toimistotyössä sitä, että puhuessaan työntekijä on sijoittunut niin, että työntekijän naama osoittaa johdon suuntaan. Vastaavasti negatiivisella peliasennolla tarkoitetaan toimistotyössä sitä, että työntekijän naama osoittaa tupakkakopille tai vastapäisen rakennuksen parkkipaikalle.

2. Ole hyperaktiivinen palaverin ensimmäiset 5 minuuttia. Kokouksessa hyökkäys on paras puolustus. Tässä ns. start-stop-coffee-liikkeessä vastustajaa (=työnjohto) hämätään tiedostetusti tiettyyn suuntaan tehdyllä liikkeellä, jolla tehdään itselle tilaa haluttuun kohtaan työpäivää. Sokka irti siis heti alussa: visioi, brainstormaa, höpötä, ryntää fläppitaululle piirtämään outoja rinkuloita – aivan sama mitä puuhaat, kunhan vaikutat yli-innokkaalta. Näytät hyvältä päälliköiden edessä ja siirrät OIKEAT työt kollegoillesi, jotka vaikuttavat äkseerauksesi jälkeen esimiesten silmissä laiskoilta ja haluavat nopeasti päteä. Tulos: Tulet palaverista ulos pomon lellikkinä, työyhteisön moraalisena voittajana ja vielä pienimmän työkuorman kanssa. Ja eikun kahvitauolle!

3. Kieltäydy uusista työtehtävistä, koska teknologia. Ihmiskunnan historia on täynnä työntekijöitä, jotka eivät suostuneet muuttamaan työtapojaan tai opettelemaan uutta, koska siihen liittyi uusien laitteiden opettelua. Toimistoilla on kieltäydytty kehruujennyistä, lennättimistä, puhelimista, fakseista, kirjoituskoneista, tietokoneista ja kännyköistä. Lyö siis rohkeasti hanskat tiskiin, kun työläppärisi kehottaa sinua lataamaan selaimen uuden version, sillä enää ei ole kiire minnekään. Turhan työstressin välttämiseksi sinun kannattaa kategorisesti ilmoittaa myös, ettet ymmärrä mitään firman uuden kahvinkeittimen, verkkopalvelujen, laskutusjärjestelmän, videotykin tai kattovalojen toiminnasta. "Siis mikä valokatkaisija, niinku missä oven pielessä?"

4. Käytä vuoden kaikki saikkupäiväsi. Suomalaiset ovat sairaslomalla keskimäärin kahdeksan (8) päivää vuodessa. Joko sinä olet pitänyt omasi? Jos et jostain syystä ole sairastellut koko vuonna, menetät melkein kaksi viikkoa (!!!) vapaata, jolloin olisit voinut löhöillä kotona juomassa kaakaota peiton alla Rimakauhua ja rakkautta -sarjan tuotantokausia katsellen. Eli eikö kurkkusi tunnukin jo jotenkin käheältä ja kipeältä... äkkiä kotiin lepäämään!

5. Pelaa pausaa. Jalkapallossa pausa tarkoittaa ajan ja tilan hallintaa eli sitä, "ettei tarvitse juosta perse pitkällä koko ajan". Toimistolla "pausaa pelatessaan" työntekijä ei yritä syöttää vastaanottamaansa työtehtävää välittömästi ja hätäisesti eteenpäin. Sen sijaan hän odottaa, että kollegat ehtivät tehdä itsensä pelattavaksi (käyvät väärään aikaan vessassa ts. eivät voi kieltäytyä tehtävästä) tai että vi***maisin kollega tekee virheliikkeen (esimerkiksi räplää kännykkää liian pitkään ja hänen huomionsa herpaantuu). Tällöin siirrät työtehtävän hänelle vaivattomalla litmasmaisella liikkeellä kuten sanomalla "Jukka, ottaisitko sinä vaikka kopin tästä?". Works fuckin' everytime.

6. Siteeraa Tuntematonta sotilasta aina kun mahdollista. Helpoin tapa vaikuttaa sekä lunkilta, lukeneelta että kyvykkäältä on klassinen Tuntemattoman lauseiden pudottelu. Vetoaa erityisesti aliupseeri- tai reserviupseerikoulutuksen saaneisiin insinööritaustaisiin esimiehiin. Täysin romahtaneissa projekteissa tai kriisiin ajautuneissa asiakkuuksissa kannattaa siis lopettaa turha miettiminen ja edetä sen sijaan pelkillä sitaateilla: "Mis sie tarvitset oikei hyvvää miestä, täs siul on sellane.", "Mennäänpäs mokoman suon yli, että heilahtaa.", "Ai...jaaai poojaat, poojaat. Ei sotaa näin käydä." Sininen zeppeliini suosittelee käyttämään samaa tekniikka työhaastatteluissa. Ei saa jäädä tuleen makaamaan!

7. Kirjoita mahdollisimman kompuroivaa suomen kieltä. Näppärin tapa vaikuttaa pätevältä olemalla silti täysi douchebag on kirjoittaa himasta. Ei siis kotoa käsin, vaan niin kuin professori Pekka Himanen kirjoittaa. Suurin osa ihmisistä näet luulee, että vika on vastaanottajan päässä, ei lähettäjässä.

8. Posin kautta! Kehu, nuoleskele, lahjo ja halaile. Kukaan ei kehtaa komennella osaston höpsökkää halinallea. Muutamilla tarkoin harkituilla leivonnaisilla ja kollegoille osoitetuilla käytäväkehuilla pääset helposti asemaan, jossa kukaan ei vaadi sinulta mitään, koska olet niin kiva ja hanihanimussunmussun. Osaston maskottina voit pikkuhiljaa ottaa erivapauksia kuten käydä kampaajalla kesken päivää.

9. Itkutuherra säännöllisesti. Tiktak sanoi yhdessä säkeistössä saman minkä Juha Siltala 551 sivussa Työelämän huonontumisen lyhyessä historiassa: "Sä sanot että mä näyttelen, elän leikkien prinsessaa / sulle suru on temppu vain, vika sielussain juoni vain." Vaikka Shitfulnessissa™ kannustetaan teeskentelemään iloista, suositellaan kuitenkin silloin tällöin tirauttamaan itkut. Itkeminen aiheuttaa muissa ihmisissä vaistomaisesti empatian tunteita ja epämääräistä syyllisyyttä. Tätä protestanttista syyllisyyden tunnetta kannattaa hyödyntää heti itkun jälkeen ja tyrkätä ikäviä tai vaikeita hommia kilteimmälle kollegalle.

10. Älä koskaan kutsu mitään asiaa sen oikealla nimellä, äläkä missään olosuhteissa käytä suomenkielistä termiä, jos sille on olemassa englanninkielinen termi.
Vaikkapa lähdekoodia ei tule sanoa lähdekoodiksi, koska asiakas saattaa ymmärtää sen. Puhu sen sijaan "sorsasta" (= hellittelynimi source codelle), ja lyö työyhteisösi ällikälle osaamisellasi ja syvällisellä perehtyneisyydelläsi. Sillä jos Titanicia rakennettaessa olisi käytetty projektinhallinnassa scrumia, tehty useampi iterointikierros, benchmarkattu huolellisemmin ja hieman ennen jäävuorta miehistön kesken olisi fasilitoitu, Titanic ei ehkä makaisi valtameren pohjassa näkkien näykittävänä.


Sininen zeppeliini toivottaa kollegoillesi iloista aherrusta syksyyn!

Suvaitsevainen, toimi näin Suvivirren kuullessasi

Koulut päättyvät, lapset kirmaavat pelaamaan Pleikkaria ja opettaja saa omenan. Mutta hetkinen, otetaanpas takapakkia! Sillä ennen näitä korkean kesäpäivän riemuja vastassa on vielä yksi koitos: Suvivirsi (ruotsinkielisillä alueilla Sommaren är kort).

Joka vuosi loukkaantuu lukuisa joukko yksittäisiä ihmisiä Suvivirren – tai Vihavirren kuten me täällä Zepukassa sitä leikkisästi kutsumme – julkisesta esittämisestä. Kyyneliltä ei vältytä tänäkään vuonna, mutta onneksi Zepukan ensiapulaukusta löytyy hyödyllinen ohjeistus Suvivirren sattuessa.

Suvivirren alkaessa aikaa ei ole hukattavaksi, sillä virsi leviää huoneeseen äänen nopeudella. Äänen nopeus ilmassa on noin 343 metriä sekunnissa, joten "Jo joutui" -kohta saavuttaa liikuntasalin takarivin lähes silmänräpäyksessä. Suvivirren pauhussa tärkeintä on muistaa säilyttää ateisminsa ja malttinsa, taltuttaa harmonisti ja lyödä virren veisaajaa esimerkiksi elämänkatsomustiedon oppikirjalla ohimoon.

Sininen zeppeliini toivottaa kaikille nuorille lukijoilleen hyviä Prometheus-leirejä kesälle 2014!

Kovuutta kouluihin!

Ensin jonnet sössivät Suomen Pisa-maineen, nyt koko koulujärjestelmä pettää. Koulumme on kriisissä. Maisteri on nyt hyvin, hyvin vihainen.

Naulaan tässä blogissani teesit, joiden avulla nousemme jälleen klingeliaanisen sivistyksen absoluuttiselle huipulle. Vapaan kasvatuksen, ymmärtämisen ja paapomisen aika on ohi. Nyt tarvitaan kovuutta.


Teesi nro 1: Menestymisessä 90 prosenttia on perspiraatiota ja 10 prosenttia inspiraatiota.

Nimittäin! Minun sukupolveni suhtautui koulunkäyntiin asiaankuuluvalla vakavuudella. Ymmärsimme jo märkäkorvina, että vain ahkera opiskelu ja kova työ siivittävät elämässä eteenpäin. Nyt nuorisolle on taottava kaaliin, että trophy wife, eläintenhoitaja-glamourmalli tai stadin revityin laku eivät ole oikeita ammatteja. Ja ettei twerkkausta voi valita edes ammattikorkeakoulussa pääaineeksi. Eikä yliopistoon todellakaan mennä "operoimaan isosti tenttikirjoilla".

Muistuttaisin jonneille, että laiskuus on edelleen kuolemansynti. Siksi ymmärrän hyvin opettajia, noita 22 tuntia viikossa 3 500 euron kuukausipalkalla liki 10 kuukautta vuodessa puurtavia työn sankareita. Ketkään muut eivät nimittäin aikuisten oikeesti tajua, miten kiittämättömiä pikku per****öitä nykynuoremme ovat.


Teesi nro 2: Pidetään laulukokeet koko luokan edessä
Kun ihminen häpäistään kunnolla vähintään kerran vuodessa, hän suhtautuu paljon kiitollisemmin tavalliseen arkeen. Pienillä teoilla saamme nöyriä ihmisiä, jotka myöhemmin elämässään pitävät kansantaloutemme rattaat pyörimässä. Rock on rajaton riemu, mutta myönnän, että pakollisista nokkahuiluopinnoista ei ole ollut minulle mainittavaa hyötyä sen enempää työelämässä kuin seuraelämässäkään.


Teesi nro 3: Palautetaan rehdit urheilulajit opetussuunnitelmaan
"Ammut ryssän ja syöksyt tulisuojaan – se on pesäpalloa se!" Näin opetti Tahko Pihkala. Järkytyksekseni olen opettajaystäviltäni kuullut, että monet hyväksi todetut, luonnetta karaisevat urheiluharrastukset on heitetty romukoppaan.

Muistan lapsuudesta, kuinka talvella opettaja pakotti hiihtämään, vaikka ei ollut lunta eikä suksiakaan. Lasse Virénin kalmolta haisevasta välinevarastosta kaivettiin esiin sota-ajan välineistöä ja sitten painettiin itkua tuhertaen perinteisellä tyylillä ylös mutaista pururataa. Se kasvatti. Se opetti ymmärtämään, mitä jaloa on Mietaan sadasosasekunnin tappiossa ruotsalaiselle.

Joten lopettakaa välittömästi se säbän pelaaminen. Ei kuulkaa tule miestä sählyä pelailemalla, tulee vain poninhäntäisiä nuoriso-ohjaajia. Ja ainoa nuoriso-ohjaaja joka toimii, on jämäkkä nokialainen. Sen sijaan paini on toinen hyvä harrastus. Se opettaa tulevasta työelämästäkin yhtä ja toista, kun kaksi kertaa kokoisesi kaveri istuu päälläsi ja hammasrautasi repivät rikki tatamia. Myös telinevoimistelu sisuunnuttaa. Jo pukille pääsemisessä on lyhyelle, karjalanpiirakan näköisiin voimistelutossuihin sonnustautuneelle 13-vuotiaalle pojalle haastetta.

Kannatan myös yhteisiä uimavuoroja puberteetti-ikäisille. Terve häpeä omasta kehosta kuuluu luterilaisiin hyveisiin. Ja heitetään se maahanmuuttajakin sinne syvään päätyyn muiden mukuloiden mukana, parhaiten ihminen integroituu pienessä merihädässä.


Teesi nro 4: Hengelliset aamunavaukset, ruokarukoukset ja suvivirsi rauhoittamaan tunnelmaa
Aamu alkaa harmonilla. Tai ainakin alkoi silloin, kun itse kävin koulua. Aamunavauksissamme kokoonnuimme juhlasaliin, jonka seinältä meitä katsoivat synkkien kulmakarvojensa alta tasavaltamme presidentit. Ennen ensimmäistäkään oppituntia olimme jo virittyneet ja rauhoittuneet tuleviin koetuksiimme, jotka sitten nöyrästi selvitimme. Sellaisia olivat esimerkiksi saksan kielen prepositiot tai pakastetun sammakon ruumiinavaus. Epäilen, että niiden jäätyneiden sammakoiden takana biologianopettajamme säilytti votkapulloaan.


Teesi nro 5: Palauttakaa pänttääminen kunniaan
Faktoja: Joonialainen, korinttilainen ja doorilainen pylväs. Ares on sodan jumala. Suomessa on viisi suotyyppiä: räme, neva, letto, korpi ja luhta. Karhu nukkuu talviunta, mutta siili menee talvihorrokseen. Tosiasioita koulussa pitäisi opettaa, eikä mitään näsäviisastelua ja humpuukia. Ilman tosiasioita ei opi ajattelemaan, ei voi olla kriittinen, jos ei tiedä mistään mitään.

Lälläriaineet kuten mediakasvatus, mediakritiikki ja mediamedia ovat ajan tuuliin katoavaa tomua, mutta elektroni pysyy elektronina, kuningasvesi pysyy suolahapon (HCl) ja typpihapon (HNO3) seoksena ja Euroopan läpi virtaa Tonava. Ja muistakaa, että aina kun joku sanoo "maailma on medialisoitunut", jossain kuolee reportteri.


Teesi nro 6: Tuokaa tilliliha, verilätyt ja seitimureke takaisin
Läskiä lasta häpeää koko suku, teroitti äitivainaani toistuvasti. Kouluruokailussa räpelletään nykyään kasvisruokapäivän kaltaisten lillukanvarsien kanssa, minkä seurauksena lapset ahmivat pitkin päivää karkkia ja kittaavat energiajuomia. Sitten illalla ihmetellään, kun se oma suloinen 80-kiloinen Pyry-Linnea nykii päätään eikä pysty keskittymään edes Pleikkarin pelaamiseen.

Jollemme pian tee pläskille jotain, työpaikoille laahustaa näitä laiskanpulskeita diginatiiveja, joiden olemus muistuttaa ET:ä. Ei kerta kaikkiaan ole normaalia, että armeijaikäisillä pojilla on C-kupin rinnat.

Terve mieli terveessä kehossa! Vaadin kouluihin palautettavaksi verilätyt, jokaviikkoisen tillilihan ja sen kummallisen hyytelömäisen valkoisen kalaruoan. Niillä pysyy hoikkana, ja suoli toimii kuin Baumgartnerin vapaahyppy. Sitä paitsi ihminen kestää paremmin elämän väistämättömiä pettymyksiä, kun joutuu ensin syömään laitoskeittiöiden mutanttiperunoita.


Teesi nro 7: Eniten vituttaa lukiouudistus
Suomessa keskusteltiin talvella aivan tosissaan, että historian poistettaisiin pakollisten aineiden joukosta lukiossa. Onneksi akateemikko Eino Jutikkala ei enää ollut näkemässä tätä päivää. Koko kansan kenraali Adolf Erik Ehrnrooth tiivisti, että "kansa joka ei tunne menneisyyttään, ei hallitse nykyisyyttään, eikä ole valmis rakentamaan tulevaisuutta varten". KIITOS jalkaväenkenraali.

En kirjoita tästä enempää, etten kiihtyisi liikaa.


Teesi nro 8: Teknologia ei meitä pelasta
En ole mikään luddiitti, mutta mihin näitä kaikenlaisia hömppälaitteita koulussa tarvitaaan? Omassa koulussa opettelimme irkkaamisen sijasta virkkaamista. Minulla on muuten edelleen tallessa vuonna 1987 näpertämäni sinivalkoinen Kalevala-kipa. Tyyli ei koskaan mene pois muodista.

Mikä pahinta, lapsen innostus elektronisiin vimpaimiin voi innostaa hänet konemusiikkiin (= tylsää jumputusta, jota kuunnellaan huumeissa). Opettajankouluttaja Timo Tossavainen kirjoitti taannoin Helsingin Sanomissa asiasta niin hienosti, että siteeraan:

"Mitä luovuutta tai aitoa taide-elämystä on siinä, että hän saa tietokoneen näyttöä näpelöimällä järjestettyä esiäänitettyjä näytteitä "omaksi sävellykseksi" muttei kykene soittamaan teoksensa ainuttakaan sointua akustisilla instrumenteilla?"

Nerokasta, Timo, olen täsmälleen samaa mieltä! Kyllä ei minun musiikinopettajani perustanut omista atonaalisista ja avantgardistisista kokeiluista, joita musiikkiluokan sähköuruilla sain aikaan.

Noin yleisemmällä tasolla sanon, että ei omassa nuoruudessani tullut mieleenkään räpeltää kännykkää tai sormitietokonetta kesken opetuksen. Mobira Cityman 900:aa oli kaltaiseni hentovartisen pojan vaikea kantaa mukanaan koko koulupäivää.

Arkipyhät siirretään viikonloppuihin, torstai on uusi pikkulauantai

Suomalaisten arkipyhät loppuvat tammikuussa 2015. Arkipyhäselvitystä parhaillaan laativa työryhmä aikoo ehdottaa, että kaikki arkipyhät siirretään viikonloppuihin, tiistaista tehdään keskiviikko ja torstai on uusi pikkulauantai. Työryhmän vielä salainen selvitys iskee tapaluterilaista kovimmin sinne, missä se kirpaisee: suoraan kristillisiin vapaapäiviin.

Sininen zeppeliini tavoitti Helsingin observatorion tuulikaapista työryhmän puheenjohtajan, Helsingin yliopiston almanakkatoimiston prokuraattorin Taimi Smoneyn. Hän kiistää, että työryhmällä olisi jo päivänselvä näkemys arkipyhien poistamisesta.

"Tässä etsitään inhimillistä ja kansantaloudellisesti kestävää kokonaisratkaisua. Ideoimme esimerkiksi, että juhannusaatto voitaisiin siirtää tammikuulle, jolloin veneestä keikahtava suomalainen ei hukkuisi, vaan tömähtäisi näppärästi järven jäälle", Smoney sanoo.

Työryhmässä ateisteja sekä muuta jumalatonta menoa edustavan jäsenen Lucifer Tulikukan mukaan arkipyhien poisto on luonnollista jatkoa sille, että lapsilta ja koululaisilta on jo viety Suvivirsi, joulukirkko ja Lucia-kulkueet. "Tässä joutuu nyt jokainen tekemään oman osansa suvaitsevaisuuden hyväksi", Tulikukka hekottaa pukinpartaansa.

Sen sijaan työryhmän jäsen, kohupuuseppä Jesse Ristolainen sanoo, ettei arkipyhien poistosta ole vielä tehty työryhmässä yhteistä päätöstä. "Minuun on kohdistunut voimakasta ristipainetta niin työryhmän sisältä kuin oman organisaationi johdosta. Siksi olen halunnut olla sovitteleva, enkä naulata kantaani kiinni."

Arkipyhäselvitys-työryhmään kuuluvien työmarkkinaosapuolten näkemykset poikkeavat nekin toisistaan. Työnantajan näkemyksen mukaan tavallinen kotoperäinen palkansaaja ei kykene viettämään arkipyhää niin, että hän olisi sen jälkeisenä työpäivänä sataprosenttisessa palaverikunnossa. Jos pyhiä sattuu vielä peräkkäisille viikoille kuten keväällä, perus työntekijältä saattaa hurahtaa ohi useampi työviikko puolikuntoisena.

"Syytellään siitepölyallergiaa, lasten koliikkia ja ties mitä, mutta kyllä me kaikki tiedämme, miksi Jeppe tuijottaa näytönsäästäjää hievahtamatta koko aamun", elinkeinoelämää työryhmässä edustava Göran Porvari sanoo. Porvarin mukaan globaalitaloudessa jonkun on pidettävä tehtaiden ja kauppojen raattaat pyörimässä vuoden jokaisena päivänä. "And it sure as hell aint me, BOY!", hän sanoo.

Palkansaajapuolella työnantajien näkemystä juopottelevasta työntekijästä pidetään sekä leimaavana että loukkaavana.

"Nimittäin! Minua niin sylettää riistäjän puheet! Eikäkö että vasiten v*****n kuvan yrittävät antaa suomipojasta! Kyllä voi alleg.... algeria... ALLERGIA yllättää kun nurmikko kasvaa ja pienenpienenpienen pienet hiirenkorvaset ilmestyvät puiden oksiin", työryhmän jäsen, pääluottamusmies Kullervo Manner herkistyy.

Arkipyhäselvitystä tekevän työryhmän on määrä jättää lopullinen raporttinsa vahingossa ravintola Storyvillen terassille toukokuun alussa. Storyvilleen on aiemmin jäänyt muun muassa YYA-sopimus (1948), Ahti Karjalaisen salkku (1976) ja erään mysteeribloggaajan pipa (2009).

Kerro tuuli missä Björniseni on

Miljonääristä jäi Suomeen vain byysat.

Tunnettu miljonääri Björn Walrus pakeni verotusta Ruotsiin toissapäivänä. Asiasta kertoi ensimmäisenä Varsinais-Suomen verotoimiston Salon toimipiste. Suomesta karkaamisen syynä oli se, että pääomatulojen verotus uhkasi kohota lähelle palkkatulojen verotusta. Ei sellaisia olosuhteita kestä kukaan, sanoohan sen jo terve järkikin.

Verottaja on vaitonainen paon yksityiskohdista, sillä se ei halua muiden suomalaisten miljonäärien saavan vinkkejä tai ideoita. Ilmeisesti Walrus oli laskeutunut Halikossa sijaitsevan kartanonsa ikkunasta nurmikolle, kipittänyt kauriiden ohi metsän siimekseen ja tilannut sieltä valkoisen Mercedes-Benz-merkkisen taksin Turun satamaan.

Tekoviiksiin ja markkinaliberalismiin naamioituneena hän oli päässyt helposti rajavalvonnan ohi Viking Amorellalle. Laivalla Walrus piilotteli seisovan pöydän ja Sun Deckin välisessä maastossa. Viranomaisten yrityksistä (Edita, Vapo, VR) huolimatta häntä ei saatu kiinni ennen laivan saapumista Ruotsin aluevesille. Ruotsissa hänet otti vastaan Carola tai Arja Saijonmaa – vaikea sanoa, sillä kiikareilla ei nähnyt ihan niin kauas.
............

Walrusilta jäi Suomeen kartano, sampo ja kirkkaanpunaiset chinot (ks. kuva). Helsingin poliisin huumeyksikkö on luvannut hoitaa niitä sillä aikaa, kun omistuksia selvitellään. (#kartanobileet #viivakoodi #vasikkairti)

Walrusin maastapakoa kiiteltiin tuoreeltaan yleisvasemmistossa, sillä tilastollisesti suomalaisten tuloerot kaventuivat välittömästi. Koska aina kun tuloerot kapenevat se on niinku hyvä, ja aina kun ne levenevät se on niinku paha.

"Hänellä on vähintään biljardiomaisuus. On selvää, että yhden rikkaus on aina pois toiselta. TÄYTYYHÄN sen olla  – muuten tämä meidän juttumme kuulostaisi ihan naurettavalta",  Li-Ann Nokkela yleisvasemmistosta sanoo. Luontoliikkeen Aslan Strainspotting puolestaan ehdotti, että "Why cant we all just downshift?".

Molempien mielestä Walrusin lähtö on lupaava alku tulevaisuuden Suomelle, jossa kaikki vain chillaa ja rämpyttää akustista kitaraa homeisessa puutalossa, jota ei saa purkaa.
..............

Riita Walrus verotulojen jakamisesta jatkunee vielä pitkään niiden tyrehdyttyä. Alun perin Walrusin maksamilla veroilla piti kustantaa Halikon Guggenheim, Halikon hiihtotunneli ja kierros kaikille.

Miljonäärin paosta ollaan spessuraivoissaan varsinkin suomalaisissa lapsiperheissä, koska niissä nyt on tapana reagoida ylilyönneillä. Lähes 25-neliöisen rivitalonpätkän läheltä Espoon ylärajaa 500 000 eurolla ostanut Sapasen pariskunta ei hyväksy miljonäärin veropakoa.

"Omilla rahoillaanko tässä nyt pitäisi muksunsa elättää? Lapsilisistäkin leikattiin kahdeksan euroa! Me lapsiperheet olemme aikamoisessa kurimuksessa jo ennestään. Eivät lapsettomat tajua ollenkaan, miten paljon nelihenkisen perheen kahden viikon Thaimaan-matka maksaa", perheen äiti Pirre Sapanen tylyttää ja heittää golfbäginsä velka-Volvon takakonttiin.

Sininen zeppeliini ei tavoittanut yhtään veronmaksajaa ennen blogin painoon menoa. Veronmaksajat ovat kuitenkin varmasti häpeissään. Ja on syytä ollakin! Moni isä nälässään laihtuu, ja Ässä-arpakin jää nyt kioskin ikkunaan.

Ai niin, melkein unohtui! Sininen zeppeliini löysi Walrusin myöhemmin eilen Tukholman Beckholmenista, jossa hän nautti macchiatoa. Kohumiljonääri antoi Zepukalle lyhyen kommentin: "I am the eggman, they are the eggmen. I am the Walrus, goo goo goo joob goo goo goo goo joob."