Surukriittisyys on nyt muodikkainta kriittisyyttä

Yhä useampi suomalainen kritikoi asioita, joista ei ymmärrä mitään eikä viitsi ottaa selvää.
Ennen pelkästään pahantuulisten humanistien suosima kriittisyys on viime vuosina levinnyt kulovalkean tavoin rahvaan harrastukseksi.

Kun aiemmin älyllinen tyhjäkäynti purkautui perus jupinana Kesoililla, nykyisin jokaisella on mahdollisuus levittää omaa pahaaoloaan ennennäkemättömän nopeasti ja laajalle.

"Nykyaikana jokainen meistä on media. Millä siis tarkoitan, että jokainen meistä on oma Mitä Vittua -lehtensä", kriittisyystutkija Jari Kalapuikkonen tiivistää.

Kalapuikkonen tietää mistä puhuu, sillä hän on eräs harvoista suomalaisista, joka on ylittänyt kriittisen pisteen. Tämä tapahtui vuonna 1989 Puijolla.

Kalapuikkosen mukaan yhden kriittisyyden sijaan pitäisi puhua useista eri kriittisyyksistä. Ihminen voi olla esimerkiksi rokotekriittinen, mediakriittinen, ilmastokriittinen, maahanmuuttokriittinen, evoluutiokriittinen, kulutuskriittinen, EU-kriittinen, sukupuolikriittinen tai Nato-kriittinen. Ainoastaan koiranpentuihin ei vielä suhtauduta kriittisesti, mutta luultavasti kissaihmiset jo hautovat asiaa.

"Ehdottomasti erikoisin kriittisyyden muoto on itsekriittisyys, jota ihmisistä harrastaa vain noin joka viideskymmenes. Ja lähdekriittisyydestä en viitsi tässä edes puhua", Imatran yliopistolla väitöskirjaansa valmisteleva Kalapuikkonen tuhahtaa.
.................................

Myös kritiikki elää ajassa. Syksyn ehdoton trendi kriittisyydessä on surukriittisyys. Siinä kritikoidaan muiden ihmisten osoittamaa ja tuntemaa empatiaa. Toisin sanoen sitä, että ihmiset surevat väärin.

Surukriitikko Esa Linja-Auto moittii tuoreessa kiistakirjoituksessaan Surun pyyhit silmistäsi pois TAI MUUTEN! (Internet-ajatelmat 2015) suomalaisia epäjohdonmukaisesta suremisesta ja liikuttumisesta.

”Haluan korostaa surun määrämittaisuutta. Että kun surraan, niin surraan tasaisesti ja reilusti. Ei se vaan voi mennä niin, että yhdestä tragediasta liikututaan ja toisesta ei. Ei täällä nyt surra kuin siat vatukossa!”, Linja-Auto latoo.

Hän toivoo, että jatkossa ihmiset ”edes vähän ajattelisivat”, ennen kuin muuttavat somessa profiilikuvaansa tai klikkaavat sydäntä. Hän korostaa, että tunteiden näyttämisessä pitäisi käyttää kylmän viileää järkeä.

Kriittisyystutkija Jari Kalapuikkonen kertoo, että yletön kriittisyys on jo synnyttänyt oman vastailmiönsä. Niin sanotut kriittisyyskriittiset kyseenalaistavat jatkuvan ilmiöiden ja ihmisten arvioinnin. Kriittisyyskriittisten mielestä ihmisten pitäisi suhtautua avoimella mielellä asioihin. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi enkelit, sähköallergia ja erityisesti sähköallergiasta kärsivät enkelit.

Suomen kielen supersankarit

Pyhä Jysäys, rakas lepakkolukijani! Sininen zeppeliini esittelee suomen kielen päivän kunniaksi intergalaktisen supersankarien ryhmän, Suomen Kielen Lautakunnan (SKL).

Yhdessä nämä titteleihin naamioidut sankarit päättävät kielenkäyttöä koskevista suosituksista ja esittävät rohkeita kannanottoja, kuten että voi syödä niin porsaan filettä kuin porsaan fileetä. SKL:n ultrasalainen tukikohta Yksinäisyyden linnake sijaitsee Vuorikatu 24:ssä Helsingissä.
...............

KA-BOOM! Suomen Kielen Lautakuntaan kuuluvat:

Kapteeni Kieliasu. Tämä siviilissä aivan tavallisen Matti Röngän näköinen mies johtaa itsestäänselvästi Suomen kielen lautakuntaa.

Melkein heti puoli yhdeksän uutisten jälkeen tämä aivan tavallisen Matti Röngän näköinen mies laskeutuu erään pasilalaisen pajan alla sijaitsevaan luolaan, ottaa pois taskunenäliinansa, vetää ylleen maukkaat trikoot ja muuttuu jykeväleukaiseksi komistukseksi eli Kapteeni Kieliasuksi! Hän on niin vahva, että pystyy repimään kappaleiksi jopa yli 200 ylioppilasainetta kerralla. Supervoimana lauseen täydellinen eleganssi, minkä takia hän on erittäin suosittu runotyttöjen keskuudessa.



Pilkkusääntönainen. Kapeauumainen, pitkäsäärinen Pilkkusääntönainen on kotoisin kaukaa Epäolennaisuuksien kvadrantista. Hän toimii SKL:n johtajana silloin, kun Kapteeni Kieliasu taistelee  Suomen nisäkäsnimistötoimikuntaa vastaan. Pilkkusääntönaisen supervoimia ovat herkeämätön nillitys sekä hienot kärmenahkabuutsit. Ryhmän todelliset aivot, mutta hän antaa Kapteen Kieliasun kuvitella olevansa ryhmänsä johtaja.

Punakynä. Ryhmän temperamenttinen hurjapää, joka ajautuu selkkauksiin toimituksissa ja ministeriöiden lainsäädäntöosastoilla. Hän sai alkunsa suomalaisen kielinatsiäidin ja kreikkalaisen äidinkielenopettajan lyhyestä suhteesta Korfulla vuonna 1987. Punakynä osuu oikeinkirjoitusvirheeseen yli kilometrin päästä. Punakynän motto on: "Lyöntivirhe johtaa lyöntiin." Ainoa ihminen, joka on erotettu sanaristikkoseura Sanasepoista väkivaltaisen käytöksen takia (tapaus liittyi jotenkin Tea Istaan). Punakynä on salaa ihastunut Pilkkusääntönaiseen. Kutsuu itseään "Isokynäksi".

Kielenhuolto-Mies ei tykkää yhdyssanavirheistä.

Kielenhuolto-Mies. Hiljainen huoltomies, joka vihastuessaan kaiken maailman jonnejen raapusteluihin muuttuu valtavaksi KIELENHUOLTO-MIEHEKSI. Mitä enemmän Kielenhuolto-Mies näkee kirjoitusvirheitä, sitä vihaisemmaksi ja voimakkaammaksi hän tulee ("KIELENHUOLTO-MIES ... MURSKAA .... MARKKINOINTIPÄÄLLIKÖN"). Ärsytettynä nostaa penkiltä jopa 160 kiloa eli noin viisi mainosgraafikkoa.

Kielenhuolto-Mies korjaa hissiyhtiöiden tarkastajien jättämät laput, talonmiesten kyltit, kauppojen ilmoitustaulujen sotkut ja jopa etnisten ravintoloiden ruokalistat.

Ÿ (Artist formerly known as Sirkumfleksi). Ryhmän keltanokka hallitsee täydellisesti kansainvälisen merkistöstandardin ISO/IEC 8859-15. Pystyy tekemään näppäimistöllä salamannopeasti merkit š, ã, ¿ ja µ. Melko lailla hyödytön lähitaistelussa.
...............

Zä-DÄNG! Kuinka tylsää olisikaan olla supersankari, jos vastassa ei olisi kunnon pahiksia? Suomen Kielen Lautakunnan arkkivihollinen on Tohtori Hymiö, rikolliskielinero, joka suunnittelee jatkuvasti kieroja metkuja yleiskielemme päänmenoksi. Viime vuonna SKL sai juuri ja juuri estettyä Tohtori Hymiön katalan suunnitelman muuttaa koko Facebookin viestintä pelkiksi animoiduiksi kuvatarroiksi.

Ympärilleen Tohtori Hymiö on koonnut kätyreitä, jotka yhdessä muodostavat pahamaineisen Ääripääilmaus yhdyssanan alkuosana -liigan. Sen tavoitteena on hämärtää, rumentaa ja vääristää suomen kieltä. Rikollisliigaan kuuluvat:

Juristi suunnittelemassa päälausetta.

Lapsiaikuinen. Kammottavan geneettisen kokeilun tuloksena syntynyt yli kolmekymppinen mutantti, jolla on aikuisen vartalo mutta teini-ikäisen pää. Sekoittaa kirjoittamaansa kieleen nuorisokieltä, hymiöitä ja päättää virkkeensä usein kolmeen pisteeseen. Korvannut lähes kokonaan kirjoittamisen ja lukemisen kuvien lataamisella ja kuvien katselulla. Supervoimana ehtymätön kyky "postata" täydellisiä latteuksia someen. Lamaantuu, jos häneltä ottaa pois älypuhelimen.

Juristi. Legendan mukaan Juristi oli aivan normaali nuori mies, kunnes häntä puri lukiossa radioaktiivinen hämähäkki. Myrkytyksen seurauksena Juristi halusi opiskella oikeustiedettä. Juristin tavoitteena on tehdä pitkiä, polveilevia virkkeitä, joissa tekijä ja teonsana ovat mahdollisimman kaukana toisistaan. Ampuu käsistäään sivulauseiden verkkoa, josta lukija ei pääse irti.

KOHUmysteeritär. KOHUmysteeritär banalisoi kaiken, mistä hän pääsee kirjoittamaan. Hän on vietellyt lukemattoman joukon päätoimittajia. Hän on selvinnyt Nazisin taistelusta, kauhujen yöstä ja seksihelteestä. Saattaa käyttää vaivatta jopa yli neljää pronominia otsikossa. Pohjimmiltaan ujo Kapteeni Kieliasu lähettää toisinaan KOHUmysteerittärelle lahjaksi uusimman Kielikello-lehden. (Awwwwww.....)

Maikkarin uutisten toimitussihteeri. Suorien lähetysten mystinen erikoismies, joka julkaisee joka ilta tekstiä Pohjois-Korealaisista ja Michael Shoemacherista. Supervoimana rögtnenkatse. Salaa ihastunut sekä KOHUmysteerittäreen että Pilkkusääntönaiseen.

Google-kääntäjä. Tohtori Hymiön rakentama jättimäinen robotti, joka tuottaa suomelta vaikuttavaa, täydellisen kelvotonta kieltä. Google-kääntäjä ei tarvitse unta, ravintoa eikä ilmaisuvoimaa. Salaa ihastunut Applen Siriin.



Plokissa maksutta luettavana nyt myös Kielinatsien puoluepäivät sekä koskettava ja elämänmakuinen Suomen kielen kivoimmat sanat.

Kohuhomeopaatti haastaa rokotesuositukset ja terveen järjen

Akuutti vitutus muuttui krooniseksi. Näin kävi diplomihomeopaatti Emmanuelle Kantille, kun hän keksi, että rokotukset ovat vaarallisia ja suurjännitejohtoihin koskettaminen aiheuttaa allergisen reaktion.

"Netistä luin. Siitä se innostus vaihtoehtoiseen lääketieteeseen sitten lähti", Kantti kuvailee puuhiaan.

Vaihtoehtoinen lääketiede on vaihtoehto lääketieteelle samalla lailla kuin keulaportti auki liikennöinti on vaihtoehto keulaportti kiinni liikennöinnille.

Kantin mukaan hänen tavoitteenaan on esittää terveen järjen kritiikkiä Suomessa, jossa viranomaiset ja tiedemiehet aivopesevät ihmisiä valtavirtanäkemyksillään. Kantti on alkuperäiseltä ammatiltaan hevostenhoitaja, mutta suoritti postimyyntikuvaston kautta diplomihomeopaatin tutkinnon. Homeopatia puolestaan on tiede, jossa nesteitä lantrataan toisilla nesteillä. Homeopatiaa voi testata kotioloissa esimerkiksi kaatamalla oluttuopilliseen desin hanavettä. Vaikutukset tuntuvat melkein heti suussa.

"Minun on vaikea uskoa, että jollakin so-called-asiantuntijalla voisi olla parempaa tietoa kuin minulla ja muilla Vauva-lehden keskustelupalstan aktiiveille. Tuollahan se tieto on, kun vain googlettaa", Kantti sanoo.
.............

Tieteellisestä tiedosta tuohtuneena Kantti perusti elokuussa world wide webiin viranomaissuosituksia ja tervettä järkeä uhmaavan verkkojulkaisun, Jääkaappimagneettimedian. Nyt sillä on jo 250 000 viikottaista lukijaa Internet-nimisessä tietoverkossa.

Jääkaappimagneettimedia käsittelee asiantuntevasti muun muassa kidehoitoja, aromaterapiaa, juutalaiskysymystä sekä uutta Ridgeä. Pelkästään Kantin omaa poleemista blogimerkintää "Äiti, älä tapa vastasyntynyttä lastasi jäykkäkouristusrokotteella!"on jaettu sosiaalisessa mediassa yli 100 000 kertaa. Sosiaalinen media on Internetin paikka, jonne ihmiset menevät tekemään hidasta älyllistä kuolemaa.

Kantin omana intohimona on kiistää rokotteiden hyödyt ja varoittaa ihmisiä uskomasta tutkittuun tietoon tai tilastoihin. Tilastot sisältävät usein lukuja ja näyttävät tyypillisesti pallograafeilta tai pylväsdiagrammeilta.

"Kun sitä ihan kiihkottomasti ajattelee, niin eiväthän rokotteet voi olla ihmisille hyvästä. Rokotushan sattuu. Samoin sattuu jos muljauttaa pahasti kyynärpäänsä tuolin karmilta tai koskettaa ruotsinlaivan porraskaidetta. Ei kukaan niitäkään väitä terveyttä kohentaviksi", Kantti sanoo ja kääntää vaikkuisen korvavalonsa kohti haastattelijaa.

Eivätkä rokotteiden haitat Kantin mukaan jää tähän. Hän uskoo, että jokaisen rokotteen mukana ihmiseen livautetaan mikrosiru, jonka avulla tarkkaillaan ihmisen sijaintia ja hänen Sokoksessa tekemiään ostoja. Näitä tietoja CIA käyttää laatiakseen Bilderberg-säätiön tilaisuuksiin uskomattoman pitkäpiimäisiä powerpoint-esityksiä ihmisten Sokos-ostoksista.
.........

Vaihtoehtoisen lääketieteen julkaisijana aloittanut Jääkaappimagneettimedia on nopeasti kasvanut muidenkin vaihtoehtonäkemysten esille tuojaksi. Esimerkiksi tällä viikolla itse oppinut kardiologi, radioamatööri Pertti Russeli kertoo palstallaan, että vedellä on muisti. Vesi on yhdiste, jossa on vetyatomeja kaksi kertaa niin paljon kuin happiatomeja, minkä takia vesi näyttää läheltä katsottuna tulehtuneelta Mikki Hiiren päältä (katso järkyttävät kuvat).

"Asiahan on ihan maallikonkin todennettavissa. Jos juot koko illan viinaa, et muista seuraavana päivänä mitään, mutta jos olet juonut vettä, tapahtumat ovat hyvin kirkkaina mielessä", Russeli sanoo. Ja sanoohan ne äänet niin pääni sisälläkin.

Vaihtoehtoista insinööritiedettä Jääkaappimagneettimediassa edustaa ikiteekkari Jouko Lukko. Hän on suunnitellut Saabille jo parikymmentä vuotta Jas Gripen -lentokoneita.

"Niin, minähän en usko näihin nykyaerodynamiikan teorioihin ollenkaan. Sen sijaan uskon, että pilotin energiavuon avulla hävittäjä pysyy maan magneettikenttää hyväksikäyttäen ilmassa. Mehän olemme kaikki vain pohjimmiltamme energiaa eri muodoissa", Lukko kuvaa.

Jääkaappimagneettimedian varsinainen hevijuuseri on kolmattatoista vuotta kodinhoidontuella elelevä Maarit Heidekkeni. Hän kutsuu itseään vaihtoehtoravintoterapeutiksi ja uskoo raakaruokaan ja superruokaan. Heidekkenin perheessä ei syödä mitään pussissa ollutta.

"Kyllä kaikki luomu on aina terveellistä. Kesällä annoin lasteni popsia kielonmarjoja ja paistoin suippumyrkkyseitikkejä isännälle. Paljon paremmin on voitu jo syksyllä. Kakarat eivät enää valita anemiaansa ja isäntä on ruvennut tuomaan kukkakimppuja", Heidekkeni kehuu.
............

Jääkaappimagneettimedialle voi povata menestystä. Vilkkaalla keskustelupalstalla myydään ja ostetaan värikiviä ja sielunenergianmittauslaitteita, Urantia-kirjoja, korvakynttilöitä, piikkimattoja ja tasapainorannekkeita. Kauppa käy. Emmanuelle Kantti vaikuttaa silti vilpittömältä ihmiseltä.

"Emme väitä mitään vaikka väitämmekin kaikenlaista. Pyydämme vain jokaista pohtimaan, mikä on uskottavin selitys. Että aattelepa ite", Emmanuelle Kantti summaa.


Kosmiset parapäivät Kuopiossa 16.11. (Sininen zeppeliini huomauttaa: tarkalleen ottaen tuo on yksi päivä)

Onko Guggenheim-suunnitelma pelkkä plagiaatti Guggenheim-suunnitelmasta?

Guggenheim-hankkeiden samankaltaisuudet hämmentävät
kaupunkisuunnitteluväkeä Helsingissä.

Uusinta Guggenheim-suunnitelmaa epäillään plagiaatiksi vanhasta Guggenheim-suunnitelmasta.

Molemmat suunnitelmat ovat noin 60 senttiä korkeita, neliskulmaisia, paperisia ja maksavat toista sataa miljoonaa. Nämä piirteet eivät vielä sinällään kerro ideavarkaudesta, mutta huolestuttavampaa on lukuisten yksityiskohtien samankaltaisuus.

"Kannattaa huomata paperien reunoissa olevat reiät, asiakirjoja yhdessä pitävät klipsut sekä kastumiselta suojaavat läpinäkyvät muovitaskut", suunnitelmia arvioinut arkkitehti Jocke Nuoska kertoo.

.........

Guggenheim on amerikkalainen liikeyritys, joka myy kalliita museokonsepteja veronmaksajille ympäri maailmaa. Museokonseptilla tarkoitetaan hanketta, johon ei välttämättä sisälly taloa eikä edes taidetta, vain liuta kovapalkkaisia konsultteja.

Plagiointiväitteiden pelästyttämä Helsingin kaupunki aikookin nyt selvittää, olisiko mahdollista ostaa pelkästään kallispalkkaisia Guggenheim-johtajia Etelärantaan seisoskelemaan. Mereltä päin katsottaessa Helsingin silhuetti näyttäisi nykyistä korskeammalta, jos rannoilla hengailisi juoppojen sijasta G-miehiä.

"Tällä tavalla säästäisimme sekä talon rakentamiseen että taiteeseen uppoavat rahat, Mutta brändäisimme silti Helsingistä Guggenheim-kaupungin", taiteen monitoimimies Pirkka-Pekka Petelius-Aake-Gallen-Kalliala intoilee.

Petelius-Aake-Gallen-Kalliala on näkyvimpiä ja kiistellyimpiä vaikuttajia Guggenheim-hankkeen takana. Hän on paitsi tulostanut Guggenheim-hakemuksen omasta matriisikirjoittimestaan myös esitellyt ahkerasti sitä päättäjille ja virkamiehille. Ilman Petelius-Aake-Gallen-Kallialan leppymätöntä lobbausta Guggenheim-säätiön ahnas mielenkiinto olisi jo siirtynyt Forssaan tai Laukaalle.
..........

Bilbaosta tavoitettu Guggenheim-säätiön puhemies John Fleese pitää pöyristyttävänä väitettä, että uusi Guggenheim-suunnitelma olisi varastettu lähes sellaisenaan vanhasta Guggenheim-suunnitelmasta. "Minulle tuli nolo olo, semmoinen raiskattu olo", Fleese sanoo eikä varmasti yhtään liioittele.

Fleesen mukaan uusi ja vanha hakemus ovat täysin omia, itsenäisiä kokonaistaideteoksia, ja samankaltaisuudet ovat vain sattumaa.

"Vanhassa suunnitelmassa kävijämääräksi arvioitiin 530 000 vuodessa, mutta tähän uuteen heitin stetsonista 550 000. Se oli ihan oman luovan työni tulosta. Sen lisäksi olemme vaihtaneet leipätekstin fontin Arialista Verdanaan ja sivun marginaalissa on tällainen kiva vihreä viiva, mitä vanhassa ei ollut."
.........
 



Carl Gustav Guggenheimin
ratsastajapatsas.

Guggenheim ei kuitenkaan ole kopiointikohun keskellä ensimmäistä kertaa. Vuonna 1968 Guggenheim-säätiötä syytettiin Marsalkka Mannerheimin ratsastajapatsaan kopioinnista. Kuvanveistäjä Aimo Tukiaisen ratsastajapatsas paljastettiin vuonna 1960, ja vain kahta vuotta myöhemmin Tukholmassa paljastettiin Carl Gustav Guggenheimin ratsastajapatsas.

Guggenheim on yksi Ruotsin tunnetuimmista ja rakastetuimmista 1900-luvun sotasankareista. Hänen kerrotaan muun muassa omakätisesti lyöneen luurin Herman Göringin adjutantin korvaan sekä heristäneen sormea Mussolinin politiikalle kesken suvun rapujuhlien vuonna 1942.


Carl Gustav Mannerheimin ratsastajapatsas.

Guggenheim-Mannerheim-jupakka teki särön Suomen ja Ruotsin välisiin toverillisiin suhteisiin. Ruotsalaiset sydämistyivät suomalaisten esittämistä plagiointisyytteistä lopulta niin paljon, että löivät meidät kaikissa mahdollisissa joukkuelajeissa seuraavat 35 vuotta.
............

Mutta entä kun Guggenheim-museo vihdoin saadaan Helsinkiin? Millaisesta taiteesta ihmiset pääsevät nauttimaan upouudessa kulttuuripyhätössä?

"Höppistä rallaa, ei me semmoisia vielä olla mietitty. Jotain patsaita ja maalauksia ja pläjäytetään päälle videokuvaa seinille", Pirkka-Pekka Petelius-Aake-Gallen-Kalliala huudahtaa kiiruhtaessaan cocktail-tilaisuuteen.
 

 

 

 

Työelämän 9 todellista luonnetyyppiä

Unelmia ja toimistohommia.

Kiihkeän iteroinnin, benchmarkkauksen ja B2P-markkinoinnin välissä jouduin firman kehityspäivillä persoonallisuustestiin.

Nuoremmille lukijoille tiedoksi, että kehityspäivät ovat tapahtumia (tai oikeammin tiloja), joissa puhutaan ensin pitkään työn tekemisen ja työn tulosten parantamisesta, minkä jälkeen mitään ei koskaan kuitenkaan tapahdu.

Persoonallisuustestit taas ovat profilointimetodeja, joita käytetään muun muassa johtajien työhönotossa, piiritystilanteissa ja väkivaltarikollisten nappaamisessa.
.........

Tein enneagrammitestin eli yhdeksänkohtaisen persoonallisuustyyppien luokittelun. Piinkovana protestanttina epäilin heti yhdeksänsakaraisen enneagrammin liittyvän okkultistiseen huuhaaseen kuten joogaan, reikihoitoon tai skientologiaan.

Enneagrammin teorian mukaan työpaikoilla toikkaroi perfektionisteja, auttajia, suorittajia, romantikkoja, tarkkailijoita, kyselijöitä, seikkailijoita, itsevarmoja ja sovittelijoita. Itse sain tulokseksi persoonallisuustyypin, jota kuvailtiin adjektiiveilla "tunteilematon", "harkitseva", "määrätietoinen" ja "puolustautuva".

Toisin sanoen olen firman anneliauer.
.........

Enneagrammin metodin virhe piilee siinä, että se lähtee liikkeelle niin sanotusti ilon kautta (sanonta juontuu natsi-Saksassa käytetystä kielikuvasta "Kraft durch Freude" eli jotakuinkin "voimaa ilosta"). Emme kuitenkaan näe työpaikoilla "työn romantikkoja" sen paremmin kuin "työn seikkailijoita". Näemme aivan muunlaisia tyyppejä.

Siksi Sininen zeppeliini korjaa enneagrammiteorian todellisuutta vastaavaksi yhdeksänkohtaiseksi työelämän persoonallisuustyyppien luokitteluksi.

1. Perfektionisti Nillittäjä
Nillittäjä ilmoittaa työrupeaman jälkeen tehdyistä virheistä (siihen asti hän on aina hiljaa) ja rasittaa kollegoja epäolennaisuuksilla. Takertuu raporttien kielioppivirheisiin ja käyntikorttien painatukseen.

2. Auttaja Lässyttäjä
Lässyttäjä haluaa kertoa yksityiselämästään sinulle, ja mikä pahempaa, hän haluaa sinun kertovan omasta yksityiselämästään. Lässyttäjä jauhaa naapuriosaston seksisuhteista, kyselee miksi olet unohtanut vihkisormuksen kotiin ja haluaa jakaa kissakuvansa firman spostilistalla "KAIKKI".

3. Suorittaja Nysvääjä
Nysvääjää saa aina odottaa. Nysvääjä tekee koko ajan, mutta mitään ei valmistu. Nysvääjällä on vielä kesken sitä ja tätä, hänen pitää hioa tuntikaupalla powerpoint-kalvoja 5 minuutin esitystään varten. Nysvääjä korjailee mielellään näytön asetuksia ja järjestelee pöydälläsi olevia muistitikkuja pituusjärjestykseen, vaikka tässä olis niinku **** oikeesti muutakin puuhaa.

4. Romantikko Juoppo
Jokaisella työpaikalla on juoppo, jopa ministeriöissä. Juoppo on periaatteessa ihan ok työkaveri, sillä hän on tunneälykäs, lunki ja aamuisin hiljainen. Ongelmallista juopon kanssa työskentely on silloin, kun hän saa "loistavia" ideoita kolmen valkoviinilasillisen jälkeen. Juoppo on erityisen rasittava, jos työhösi kuuluu erilaisia edustustehtäviä, sillä juoposta pitää huolehtia, etenkin ulkomaankeikoilla. Juoppo on usein juristi.

5. Tarkkailija Laiska paska
Perus kyylääjä, usein hallinnollisssa asiantuntijatehtävissä, pahimmillaan tittelillä, joka alkaa sanalla "erikois-" tai "erityis-". Saavuttanut organisaatiossa aseman, jossa voi lähinnä tuijottaa asioita (näytönsäästäjää, lokkeja, ppt-esityksiä). Pitää itseään älyllisesti ylivertaisena kollegoihinsa verrattuna. Tunneköyhä, kallistuu sosiopatiaan.

6. Kyselijä V***n pompo
"Hei pitääkö ottaa läppäri mukaan?" "Saako siellä kahvia?" "Pitikö meidän valmistella jotain siihen miitinkiin?", "Onko sulla uusi vekkihame?" Kyselijä on toimiston konekiväärimies: paljon laukauksia, joista useimmat huteja. On ihme, että selviytyy ylipäätään päivittäisistä askareista. Osa kyselijöistä tehnyt monikymmenvuotisen uran ymmärtämättä ikinä tehtäviään tai ymmärtämättä olla edes hiljaa. Rasittavin kaikista.

7. Seikkailija Markkinoinnin duudsoni
Eräs työelämän rasittavimmista "ihmis"tyypeistä. Rumien kravattien erikoismies eli kauppatieteellinen tyhjäpää. M-duudsoni (hän näet käyttää mielellään tunnelmaa keventäviä lyhenteitä ja lempinimiä) ilmestyy palavereihin henkseleitä paukutellen, esittää visioita ja on aina – siis aina – täysin tietämätön siitä, mitä aiemmin on sovittu tai jo tehty. Periaatteessa harmiton, jos hänelle antaa tarpeeksi puuhaa, esim. tuliterän älypuhelimen räpellettäväksi. Parhaimmillaan pysyessään asiakkaan päässä.

8. Itsevarma Natsi
Natsien puolustukseksi on sanottava, että he ovat aikaansaavia. Ilman natseja työmailla tuskin tapahtuisi paljoakaan. Natsi yhdistää mielivallan säntillisyyteen ja sääntöjen ehdottoman tottelemisen omavaltaiseen pörräykseen. Natsin käsitys vapaamuotoisesta ideointipalaverista muistuttaa Nürnbergin puoluekokousta. Natsi ei neuvottele, natsi ei tee myönnytyksiä, ja natsi ei ikinä peräänny siitä paikasta, johon hän on jalallaan astunut.

9. Sovittelija Öö... oot sä ollut meidän yksikössä pitkään?
Sovittelija on se tyyppi siinä heti hisseiltä tultaessa ensimmäisessä kuutiossa vasemmalla puolella. Ei sano kyllä mitään. Kastelee ilmeisesti kukat. Tai joku ne ainakin kastelee. Irtisanottavissa ilman resurssien menetystä.

Herraskartanossa kummittelee

Jos etsit täydellistä syys-villasukka-torkkuviltti-pokkaria, lue Sarah Watersin Vieras kartanossa. Waters sekoittaa romaanissaan peribrittiläistä kartanokuvausta kauhuromantiikkaan herkullisesti. Kun päähenkilö on vielä poikamies maalaislääkäri, kirja on kuin goottihenkinen Kaikenkarvaiset ystäväni.

Vieras kartanossa sijoittuu toisen maailmansodan jälkeiseen englantilaiseen kyläpahaseen. Tohtori Faraday kutsutaan kotikäynnille rapistuvaan Hundreds Hallin kartanoon, jossa palvelustyttö voi oudosti. Pikkuhiljaa Faraday päätyy yhä syvemmälle kartanon omistavan, omintakeisen Ayersin aatelisperheen elämään. Samaan aikaan homehtuva ja suurelta osin autio rakennus herää eloon, ja rakennuksessa tapahtuu selittämättömiä ilmiöitä. Seiniin ilmestyy kummia raapustuksia ja käytävillä tuntuu liikkuvan joku tai jokin. En paljasta, mikä haamu leijuu kartanon yllä, mutta ainakaan se ei ole kommunismin haamu. Tragedioiltakaan ei vältytä.

Kun tapahtumat lähtevät vyörymään, Ayersin perheen lesken ja hänen aikuisten lastensa mielenterveys horjuu. Maltillinen lääkäri Faraday tempautuu tahtomattaan mukaan outouksiin ja joutuu lopulta niiden keskushenkilöksi. Lukija saa varautua muutamaankin kunnon käännökseen. Kirjan loppu on vähintään kolkko.

Mukaansatempaavaa romaania voi lukea yhtä lailla koukuttavana kummitustarinana kuin yhteiskunnallisena kuvauksena 1940-luvun maaseutuelämästä. Waters välttää nostalgisointia ja kuvaa sen sijaan brittiläistä yhteiskuntaa sodanjälkeisessä murrostilassa, jossa köyhtyvä maalaisaatelisto yrittää pitää yllä edvardiaanisen ajan tapoja ja kulisseja. Vieras kartanossa on kuin tehty tv-minisarjaksi, toivottavasti BBC tai joku muu tv-tuotantoyhtiö tekee siitä laatudraamaa.


Kirja-arvio: Sarah Waters: Vieras Kartanossa.