Koeajossa punavihreä Kupla

Pruuuuum! Kaksitahtinen mutta yksioikoinen punavihreä Kupla suhahtaa Döner Harjun ohi vauhdilla. Muutama nopea käännös ja olemme jo bregulla Sandrossa. Bregu on uusi brunssi.

Volkwagenin valmistama Punavihreä Kupla on suunniteltu pelkästään kaupunkiajoon, mutta kuka ihme lähtisikään Helsingin Alppilaa pohjoisemmas. Eihän Teollisuuskadun takana ole kuin susia (kivoja) ja murremöllyköitä (tyhmiä).

Hieman faktoja konehuoneen puolelta. Punavihreän Kuplan ääni on outo sekoitus pörinää ja suhinaa. Punavihreä Kupla kiihtyy nollasta sataan 17 sekunnissa keskustelussa maahanmuuttopolitiikasta ja väärästä vaalituloksesta. Ääniwallin Kuplalla voi murtaa, jos kääntyy Mäkelänkadulta pahasti väärään suuntaan. Vielä toistaiseksi punavihreä Kupla kulkee löpöllä, mutta sen katolle saa lisävarusteena tuulivoimalan, jonka hinnasta veronmaksajat lupaavat sponsoroida yli 80 prosenttia.
......................

Punavihreä Kupla on oikea tilaihme. Eteen mahtuu vaivatta kuski ja pelkääjän paikalle toraisa Krista Kosonen. Takapenkille ahdoimme testikerralla koko kotimaisen kulttuuriväen ja vielä jäi tilaa yhdelle. Kesäkumit löytyvät kätevästi hansikaslokerosta, ihan siitä Reaktorin tarjoamien vapaalippujen välistä. Keskikonsolissa säilytetään isoa pussillista matelehtiä.

Kaikki punavihreässä Kuplassa syötävät eväät ovat gluteiinittomia ja sisältävät vain luomulihaa eli lihaa, jonka valmistuksessa ei ole tapettu eläimiä kovin kaukaa lihan syömispaikasta.

Kuplan etusosan tavaratilaan mahtuu 120 artesaaniolutta, pieni luomukorianteriviljelmä sekä keskikokoinen runopoika. Takahäksälle teippasimme metodinäyttelijä Jasper Pääkkösen kalastusvehkeet, ja ne pysyivät siellä mainiosti kun ajoimme venepaikallemme Ramsaynrantaan. Veneily on uusi fiksipyöräily.

Ilahduimme, että punavihreän Kuplan kojetaulun tekstit ovat portugaliksi, sillä portugali on uusi espanja. Ratin vierestä löytyy hätäilkku, jota voi käyttää argumenttien loppuessa: "Rasisti!", "Juntti!", "Läskikakka!". Hyvin toimivat ainakin maalaisserkkuumme, joka poistui tuohtuneena kesken testiajon lähijunalla Riihimäelle. Hätäilkun viereen on näppärästi sijoitettu Olen äänestänyt -nappula. Tehdassäännöillä se ilmoittaa automaattisesti Facebookiin, että ajaja on äänestänyt nuorta kaupunkilaisliberaalia.

Auton valot ovat pelkästään lämpimiä kohdevaloja, sillä älymystö viihtyy sellaisissa valoissa.

Varustelultaan punavihreä Kupla on jopa ylellinen. Vakiovarusteena tulee moraalinen ylemmyydentunto ja palestiinalaishuivi. Kojetauluun on sijoitettu Pioneerin upea vintage vinyylisoitin, johon käyvät saumatta pelkääjän paikan oven sivutaskuun sijoitetut eteläamerikkalaiset cumbia-LP:t. Musiikin autoon ovat jo tehtaalla valinneet Kaiku-klubin DJ:t. Kaiku on uusi vanha Mocambo.

Punavihreän kuplan navigaattori osoittautui erinomaiseksi. Löysimme BierBieriin, Le Cockiin ja Döner Harjuun alle 15 minuutissa. Teurastamolle mennessä teimme pienen mutkan, mutta syystä, sillä piipahdimme viereiselle lihapihalle. Navigaattorin ääneksi voi valita Giorgio Moroderin tai ironisesti Nina Aution. Nina Autio on uusi Anna-Liisa Tilus.

Juttu on kirjoitettu HJPP:ssä Street Gastron annosta odotellessa.

Minä teille pintahiivat näytän!

Oluesta innostuneet hipsterit ovat pilaamassa perinteikkään suomalaisen kaljalla käymisen. Jo aiemmin hipsterit pilasivat vanhan ajan iskelmämusiikin, mäkihyppääjäviikset ja rehellisen vasemmiston.

Hipsterien olutharrastus ilmenee ihmeellisenä teutarointina ja viisasteluna, mitä ei ole arvostettu suomalaisessa kaliakulttuurissa perinteisesti lainkaan. Hipsteripiireissä ilmiötä kutsutaan leikkisästi bisserwisserismiksi.

Mikä huolestuttavinta, samaan aikaan aito suomalainen kaliakulttuuri voi silmin nähden huonosti. Yhä harvemmassa lähiössä voi nähdä kantasuomalaisen kantabaarissaan juomassa yksin Koffia.

Mikä tässä hipsterien kaljakeekoilussa oikein jurppii? Antakaas kun kerron.

Kun hipsterit mallashuumassaan kokoontuvat 10 euron hintaisten lipilaagerien ympärille, he tutkivat ensin pullon labelia eli etikettiä ja hörppivät sitten varoen pikku siemauksia. Tutut olutfraasit kuten "Anna sitä märkää!", "Oispa kaljaa" ja "Suomi on uusi maaailmanmestari!" loistavat poissaolollaan. Sen sijaan hipsterit puhuvat skotlantilaisen punkin historiasta, vegaanisesta oluesta ja pintahiivasta. Minä teille pintahiivat näytän!

Oluensa hipsterit juovat tumblerista tai kölsch-lasista. Jos hipsterillä sattuu olemaan "raffimpi fiilis", hän tilaa kahden desilitran "tuopin" sijasta 0,37 desilitraisen tuopin. Kyllä, hipsterin olutmittayksiköt ovat sekä kikkailevia että turhauttavia. Mihin on kadonnut vanhan hyvän ajan kokoluokka "iso kolmone"?

Vilkkaimmissa taajamissa hipsterit järjestävät olut-tastingeja, joissa siemaillaan eri tyyppisiä oluita, vaikka ei suomalainen pohjimmiltaan tarvitse kuin Karjalan takaisin. Tällä hetkellä hipsterien todellisuudessa kehutaan kilpaa American Pale Alea, joka on lopulta vain ylevöitettyä keppanaa rapakon takaa.

Mikä ikävintä, hipsterit tuovat kaliakulttuuriimme siihen soveltumattomia käsitteitä. Mitä ihmeen makuja muka ovat "sour" tai "roaster"? Elettiin sitä ennenkin: Olut oli esimerkiksi "lämmintä" tai "väljähtänyttä". Tuoppi oli joko "täynnä" tai "tyhjä". Hanassa oli joko Lapin Kultaa tai nelos Lapin Kultaa. Silti jäätiin henkiin.

Entä pyysikö talvisodan etulinjassa ylivoimaista vihollista vastaan taistellut suomalaissotilas komppanian päälliköltä, että "Voisitsä hei tuoda korsust jotain kivaa amblified tyyppist bissee, vaix Cocoa Psychoa?" Ei pyytänyt, ryssää tuli joka suunnalta.

Sekin ärsyttää, että hipstereillä ei näytä olevan koskaan happy hourin lopulla kiire tiskille. Vain media-alalla työskentelevät voivat suhtautua oluen hinnan äkillisiin ja ennalta-arvaamattomiin muutoksiin yhtä leväperäisesti.

Kaiken kaikkiaan summaan, että pitkittyessään hipsterien olutharrastus turmelee kotimaisen kaliakulttuurin, joka perustuu nuhjuisuuteen ja yksinäisiin, hiljaisiin miehiin. Sillä missä muualla kuin kaljalla suomalainen mies saa enää olla rehellinen oma itsensä: mykkä ja alakuloinen, penseä muutoksille ja vastentahtoinen tunnustamaan oman rajallisuutensa. Nyt kesken aivan hyvän keskiketterän ja Ilta-Sanomien ristikon pubiin astelee joukko iloisia, metelöiviä metsuripaitaisia könsikkäitä, jotka tilaavat Blue Elf Bitteriä tai Tactical Nuclear Penguinia. Olisivat edes homoja, mutta ei, ne ovat hipstereitä.

Sininen zeppeliini etsii graafikkoa ja viestinnän ammattilaista

Sininen zeppeliini on kokonaisvaltainen elämysbrändi, jossa monimediallinen sisällöntuotanto ja todellisuuden vahva absurdius emergoituvat täysin uudenlaiseksi asiakaskokemukseksi.

Sininen zeppeliini vaikuttaa näytön ja silmämunan rajapinnassa. Meille jokainen klikkaus on investointi sydämeen. Sininen zeppeliini on edelläkävijyyden tienraivaaja.

Hae meille tekijäksi, jos aitous ja läsnäolo ovat vahvasti läsnä henkilöbrändisi ytimessä.

Etsimme innostuneeseen ja vyötäröltä kasvavaan tiimiimme

VIESTINNÄN AMMATTILAISTA

Tyhjänpäiväinen naljailu ja netissä roikkuminen ovat sinulle elämäntapa. Jokainen somepäivityksesi menee viraaliksi nopeammin kuin ebolavirus Finnairin lennolla. Pidät itseäsi ennen muuta brändinä etkä ihmisenä. Halusit jo lapsena manageroida kävijävirtoja. Tulet hyvin toimeen samanlaisten ihmisten kanssa eli keskiluokkaisten valkoisten kaupunkilaisten.

Edellytämme sinulta erinomaista suomenkielen taitoa. Sinun osaamiseen kuuluu possessiivisuffiksien virheetön käyttö ja lauseenvastikkeet imit itseesi jo äidinmaidonvastikkeessa. Osaat käyttää kielikuvia kukonlaulun aikaan. Tiedät, mitkä asiat putoavat ja mitkä tippuvat, etkä milloinkaan keskustele "juohevasti". Nautit joskus hiukopalaa, muttet huikopalaa.

HERKKÄÄ GRAAFIKKOA

 

Olet tuittuileva taiteilijasielu, jonka neroutta työyhteisösi muut jäsenet eivät ymmärrä. Halveksit asiakkaita ja esimiestäsi ja tarkemmin ajatellen muuta ihmiskuntaa.

Visuaalinen identiteettisi on leimallinen ja tunnistettava. Intohimonasi on valokuvata lyhyellä syväterävyysalueella pikku esineitä valoisassa huoneessa. Omistat ainakin yhdet punaiset chinot, Popot-kaupasta hankitut tennarit ja Turun Uuden Musiikin Festivaalin vintage kangaskassin. Suostut työskentelemään vain uusimmilla Applen tuotteilla ja striimaat livenä kaiken mitä näet. Tarvittaessa puukotat sorsaa.  

 

Responsiivisuus on toinen nimesi. Ensimmäinen nimesi on esim. Cheyenne, Pepe, Micco tai Lupi. Osaat tehdä kissameemin alle 10 minuutissa. Sinulla on vähintään 5000 Instagram-seuraajaa. Osaat käyttää Photoshopin Magic lasso -toimintoa ja tiedät, mitä sharpen edges -painikkeesta tapahtuu.


Jos tunnistit itsesi yltä, haluamme sitouttaa sinut Sinisen zeppeliinin mediaperheeseen. Tarjoamme sinulle:

• Pienet kahvit maitovaralla lähimmällä Teboililla
• Lämmintä kättä
• digihommia ja kaikkee communications stuffii
• Mahdollisuuden muuttaa digitaalista maailmaa
• Kilpailukykyiset palkkiot ja itsetehtyä mustikkapiirakkaa
• Tilaisuuden konseptien iterointiin ja iteroimisen konseptointiin
• Ihanat työtoverit
• Lasillisen japanilaista viskiä perjantaina
• Mahdollisuuden työskennellä mahdollisuusviestinnän murroksessa

Lähetä vapaamuotoinen saksankielinen osaamisportfoliosi 31.10. mennessä Sinisen zeppeliinin palauteboksiin. Tai kuten me täällä Sinisessä zeppeliinissä sanomme: Sinä voit olla se muutos, jota olet aina halunnut muuttaa. Mietipä sitä.

Mannerheim, The Original Hipster

Hipsteripiireissä käy taas vilske ja vilinä ennen Flow Festivalia. Kapteenintakkeja, mummonsukkia ja sähkönsinisiä hameita sovitetaan täydellä tohinalla (sekä lämpötilaltaan että hinnaltaan) ylikuumentuneissa kaupunkiyksiöissä. Laihat pojat laativat Spotify-listoja, ja luisevat tytöt tekevät nutturoita ympäri Suomen yliopistokaupunkeja.

Hipsterisesongin huipulla Sinisen zeppeliinin avustaja, valtiotieteiden swag Kesänmaisteri pysähtyi valkoviinilasilliselle pohtimaan, kuka oikein oli alkuperäinen hipsteri. Vastaus oli yllättävä ja silti ilmiselvä: Mannerheim.


12 syytä, miksi Mannerheim oli Suomen ensimmäinen ja paras hipsteri.

1. Mannerheim travellasi
Mannerheim – kuka muu muka – oli todellinen kosmopoliitti. Mannerheim ratsasti Aasian poikki, hengaili Itävalta-Unkarin rajoilla, piipahti Mantshuriassa ja taisteli Japanin-sodassa. Lisäksi Mannerheim kävi ulkomailla metsästys- ja terveyskylpylämatkoilla, neuvotteli Suomen itsenäistymisestä Lontoossa, Pariisissa ja Tukholmassa sekä lomaili Portugalissa yli 70 vuotta ennen kuin siitä tuli trendikohde.

2. Mannerheim piti kesäkahvilaa Hangossa
Onko m i k ä ä n hipsterimpää kuin tyylikäs merenrantakahvila? Mannerheimin "kadonnut viikonloppu" osuu 1920–30-lukujen vaihteeseen. Mannerheim tavoitteli kahvilassaan "itämaista tunnelmaa" ja lähetti avustajansa Pariisiin asti ostamaan sopivaa teeastiastoa. Tässä kahvilassa ei todellakaan tarjoiltu "mansi- ja mustikoita", vaan kaikki oli tiptop. Itse pidän Mannerheimia ennen muuta oivallisena baristana.

3. Mannerheim kuului chevalierkaartiin.
'Nuff said.

4. Mannerheim pukeutui virheettömästi ja tyköistuvasti
Näkyvin elementti Mannerheimin hipsteriydessä on tietenkin hänen tarkkaan harkittu pukeutumistyylinsä. Mannerheimista löytää pikkaisen keikarin, dandyn, vikaa. Huomaa myös Marskin asusteet kuten marsalkansauva, kävelykeppi ja ratsu. Mannerheim käytti usein myös näyttäviä  ja leikitteleviä hattuja.

5. Mannerheim piti trendikkäitä silmälasejaMinkä mainostoimistojäbän maailma Marskissa menettikään. (Linkin kuvassa Mannerheim klousaa yhtä isompaa proggista Karjalan kannaksella.)

6. Mannerheim ei koskaan myöntänyt olevansa hipsteri
Eihän kukaan hipsteri myönnä olevansa hipsteri. Hipster emeritus Matti Klingen sanoin Mannerheim tunnettiin "korkeatasoisena, huomaavaisena ja tuntevana ihmisenä". Tarkka kuvaus hipsteristä! Käytännössä tuon ajan hipstereitä kutsuttiin vapaaherroiksi, ja sellainen Mannerheim totta vie oli!

7. Mannerheim retroili
Mannerheim kuului Venäjän suuriruhtinaskunnan armeijaan, soti ensimmäisessä maailmansodassa, kirjoitti kirjeitä ja otti isoa roolia vuoden 1918 Vapaussota Festivalissa.

8. Mannerheimilla oli tyylikkäitä lempinimiä
Mannerheimia kutsuttiin muun muassa "ylipäälliköksi", "Marskiksi" ja "(murha)-Kustaaksi".

9. Mannerheimilla oli viikset
Mannerheimin viiksityyli vaihteli eri vuosikymmeninä (vrt. esim tämä ja tämä). Kun Euroopassa 1930-luvun loppupuolella tuli muotiin kapeahko, nenänalainen viiksityyli, Mannerheim kasvatti viiksistään entistä muhkeammat. Sillä Mannerheim ei ollut seuraaja, vaan edelläkävijä. (Kapeahkoa viiksityyliä on nähty sittemmin vain Suomen tietoviisas -visailussa. Mannerheim tyyli sitä vastoin ei ole koskaan mennyt pois muodista.)

10. Mannerheim hallitsi somen eli sotilaallisen median
Mannerheim twiittasi ahkerasti, tosin twiittejä kutsuttiin hänen aikanaan päiväkäskyiksi. Ylipäällikön päiväkäskyt käsittelivät ylennyksiä, palkitsemisia, nimityksiä ja siirtoja. Lisäksi Marski jakoi kiittäviä ja rohkaisevia päiväkäskyjä. "Posin kautta", Marski totesi Mikkelissä heinäkuussa 1944. Marskin median käytöstä kannattaa mainita myös, että Mannerheim kirjoitti ahkerasti kirjeitä rakastetuilleen (rakkauskirjeet olivat eräänlainen 1900-luvun Tinder).

11. Mannerheim oli kulinaristi
Mannerheim oli tunnettu kulinaristi, joka järjesti mielellään päivällis- ja illalliskutsuja ja kiinnitti erityistä huomiota pöydän koristeluun, kukka-asetelmiin ja astioihin. Mannerheimin (fuusio)keittiö sai vaikutteita kansainvälisestä keittiöstä ja etenkin Venäjältä. Yhtenä harvoista ihmisistä maailmassa Mannerheim osasi yhdistää täydellisesti toisiinsa ranskalaisen keittiön ja venäläisen juomaperinteen. Mannerheim ei pitänyt ruokablogia, mutta avusti kreivitär Eva Mannerheim-Sparrea tämän keittokirjan (1935) laatimisessa neuvoillaan ja ruokaohjeillaan.

12. Mannerheim on uusi musta.
NEVÖFÖGET The Marshal of Finland 2012–2012. Pasila, Toton Africa.

Kukapa ei halua olla hipster anyway?

Kuvan Nasa-hipsterit eivät liity tapahtumiin.

Sinisen zeppeliinin avustaja Kesänmaisteri liikkuu trendien keskellä sulavasti kuin öljytty tiikeri sateenjälkeisessä viidakossa.

Tänä suvena Kesänmaisteri piipahtaa paitsi Kyrö Distilleryssä myös Tukholman kansalaisopiston hipsterikurssilla. Stockiksessa on aina kiva käydä haistelemassa uusia tuulia. SoFossa vierailun jälkeen tuntee aina puhdistuneensa slaavilaisesta tunkkaisuudesta. Sprint lös!

Kesänmaisteri toivoo saavansa hipsterikurssilta uusia virikkeitä Ääniwalliin, Flow'hun ja H2Ö-festivaaliin. Lisäksi Kesänmaisteri haluaisi syventyä enemmän permakulttuuriin, sillä toiveena on perustaa kesähuvilalle japanilainen puutarha. Ja Kesänmaisteria kiinnostaa ylipäätään arkkitehtuurin, muotoilun ja luonnonmukaisuuden yhteen sovittaminen arkielämässä.

Valitettavasti aivan kaikki Sinisen zeppeliinin lukijat eivät ole suomenruotsalaisia, joten julkaistaan hipsterikurssin ohjelma sanasta sanaan Google-kääntäjällä ruotsista suomeen käännettynä. Sitä paitsi kääntäjä tarjoaa hämmästyttävän autenttiselta kuulostavaa hipster-puheenpartta!

HIPSTERKURSSI

Hipster, tietenkin termi hipster on skojats noin paljon, mutta siinä on jotain hyvin mielenkiintoista. Hipster: On halukkuus kokeilla uusia asioita ja löytää uudelleen vanhoja, ehkä uudella tavalla. Sekä kiinnostus musiikin ja kulttuurin ja intohimo aito. Kukapa ei halua olla hipster anyway? Vuonna Medborgarskolan tietenkin paketin saat mahdollisuuden tehdä omia makkaraa, oppia kulttuuria, musiikkia ja maalata pahvi.

Tee oma makkara 925 kruunua
Kerran, 5 tuntia kursseja
Oppia, miten lopettaa oman makkarat! Jos et ole kokeillut, olet tervetullut. Jauhammeko jauheliha, täytä se paljon mausteita ja yrttejä ja täytä meidän makkarat. Raikkaana makuja ilman lisäaineita tai väriaineita.

Johdatus permaculture 1895
2 otteeseen, yhteensä 18 tuntia kursseja
Tämä on tietenkin kestävä elämäntapa. Permaculture on noin pitkän aikavälin jälleenrakennukseen, työskentelee luonnon kanssa luoda ympäristö jä yhteiskunnan toiminnan. Learning hallita maatamme ja viljellä sitä huolellisesti tulevaisuutta varten, vaikka elät urbaania elämää. Jos kasvuolosuhteet ja myötätuntoinen elämäntapa.

Lauluntekijä työpaja Jane Kitto 580 kruunua
Kerran, 5 tuntia kursseja
Pyrimme eri tuotantopanoksia ja tekniikoita kirjoittaa kappaleita, katsot miten legendoja, kuten Cobain, Dylan, Lennon ja TS Elliot käyttäytyviä, ja löytää keinoja hyödyntää "ensimmäisen inspiraation" ja luova prosessi.

Maalaus - maalaus ja uudelleenviljely 2395 kruunua
2 otteeseen, yhteensä 15 tuntia kursseja
Voit kokeilla talonpoikamaalaus yksinkertainen koriste viljan ja marmorikuviointi tekniikoita kutsutaan "juominen maalaus", maalaus svagdrickalasyr ja maaperän väri.

Kesänmaisteri suosittelee kurssia, vaikka ei olekaan kuunnellut turhanrokahtavaa Jane Kittoa sitten hänen napakan EP:nsä 20 Jacksonia (1995) jälkeen.

JK. Kesänmaisteri huomauttaa, että TS Eliot kirjoitetaan vain yhdellä l-kirjaimella.

10 vaarallisinta astaloa

Poliittinen astalo.

Vappuriehat on tältä vuodelta mellakoitu. Porvari on juonut simasi, riistokapitalisti vienyt neitosi ja ylioppilaslakkikin unohtui jonnekin. Karl Marx -vainaan sanoin: Onko nyt kiva sitten? Ei ole, ei.

Ei siis ihme, että pollarit joutuivat tänä vappuna takavarikoimaan ennätysmäärän erilaisia astaloita bolsevikeilta. Sininen zeppeliini esittelee tyypillisimmät kansalaisastalot ja niiden käyttötavat.



Kynä on miekkaa mahtavampi! Huomaa vasiten teroitettu toinen pää! Tavallisin malli on lyijykynä, mutta hyvinvarustelluista kirjakaupoista löytyy myös kuulakärkikyniä sekä mustekyniä. Kalliimmissa lyijykynäversioissa toisessa päässä on vielä pyyhekumi, jolla voi analogisesti taltuttaa huonoja lauseita.

Jokainen nokkela koululainen osaa tarvittaessa rakentaa kuulakärkikynästä näppärän pikku ohjuksen.

Vappuhuiskan koreilevampi pää muistuttaa keravalaista reggae-tukkaa, mutta huiskan alapäällä voi tuikata äkkiarvaamatta vapputeekkaria silmään.

Sateenvarjoa pidetään erityisesti herraskaisemman väestönosan astalona. Aiemmin myös kylmän sodan salaiset agentit käyttivät sateenvarjoa salamurhiin – joskin vain Briteissä, jossa niiden kantaminen päivittäin ei vaikuttanut epäilyttävältä. Nopea sateenvarjon avaus sokeuttaa vastustajan lähietäisyydeltä. 

Erikoiskahvin mukana tuleva sokerisuikka ("Brown cane sugar") näyttää vaarattomalta, mutta sillä voi turmella sekä kahvin maun että läpsiä kanssaihmistä poskelle. Helppo piilottaa.

Biolan luonnonravinnepuikko. Viherpeukalokin voi olla ärsytettynä vaarallinen. Pienviljelijän tuskaa on kuvannut koskettavasti elokuvaohjaaja Mikko Niskanen elokuvassaan Kahdeksan surmanluotia.

Hammastikkua käytetään Suomessa turhan vähän ja arkaillen, vaikka salaattia jää meillä hampaiden väliin siinä missä Manner-Euroopassakin. Hammastikku toimii parhaiten lähitaisteluvälineenä, mutta taitava kaivelija pystyy sinkoamaan pähkinänpalan hampaistaan jopa pöydän yli vastustajan / treffiseuralaisen silmään.

Tulitikkujen vaarallisuutta ei saata liikaa korostaa. Tulitikuilla on aiheutettu muun muassa kuuluisa Mini-Hinnan tulipalo (1983)sekä lukuisia puusaunan tuhoutumisia juhannuksena.

Kynttilää käyttävät etenkin Lucia-kulkueiden häikäilemättömät tytöt, jotka pyrkivät uskonnollis-perinteisillä menoillaan häiritsemään tapa-ateistin jouluostoksia. Kynttilä voidaan virittää erityisen vaaralliseksi yhdistämällä tulitikkuun.

Kävelykepin tökkäisy jalkakäytävällä kruusailevan hipsterin fiksipyörän pinnojen väliin aiheuttaa välitöntä tuhoa sekä outoa mielihyvää. Ikäihmisten suosima monikäyttöinen astalo, jonka heikompikin eläkeläinen jaksaa nostaa ilmaan kohdatessaan vääryyksiä (eläkkeiden indeksikorotuksen unohtaminen, nuorison tapainturmelus, suolaton margariini, eriväriset ihmiset). 

Lipputanko edustaa kaikkein järeintä astalotyyppiä. Erityisesti pientaloasujain suosima ase. Salon pituus riippuu käyttöpaikasta. Kuten jokainen riehuva pientaloasuja tietää, nyrkkisääntö (sic!) on, että lippusalon tulee olla 1–2 kerroksista rakennusta korkeampi. Lipputanko ei varsinaisesti ole yksi astalo, vaan se muodostuu narusta, nupista, knaapista ja lipputangon maanalaisesta osasta. Siksi Lapinlahden linnut varoitti nimenomaan lipputangon nupista, joka isoisän päähän putosi.


Sininen zeppeliini kehottaa kaikkia kansalaisia jättämään astalot kotiin. Ylipäätään kaduilla remuamisen sijasta nuorison kannattaisi lukea enemmän. Vaikka Volter Kilven Astalon salissa.

Mainostoimisto hankki riveihinsä tappelijan

Timothy Gillette on pelätty mainostoimisto-goon.

Helsinkiläinen mainostoimisto Punanuttu on solminut yhden kauden mittaisen senior thug consultant -kontrahdin romuluisen viestinnän ammattilaisen Timothy Gilletten kanssa.

195-senttinen ja yli satakiloinen Gillette teki markkinointiviestintää viime kaudella venäläisessä kohutoimistossa Vitjuksessa keräten kyseenalaista kunniaa lähinnä palaveritappeluissa. Kanadalainen viiletti venäjällä yhteensä neljä kautta ilman omia asiakkuuksia. Gillette onkin puhdasverinen markkinointiviestintätappelija eli amerikkalaisittain ilmaistuna marketing goon.

Gilletten luvut ovat hurjia. Hän on tapellut palavereissa keskimäärin uskomattomat kahdeksan minuuttia. Hän on murskannut urallaan yhteensä 318 paksusankaiset silmälasit, repinyt rikki 204 liian paljastavaa miesten v-aukkoista paitaa ja läikyttänyt vastustajan syliin Kaffa Roasteryn loisteliaat La Divina Provencia -kahvit peräti 452 kertaa. Gilletten tavaramerkkejä ovat myös MacBook Airilla kahvaaminen ja Elipsonin kaiuttimien viskaaminen asiakkaan niskaan.

Punanutun markkinointijohtaja Tommy Jamesbondas kuitenkin kiistää, että Gillette hankittiin vahingoittamaan avainasiakkuuksia vaan kyse on oman brändin vahvistamisesta.

"Me haluamme keskittyä markkinointiviestinnän tekemiseen. Jotta me pystymme niin tekemään, meidän on pakko suojella omia art directoreitamme. Jos Gillettin läsnäolo auttaa kaikkia keskittymään mainontaan niin hyvä. Ja hyvä vaan, jos asiakkaat ja kilpailivat vähän pelkäävät neuvotteluissa", Jamesbondas kommentoi.

Jamesbondasin mukaan mainostoimistossa pitää olla sopivassa tasapainossa taitoa ja kovuutta. "Kovuutta tarvitaan, jotta taito pääsee esille", Jamesbondas summaa.
.........

Punanutun tuore värväys herättää voimakkaita tunteita muissa markkinointiviestinnän ammattilaisissa, sillä kyse on puhtaasti raskaan sarjan tappelupukarista. Markkinointitoimistoissa ollaan huolestuneita alan jo ennestään väkivaltaisesta maineesta.

Kukaan ei kuitenkaan halua esiintyä ristimänimellään, joten saimme kommentteja mainostoimistoista ainoastaan Pepitalta, Tiiulta, Mishalta ja Marcolta. "Ei sitä voi päästää ainakaan artsuilemaan, sehän tappaa jonkun, eräs PeeToPee -lähde sanoo.

Gillette itse myöntää avoimesti, että hän tekee markkinointiviestintää tapellen. Hän kutsuu itseään leikkimielisesti ADHD-AD:ksi, jonka projektihallintataidot ovat olemattomia. "Pienenä ei tullut tarpeeksi pihaleikeissä kynäiltyä, niin isona kaverina piti sitten keskittyä hakkaamiseen ja viestinnän rikkomiseen."

Gillette ei suomalaista markkinointiviestinnän kenttää juurikaan tunne. Hän haluaa nyt keskittyä oman markkinointivireen löytämiseen.

"Ei ole väliä, kuka on vastassa. Jos on tarve puolustaa mainostoimiston logoa ja kunniaa, tappelen. Tehtäväni on suojella joukkuetovereita, olla "isoveli" communications consultanteille. Se on mulle ihan sama, tuleeko sieltä vastaan joku Miltton vai Bob niminen kaveri."

Ainakin Punanutussa hankintaan ollaan tyytyväisiä. Firman elokuun alussa järjestetyllä virkistysreissulla Tallinnaan Gillette pisti säpäleiksi Tallinkin diskon ja vietti loppumatkan laivan putkassa. Syynä oli kuulemma ollut "suunsoitto kesken ppt-esityksen".

"Gillette on parasta, mitä mies voi saada", Jamesbondas suitsuttaa toimistonsa uutta nyrkkisankaria.

Pet Shop Boysin ääniaalloista nousee diskogodzilla

Pet Shop Boys: Electric

Tulevaisuuden vanhainkodeissa pauhaa elektro. Siellä mammat ja papat tekevät robottiliikkeitä ja diilaavat jaxupillereitä vessassa. Eikä siihen mene edes kauaa, sillä Neil Tennant ja Chris Lowe käyvät jo kuuttakymmentä. Pet Shop Boys onkin oikeastaan jo Pet Shop Grandpas. Siniset ja valkoiset strobovalot vilkkumaan, tiukka etunoja rollaattorista ja tippa irti!

Ikärasismilla näet pyyhitään pöytää, kun Pet Shop Boysin ikinuoret herrat paukuttavat kaiuttimista tolkuttoman hienoa uutuuslevyään Electric. Sanokoot minua asiantuntevammat mistä konemusiikin tyyleistä on kyse, mutta omissa korvissani Electric soi puhtaan suoraviivaisena poplevynä.

 

Electric on täsmäase. Jos USA:n armeija soittaisi sitä Afganistanin vuoristossa, jopa talebanit rupeaisivat jammailemaan. Se on moderni, hauskalla tavalla 80-lukulainen ja varsinainen sähköjänis. Tempo ei putoa missään vaiheessa, biitti pitää, jytke jatkuu. Verratkaa huviksenne, miten paljon levyltä löytyy yhtymäkohtia Daft punkin tuoreeseen albumiin.

Electricillä Pet Shop Boys pitäytyy siinä, missä he ovat aina olleet likimain ylivertaisia. Brittiläisen hienostuneet, alakuloiset laulumelodiat yhdistettynä jykevään mutta pehmeään klubisoundiin tekevät Electricistä hikisen kesäyön diskogodzillan. Sitä pitää soittaa lujaa rähjäisellä ja ahtaalla klubilla, jossa tossut tarttuvat lattian tahmaan, ja jossa halvat käsilaukut sysätään pöydän alle ennen kuin rynnätään täyteen ammutulle tanssilavalle.

Electric rynnii alusta loppuun niin kovalla sykkeellä, etten oikein kehtaa nostaa siltä yhtä kappaletta. Olisiko se tärppi eeppinen Love is a Bourgeois construct, keinuva Bolshi, jyräävä Axis vai viikonlopun ylistys Thursday? Ei, sanon Fluorescent, jolla pojat skoolaavat jylhästi elämän turhuudelle:

"At midnight… it’s time for business
But who… will bear witness?
To your beauty and refrain
But how well you’ve played the game?" 

Fluorescent on niin täydellinen popkappale, että minulta tuli melkein itku. Huuh-huh. Välillä voi myös yrittää löytää levylle piilotettu Bruce Springsteen -cover. Mahtaakohan Brucekaan tunnistaa omakseen.

Kuvailisin albumin äänimaailmaa suureelliseksi minimalismiksi. Levy tulvii pieniä, herkkiä pop-oivalluksia, jotka lyödään syntetisaattoriin, sekoitetaan ja ammutaan sitten häikäilemättömällä voimalla maailmalle. Kokemus on kuin hapuilisi pimeässä ja törmäisi yhtäkkiä valonheittimen keilaan. 

Neil Tennant on kuulostanut aina ajattomalta ja kolealta, ikään kuin laulavalta cokisautomaatilta. Hänen eleetön ja kuiva äänensä leikkaa kappaleiden läpi laserin lailla. Tennant muistuttaa robottidandya, jonka hienostuneissa toteavissa säkeissä kehotetaan rakastamaan ja tanssimaan, unohtamaan ja tanssimaan. Lowe on tämän Penn & Teller -parivaljakon hiljainen mies, mutta ymmärtääkseni se todellinen velho.

Electricillä Tennant ja Lowe ovat kuin ne Fast Show'n aamutakkiset vanhemmat herrasmiehet, jotka tekevät juhlien jälkeen vielä huikean boolin ja keksivät samalla uuden musiikkityylin. It must be five o'clock somewhere. 

Zooey, kellohame, tamburiini ja Kalifornia

She & Him: Volume 3.

Kuvittele Kalifornia. Kuvittele korkea kesäpäivä. Kuvittele rantatie. Kuvittele hauska pieni avoauto. Kuvittele nyt kesäpäivä hauskassa pienessä avoautossa kalifornialaisella rantatiellä. Sellaista musiikkia tekee suloisen sokerpalasen Zooey Deschanelin ja folk-kitaristi M Wardin duo She & Him.

Neljännellä levyllään duo peruuttelee avoautollaan vielä kauemmas popin historiaan. Jos edellinen levy soi kuuskytlukulaisissa tunnelmissa, nyt fiilistellään viiskytlukulaisesti. Paikoin balladeissa mennään 1920-luvulle asti. Aivan ihanaa! Ward tekee kepeitä, tarttuvia melodioita, joissa on 80 prosenttia aurinkoa ja 20 prosenttia haikeutta. Deschanel laulaa jälleen epäonnisista suhteista, eron kipeydestä ja muutaman kerran ihan onnellisestakin rakkaudesta.

Omassa päässäni She & Him muistuttaa kummalla tavalla Manchesterin kolmatta suurta joukkuetta eli The Smithsiä. She & Him on kuin Smithsien kaukainen amerikanserkku, se höpömpi ja hassutteleva sukulainen. Molemmat yhtyeet yhdistelevät heleitä melodioita alakuloisiin teksteihin saaden kappaleisiinsa harvinaista emotionaalista jännitettä. Minua ovat aina viehättäneet tällaiset popmusiikissa turhan harvinaiset kontrastit, jossa musiikki ja teksti ikään kuin riitelevät keskenään.

Jos siis The Smiths on se serkku, joka jää yksin nuhruiseen asuntoonsa murjottamaan, She & Him on se toinen serkku, joka pukee kellohameen päälle, kiristää pilkullisen huivin hiusten ympärille, aittaa suuret aurinkolasit päähänsä ja lähtee autoilemaan suruaan pois. Se kai on se kalifornialainen tapa.

Levy on kauttaaltaan vahvasti kirjoitettu, soitettu ja tulkittu, tosin Deschanelin teatraalinen, hiukan kolkko tapa laulaa ei liene kaikkien mieleen. Tällaiseen häpeilemättömän retroilevaan popmusiikkiin se kuitenkin sopii. Pidin etenkin siitä, miten tasapainoisesti levy etenee ja vaihtaa tunnelmasta toiseen. Joku saisi tästä indie-elokuvaansa oivan soundtrackin. Niin, onhan tässä häpeilemätön hipster-meininki. Entä sitten?

Sopii erityisesti loppukesän iltapäiviin ja valkoviinin kanssa nautittavaksi.  Ja Zooey, tulethan Flow'hun!

Kesänmaisteri kehrää kun päivänkehrä hohkaa

Maisteri huolettomassa
vaaleassa kesälookissa.

Ei, kesämaisteri ei ole olutmerkki. Mutta jos se olisi, se olisi vehnäinen, pirtsakka ja parahultaisesti sitruunainen.

Sinisen zeppeliinin tyyliopas esittelee Teille kesän maisterin (#kesänmaisteri). Näillä vinkeillä ette voi epäonnistua!

Kesällä maisteri rentoutuu, mikäli valtakunnan olosuhteet sen sallivat. Kuten sanassa sanotaan [Maist. 18:9], "maisteri ei milloinkaan voi rakastaa vapaa-aikaansa niin kuin hän rakastaa isänmaataan."


Maisterin kesälook

Maisterin (kesä)rusketusta kuvailen vaalean meripihkan sävyiseksi. Missään nimessä oranssin kiiltävä saati punoittava pinta ei ole maisterille hyväksyttävä väritys, sillä maisteri ei ole hummeri. Maisterille ei tule pisamia, ja jos tulee, ne peitetään kevyellä meikkivoiteella.


Maisterin kesäkerrasto on
ilmava ja ihonmyötäinen. 

Kesämaisterin pitää olla pikkasen dandy. Pikkutakki, kauluspaita, koristeltu taskunenäliina koristavat kesämaisterin jäntevän solakkaa ylävartaloa. Jalassa maisterilla on hyvin niukat, joko valkoiset tai pinkit lyhät sekä kirkkaan valkoiset tai navy-siniset kangastossut. Kesänmaisteri irrottelee rohkeilla väreillä.

Maisteri ei ikinä esiinny sandaaleissa tai avokkaissa. Maisterilla ei myöskään koskaan ole reppua, vaan joko kangaskassi, putkikassi tai golf-bägi. Maisterin nahkasalkku pidetään auringolta suojassa joko eteisaulan kaapissa tai toimiston pöydän alla. Ennen kesälomaa maisterin tarkastaa, ettei sinne jää esimerkiksi suklaalevyä ja kosteaa villapipoa muhimaan.

Tapainkonsulentti rva Kaarina Suonperän mukaan mustaan pukeutuvat vain hautajaisvieraat, boheemit taiteilijat ja rappiolla olevat. Kesällä maisteri saa kuitenkin lisätä lookiinsa tarkoin harkittuja mustia yksityiskohtia, kuten neuleen tai kapean solmion. 


Koska kesämaisteri ei pidä yökerhoa Ibizalla, hän käyttää koruja hyvin säästeliäästi. Toki maisterin rannekello kestää yli 1 000 metrin syvyyteen sukeltamisen. 

Pinkit lyhät piristävät.

Maisterin kesädrinkki ja kesälounas


Maisterin suvisima on jäähileinen ja värikäs, mutta alkoholimäärältään rapsakka (6-8 cl). Maisterin mojito sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen, sillä "it must be five o'clock somewhere". Tavallisesta mojitosta maisterin mojito eroaa siinä, että rommin lisäksi mojitossa on liraus triple seciä. Kokeile jo tänään!

Kovemman irrottelun jälkihoitoon maisteri nauttii Bloody Marya, mutta ainoastaan täsmälleen oikein tehtynä: sellerin varren lisäksi pintaan pitää töpötellä riittävästi tabascoa. Tomaattimehun valintaan tulee kiinnittää erityistä huomiota. Kesän maisteri käyttää vain eettisesti puristeltuja tomaatteja.

Maisterin mojito tuntuu koko kropassa.

Kesällä maisteri syö joka päivä ulkona. Helteellä on hyvä hetki keventää, joten maisteri popsii runsaasti kasviksia, marjoja ja etelän hedelmiä. Erityisesti suositaan ankanrintasalaattia. Aikaa pitää varata myös samppanjalle ja mansikoille sekä saaristolaispöydälle silleineen. Kesällä on aina kiire!


Maisterin kesävinkki

"Pidä mieli kirkkaana ja paita puhtaana."


Maisterin kesägroove

Maisterin levylautasella pyörii kesällä uutta, vanhaa, sinistä ja lainattua. Tänä kesänä ne ovat Daft Punk: Random Access Memory; The House That Trane Built: The Story of Impulse Records; Neil Young: Sleeps with Angels ja A Tribute To Caetano Veloso. Suositellaan myös Warner Musicin erinomaisen hienoa Suomalaisen musiikin historia -verkkopalvelua, joka on ehdottomasti vuoden kevytmusiikillinen kulttuuriteko!

Muchas Salitos, bailandos merengues!

Kevyttä kesälukemista.

Maisterin kesäkirja

Maisteri sivistyy suvellakin. Kivassa kangaskassissa kulkee mukana paitsi iPad 3 myös pehmytkantisia pokkareita.

Tänä sesonkina perehdytään kolmikymmenvuotisen sodan alkupuoliskoon modernin sotatieteen näkökulmasta Olli Bäckströmin suurteoksen Polttolunnaat avulla. Jännityksestä vastaa luovalle luokalle räätälöity hittijännäri, Gillian Flynnin Kiltti Tyttö. Lepppoisaksi rantakirjaksi maisteri ahmaisee Carlos Ruiz Zafónin Marinan.


Lopuksi

Maisterin kesän voi tiivistää sanoihin jogo bonito – kaunis peli.


Kirjojen järjestämisen koulukunnat

Tämä 11 kirjaa omistava hipsteri on aivan sattumalta jättänyt
näkyviin valokuvausta käsittelevän lehden.

Olet sitä, mitä näytät lukevasi. Kirjojen järjestäminen kannattaa aina, mutta millä tavalla kirjat pitäisi hyllyyn laittaa? Koulukuntia löytyy monia, ja hyllykeskusteluissa tunteet käyvät keskilämpöisinä.


Kirjat temaattisesti -koulukunta

Ihmiset riitelevät, eivät asiat. Temaattisen koulukunnan käytännönläheiset ihmiset pitävät siitä, että asiat ja ennen kaikkea asiayhteydet löytyvät läheltä. Kirjat voidaan jakaa esimerkiksi dekkareihin, keittokirjoihin, tietokirjoihin, kaunokirjallisuuteen ja niin edelleen. Kun jokin asia vaatii tarkistamista, on vaivatonta kävellä oikeaan paikkaan hyllyn edessä ja etsiä oikea kirja käsiinsä. Variaationa tästä on kirjat maittain -tekniikka, jossa kirjat järjestetään kirjoittajan kotimaan mukaan. Haastavaa, sillä silloin kirjojen omistajan on todella tunnettava hyllynsä.

Tyypillinen koulukunnan edustaja on horoskoopiltaan vesimies.


Kirjat aakkosjärjestyksessä -koulukunta

Ehkä klassisin tapa järjestää kirjat hyllyyn on laittaa ne sinne aakkosjärjestyksessä. Edes pientä vaihtelua tähän umpikonservatiiviseen tapaan tuo se, että aakkosjärjestyksen voi valita tekijän sukunimen tai kirjan nimen väliltä. Aakkosjärjestys-koulukunnan kannattajia löytyy runsaasti myös musiikkilevyjen järjestelijöistä. Varsin mielikuvitukseton valinta.

Tyypillinen koulukunnan edustaja on horoskoopiltaan kauris.


Kirjat väreittäin -koulukunta

Esteetikon ehdoton valinta. Suurimman osan hyllyaikaa kirjat nojaavat kiltisti toisiinsa ja esittelevät ihmisille takamustaan. Kirjoja ei siis käytetä, mutta ne näkyvät. Putkiaivoiselle ihmiselle värien mukaan järjestetty hylly vaikuttaa satunnaiselta, jopa kaoottiselta. Tosiasiassa värit ovat erinomainen tapa sekä muistaa että löytää oikea teos. Näyttääkin kivalta, kun värit eivät riitele.

Tyypillinen koulukunnan edustaja on horoskoopiltaan härkä.


Kirjat älykkömäisesti tyrkyllä -koulukunta

Kirjat ovat pätemisen välineitä siinä missä eteiseen ripustettu perus Bianchi C2C Infinito Ultegra tai vitriinissä köllöttelevä posliiniastiasto. Eräällä hyvin tuntemallani kaverilla pilkotti aina hyllystä Danten Jumalainen näytelmä. On kuitenkin erittäin riskialtista valita tyrkylle juuri sopivia kirjoja, sillä ihmiset hyllyn edessä vaihtuvat aika ajoin. Tämän koulukunnan ihmiset joutuvatkin jatkuvasti vaihtamaan tyrkyllä olevia kirjoja, jotta vieraille syntyisi isännästä/emännästä mahdollisimman fiini vaikutelma. Mikään ei ole nolompaa kuin Steven Hallin Haiteksti esillä vielä vuonna 2013!

Haasteena on myös se, että älykkömäisesti tyrkyllä olevat kirjat eivät saa olla a) liian älykkömäisiä (jolloin vieraat eivät tunne niitä) b) liian tyrkyllä (jolloin vieraat aistivat, että tilanne on lavastettu). Toisaalta: työ tekijäänsä palkitsee, sillä moni arvioi ihmisiä heidän kirjahyllynsä antaman ensivaikutelman perusteella.

Tyypillinen koulukunnan edustaja on horoskoopiltaan leijona.


Kirjat näteimmän mukaan -koulukunta

Kirjat ovat kuin ihmisiä. On paksuja, ohuita, pitkiä, lyhyitä, viisaita ja tyhjänpäiväisiä, karkeita tai kaunosieluisia. Joten pakkokos niitä rumimpia siihen framille on tunkea! Oppikirjat ja ammattikirjallisuudeksi tarkoitetut teokset näyttävät poikkeuksetta kamalilta. Sen sijaan kokkauskirjat ja valokuvakirjat taitetaan usein näyttelyeläimiksi, sillä niillä myydään hienoa elämäntapaa, kuvitelmaa hyvästä mausta ja varallisuudesta. Näteimmän mukaan järjestäminen haiskahtaa turhamaiselta ainakin niille vieraille, jotka tuntevat kirjallisuutta. Ei ole pelkkiin kansiin luottamista, tyrkylle saattaa päätyä jokin täyttä soopaa oleva teos. Muista: Sivistystä ennen somistusta!

Erikoisvinkki: Robert Capan sotavalokuvakirjoilla tuot näytteyteen pientä särmää ja osoitat kätevästi olevasi empaattinen ihminen.

Tyypillinen koulukunnan edustaja on horoskoopiltaan kaksoset.


Kirjat käyttöesineinä -koulukunta (pinoja siellä täällä)

Kun kirjoja luetaan tai selataan ahkerasti, niiden tulee olla helposti saatavilla. Silloin syntyy helposti ad hoc -hyllyjä eli ns. hullunprofessorinpinoja. Lukutoukan luona vieraillessa kirjat muistuttavatkin kissoja. Niitä lojuu kulmilla ja ikkunalaudoilla, näppäimistön päällä ja vessan pyykkikorissa. Tällainen näennäinen keskeneräisyys antaa käyttäjästään luovan boheemin, mutta toisaalta epäsiistin laiskimuksen vaikutelman.  

Tyypillinen koulukunnan edustaja on horoskoopiltaan oinas.


Kirjat Fengshui -koulukunta

Sisustuslehtien sivuilla elää eriskummallisia ihmisiä, joiden puhtaan valkoisilla kangashuonekaluilla loikoilee nukkuu kissa, josta ei lähde karvoja. Samoissa valheellisissa kuvastoissa törmää kirjahyllyratkaisuihin, joihin mahtuu muutama hassu Paulo Coelhon teos, afrikkalainen puuesine ja Applen kaiuttimet. Katso esim: http://www.boredpanda.com/creative-bookshelves/

Kirjat ovat kauniita esineitä, mutta kirjoja ostavana ja lukevana ihmisenä ihmetyttää, kuka viitsii rakentaa moisia hökötyksiä, jos kirjoja ei aidosti rakasta. Kirjat tykkäävät siitä, että niitä luetaan. Kirjat ovat kuin savannien laiduntajat – ne tuntevat olonsa turvallisiksi suurissa laumoissa.

Tyypillinen koulukunnan edustaja on horoskoopiltaan jousimies.


Laisser fair -koulukunta

Valitettavan usein suomalaisissa kodeissa kirjahyllyä käytetään 80-lukulaisena viihdealttarina, jonne asetellaan välinpitämättömästi erilaista rihkamaa ja roinaa. Kirjahyllyn keskellä välkkyy valtava Finluxin televisio, reunoilta löytyy viirejä, posliinilintuja, kynttilänjalkoja ja gini-pulloja. Jossain seassa toisiinsa nojailee Ayrton Sennan elämäkerta, perhe-Raamattu ja Mitä, Missä, Milloin 1989. Tällaiset sisustusratkaisut oikeuttavat sisustussuunnittelijoiden ammattikunnan olemassaolon.

Tyypillinen koulukunnan edustaja on horoskoopiltaan rapu.