Oj då! Suomi liitetään takaisin Ruotsiin

Suomi palaa luonnolliseksi osaksi Ruotsin kuningaskuntaa vuoden 2015 alussa. Asiasta päätettiin eilen molempien maiden diplomaattien kesken Södertäljessä.

Suomi pyysi syyskuussa koskettavassa nootissaan Ruotsin hallitukselta lupaa palata takaisin Svea-mamman helmoihin sen jälkeen, kun kaikki oli mennyt hirvittävällä tavalla pieleen.

Päätös Suomen itsenäisyyden päättämisestä kypsyi viimeisen parin sadan vuoden aikana.

"Kokeilimme tosissamme pärjätä itseksemme. Tehtiin rautateitä ja rakennettiin Pasilan näköistä maisemaa. Asutettiin karjalaiset ja puettiin kainuulaiset. Nyt on teollisuus mennyt, markka mennyt ja velkaa on sellaiset sata, satakymppi miljardia", Suomen Tukholman-suurlähettiläs Aleksi Kollontai sanoi kyyneliään pyyhkien.

Mutta suomalaisten onneksi on (kansan)koti, jonne palata.

Virallinen liittymisseremonia Södertäljen hyvinhoidetulla tekonurmella oli skandinaavisen koruton. Liput liehuivat ja karoliinit seisoivat ylpeinä pitkissä riveissä pallokentän laidoilla. Suomalaiset polvistuivat ja luovuttivat vuoden 1995 jääkiekon mm-mestaruuspokaalin Kaarle XVI Kustaalle. Kuningas oli keskeyttänyt viehekalastuksensa ihan vain sitä varten, että hän siunaisi Suomen virallisen pyynnön palata emämaahansa.

"Sverige, toppen. Finland, toppen. Porsche, jätte toppen", kuningas tiivisti kahden kansakunnan vuosisataisen ystävyyden koskettavassa juhlapuheessaan. Jopa ilman kyynelkaasua kaikki paikalla olijat olisivat itkeneet.
.......................

Molemmisssa maissa tieto valtioliitosta on otettu vastaan riemuiten ja helpottuneina. Ruotsalainen media on suorastaan syleillyt pientä Suomen kansakuntaa. "Finlands sak är vår", kirjoitti Aftonbladet heti tuoreeltaan. "En Finland, igen", Expressen jatkoi. "Pojken har kommit till hemma!", riemuitsi Dagens Industri.

"Suomi siellä, vetelä täällä", Ruotsin pääministeri Stefan "Nalle" Löfven vitsaili Ylvis-showssa tiistaina ja toivotti suomalaiset Ruotsin alaisuuteen raikuvin aplodein.

Valtioliitosta iloittiin kuitenkin eniten laman ja alle neljäprosenttisen ulkomaalaisväestön runtelemassa Suomessa.

Suomalainen intelligentsia eli vahvasti mukana: Loiri mylvi, Katri Helena näki harhoja ja Laura Kolbe sanoi jotain pitkästyttävää. Arja Saijonmaa tuuletti villisti, ja Matti Klinge paljasti Tre Kronor -tatuointinsa. Taideyliopiston rehtori Tiina Rosenberg ja talk show -maakari Mark Levengood lähettivät julkisuuteen tiedotteen, jossa he kertovat edelleen häpeävänsä olevansa suomalaisia, ja että "kaikkien muidenkin suomalaisten tulisi hävetä".

Erityisen tyytyväiseltä vaikutti Ruotsi-Suomen jalkapallomaajoukkueen tuleva päävalmentaja Mixu Paatelainen. Hänen mukaansa Ruotsi on "kiva palloilumaa, hyvä palloilumaa, kiva palloilumaa", jolla on "taitava maajoukkue, hyvä maajoukkue, taitava maajoukkue". Paatelainen aikoo peluuttaa kevään em-karsintapeleissä joko Eero Markkasta tai Zlatan Ibrahimovicia joulukuusen alemmalla oksalla.
...................

Käytännössä Ruotsi-Suomen valtioliitto etenee vaiheittain. Aluksi Ruotsi lähettää Suomeen yli sadan hengen valvontakomission, jonka tehtävänä on arvioida Suomen kokonaistilaa. Sitä johtaa kokenut kosmopoliitti Svennis Eriksson, joka on nähnyt monien liittojen tulevan ja menevän. Komissio majoittuu hotelli Torniin Helsingin Yrjönkadulla.

Hyväntahdon eleenä Ruotsi lähettää Suomeen 10 000 salskeaa, hieman ahavoitunutta Norrlandin miestä, jotka osaavat koota Ikean huonekalut hermostumatta.

Suomi puolestaan lupaa selvittää Olof Palmen murhan neljässä tunnissa (aika sisältää suomalaisten rikospoliisien lennon Tukholmaan ja lakisääteisen kahvitauon) sekä hankkia prinsessa Madeleinelle rehellisen miehen sen jenkkiretkun tilalle. Lisäksi prinssi Daniel saa Kouvolan Motivuksesta elinikäisen vuoropäällikön paikan.

Kansainväliset asiantuntijat povaavat Ruotsi-Suomen liitolle hyvää. Ruotsalaiset ovat kekseliäitä ja älykkäitä. Suomalaiset taas sopivat sitkeytensä ja tyypillisen rujoutensa ansiosta hyvin alkutuotannon pariin, esimerkiksi viljelemään kauraa tai hakkaamaan malmia kaivoksille.

Erityisesti ruotsalaiset toivovat suomalaisten jakavan osaamistaan idänpolitiikassa.

"Talvivaara ja ydinvoimalahankkeet osoittavat, että Suomalaiset osaavat ryssiä ihan eri tavalla kuin me ruotsalaiset", valvontakomission puheenjohtaja Svennis Eriksson sanoo.

Ruotsalaiset lupaavat, että Suomeen palautetaan olosuhteet, joiden ansiosta sillä kauan sitten meni hyvin. Turusta tehdään jälleen ykköskaupunki, helsinkiläiset kärrätään takaisin Ulvilaan ja nuuskaa saa ostaa lähikaupasta. Myöhemmin korkein opetus muuttuu jälleen pelkästään ruotsinkieliseksi ja virkamiesten sekä pappien palkkoja nostetaan. Postimerkkeihin ilmestyy outojen ruotsalaisten aatelisia, jotka ovat tappaneet Puolan maaseudulla siviiliväestöä läjäpäin 1500– 1700-luvuilla. Vihanpito Novgorodin kanssa elvytetään.

Suuremmin Ruotsin ja Suomen kädenlyöntiä juhlitaan ensi kesänä. Maiden kansallispäivänä 6.6.
"rock"yhtye Kent soittaa ainoan hittinsä Om du har blommor och jag har blommor Seminaarimäen mieslaulajien säestäminä Ullevin stadionilla. Kaikille osallistujille jaetaan kukkakimput, koska niin on Ruotsissa tapana tehdä.

Eihän tästä puutu enää kuin Ebba Grönin ja Eino Grönin yhteiskeikka.

Suomalainen Anselmi Kyyrö ehdolla Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi

Suomalaiset, valmistautukaa avaamaan samppanjat. Raumalaista runoilijaa Anselmi Kyyröä veikataan tämän vuoden Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Moni kirjallisuuden ystäväkään tuskin tunnistaa Kyyrön nimeä, mutta kuka mukamas oli koskaan kuullut J.-M. G. Le Cléziosta tai Mo Yanista ennen heidän palkitsemistaan?

Kirjallisuuden Nobelin saajan valitsevat Ruotsin akatemian jäsenet torstaina. Akatemian ensisijainen tehtävä on ylläpitää ja edistää ruotsin kielen sekä ruotsalaisen kirjallisuuden elinvoimaisuutta. Ruotsalaisen kirjallisuuden merkkiteoksia ovat muun muassa Peppi Pitkätossu, Nya vindar -oppimateriaali ja Ikean kuvasto. Lisäksi Ruotsissa julkaistaan joka vuosi uskomaton määrä ohjeita ja suosituksia.
...................

Jos Kyyrö palkitaan, hänestä tulee kuudes suomalainen Nobel-palkittu. Aiemmin suomalaisista Nobelin kirjallisuuspalkinnon ovat saaneet Frans Emil Sillanpää teoksestaan Ihmisiä suviyössä (1939) ja A. I. Virtanen tutkimuksellaan Ei tuo tuuli enää pellolta paskanhajua (1945). Vuonna 2012 jyväskyläläinen Sofi Oksanen puhdisti pöydän nappaamalla fysiikan, kemian, lääketieteen, kirjallisuuden, talouden ja rauhan Nobelit. Kohua herättäneessä kiitospuheessaan Oksanen totesi, että "suomalaiset miehet on ihan tyhmiä", "Venäjä on ihan tyhmä" ja "kaikki värit paitsi violetti ja musta on ihan superduper tyhmiä".

Vaikka Kyyröä ei juuri tunneta Syvärauman ulkopuolella, hän on tehnyt mittavan uran suomalaisessa kirjallisuuskentässä. Kyyrön läpimurtona pidetään runokokoelmaa Mnuu snuuks, snuuks mnääki (1965) etsi modernismin jälkeisessä maisemassa uutta muotokieltä ja merkityksiä suhteessa rikkoutuvaan kertojanääneen allegorisena heilurina välttäen ajan ja paikan karikot silti tavoitellen hauraan dissonanssin ja soinnullisuuden yhteisyyyttä. Tai "niinku että whaaaaat?"

Myöhemmissä romaaneissaan 23.2.1963 (1977) ja Kanaali, Koskinen (1989) Kyyrö porautui yhä syvemmälle – eräässä mielessä ahtaammallekin – minuuden ja toiseuden taikapiiriin, joka resonoi yhtäältä maagisen realismin ja toisaalta pyhämaalaisen formalismin hengessä. Kyyrön teokset myivät vuosina 1973–1988 yhteensä 246 kappaletta. Sen jälkeen Kyyrö ilmoitti vetäytyvänsä sekä julkisuudesta että runoudestaan, josta oli hänen mukaansa tullut liian kaupallista.

Yksityisyyttään tiukasti varjelevasta Kyyröstä ei ole tiettävästi olemassa kuin muutamia valokuvia. Syväraumalaisten mukaan Kyyrö ei juuri poistu kotoaan paitsi silloin, kun hänen ainut ystävänsä, kirjailija Philip Roth saapuu Raumalle häntä tapaamaan. Tarinat kertovat, että miehet käyvät kerran vuodessa pub Syviksessä Mäkikadulla ja soittavat sieltä pilapuheluita Don DeLillolle. Vuorovuosina jompi kumpi miehistä esiintyy Nobel-komitean puhemiehenä Per Wästberginä ja kertoo DeLillolle tämän saaneen vihdoinkin Nobelin.
................

Jos Kyyrö Nobelin torstaina pokkaa, Suomen kirjallisuuspiirien sokka irronnee isosti, millä tarkoitetaan lähinnä Anna-Leena Härköstä ja Riku Korhosta. Nobel-palkitun herkkuihin kuuluu muun muassa uusi kustannussopimus, hieno mitali ja paikka iltapukuisen prinsessa Madeleinen vieressä Nobel-gaalassa. Nobel-gaala on maailman viimeisiä paikkoja, jossa valkoiset, rikkaat ja etuoikeutetut saavat vielä juhlia keskenään ilman huonoa omaatuntoa. Sanotaankin, että mustaihoisten on helpointa päästä Nobel-gaalaan voittamalla Nobel. Tämä onnistui viimeksi kenialaiselta Barry Obamalta, joka voitti Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2009, koska... tuota... niinku... silleen.

Mikä meille suomalaisille tärkeintä, Kyyrön voitto merkitsisi rakkaan naapurimme kukistamista Nobel-kisassa jo toisen kerran lyhyen ajan sisään. Oksasta ennen palkinto meni Ruotsiin, kun vuonna 2011 palkinnon voitti tukholmalainen runoilija Thomas Tranströmer, jonka suuri yleisö tuntee parhaiten amerikkalaisten Transformers-hittielokuvien kautta. Ne pohjautuvat kirjailijan omaelämäkerralliseen Tranströmers-muistelmasarjaan (1955–1975), jossa kirjailija palaa Runmarön saarella viettämiinsä lapsuuden kesiin. Optimus Primen ja Megatronin avaruusrobottiautojen väitetään olevan allegoria Tranströmersin vanhempien suhteesta ja näiden vaikeasta avioerosta.

Täällä blogistaniassa Kyyrön palkintoon uskotaan vahvasti. Sininen zeppeliini on jo painattanut 15 000 lippalakkia tekstillä "SUOMI ON NOBELVOITTAJA 2014" ja jää innostuneesti odottamaan uuden nobelistimme julkistusta. Kirjakahvilassa tavataan!

Pakkoruotsin peikko

Kuvakaappaus ruotsinkielisestä kauhuelokuvasta. Elokuvassa mies
huomaa kesätaivaalla pilvenhattaran pilkkoessaan salottisipuleita.

Pakkoruotsi on pahinta, mitä aikuiselle internetissä notkuvalle suomalaismiehelle voi tapahtua joskus kauan sitten.

Tiedättehän ruotsin kielen, sen jossa sanotaan:

• Hon bor i andra våningen
• Hasses gamla mormor
• Jag tycker om att springa i skogen och plocka päror
• Sommaren är kort
• Diggiloo Diggiley
• We're living in a happy nation

Myönnettäköön, että neljäs deklinaatio ei nyt välttämättä ole mikään holokausti, kuritushuonetuomio tai "orjuutta" kuten eräässä blogikirjoituksessa hiljattain väitettiin. Silti "pakkoruotsin" vastaisia kirjoituksia lukiessaan luulee, että vastaavaa kauhua ei ole nähty sitten eurokokoisiin tuoppeihin siirtymisen. Nämä "pakkoruotsin" kauhuista saarnaavat taitavat olla niitä samoja tyyppejä, jotka itkivät kun saivat lapsena poliorokotuksen piikkinä eikä sokeripalana. Mammas lilla kille, har du ont i peppan?

Olen aina uskonut, että suomalainen mies ei vihapuhu eikä poskipussaa. Räävitön "pakkoruotsikeskustelu" on kuitenkin lainehtinut netissä jo vuosia. Tuohon yhdyssanaan kuuluu lainausmerkit niin kohtaan "pakkoruotsi" kuin "keskustelu". Nyt viimeinenkin pato näyttää murtuneen, sillä nimettömät rassukat lähettävät verta tihkuvia uhkauksia ruotsia äidinkielenään puhuville suomalaisille tai niille, jotka puolustavat kaksikielisyyttä ja suomalaisten ihmisten oikeutta puhua omaa äidinkieltään omassa maassaan. Samaan aikaan kadulla huudellaan säädyttömyyksiä niille, jotka "kehtaavat" puhua ruotsia. Fy fan!

Tällaisia vastenmielisiä tunteenpurkauksia ei selitä syy "koska pakkoruotsi". Taustalta täytyy löytyä syvempää inhoa ruotsalaisia, suomenruotsalaisia ja suomenruotsia – herran tähden muminsvenskania! – kohtaan. Vai uskooko joku tosissaan, että yläkoulun sanakokeet laukaisevat aikuisissa ihmisissä näin voimakkaan inhoreaktion kanssaihmisiään kohtaan? Nej, det tror jag inte.

.........

Mitä "pakkoruotsilla" edes tarkoitetaan? "Pakkoruotsin" tarina on varsin lyhyt, sillä se ängettiin kouluihin peruskoulu-uudistuksen yhteydessä 1970-luvulla. Tällöin kaikille oppilaille määrättiin pakollisiksi kaksi vierasta kieltä, joista toisen tuli olla niin sanottu "toinen kotimainen kieli". Toinen kotimainen kieli muuttui ylioppilaskirjoituksissa vapaaehtoiseksi vuonna 2003. Tuoreen uutisen mukaan ruotsin kielen suosio on ennätysalhaalla abiturienttien keskuudessa.

"Pakkoruotsin" toinen kärki liittyy korkeakoulututkintoihin. Kaikkiin vuoden 1994 jälkeen annettujen tutkintoasetusten mukaisiin ylempiin korkeakoulututkintoihin sisältyy pakollisena ns. virkamiesruotsi eli kaksikielisessä virastossa työskententelevältä virkamieheltä vaadittava toisen kotimaisen kielen taito. Käytännössä tämä vaatii muutamia hassuja ruotsin kielen kursseja ammattikorkeakoulussa tai yliopistolla. Jos se on jollekulle ylempää korkeakoulututkintoa tekevälle ylivoimaista, miten hän aikoo ikinä selvitä työelämän haasteista?

Nyky-fennomaanin pahin mahdollinen
skenaario: jalkapallosta tykkääviä ruotsalaistyttöjä. 

Varsinaista hirmuvaltaa tämä "pakkoruotsi" siis: osata lukea muumeja alkuperäiskielellä ja snacka lite svenska ruotsalaisten tyttösten kanssa Tukholmassa Vattenfestivaaleilla. Tämähän on silkkaa fasismia! (Ja siksi tässä blokissa päädyin kirjoittamaan pakkoruotsista koko ajan lainausmerkkien sisällä.)
.........

Kolikolla on tietysti kääntöpuolensa. "Pakkoruotsin" puolustajien tavallisimmat perustelut kuulostavat vähän höpöiltä, jos niillä perustelee sitä, miksi koko ikäluokan pitäisi istua vuosia ruotsintunneilla. Otetaan muutama usein toistettu:

"Ruotsilla ja Suomella on pitkä yhteinen historia"

Tietenkin on, tosin Suomi liitettiin Venäjään 1809, joten Svea Mamman valtiollisista helmoista läksimme jo yli kaksi sataa vuotta sitten. Olimme ensin osa yhtä suurvaltaa, sitten toista, mutta mitä merkitystä tällä on nykysuomalaiselle? Historiaa opitaan historian tunnilla, ei ruotsin tunnilla (Ruotsin historia on muuten erittäin kiinnostavaa, suosittelen!).

"Suomi on kaksikielinen maa"

Suomessa on kaksi virallista kieltä, ja molemmat ovat aivan yhtä arvokkaita. Kansalaisilla on oikeus saada palveluja ja oikeutta omalla kotimaisellaan, oli se kumpi vain. Yhteiskunnan pitää huolehtia, että maassa on esimerkiksi lääkäreitä, tuomareita ja poliiseja, jotka osaavat hommansa på svenska. Nykyinen perustuslaki takaa, että yhteiskuntapalveluja, koulutusta ja tiedonvälitystä on molemmilla kielillä.

Sitten se kuuluisa mutta. Ruotsin kieltä äidinkielenään puhuvia väestöstä on vajaat 5,4 prosenttia, eikä osuus ainakaan kasva. Samaan aikaan Suomen muut kielelliset vähemmistöt kasvavat. Itä-Suomessa on toivottu, että pakollisen ruotsin opetuksen sijasta kouluissa voitaisiin opettaa venäjää. Monilla alueilla ruotsinkielisiä ei ole juuri lainkaan, mutta kaikille opetetaan ruotsia. Maan kielellisen rikkauden lisääntyessä ruotsin kielen asema tullee väkisin heikkenemään, piti siitä tai ei. Ruotsia ruvetaan pitämään vain yhden kielivähemmistön kielenä muiden joukossa.

Pitänee mainita, että suomalaisen kielipolitiikan historiaan kuuluu kipukohtia, jotka ehkä hygieniasyistä on haluttu unohtaa. Tässä blogissa on mahdotonta syventyä vuosikymmeniä kestäneeseen kielitaisteluun. Suomen kieli oli pitkään huutolaispojan asemassa, ja suomi kelpasi pakon sanelemana (erään saksalaisen Lutherin ansiosta) kirkkokieleksi, mutta ei juuri muuhun. Suomen kieltä opetettiin alkeiskouluissa vain muutamia tunteja 1800-luvulla. Suuri kieliuudistus alkoi vasta vuonna 1863, jolloin suomesta tuli tasaveroinen ruotsin kanssa. Valitettavasti olemme perineet menneestä suomen ja ruotsin kielen välisestä kamppailusta kielipoliittisia asenteita nykyaikaan. Tulevaisuus ei kuitenkaan löydy peräpeilistä.

"Kuulumme pohjoismaiseen yhteisöön"

Aivan varmasti kuulumme. Pohjoismaat ovat planeetan mittakaavassa täysin poikkeuksellisia naapurimaita, sillä niiden välillä ei ole yli vuosisataan ollut muuta kuin hyvää fiilistä ja lämminhenkistä naljailua. Jaamme läntiset, liberaalit ja maallistuneet arvot, olemme koulutettuja, tasa-arvoisia, nättejä ja demokraattisia. Tätä kaikkea upeutta olisimme pohjoismaisten ihmisten kanssa siitä huolimatta, ettemme osaisi täällä sanaakaan ruotsia saati että opiskelisimme sitä kouluissa. Suurin ero meidän ja muiden Pohjoismaiden välillä taitaa olla jalkapallomenestyksemme.

Käytännössä svenssonin kanssa tulee useimmiten diskuteerattua englanniksi. Ei keskiverto (nuorehko) ruotsalainen oleta, että suomalaisen pitäisi osata ruotsia. Tanskalaisen tai norjalaisen kanssa ruotsiksi sopertaminen on silkkaa ajanhukkaa, sillä norskaa ei ymmärrä björnikään. Kansainvälisissä organisaatioissa työkieli on tavallisesti englanti. Se jos jokin on pohjoismaalaisittain tasa-arvoista, kun palaverissa istuu sekä ruotsalaisia että suomalaisia.

"Ruotsin kielen osaaminen varmistaa mahdollisuuksien tasa-arvon"
Tämän kummallisen lauseen kuulin hiljattain. Sillä ilmeisesti (?) tarkoitetaan, että jos kaikki eivät saa koulussa edes auttavia ruotsin taitoja, heillä ei myöhemmällä iällä olisi mahdollisuutta hakeutua haluamiinsa töihin, esimerkiksi virkamieheksi. Ensinnäkin, kuka haluaa virkamieheksi? Toiseksi, koulutammeko Suomessa kaikki nuoret  potentiaalisiksi virkamiehiksi? Tämä on jotenkin mahdottoman masentava ajatus näin ylioppilasjuhlaviikolla. Eiköhän halukkailla ole mahdollisuus opetella ruotsia vapaaehtoisesti siinä vaiheessa, kun katsovat sen tarpeelliseksi.

"Onhan meillä koulussa pakkomatematiikkakin!"

Tämä perustelu ei oikeastaan edes ansaitsisi vastaväitettä. Yhtä kieltä ei voi verrata matematiikkaan, biologiaan tai mihin tahansa yleismaailmalliseen tietoon.

.........

Keskustelu "pakkoruotsista" jatkuu, ja toivottavasti  nykyistä asiallisemmassa hengessä. Tähän mennessä reippaat 24 000 suomalaista on allekirjoittanut netissä kansalaisaloitteen "ruotsin kielen pakollisuuden" lopettamiseksi. Ottaen huomioon, kuinka paljon asiasta metelöidään, "pakkoruotsilla" taitaa olla merkitystä varsin pienelle porukalle. Tai ehkä suomalaisten asenne on, että "kun minä kärsin ruotsin opiskelusta ja telinevoimistelusta koulussa, niin jumalavita nykynuoretkin saavat kärsiä". Se jos jokin on suomalaista.