Hävetkää, pörröiset ja pörriäiset!

Kesän koittaessa suomalainen kaipaa omaa rauhaa. Koko pitkän talven häntä ovat häirinneet niin työtoverit, naapurit kuin ulkomaalaiset päättymättömällä ulinallaan milloin mistäkin asiasta.

Mutta kun kesä vihdoin saapuu Pohjolaan, suomalainen saa vetäytyä luonnon helmaan ja hiljentyä ajatuksiinsa. Tai niinhän sitä luulisi.

Valitettavasti maamme eläimet ovat pääosin täysiä mulkkuja. Kaiken sorttista surraajaa ja vorraajaa on joka niemennokka ja lettosuo täynnä. Tämä on kaikelle allergisen Sinisen zeppeliinin avoin kirje maamme pörröisille ja pörriäisille: Hävetkää!


Aloitetaan linnuista eli "liskoista höyhenillä". Maailmassa elää vain kaksi kivaa lintua, sorsa ja pöllö. (Pingviinikin on kiva, mutta onko se lintu lainkaan? Onko se todella?)

Pahimmat kaikista ovat tietenkin matulinnut kanadanhanhi ja valkoposkihanhi. Niillä on vissiin joku ero, mutta who the fuck cares. Hanhista SZ on kirjoittanut aiemmin tyhjentävässä ylioppilasvalioesseessään Jos valkoposkihanhi olisi tapahtuma, se olisi kaljakellunta.  Lisään tähän ainoastaan, että sen, joka on luvannut suojella hanhia, pitäisi myös kerätä heidän kakkansa pois.

Entäs joutsenet! "Oi oppi ottakaa te joutsenista, ne lähtee syksyin, palaa keväisin", painija Eino Leino (1891–1986) kirjoitti. FAKE NEWS, sillä joutsenista ei todellakaan ole esikuvaksi kenellekään. Joutsenet ovat kärttyisiä sihisijöitä, jotka käyvät terävällä nokallaan kopauttelemassa taaperoita nurin lastenaltaalla. Pieni, muutaman vuoden metsästys tekisi hyvää joutsenten ylipaisuneelle egolle. Oppisivat olemaan.

Ja lokit, miksi tungette toreille ja turuille? Onko pieneen mieleenne tullutkaan, että vietettyänne koko talven kaatopaikoilla kukaan ei kaipaa teitä liihottelemaan jätskipalleronsa päälle? Merimetsot, lopettakaa saarille paskominen ja lentäkää tiehenne. Muut metsot, teeret ja perus kiukkuiset koppelot, menkää itseenne.

Eipä ole nisäkkäissäkään kehumista. Kiimaiset hirvet kaivavat metsään kuoppia ja virtsaavat niihin. Onpa toooosi kiva sitten astua uusissa valkoisissa Adidaksen tennareissa sellaiseen! Luonto kohtelee armottoman tasapuolisesti niin lihansyöjää kuin vegetaristia: Karhut tonkivat grillikatoksessa Kabanossin jämiä, kun rusakot nakertavat avomaankurkut kasvimaalta. Pahin kaikista on tietenkin saimaannorppa, joka vie ensin kalat verkosta ja sitten viilentymässä olleet Lahden erikoisoluet katiskasta.

Hiljaisilla kyläteillä sudet hyökkäilevät tukevien uimakoululaisten päälle – susien tavanomaista ravintoa eli alakoululaisia nimittäin on huonosti saatavilla opettajien kahden kuukauden kesälomien aikana.

Ja kuulemma Itä-Suomessa liikkuu edelleen leijona. Se on luultavasti Suomen ainoa nisäkäs, jota itäsuomalaiset eivät ole saaneet salakaadettua. Luulisi, että nimenomaan afrikkalainen leijona yllättyisi päälleajavista moottorikelkoista.

Suomen luonnossa ei koskaan tiedä, missä vaara piilee. Kun soutelee mielitiettynsä kanssa piknikille Säpin saareen, niin yhtäkkiä 30-kiloinen porilainen mufloni puskee sinut ja juuri avaamasi roseeviinin nurin. Toisinaan eläimen vauhkoontumiseen riittää pienempikin ärsyke. Valkohäntäkaurisoletettu triggeröityy ja aloittaa vihaisen somekampanjan, jos sitä erehtyy kutsumaan valkohäntäpeuraksi. Mikä peura-slurri!

Erityisen inhottavaa on kuitenkin se, että eläimissä on vaikka mitä ällöpöpöjä. Suomen elukat ovat niin tautisia, että pesutuvan lääkekaapissa pitää olla kylmälaukullinen antibiootteja. Vajassa pesivistä myyristä saa myyräkuumeen, kapisesta ketusta syyhyn ja supikoirista vesikauhun. Kyyn puremasta seuraa varpaaseen kuolio, ja punkit levittävät borrelioosia ja aivokuumetta.

Edes omassa mökissään mies ei saa rauhassa katsoa VHS-nauhalta vähämaalisia Italian mm-jalkapallokisoja vuodelta 1990. Minkit tekevät pesiään talon sokkeliin ja lepakot vintille. Ulosteita on kaikkialla PAITSI luonnossa. Orava juoksee yötä myöten saderännissä, ja harakat pomppivat katolla ennen kukonlaulua. Sisällä kissankokoinen kiiltävä kärpänen pökeltää päin makuukammarin ikkunaa. Nuku siinä sitten.

Aamuvarhain pihalla huutaa vaskitsan pelästyttämä vaimo, joka ei ole viitsinyt meikata koko loman aikana, "koska ei maalla tarvitse laittautua". Ole siinä sitten suomalainen viriili kesämies, täynnä paiseita ja puremia, eikä rouvakaan heruttele. Ei sitä silti lavatansseihin kannata kesäheilaa lähteä vonkaamaan, sillä matkalla tiellä loikoilee kuitenkin resuinen porolauma, joka ei suostu väistämään milliäkään. Jumissa ollaan.

Loppukesästä mökkitonttiakaan ei voi enää myydä pois käypään hintaan, sillä Venäjältä käynyt puhuri on kuljettanut pihaan ämpärillisen liito-oravia. Siinä meni sitten se vähäinenkin rakennusoikeus! Poliisilla pitäisi olla käytössään poliisiliito-oravia – mikään ei nimittäin rauhoita tilannetta niin kuin liito-orava.

Eläinten vittumaisuus ei katso kokoa. Pienikin paarma haukkaa sentin ihmislihaa tuosta vain. Hyttyset tökkivät nilkat turvoksiin telttaa pystyttäessä. Ulkohuussissa niskaan tippuu lukkeja ja nukkumaan päästessä huomaa, että tukka kuhisee hirvikärpäsiä. Perhoset ovat periaatteessa ookoo, mutta ovatko ne sittenkin hiukan liian gay, vielä kun umpimielisessä maalaispitäjässä ollaan?

Eivät kalatkaan kivoja ole. Kuinka montaa syytöntä pikku pippeliä puraiseekaan hauki lietteisissä järvissämme joka kesä? Ei niistä kaloista oikein ruokaakaan saa: ahvenet ovat enimmäkseen pieniä ruotoja ja lahna maistuu mudalta. Särki ei kelpaa kissallekaan, jollekin hölmölle hipsterille sen voi kenties syöttää.


Että sellaista se on Suomen luonnossa. Kesän jälkeen ihminen iloitsee pikku pakkasesta, joka tappaa viimeisetkin kahvikuppia kiertävät, eksistentialistisesti ahdistuneet ampiaiset ja pakottaa sitkeimmänkin Kari Vepsä -(mies)fanin laittamaan paidan päälleen. Eläköön alkava pimeä vuodenaika.

PS. Sininen zeppeliini haluaa kiittää niitä eläimiä, joiden kanssa asiat ovat aina sujuneet. KIITOS kimalaiset, te maamme lauhkeat, pulskat pöristelijät!

Isänmaallinen ihminen

Isänmaallinen ihminen on parhaimmillaan (ilmaisen) mustikkaämpärin kanssa syksyisellä suomättäällä. Sillä onko kukaan koskaan tehnyt mitään pahaa ämpäri kädessä ja kumisaappaat jalassa? Ämpäri on isänmaallisen ihmisen paras ystävä.

Isänmaallinen ihminen etsii sopua, ei kopua. Hän rakentaa talon, ei polta sellaista. Isänmaallisessa ihmisessä on hiukan insinöörin vikaa.

Isänmaallinen ihminen uskoo demokratiaan ja Bacimyciniin. Hän uskoo mahdollisuuksien tasa-arvoon ja salmiakkiin. Isänmaallinen ihminen antaa muiden uskoa mihin haluavat, kunhan eivät soittele ovikelloa tai heittele pommeja sen takia. 

Isänmaallinen ihminen pitää aina heikomman puolta. Isänmaallinen ihminen ei kiusaa ketään paitsi Stalinia.

Isänmaallinen ihminen tietää, että jos me emme arvosta arvojamme, ei kukaan muukaan niitä arvosta.

Isänmaallinen ihminen kuuntelee ensin ja puhuu vasta sitten. Hän ei ole ensimmäiseksi huolissaan omasta sananvapaudestaan, vaan hänen kanssaan eri mieltä olevien sananvapaudesta. Isänmaalliselle ihmiselle oma sananvapaus ei tarkoita muiden ihmisten pelottelua hiljaiseksi. Isänmaallinen ihminen ei hyväksy väkivallalla ilkamointia missään muodossa.

Isänmaallinen ihminen laulaa Katri Helenaa toukokuisessa koivikossa. 

Isänmaallinen ihminen ei halua omia isänmaataan. Hän ymmärtää, että vallanpitäjiä kannattaa vaihtaa säännöllisesti.  Isänmaallinen ihminen etsii uusia ajatuksia ja ideoita, sillä hän tietää, että edessä päin on vain joko tulevaisuus tai umpeutuva latu. 

Isänmaallinen ihminen ei sekoita omien kalsariensa hajua isänmaallisuuden hajuun. Isänmaallinen ihminen ei helvetti vie kiukuttele koko ajan. Isänmaallinen ihminen ei odota, että kaikki lankeaa hänelle kuin Manulle illallinen.

Isänmaallinen ihminen puolustaa koko viisikolla ja pelaa uhrautuvasti heittäytymällä kiekon eteen. Isänmaallinen ihminen tekee tarvittaessa ilmaveivin, mutta kova rannelaukauskin kelpaa. Isänmaallinen ihminen ottaa paidan pois vasta kun loppusummeri on soinut, sillä paidan etukäteen pois ottaminen on ottelun jinksaamista. 

Isänmaallinen ihminen nostaa väittelyssä tyrmäämänsä vastustajan takaisin jaloilleen, eikä jää pilkkaamaan hävinnyttä. Isänmaallinen ihminen osaa myös itse hävitä. Hän tunnustaa tosiasiat, vaikka se kuinka kiukuttaisi. Sillä ihminen ei voi olla isänmaansa ystävä ilman todellisuudentajua. Moni on toki yrittänyt.

Isänmaallinen ihminen on tavallisesti aikas nynny, jos häntä vertaa Isistä vastaan taisteleviin kurdinaisiin. Siksi isänmaallinen ihminen ei uhoa kylänraitilla sotapuuhilla. Isänmaallinen ihminen rakastaa rauhaa. Omaa rauhaa ja muiden rauhaa.

Isänmaallinen ihminen ymmärtää, että isänmaassa on kyse ihmisistä. Ei prenikoista, pylväistä eikä byrokratioista. Isänmaallinen ihminen tykkää kaikennäköisistä ihmisistä, vaikka suhtautuukin pisamanaamaisiin terveellä epäilyksellä.  

Isänmaallinen ihminen ei vaikene vaikeistakaan asioista. Silloinkaan, kun niistä puhuminen tuntuu pelottavalta. Isänmaallinen ihminen tuntee velvollisuutta omista sanoistaan ja teoistaan.

Isänmaallinen ihminen vaatii, että kaikki tytöt saavat koulutuksen, sillä se on maailmanhistoriassa tehokkain keino nostaa isänmaa umpimudasta.

Isänmaallinen ihminen tekee pieniä isänmaallisia tekoja aina kun voi. Hän ei anna rasistin huutaa lapselle bussissa. Hän ei liity sotilasliittoon salaa, eikä käy neukkujen kanssa juhannussaunassa (pienellä juhannustaialla saa velivenäläisen kanssa käydä). Isänmaallinen ihminen ei koskaan huijaa, mutta jos tulee tilaisuus äänestää Britannian X Factorissa Saara Aaltoa, hän tekee sen.

Isänmaallinen haastaa kaiken sen, mitä tällaisissa juhlapuheissa puhutaan isänmaallisuudesta. Sillä ei ole olemassa yhtä oikeaa isänmaallisuutta. Isänmaallinen ihminen varoo nationalistisen käärmeöljyn myyjiä. 

Isänmaallinen ihminen voi olla, vaikka hänellä olisi hyvä työ tai ei työtä ollenkaan.

Isänmaallinen ihminen ei lankea ulkomaalaisiin hupsutuksiin, kuten kommunismiin, natsismiin tai teknomusiikkiin (pois lukien Technotronic). Isänmaallinen ihminen soittaa itsenäisyyspäivän juhlien viimeisenä biisinä Eppu Normaalin Roudan rutinaa. Isänmaallisella ihmisillä on taskussa puhdas Nessu odottamassa kappaleen jälkeistä tunnevyöryä. Sillä isänmaallinen ihminen on pohjimmiltaan herkkä.

Isänmaallinen ihminen menee hiljaiseksi, kun häneltä kysytään, mitä itsenäisyys hänelle merkitsee. Silloin isänmaallinen ihminen lainaa Pupu Tupunan isää: "Eiköhän se ole sitä, että meillä on ikioma Metsola, on heleät kesäyöt ja sininen taivas ja omat niityt. Talvella taas on lumiset  metsät ja keväällä välkkyvät hanget. Niitä me rakastamme. Välitämme toinen toisistamme ja puolustamme sitä, mikä meille kuuluu."

Vaikeinta natsismissa on pyykinpesu

Natsismi on pitänyt pintansa kilpailussa ihmisten vapaa-ajasta, vaikka salibandy ja Pleikkari houkuttelevat taikapiiriinsä yhä suuremman osan ikäluokkiensa lahjakkaimmista nuorista.

Lyhyesti selitettynä natsismi on poliittinen aate, jossa itävaltalainen mies esiintyy saksalaisena miehenä, joka haluaa liittää Itävallan Saksaan. Siinä sivussa reippaat 40 miljoonaa ihmistä kuolee.

Harrastajamäärien pienentyessä myös kotimaisten natsien laatu on romahtanut. Nykyään kansallisen tason natsikärkeen riittää, että osaa piirtää hakaristin suht oikein. Se on tietysti sikäli kummaa, että Hitler oli kuvataiteilija.

Nyt natsismin ongelmiin on havahduttu jopa kansallissosialistien keskuudessa. Männäviikolla natsismin tulevaisuudesta huolestunut helsinkiläispariskunta Stig Heil ja Arja Laine perustivat Kumpulan Kylänatsit ry:n. Pariskunta haluaa luoda pääkaupunkiseudulle matalan kynnyksen paikkoja natsistiselle toiminnalle.

Sininen zeppeliini päättikin matkustaa ykkösen ratikalla Käpylään ja tunkea törröttävä karvamikrofoni natsiparin rohtuneille huulille.


Huomenta Stig Heil, mistä kumpujen yöstä kumpusi ajatuksenne perustaa asukastoimintaan perustuva natsijärjestö?
"Ajattelimme, että monissa suomalaisissa taloyhtiöissähän jo nykyisellään vaikuttaa vähintään yksi natsi. Naapurin vessan vetäminen klo 22 jälkeen tai lasten leikkiminen pihanurmikolla ovat monelle ahaa-elämyksiä, joissa hänen oma natsisminsa nousee pintaan."

Arja Laine, natseilla tuntuu olevan kovasti ikävä maine. Mitä Käpylän Kylänatsit aikoo tehdä natsien brändin parantamiseksi?
"Käsi pystyyn – siis kuvainnollisesti! – joka ei joskus tuntenut ennakkoluuloja? En sano, etteikö natsien imago olisi osin oikeutettu, onhan tässä ollut 1900-luvullakin kaikenlaista. Ja tuo meidän Stig saattaa vaikuttaa pelottavalta väkivaltaisia huutoja megafoniin karjuessaan, mutta hänen sydämensä on puhdasta natsikultaa. Siksi toivoisin, että ihmiset tulisivat avoimin mielin kysymään natsismista."

Mitä sitten pidätte suurimpana ennakkoluulona natsismista?
"Ehkä se, että kun sanoo olevansa natsi, niin ihmiset eivät sitten huomaa enää mitään muuta asiaa ihmisessä. Pitäisi nähdä se ihminen sieltä kansallissosialismin takaa. Suurimman osan aikaa natsi tekee kuitenkin ihan tavallisia asioita, käy kaupassa, vihaa ja mainitsinko jo vihaamisen? Natsin arki on aika tyypillistä äärioikeistolaisen arkea huolineen ja murhineen."

Pidättekö natsismia ääriajatteluna?

"En tietenkään! Maailmassa on paljon kahelimpia ideologioita kuten se, että aikuinen ihminen tarvitsisi päivittäin maitoa tai että ydinvoiman rakentaminen olisi kannattava bisnes omillaan."

Stig Heil, mikä on mielestänne parasta natsismissa?
"Kyllä se on se fiilis, että kiusataan porukassa heikompaa. Että sanoisin yhteisöllisyys."

Entä mikä on vaikeinta natsismissa?
"Ettei pese kirkkaanpunaista natsilippua valkopyykin kanssa. Silloin natsilippu haalistuu pinkiksi ja värjää samalla valkoiset kauluspaidat pinkeiksi. Marssi siinä sitten! Sitten on vielä tämä historiallinen pyykinpesu erikseen. Eikö ole ironista, että nimenomaan natsismissa valkopesu on niin vaikeaa."

Stig Heil,  mitä muuttaisit natsismissa?
"En kauheasti muuttaisi mitään, mutta ehkä vähän sellaista suvaitsevaisuutta kaipaisin lisää. Että siedetään niitä poikkeaviakin äärinäkemyksiä."

Arja Laine, te penäsitte asiallista ja faktoihin perustuvaa yhteiskunnallista keskustelua taannoisessa Facebook-päivityksessänne "Pappi lukkari talonpoika rättipää raiskari tappaja asiallinen keskustelija viulunsoittajaislamisti katolla!!!!!". Miten yhteiskunnallinen keskustelu jatkui siitä sitten?
"Tuntuu, että sananvapauttani rajoitetaan sillä lailla vastaan sanomalla. On ikävää, että kun huorittelen ja haukun, niin joku lähettää minulle viestin, jossa minua huoritellaan ja haukutaan. Sellainen tuntuu hirveän pahalta. On natsillakin tunteet! Teen nykyisin poliisille tutkintapyynnön kaikista, jotka lainaavat minua, koska lainattuna juttuni näyttävät aika kaistapäisiltä."

Stig Heil, miksi natsien kokouksissa –  anteeksi nyt vain –  näyttää aina olevan tosi rumia ihmisiä?

"Kiva kun kysyit! Valemedian asettamat ulkonäköpaineet nykynatseille ovat aivan valtavat. Pitäisi olla hoikka ja pitkä ja vaalea. Me ollaan yritetty sanoa etenkin nuorille natseille, että jokainen natsi on hyvä just sellaisena kuin hän on. Sinkkunatseillehan tilanne on tosi vaikea – Tinderissä moni pyyhkäisee ohi ihan pelkästään sen kuvan taustalla näkyvän valtavan natsilipun takia. Liian vähän sinkkunatsina sai pyrstöä, se pitää tunnustaa.

Aika harva suomalainen, jos juuri kukaan, kannattaa natsismia. Tuntuuko natsistinen yhdistystoiminta välillä työläältä?
"Paljon natsismissa tulee sellaisia puhtaita turhautumisen hetkiä. Kuten vaikka se, että Normandian rannalla on ihan helvetisti hampaisiin asti aseistettuja amerikkalaisia sotilaita. Silloin pitää vaan keskittyä niihin onnistumisen kokemuksiin."

Stig Heil ja Arja Laine, miten päivänne tästä jatkuu?
"Lähdemme tästä Käpylän Kylänatsien joukkiolla vähän kaupunkiviljelemään. Sen takia meillä on nämä astalot."

Kiitokset teille molemmille ja koko Käpylän Kylänatsien porukalle (3) haastattelusta.

"Kiitos itsellenne SZ, haluatko tällaisen kivan hohtavan hakaristiheijastimen hihaasi? Se on tosi näppärä nyt lähestyessämme pimenevää vuodenaikaa?"

Ei kiitos, jään mieluummin auton alle.

Länssuomalaisuuden lumous

Länssuomalainen ihminen on kuin kirsikka. Kaunis mutta hapan.

Länssuomalaisen sydänystävä on toinen länssuomalainen. Yhdessä he voivat olla soittamatta toisilleen vuosikausia tai mennä bussissa istumaan eri penkkiriveille, ettei kummankaan tarvitse siirtää ostoskassiaan. Länssuomalaiselle ystävyys ei ole läheisyyttä, vaan toisen ihmisen oman tilan kunnioittamista.

Länssuomalaisen suurimmat hyveet ovat siisteys ja vaitiolovelvollisuus. Näitä ominaisuuksia hän arvostaa suuresti myös kanssaihmisissään.

Luodolla länssuomalainen on onnellisimmillaan. Hän hengittää hiljaa ja kuuntelee laineiden liplatusta puista purttaan vasten. Hän fundeeraa, kuinka monta aamunharmaan sävyä maailmasta mahtaakaan löytyä. Ja miksi merimetsoja ei saa metsästää. Siellä luodollaan länssuomalainen päätyy siihen, että ihmisten pitäisi mennä enemmän itseensä ja useammin pois. Mutta ei länssuomalainen silti ihmistä vihaa. Hän ei vain ymmärrä, miksi ihmiskunnan pitää riidellä ja sotia ja ylipäätään pitää niin pirunmoista mekkalaa, ettei merisäätä meinaa kuulla.

Länssuomalaisen mielestä suomen kielen kaunein lause on "Laaja, mutta heikko matalapaineen alue ulottuu Suomeen lännestä". Paikoin utua ja sumua. Sellaista se on ihmisenkin elämä, länssuomalainen päättää ja laittaa luodolla maate.


Merelle kaipuun jälkeen länssuomalaisen voimakkain tunne on myötähäpeä. Jos haluaa kiduttaa länssuomalaista, hänet kannattaa viedä burleskiesitykseen eturiviin katsomaan, kuinka vapautunut pulska itäsuomalainen riisuu rintsikoitaan, vaikka siihen ei länssuomalaisen mielestä ole mitään tarvetta.

Länssuomalaisella on sama ilme omissa häissään ja hautajaisissaan. Sellainen vähän hapan ilme. Tiede todistaa, että ihmiset kykenevät 27:ään ilmeeseen ja hevosetkin 17 ilmeeseen. Länssuomalaisella ilmeitä on neljä: totinen, fundeeraava, estynyt ja vaivaantunut, ja ne kaikki ovat hyvin lähellä toisiaan.

Länssuomalaisen kapeahkoa tunnerekisteriä selittää hänen asiakeskeisyyteensä. Länssuomalaisen keskimääräinen asiapitoisuus on 85 prosenttia, kun se vaikkapa lappilaisella liikkuu noin 25 prosentin paikkeilla. Korkean asiapitoisuuden takia länssuomalainen ei ole kansankiihottaja, eikä hän myöskään innostu helposti. Urheilukatsomossa hän kannustaa pari kertaa taputtamalla ja poikkeuksellisen suorituksen nähtyään hän saattaa nyökätä hyväksyvästi.

Ei siis ihme, että länssuomalaisia pidetään tosikkoina. Tosi asiassa he eivät vain pidä muiden suomalaisten juttuja kovinkaan hauskoina. "Meneekö tässä vielä kauan?", lännsuomalainen kysyy vierustoverilta kesken Sami Hedbergin naamanvääntelyn. Länssuomalainen huumori sen sijaan on terävää ja lakonista. Se uppoaa kuin stiletti orvasketeen. Moni erityisherkkä ihminen on puhjennut itkuun kuullessaan länssuomalaisen keventävän tunnelmaa.

Länssuomalaisessa yhdistyy tietty kireys eräänlaiseen jäykkyyteen. Länssuomalainen ärsyyntyy ämpyilystä ja touhottamisesta. Hän haluaa aina numeroidun paikan, ettei tule ikäviä sekaannuksia. Hän haluaa, että jugurtissa ei ole sattumia, ja että lautasella annoksen eri osat on selkeästi eroteltu toisistaan. Länssuomalainen on tahattomasti töykeä puhelimessa ja kuulostaa teeveessä siltä, kuin olisi saanut kovan iskun päähänsä. Länsimurteita ei saisi puhua televisiossa. Länssuomalaiselle luonnollisin tapa viestiä on kirjoittaa muistiinpanoja pieneen vahakantiseen vihkoon.

Länssuomalainen koulitaan kovaksi jo kotona, sillä itkupilleistä ei ole tihkusateessa aamuverkoille. Länssuomalaiset vanhemmat tunnetaan suoraviivaisista kasvatusmetodistaan, jossa lasta ei kiitetä eikä kannusteta. Se on tärkeä oppi, sillä eihän elämäkään kiitä tahi kannusta. Länssuomalainen äiti laittaa kolmevuotiaalle lapselle avaimen rintataskuun ja lähettää hänet maailmalle. Isältään länssuomalainen saa lahjaksi rei'ittimen ja mapin, sillä "tärkeät paperit tulee pitää järjestyksessä". Länssuomalaiselle kauppatiede on taideaine.

Länssuomalainen nauttii omasta seurastaan, siksi hän purjehtii ja kasvattaa sokerijuurikkaita, joskaan ei yhtä aikaa. Länssuomalainen pysyy omassa pöydässään eikä lähde tiskille jututtamaan ventovieraita. Länssuomalaisten smalltalk muistuttaa tuijotuskohtausta elokuvasta Hyvät, pahat ja rumat. Länssuomalainen aloittaa kosinnan ja eropuheen samoilla sanoilla. "Tiäksää tuanoi."

Ei olekaan sattumaa, että V. A. Koskenniemi runoili Länssuomeen muutettuaan, että "yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin". Koskenniemi kirjoitti nuo säkeet Turun torilla Kallun Grillin servettiin kesken makkaraperunoiden syönnin. Länssuomalainen on niin kohtelias, että hän antaa seinänaapurinsa muumioitua rauhassa asuntoonsa. "Hän oli hyvä ja hiljainen naapuri", länssuomalainen toteaa vuosien kuluttua paikalle tulleelle ambulanssimiehistölle.

Länssuomalainen ei käy kirpputoreilla eikä huutokaupassa, sillä hänen mielestään siellä käyvät vain reisitaskuhousuihin tai legginsseihin "pukeutuvat" ihmiset. Länssuomalainen ostaa uutta kaupasta, että se on varmasti puhdasta. Samasta syystä hän laittaa pesukoneeseen joka kerta hiukan ylimääräistä pesuainetta.

Länssuomalaiselle riittäisi ihan hyvin Pähkinäsaaren rauhan raja. Länssuomalainen on ainoa, joka seisoo tamperelaisten ja tukholmalaisten välissä. Kiitokseksi tukholmalaiset lähettävät aika ajoin Länssuomeen kruununperijöitään kyläilemään ja avaamaan siltoja.

Länssuomalainen haluaa elää huomaamattomasti ja kuolla häiritsemättä ketään. Ennen kaikkea länssuomalainen ei halua, että hänen kuolemastaan koituu vaivaa. Älkkä ny mun takia hautajaisi tulko, siin mene teilt koko lauantai hukka. Siksi länssuomalainen on järjestänyt jo yksitoistavuotiaana asiansa perikuntaa varten. Onneksi hänellä oli se mappi ja rei'itin.

Avoin kirje saimaannorpalle Phs106

Hyvä saimaannorppa Phs106,

kirjoitan sinulle nyt ensimmäistä kertaa. Olen tyrmistyneenä ja epäuskon vallassa seurannut edesottamuksiasi WWF:n norppalivessä. Katsottuani pian sata tuntia rakeista videomateriaalia itäsuomalaisen lätäkön reunalta uskon johtopäätökseni olevan oikea. Eikä se kuva mairittele sinua, saimaannorppa Phs106 ja 319 lajitoveriasi.

Olet varmasti äärimmäisen harvinainen, mutta ennen muuta olet äärimmäisen laiska. Näyttää siltä, että päiväsi koostuvat pelkästä löhöilystä auringossa ja tuhinasta. Köllöttelyn välissä otat päivätorkut. Sitten rapsuttelet ja läpsyttelet itseäsi. Nukahdin eilen itsekin työpisteelleni, sillä jatkuva haukottelusi seuraaminen tarttuu. Heräsin puoli tuntia myöhemmin sikiöasennossa työpöytäni alta. Joku ystävällinen kollega oli peitellyt minut pikkutakilla.

Saimaannorppa, sinun on vihdoin aika tulla ulos lintukodostasi ja kantaa kortesi kekoon. Kun muistaa, millaisessa kurimuksessa Suomi rämpii, olisi hyvä että maamme tunnetuimpiin eläimiin kuuluvana eläimenä sinä, saimaannorppa, näyttäisit esimerkkiä koko kansakunnalle. Tuottavuusloikaksi ei oikein voida laskea sitä, molskahdat rantakiveltä kömpelösti veteen. Olen jo tehnyt sinusta kantelun maabrändityöryhmällemme. Yritin myös saada jonkun kiinni ympäristöministeriöstä, mutta he olivat kaikki lähteneet piknikille Vallisaareen.

Saimaannorppa, milloin olet viimeksi tehnyt jotain muuta kuin pötkötellyt? Muistan toki rohkeat poseerauksesi viiden markan kolikossa, mutta markka on mennyttä aivan kuten itsenäisyytemmekin. Tee nyt hyvä eväjalkainen nisäkäs muutakin kuin vain roikut siellä verkossa (syömässä kalastajan pyytämää kalaa)! Suomen suuriruhtinaskunnan kalastuksentarkastaja Oscar Frithiof Nordqvist kirjoitti jo vuonna 1882, että saimaannorppa on mieleltään terve kun sillä on kyky tehdä työtä ja kyky rakastaa.

Tiedän, että jäit 8 000 vuotta sitten jumiin maamme sisävesistöön, mutta et voi aina vedota siihen, kun joku vaatii sinua ryhtymään hommiin. Uhriutuminen saa nyt riittää, saimaannorppa! Juuso-karhu elättää itsensä kuvataiteilijana ja Ulla Appelsin kolumnistina, joten en usko että kaltaisesi perus norpan olisi aivan mahdotonta löytää palkkatyötä. Sitä paitsi sukulaisesi halli ahkeroi jatkuvasti Silja Linen mainoskampanjoissa, ja kuten tiedämme, valokuvamallin työ on raskainta kaikista, sillä siinä joutuu heräämään aikaisin ja kääntymään oikealle ja vasemmalle tuima ilme kasvoilla. Eikä pidä unohtaa Kuutti Lavosta, joka on tehnyt pitkän uran maalarina ja taidegraafikkona!

Luulen, että hieman aktiivisempi elämäntapa näkyisi positiivisesti myös kehossasi. Älä loukkaannu, mutta mielestäni sinussa saimaannorppa on hieman keskivartalolihavuutta. Laskin, että jos olet noin 140 senttimetriä pitkä ja painat 75 kiloa, rasvaprosenttisi on melkein 40. Se määritellään jo vaikeaksi lihavuudeksi. En siksi oikein usko, että ruokavaliosi koostuisi 90 prosenttia ruokavaliosta koostuu ahvenesta, särjestä, muikusta, kuoreesta ja kiiskestä, kuten väität Wikipediassa. Ettei olisi Saimaan saaressa pikkuinen Mäkkäri?

Saattaa toki olla, että tuo tummanharmaaseen turkkiin yhdistetty rinkulakuosi ei vain toimi kaltaisellasi tyypillisellä sukellusvenevartalolla. Onko kuosi ehkä kuitenkin hiukan liian Marimekkoa?

Väität myös, että paastoat rantakivillä keväisin. Missä tulokset, saimaannorppa? Olen pyytänyt hyvää ystävääni ja kädenvääntökumppaniani Bull Mentulaa tulemaan sinne Saimaalle ja näyttämään sinulle närhen munat. Siis kirjaimellisesti. Närhen pesä on tavallisesti kuusessa, harvoin jossain muussa puussa, muutaman metrin korkeudella.

Tässä olivat terveiseni sinulle saimaannorppa Phs106, jota olen kuitenkin aina kunnioittanut niin nisäkkäänä kuin pörröisyyden esitaistelijana. Teemaan sopivasti lähden seuraavaksi Helsingin Taidehalliin katsomaan näyttelyä, jossa on kuulemma esillä vanhoja poikia viiksekkäitä. En tunne lainkaan tätä taiteilija Tom of Finlandia, mutta toivottavasti näyttelyssä olisi vihdoin esillä laaja-alaisesti kansantaiteilija Juha "Watt" Vainion tuotantoa. Hyvää alkavaa kesää sinulle, Phs106. 

Kunnioittaen,

SZ

Jos kauneus on kuitenkin olemassa

Ismo Alanko sanoi joskus, että lauluja voi tehdä vain kahdesta aiheesta, rakkaudesta ja kuolemasta.

Uusi Ismo Kullevo Alanko kertoo ehdottomasti ensimmäisestä. Se on Alangon mittapuulla pienieleinen, melkein ujo albumi, mikä ei tee siitä millään lailla vähäpätöistä. Päinvastoin.

Alanko on himmentänyt maneerejaan, ja tulokset ovat kautta linjan onnistuneita. Hän laulaa aiempaa herkemmin ja moniulotteisemmin, kappaleiden sovitukset ovat hienovireisiä ja Alangon teksteissä toistuvat halpahintaiset alatyylisyydet (lähes) loistavat poissaolollaan.

Ismo Kullervo Alangolla rakkaus tarkoittaa kauneutta tai kauneuden kaipuuta. Siksikin vähemmän on enemmän. Tai kuten Alanko laulaa ehkä parhaassa laulussaan Lokaa ja kuita: "Jos kauneus on kuitenkin olemassa / on katsottava tarkkaan ja kumarruttava / sillä kauneus on pientä ja matalaa." Tämän levyn laulujen nyansseihin pitää keskittyä, on mentävä lähelle, odotettava. Albumin eittämättömiä kruununjalokiviä ovat kaihoisista kaihoisin Lintuperspektiivi, vinksahtanut demari-iskelmä Liikemies sekä ankara, itsensä ympärille kiertyvä Haudankaivaja.

"Freeshin oloinen" Ismo Kullervo Alanko on ensimmäinen Alangon 2000-luvun levyistä, jota voi varauksettomasti suositella muillekin kuin valmisfaneille. Kunnia kuuluu varmasti suurelta osin orkesterille, joka on Alangon soolouran parhaita. Näin kokoonpanon keväällä eräällä katu-uskottavalla länsisuomalaisella klubilla. Yhtyeen sointi on leikkisä, hengittävä ja tiivis. Se on yhtä aikaa kevyt ja syvä kuin ihmisen hengitys saunan jälkeen keväisellä terassilla. Ennen kaikkea Ismo Kullervo Alanko huokuu poikkeuksellista lämpöä, jota (tarkoituksellisestikin) puuttuu monilta Alangon albumeilta.

Todistan, että Ismo Kullervo Alanko nousee aivan sinne Alangon soolotuotannon kirkkaimpaan kärkeen. Kovia sanoja, tiedän. Ei se ihan Kun Suomi putos puusta tai Taiteilijaelämää ole, mutta sellaisia osumia nyt ei satu ylipäätään juuri kenellekään. Jos vertailua pitää (ja pitää!) tehdä, Ismo Kullervo Alanko muistuttaa paljon Alangon Irti-levyä vuodelta 1996. Albumilla taitaa olla peräti täsmälleen samoja ysärisyntsan pörinöitäkin! Se on muutenkin ihanan vanhanaikainen levy, noin 40 minuuttia hunajaista populaarimusiikkia. Tavastialla tavataan.

Lahen Klu Kluks Klan kiistää yhteydet jäseneensä

Ihmiset pakenevat sotaa vain päätyäkseen Lahteen. Se ei ole oikein eikä millään lailla humaania.

Onneksi tämän ymmärtää Lahen Klu Kluks Klanin suurkeulavisiiri Jarkko Hemohes, joka tuomitsee jyrkin sanankääntein pakolaisiin kohdistuneet näkemyserot Lahden Hennalassa.

"Kyse oli yksittäisen klaanilaisen mielipiteestä, joka ei millään lailla edusta Lahen KKK:n näkemyksiä, jotka ovat täysin samanlaiset."

Hemohes korostaa, ettei Lahen KKK hyväksy minkäänlaisia värillisiin kohdistuvia oikomishoitoja. Hän huomauttaa, että lahtelainen lyö joka tapauksessa ulkopaikkakuntalaista ihan tämän ihonväristä välittämättä.

"Jokainen pakolaisvyöry on ihminen. Se helposti unohtuu näinä aikoina, kun tulijoita on enemmän kuin soittajia Lahden sinfoniaorkesterissa."

Hemohesille itselleen Hennalan torstainen rotutempaus tuli täytenä yllätyksenä.

"Olin siinä rauhassa maistelemassa Molotovin cocktailia ja veistelemässä autotallissa ristiä, kun looshilohikäärmeemme Herman Göringenting soitti ja sanoi, että laitapa Jakke MV-lehden nettisivut auki, tämä taitaa kerrankin olla totta, mitä siellä seisoo."  

Suomen huppu-urheilun muutostyöryhmän (HUMU) jäsenenä pitkään toiminutta Hemohesia harmittaa, että Klu Kluks Klan kärsii edelleen huonosta maineesta, vaikka lynkkauksia tai kirkon polttoja ei ole tehty enää pitkään aikaan. Hän muistuttaa, että Lahen Klu Kluks Klan on valkoisen rodun voittoa tavoittelematon yhdistys.

"Lahen Klu Kluks Klan ei halua hirttäytyä yhden asian liikkeeksi, vaan tavoitteenamme on kehittää Lahti Business Regionia. Ja rotuerottelua."  

Erityisen ikävänä Hemohes pitää, että Hennalan sananvapaustapahtuman jälkeen KKK:n asut yhdistyvät ihmisten mielissä Leijonat-paitaan ja Suomen lippuun.

"Tällaisten puolirikollisten tunnusten kanssa me suippopäät emme halua olla missään tekemisissä. On tässä omassakin brändissä kuulkaa tekemistä."

Lahen Klu Kluks klaanin kuuluu voittopuolisesti kantasuomalaisia miehiä sekä yksi tosi kalpea Mohammad niminen kaveri.

"Kutsumme häntä leikkisästi Moha-Matiksi. Oikein reipas ja mukava kaveri, tekee hemmetin hyviä libanonilaisia pöperöitä", Hemohes sanoo. 

Röntgenhoitaja: Suomalaisten sydämettömyys luultua yleisempää

Joka neljäs suomalainen on täysin sydämetön, ja jopa 40 prosenttia kärsii vakavasta sydämen vajaatoiminnasta silloin, kun asia koskee vieraita ihmisiä. Hätkähdyttävät tiedot käyvät ilmi röntgenhoitaja Tuija Stukin kohukirjasta Röntgensäde ja menninkäinen (Duodecim).

Työurallaan Stuk otti tuhansia rintakehän röntgenkuvia suomalaisista, mutta vasta jäätyään eläkkeelle hän uskalsi koota näkemänsä hirveydet yksien kansien väliin. Stukin säilyttämät potilaskuvat paljastavat kiistatta, että hämmästyttävän moni kansalainen elää koko elämänsä ilman sydäntä.

"Sydämen paikalla saattaa olla pelkkää mustaa tai sitten pieniä esineitä, vaikkapa nielaistu kultalusikka tai todella syvään vetäisty herne. Muutamissa tapauksissa havaitsimme myös BMW:n avaimet", Stuk sanoo.

Tavallisimmin röntgenkuvissa sydämen paikalla näkyvä musta massa on möyhtää eli netissä möyhäämisestä ihmiseen hitaasti kertyvää raskasmetallia. Suurina annoksina se aiheuttaa kroonista perseilyä muun muassa liikenteessä ja lehtien tekstiviestipalstoilla. Stuk toivoo, että sydämettömyys otettaisiin vihdoin todesta, ja se saisi virallisen tautiluokituksen.
...................

Keuruulainen keinosiementäjä SexyJarmo, 37, on yksi sydämettömistä suomalaisista. Mies ei halua kertoa oikeaa nimeään, sillä hän on vastikään solvannut nimimerkin takaa afrikkalaisia, naisia, vasemmistopoliitikkoa, oikeistopoliitikkoa, ex-vaimoaan, erästä niuhoa keliaakikkoa, Albertinkatua sekä poikansa lemmikkimarsua Pörröä.

"Raivostuttaa, kun sananvapauttani yritetään rajoittaa olemalla eri mieltä kuin minä olen ja korjaamalla päästäni keksimiä faktoja! Vihaksi pistäisi tuollainen, ellen jo olisi vihainen", SexyJarmo sanoo.

SexyJarmo kuten muutkin sydämettömät ihmiset eivät yleensä itse tajua omaa tilaansa. Tämä kuuluu taudinkuvaan, ja vaikeuttaa hoitoon hakeutumista. SexyJarmokaan ei myönnä vikaansa, vaan on lähinnä täys mulkku.

"Joko saa puhua pakolaisista? No, puhun kuitenkin. Nimittäin minä vähän laskeskelin. Että kun Suomen pinta-ala on 338 424 neliökilometriä, ja maailmassa on nyt sellaiset seitsemän miljardia ihmistä, niin jos kaikki meille tuppautuvat, niin jää jokaiselle asuinsijaa vain tuollaiset palttiarallaa 0,00005 neliökilometriä. Ja sitä paitsi tulee vieläkin ahtaampaa, kun ei niistä ketään kumminkaan Ahvenanmaalle sijoiteta", SexyJarmo kertoo.

SexyJarmon mukaan maailma muuttuisi paremmaksi paikaksi, jos vain joku muu tekisi jotakin asioiden eteen. "Kunhan auttavat sillä lailla oikein, ettei tarvitse taas lähettää niille auttajille tappouhkauksia."

SexyJarmosta olisi myös hyvä, jos hädänalaiset ihmiset menisivät jonnekin toisaalle tai ylipäätään lakkaisivat olemasta niin jumalattoman hädänalaisia koko ajan.

"Ja mikä tahansa sota ratkeaisi ihan jo sillä, että ne paikalliset miehet matkustaisivat maansa itärajalle ja ampuisivat havukosta ryssää niin maan perusteellisesti. Tiedän tämän, koska olen nähnyt Edvin Laineen Tuntemattoman sotilaan ainakin 25 kertaa."

Sydämettömyys ei ole merkittävästi haitannut SexyJarmon elämää, ja tulevaisuuskin näyttää valoisalta. Suunnitelmissa on muun muassa aloittaa ruokapalsta Mitä Vittua -lehdessä ja sylkeä tumman lapsen päälle kadulla. SexyJArmon mielestä tärkeintä on kuitenkin muistaa, että koska ei voida auttaa kaikkia, ei kannata auttaa ketään.

"Ei tämä ole mitään rakettitiedettä: Ollaan nyt ensin hoitamatta ne omatkin köyhät."

Sydämettomät ihmiset heittävät usein tällaisia kommentteja ihan läpällä, mikä on ironista, sillä eihän sydämettömillä ihmisillä ole läppää.

Supisuomalaiset ja muut aidot suomalaiset

Sininen zeppeliini sai heinäkuun helteillä (buahahahahah!) koskettavan faksin, jossa pitkäaikainen lukijamme "Masa82" toivoi SZ:n selvittävän, kuka oikein on aito suomalainen. Zepukan miehistön palattua runonkeruumatkalta luovutetusta Karjalasta tartuimme heti asiaan.

Tosisuomalaisuuden määrittely osoittautui luultua vaikeammaksi. Suomihan on maa, jossa jopa Olen suomalainen -iskelmä on kotoisin Italiasta, ja aidointa suomalaisuutta sanotaan supisuomalaisuudeksi, vaikka supi on kotoisin Itä-Aasiasta (ks. kuva, ihan sairaan söpö!).

Puhtaasti omaa suomalaista kulttuuriamme ovat pettu ja pitkävihaisuus. Myöhemmin tulivat Valintatalon pinkit muovikassit.

Emme kuitenkaan luovuttaneet! Sinisen zeppeliinin miehistö vetäytyi kolmeksi päiväksi kempeleläiseen 145-asteiseen savusaunaan määrittämään suomalaisuutta. Ulos sai tulla vain hakemaan uutta lämpömittaria rikki menneen tilalle tai valmiin kirjoituksen kanssa. "Perkele minä tämän blogini kesytän!", kuultiin naapurin savupirttiin asti muutamankin kerran.

Saunatimoilun jälkeen SZ:n miehistölle selvisi, että ei ole olemassa vain yhtä suomalaisuutta, vaan monta suomalaisuutta. Nokisin sormin tökimme ne iPadille ja latasimme Kempeleen seitinohuen 3G-verkon kautta internetiin. Olkaa hyvä!


Kantasuomalainen
Hämäläisten, karjalaisten tai varsinaissuomalaisten heimon jälkeläinen. Kantasuomalainen oli ensimmäisenä Suomessa, ellei lasketa saamelaisia, jotka kantasuomalainen potki Lappiin. Ihotyypiltään sekaiho, kärsii kolesterolista ja ajoittaisesta synkkämielisyydestä. Etenkin naiset taitavia myymälävarkaita.
Rantasuomalainen
Kesän ensimmäisenä (ja usein ainoana) hellepäivänä itsensä helakan punaiseksi polttavan kantasuomalaisen lomaversio. Ei tule sekoittaa rantaruotsalaiseen, jolla on purjevene ja hyvä meininki Paraisilla.
Pantasuomalainen
Tutkimussusi, jonka päälle ajetaan moottorikelkalla ja sen jälkeen haudataan vähin äänin.
Uussuomalainen
Henkilö, joka häiriköi kaikkialla esim. tervehtii rappukäytävässä tai toivottaa huomenta linja-autossa. Hymyilee ilman syytä. Pakotetaan toisinaan soittamaan rumpuja Yleisradion monikulttuurisuus-inserteissä.
Suursuomalainen
Haaveilee, että Suomessa olisi vieläkin enemmän kuolevia kuntia, joista kaikki palvelut on lakkautettu.
Piensuomalainen
Alle 165-senttinen suomalainen.
Vanhasuomalainen
Passiivisen vastarinnan kannattajia. Suhtautuu varovaisesti Suomen itsenäisyyteen.
Nuorsuomalainen
Risto EJ Penttilä ja hänen kaverinsa, jonka nimeä kukaan ei muista.
Aitosuomalainen
Suomalaismielinen lehti. Ei tule sotkea LehtiLehti-lehteen tai Mitä Vittua -lehteen.
Aito suomalainen
Katri Helena.
Ulkosuomalainen
Portugalissa eläkettä nauttiva suomalainen.
Sisäsuomalainen
Suomalainen, joka ei asu meren rannalla.
Eteläsuomalainen
Helsingissä asuva "stadilainen", joka on todennäköisin kotoisin Somerolta. Harrastaa kotoilua (milloin ei Flow Festivalilla ja/tai suvaitsevaisuusmiekkarissa), kaupunkiviljelyä, Billebeino-lippiksiä ja on kaikin puolin rasittava tyyppi. Eteläsuomalainen sisältää 80 prosenttia ironiaa ja 20 prosenttia artesaaniolutta.
Pohjoissuomalainen
Esiintyy ruokapalkalla statistina Kari Väänäsen ohjaamissa, käsikirjoittamissa, tuottamissa ja näyttelemissä ruamasarjoissa.
Länsisuomalainen
Vähän muita fiinimpi suomalainen, ja tietää itsekin sen. Upea.
Itäsuomalainen
Olpas paha näköne ko riihe seinääst revästy ryökäle, mut miu syvämei väris niiko lampaa saparo.
Amerikansuomalainen
Renny Harlin ja (tietyin varauksin) Matt Damon ja Pamela Anderson.
Ranskansuomalainen
Helena Petäistö
Italiansuomalainen
Jukka Pakkanen ja Jukka Pakkasen poika.
Saksansuomalainen
Sunrise Avenue. Tai oikeastaan kuulkaas saksalaiset... te saatte pitää heidät kokonaan.
Kreikansuomalainen
Arja Saijonmaa (rantalomakohteissa Kirkan levytykset).
Ruotsinsuomalainen
Edelleen Arja Saijonmaa, 300 000 entistä Volvon tehtailla työskennellyttä ja nykyisin myös Björn Wahlroos.
Norjansuomalainen
Kyllä, vieläkin Arja Saijonmaa.
Somalialainen
Suomalainen, jossa sanan alkuosasta on unohtunut yksi u-kirjain.

Suomalaisinta ikinä

Suomalaisinta ikinä on, että metsätyökoneeseen jää jumiin juuri se käsi, jonka puoleisessa takintaskussa on kännykkä.

Suomalaisinta ikinä on, että kun tilanne ei voi enää muuttua pahemmaksi alkaa sataa pesäpallon kokoisia rakeita.

Suomalaisinta ikinä on keittää puuroa talteen tai lämmittää mikrossa vanhaa kahvia. Kääriä kalakukkoa folioon vaimolle evääksi. Hamstrata kahvipaketteja kertyneillä Kukkura-tarroilla ja hullutella törsäämällä Ässä-arpaan.

Suomalaisinta ikinä on syödä hedelmät raakana ja palauttaa ne "pilaantuneina" kauppaan, jos ne ovatkin kypsiä. Mutta maistuvathan ne kummilta.

Suomalaisinta ikinä on sanoa aivan aluksi Ei tästä tule ikinä mitään. Mutta kyllä siitä aina tulee. Niin pieninä palasina on mun Ikea-hyllyni maailmalla.

Suomalaisinta ikinä on ohjata jäänmurtajaa yhdellä kädellä ja neuvoa samalla puhelimessa aviomiestään pesemään pyykit oikeassa lämpötilassa. Suomalaisinta ikinä on paria tuntia myöhemmin sen saman aviomiehen pesemä villaneule, joka mahtuu enää pihatontulle.

Suomalaisinta ikinä on asua mutsinsa luona. (Se on myös italialaisinta ikinä.)

Suomalaisinta ikinä on tikkitakin taskuun hitaasti puristuva nyrkki. Se on se kuuluisa suomalainen tunnerekisteri, joka ulottuu aina ärtymyksestä pitkälle kiukkuun asti. Että perkele bensan hintakin ja Naapuri veti vessan vielä A-studion jälkeen, kyllä minä sen kuulin kun painoin korvani keittiön patteria vasten!

Suomalaisinta ikinä on murjottaa. Murjottaminen on koko lailla parasta mitä suomalainen voi tehdä yksikseen, ellei katiskalla käymistä lasketa.  Mutta suomalaisinta ikinä on, ettei vihaa ketään vaikka välillä vituttaisi niin että näköä haittaa.

Suomalaisinta ikinä on ottaa housut pois Heti ku pääsee kotio.

Suomalaisinta ikinä on istua porukalla löylyssä ilkitenmulkiten, vaikka kropassa olisi töyssyjä ja kuoppia ja molemmissa päissä jäljellä vain hassuja haivenia. Saunassa kaikki ovat kauniita.



Suomalaisinta ikinä on, että joskus sydämeen sattuu tosi paljon, eikä sitä uskalla sanoa kenellekään.

Suomalaisinta ikinä ovat vanhatpiiat ja peräkammarin pojat, Satuhäiden röökaava morsmaikku, puistonpenkillä torkkuva leskimies ja viimemaanantainen demari. Suomalaisinta ikinä on maailman alhaisin lapsikuolleisuus ja korkein lehdistönvapaus. Suomalaisinta ikinä on, että hallitukset ovat tylsiä mutteivät pelottavia, ja poliisikoiraa saa rapsuttaa. Suomalaisinta ikinä on, että kun en enää muista kuka olen ja missä olen, joku pitää minusta varmasti huolta.

Suomalaisinta ikinä on kebab ranskalaisilla. Pizza alla Stouniin pyydetään ekstrana ananasta.

Suomalaisinta ikinä on päättää rakentaa talo, vaikka sanaristikonkin ratkaiseminen jäi kesken.

Suomalaisinta ikinä on puhua poria. Kovinta myös. Suomalaisinta ikinä on viestiä kanssaihmisten kanssa rappukäytävän ilmoitustaulun välityksellä. Suomalaisinta ikinä on kirjoittaa Suomenlinnan rantakallioon että Seiso omilla jaloillasi, runoon Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin. Suomalaisinta ikinä on vaieta suomeksi.

Suomalaisinta ikinä on saada potkut sähköpostilla. Suomalaisinta ikinä on puskea eteenpäin tuulikaapin kuivassa viimassa räkätaudissa, huutava kakara kainalossa. Sillä suomalaisinta ikinä on, ettei anneta anteeksi eikä periksi.

Suomalaisinta ikinä on katua, katkeroitua ja kuolla. Edellisten järjestystä voi vaihdella fiiliksen mukaan.



Suomalaisinta ikinä on kaikki maailman haikeudet ja vaikeudet. Terveenäkin roppaa kolottaa, ja päänahka kuivuu mutta sukat kastuu.

Suomalaisinta ikinä on vatuloida, kun hän odottaa soittoasi. Olla salaa ihastunut työmatkabussin tyttöön 15 vuotta tekemättä mitään, Mutta ehkäpä sitä huomenna rohkenisi. Suomalaisinta ikinä on kadehtia kaverilta venettä ja vaimoa.

Suomalaisinta ikinä on tanssia hitaita toinen käsi vastustajan pepulle salakavalasti valahtaen. Suudella Ikuisen tulen muistomerkillä ja näyttää tyttärelleen kaupungin horisontti Vartiovuorenmäeltä.

Suomalaisinta ikinä on Pispalan pienet pihat ukkoskuuron jälkeen. Suomalaisinta ikinä on Viikon luontoääni. Usein sitä ei vain kuule kun lehtipuhallin ulvoo puuttomalla pihalla. Suomalaisinta ikinä on, että päivä alkaa lyhetä ennen kuin lumet ovat sulaneet.

Suomalaisinta ikinä on kaukokaipuu ja kaipuu kotiin. Mennä metsään tai suuriin valoihin ja tuntea olevansa aivan ainoa. Suomalaisinta ikinä on pään yllä pohjoinen taivas.

Suomalaisinta ikinä on, että otetaan lakki päästä karaokessa, kun joku laulaa Kari Tapiota. Ja kaverin lakki myös.

Suomalaisinta ikinä on aavan meren tällä puolen.

Suomalaisinta ikinä ovat kaverit, jotka tulevat muuttamaan sinua yhteen tai erilleen. Suomalaisinta ikinä on ystävät, joita et saa, mutta kun saat, ne eivät lähde kulumallakaan. Ja suomalaisinta ikinä on, että poika tapaa tytön tai tyttö tapaa pojan tai poika tapaa pojan tai tyttö tapaa tytön.

Sillä suomalaisinta ikinä on rakastaa hiljaa mutta lujaa.

Huuhkajien uudet taktiikkavaihtoehdot

Suomen jalkapallomaajoukkueen eli Huuhkajien EM-karsinnat lässähtivät kuin Carles Puyolin tukka tihkusateessa. Sunnuntaina kenkää sai päävalmentaja Mika-Matti Paatelainen.

Pääsyynä Suomen epäonnistuneisiin peleihin pidettiin Paatelaisen joulukuusi-ryhmitystä, jota eivät ymmärtäneet pelaajat saati katsojat. "Joulukuusen" väitettiin olevan liian vaikea Suomen pelaajamateriaalille, joka koostuu 99-prosenttisesti hapesta, hiilestä, vedystä, typestä, kalsiumista ja fosforista. Vertailun vuoksi Hollannin A-maajoukkue koostuu vain 28-prosenttisesti noista alkuaineista ja yli 70-prosenttisesti ylimielisyydestä ja Wesley Sneijderin tapauksessa silkasta v****maisuudesta.

Mistä siis uusi taktiikka Huuhkajille? Sinisessä zeppeliinissä suositaan ultramodernia jalkapalloa ja positiivista kirjoitusasentoa. Siksi esittelemme maajoukkueen käyttöön muutaman taktiikan, jotka ehkä istuisivat paremmin Suomen joukkueelle. Tarvittaessa olemme käytettävissä apuvalmentajan tehtäviin. Isänmaan asia on aina Sinisen zeppeliinin asia.

Atik-taka

Espanjalaisen "Tiki-takan" suomalainen versio perustuu todella hämärään mutta nopeaan lyhytsyöttöpeliin ja jalkapallolegenda Atik Ismailiin lausumassa runoja oman maalin vieressä. Atik-takassa yhdistyy parhaimmillaan Atikin kova itseluottamus Atikin suureen herkkyyteen.



Littipeukku

Täysin uudenlainen mutta nerokas tapa hallita keskialuetta! Tiukka läpi kentän yl puolustuslinja, jossa kärkenä "neljä sormea". Itse littipeukku vasemmalla laidalla (kuvassa ylhäällä). Littipeukussa peliä rakentava laituri avaa ovelalla syötöllä kohti keskialuetta. Tässä kuvassa on ajateltu, että ns. peukussa pelaavat kaksi Eremenkoa (Roman ja Sergei) ja Vahid Hambo.


Syrän

Nyt jos koskaan Huuhkajat tarvitsevat peli-iloa. Plus kukapa ei liikuttunut kyyneliin Moisanderin haastattelusta lauantaina? Otimme mukaan muodostelmaan myös maalivahdin ja yhden vaihtomiehen, sillä kaikki tahtoo rakastaa. Syrämessä korostuu keskialueen hallinta.






Lentävä V

Varttuneemmat lukijat muistavat Lentävän V:n yhdestä kaikkien aikojen urheiluelokuvista, jossa nerokasta jääkiekkovalmentajaa näytteli yksi kaikkien aikojen Martin Sheenin pojista. Sovelsimme onnistuneesti mallia vihreälle veralla. Eero Markkanen kärjessä. Altis vastustajan vastaiskupelille.



Otava

Tässä ryhmityksessä otetaan rohkeasti hyökkäävämpi ote peliin. Keskikentän alapuolella on silti jatkuvasti viisi miestä. Aivan paitsion rajamailla odottaa kolme (piilo)kärkeä sopivaa irtopalloa. Puolustukseen jää aukkoja. Otava-taktiikka on silti kenties ainoa keino yllättää tulevissa karsinnoissa neloskorin Färsaaret. High risk, high reward.


SOS- eli Gazza-taktiikka.

SOS-taktiikkaa eli tutummin Gazza-taktiikkaa pelataan suoraan Paul Gascoignen opein. Eli kolme lyhyttä, kolme pitkää ja taas kolme lyhyttä. Gazza-taktiikassa tärkeintä ovat nopeat nousut ja positiivinen elämänasento. Piirtäessämme taktiikkaa taululle huomasimme, että yksi kenttäpelaaja jäi yli. Hänet voi asemoida esim. sopivasti ennen taukovihellystä hakemaan makkaraa ennen kuin kioskille ehtii syntyä jonoa.

Ripari

Riparitaktiikka on tietysti lyhennys rippikoulusta, jossa kokoonnuttiin leiritulen äärelle kuuntelemaan kun joku hihhuli soittaa huonosti akustista kitaraa. Ripari on jopa Francesco Tottia offensiivisempi pelitapa, ja se vaatii joukkueelta paljon. Ryhmityksessä vastustaja suljetaan kokonaan heidän oman rangaistusalueensa sisälle. Röyhkein kaveri heitetään keskelle tekemään erilaisia koiruuksia. Riparitaktiikka odottaa vuoden 1999 sukupolven huippulupausten varttumista täysikäisiksi.

Aina mun pitää räjäyttää moottorisahoja

Aina mun pitää kuunnella voimaballadeja. Aina mun pitää blogaa Euroviisuista.

Sinisen zeppeliinin suhdetta Euroviisuihin pidetään yleisesti vaikeana ja etäisenä. Sitten The Herreysin ikimuistoisen Diggiloo Diggileyn (1984) Euroviisuissa ei oikein mikään ole sytyttänyt.

Sanotaan suoraan, että viimeisen parinkymmenen vuoden aikana Euroviisujen meno on äitynyt merkilliseksi.

Sininen zeppeliini luonnollisesti vieroksuu Euroviisujen epämääräisiä sukupuolinormeja. Viime vuonna kilpailun voitti itävaltalainen naamakarvainen nainen, joka paljastui naamakarvaiseksi mieheksi, joka osoittautui täysin karvattomaksi mieheksi. Itävalta osallistui samalla taktiikalla toiseen maailmansotaan. Jo aiemmin SZ paheksui Lordin rumpalin Kitan androgyynisyyttä, jota yhtye yritti toivottomasti peitellä liekinheittimillä ja satanistiselle estetiikalla. Dana Internationalista olemme edelleen ihan ho(o)moilaisina.

Sitten on tämä itäblokin disko. Luoja paratkoon, pelkästään sen takia rautaesirippu saisi jälleen laskeutua. Jos olette eri mieltä, soittakaa alusta loppuun Verka Serduchkan Dancing Lasha Tumbai. Kuvailisimme sen aiheuttamaa tunnetilaa ilmalaiva Hindenburgin maahansyöksyksi.

Ylipäätään Sininen zeppeliini arvostaa musiikkia, joka on tehty ja esitetty oikeilla soittimilla. Sellaisia ovat esimerkiksi banjo, triangeli ja ne hassut isot lautaset sinfoniaorkesterin takarivissä. Ei kunnon musiikkia tehdä millään Rolandeilla ja Autotuneilla.

Emmekä julkea sano mitään siitä, miten julmasti maestro Ossi Runne sysättiin kapellimestarin korokkeelta suoraan alas katuojaan.
................

Tänä vuonna SZ kuitenkin vaihteeksi ilahtui Euroviisu-uutisista. Pertti Kurikan Nimipäivät valittiin edustamaan Suomea kisaan. Mikäli joku ei ole PKN:stä vielä kuullut, niin kyseessä on neljän heteromiehen punk-yhtye, joka laulaa kantaaottavasti heteromiehen arjesta kuten Kojo lauloi aikanaan Eurooppaa uhkaavasta ydintalvesta. Euroviisukarsinnoissa PKN oli kuin raikas tupakansavun ja vanhan kaljan tuoksuinen tuulahdus keskellä paljettimerta. Sitä paitsi PKN:n laulajan Karin tissit ovat varmasti aidot, mitä tuskin voi sanoa monien muiden maiden esiintyjien rintavarustuksista. Tai siis niin olemme kuulleet.

Pertti Kurikan Nimipäivien viisubiisi Aina mun pitää on lähes sibeliaanisiin mittoihin minuutissa ja 25 sekunnissa kasvava järkäle, joka kuulostaa siltä kuin liittoutuneiden pommikoneet pudottaisivat tuhansittain käynnissä olevia, ilmassa räjähteleviä moottorisahoja Berliiniin. Siinä sulle suomipojan voimaballadia, Ludmila!

Ikävä kyllä monet pitivät Pertti Kurikan Nimipäiviä julkeana provokaationa homosaatiota vastaan. Suomessa yli 4 000 euroviisufania erosi Yleisradiosta. He vaativat, että Wieniin pitäisi lähettää ilmeisesti kehnon sukupuolitaudin mukaan nimetty Satin Circus. Fanit muistuttivat, että Suomella oli tähän asti ollut vahvan sateenkaarihenkinen viisuperinne. Tottahan tuo onkin. Fredin kisabiisissä oltiin pylly vasten pyllyä, Marion Rung "tipitiitteli" eikä Paradise Oscarkaan varsinaisesti ollut se hetskuin mahdollisin taiteilijanimi. Geir Rönningin valintahan oli alusta asti ilmiselvä.

Aivan ennenkuulumaton vihakohu PKN:n valinnasta ei ollut. Edellisen kerran Suomen Euroviisu-ehdokas herätti yhtä paljon paheksuntaa vuonna 1971, kun Euroviisuihin valittiin Koivistolaiset eikä Kekkoslaisia. Politiikan tutkijat pitävät tuota hetkenä, jolloin Suomi alkoi hitaasti palata takaisin normaaliin parlamentarismiin.

PKN siis lensi Wieniin, mutta valitettavasti eurooppalainen lipilaaristo ei vielä ollut valmis avoimesti keski-ikäisille heteroille valkoisille miehille. Vai oliko sittenkin? Spekulaatiot semifinaalien tulosten fiksaamisesta vahvistuivat, kun Kari sai ripulin. Tuskin sattuma, sillä samaan aikaan Ruotsin Måns Zemmerlöwin suoli toimi mainiosti. Nyt Ruotsi on jälleen kerran purjehtimassa sekä viisuvoittoon että liki kolmen prosentin talouskasvuun.

Tilanne on nyt se, että Euroviisujen finaalissa nähdään Australia eikä Suomi. Miettikää sitä, kun kävelette tänään paikallisen Aussie Barin ohi keväisessä räntäsateessa. Miettikää pitkään ja hartaasti.

Lievittääksemme edes hiukan Euroviisujen tuskaa Sininen zeppeliini perttikurikoi kilpailijoidemme muoviset ja sliipatut esitykset. Jo riittää balladien kanssa vatulointi, nyt ryskää särökitara! Miten hyvät Euroviisut nämä olisivatkaan olleet (Ja mikä parasta kestäneet vain vajaat puoli tuntia):


Ruotsi: Aina mun pitää vaihtaa tulpat Carolan tuulikoneeseen
Norja: Aina mun pitää paeta Porttilaa
Ranska: Aina mun pitää filmata jatko-osa Emmanuellelle
Kreikka: Aina mun pitää lainata rahaa Arja Saijonmaalta
Italia: Aina mun pitää asua kolmekymppiseksi mutsin luona
FYROM: Aina mun pitää... hei siis mikä ihmeen maa tämä edes on?
Malta: Aina mun pitää asuttaa Samuli Edelmann
Venäjä: Aina mun pitää käydä Krimillä
Irlanti: Aina mun pitää lähettää Johnny Logan Euroviisuihin
Islanti: Aina mun pitää ampua valasta harppuunalla
Unkari: Aina mun pitää voittaa Suomi futiskarsinnoissa
Saksa: Aina mun pitää maksaa kaikki
Puola: Aina mun pitää olla v***u Euroviisujen finaalissakin Saksan vieressä

Kärsitkö sinäkin typeryysallergiasta?

Jopa 300 tuhatta suomalaista kärsii päivittäin typeryydestä aiheutuvista oireista. Tämä on yllättävän pieni luku, sillä vähintään neljännes suomalaisista on täysiä tomppeleita.

Typeryys on eräänlaista mentaalista hilsettä, jota kanssaihmisemme levittävät ympärilleen mielipiteinä, sähköposteina, kalenterivarauksina sekä jatkuvana nillityksenä.

Tyypillisiä typeryysyliherkkyyden oireita ovat:

• korvien tinnitus brainstormatessa
• outo halu niitata nitojalla kravatti kiinni muistilehtiöön 
• väsymys ja toistuva haukottelu kesken 50-kalvoisen ppt-esitelmän
• pitkittynyt viikonlopun tarve
• viiltävä kipu otsalohkossa kun työtoverisi puhuu sinulle 
• Ylähengitysteiden vaivat kuten herne nenässä
• tummat silmänaluset, yleinen apatia
• ärsyyntynyt ilme
• pakottava tunne vatsassa, että maailma on sinua vastaan

Aikuisiän typeryysallergia puhkeaa yleensä työpaikalla, jossa ihminen altistuu jatkuvasti erilaisille ääliömäisyyksille. Pelkästään matriisiorganisaatiosta puhuminen sairastuttaa yli 15 000 ihmistä vuosittain.

Avokonttorit ovat lisänneet dramaattisesti typeryysallergikkojen määrää. Normaalin ihmisen immuunijärjestelmä ei kestä työkavereiden vaahtoamista kariutuneista ihmissuhteista, liikavarpaista, suolen toiminnasta ja kissoista. Usein tilanteeseen auttaa vain rapsakat yt-neuvottelut, mutta toisinaan typeryysallergikon täytyy siirtää työpisteensä toimiston vessaan. Moni pakenee typeryyttä tupakkakoppiin ja saa syövän.

Mikä pahinta, typeryyttä ei pääse pakoon enää edes vapaa-ajalla. Kaikenlaisen saunatimoilun yleistyessä normaaliälyisen ihmisen aivot joutuvat ennennäkemättömän typeryyspaineen armoille. Jokainen enkelihoidossa tai yksisarviskurssilla käynyt laskee läheistensä älykkyysosamäärää yli viidellätoista pisteellä.

Aivan uudenlainen uhka on sosiaalinen media, joka rapauttaa terveen tuumimisen pelkäksi twiittailuksi. Evoluutiobiologit varoittavat erityisesti selfieistä ja belfieistä. Aivojamme ei kerta kaikkiaan ole luotu käsittelemään yli 5 000 bikinikuvaa vuorokaudessa. Ihmiskunnan historiassa ihminen on tavallisesti nähnyt koko elämänsä aikana nakuna vain alle kahdeksan henkilöä. Tätä voisi verrata siihen, että M.A. Numminen näkisi Helka-neidin kylvyssä joka päivä tuhansia kertoja.

Neurologien mukaan terveet aivot eivät ymmärrä, että somen peppukuva on postmoderni digitalistinen itseilmaisun muoto, vaan luulevat että kyseessä on vain jonkun tuntemattoman tyypin tuulen huuhtoma perse. Aivojen synapsien toiminnalle tällainen jatkuva virhetulkinta saattaa aiheuttaa vakavia toimintahäiriöitä kuten Oulun Kärppien kannattamista.
...........................

Tutkijoiden mukaan ihminen ei saisi altistua päivässä yli 20 millisievertille typeryyttä. Tavallinen työpaikan kahvitauolla kerrottu kasku säteilee typeryyttä noin 5 millisievertiä, kun taas keskiverto Ajankohtaisen kakkosen teemailta lähettää jopa 15 millisievertiä typeryyttä. Viranomaiset kehottavat välttämään kokonaan Magneettimedian lukemista.

Viime aikoina tutkijat ovat huolestuneet lasten saamista typeryysannoksista. Aiemmin lasten ajateltiin olevan sen verran typeriä muutenkin, etteivät he kärsi muiden kakaroiden hölmöilyistä. Sittemmin on havaittu, että taiteelliset lapset herkistyvät typeryydelle jo lastentarhassa, jonne vanhemmat heidät hylkäävät saadakseen "aikaa parisuhteelleen". Kasvatustieteilijöiden mukaan lapsia ei saisi jättää vuosiksi istumaan päiväkodin lattialle läpsyttelemään käsiään ja laulamaan matalamielisiä lauluja. Jo nelivuotias ihmisentaimi ymmärtää, milloin hänen aikaansa hukataan.

Typeryysyliherkkyys on vaiettu vaiva, jolle ei ole Suomessa vielä virallista tautiluokitusta. Pitkään typeryysallergikkoja pidettiin vain luulosairaina, jotka kuvittelivat itselleen fyysisiä oireita kuten Powerpoint-kutinaa ja seminaarialakuloisuutta. Sittemmin kliinisissä kokeissa havaittiin, että kyse oli kuitenkin siitä, että typeryysallergikkojen ympärillä parveili lauma ääliöitä, joista hämmästyttävän monet olivat jopa asiantuntijatehtävissä.

Asiantuntijat muistuttavatkin, että pessimismin, närästyksen tai epämääräisen turvotuksen syy löytyy yhä useammin toisista ihmisistä ja heidän elämäntavoistaan.

Pikaista apua typeryysyliherkkyydestä kärsiville ei ole luvassa, sillä suomalaiset ovat tyhmentyneet yhtämittaisesti vuodesta 1997 lähtien eikä loppua näy.

Wain Muutamija Multawarpaiden Turusta Pöllimijä Asijoita

Jotakin minussa särkyi, kun kuulin Helsingin yliopiston viettävän tänä vuonna 375-vuotisjuhlia. Siis... ETTÄ MITÄ? (Tai turkulaisittain: "Kui pal he onnistuvakki yhes lauses saama asioit menemä päi Brinkkala?")

Tuntui, että kaikki meni. Sopersin hiljaa Pietari Brahen nimeä. Sitten lauloin hentoisella tenorillani "helky laulu Auran rantain silmä kirkas salamoi". Mutta ei silmäni salamoinut, sillä se oli kostunut suolaisista kyyneleistä. Olin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Hetken ajattelin, että entäpä jos vain erakoidun ja katkeroidun kuin Paavo Nurmi.

Onneksi länssuomalainen luonne ei anna periksi heti kun ensimmäiselle hansalaivalle sattuu haveri. Otin naulakosta minkkimuhvini ja marssin Pinellaan lasilliselle Chablista. Siinä tiskillä kysyin hiljaa itseltäni: "Mitä myyntimies Jethro tekisi?". Ainakaan Jethro ei luovuttaisi. Eikä Lola luovuttaisi. Eikä Saku koskaan luovuttaisi.

Sitten yhtäkkiä kuulin Mikael Acricolan (tai mahdollisesti Pinellan baristan) äänen: "Maisteri, Sinun on kirjoitettawa näistä cohtuuttomista wääryyxistä."

Palasin Ajurinkadulla sijaitsevalle työhuoneelleni ja panin Eurooppa 3:n debyyttilevyn Kosketuksia LP-soittimeeni. Fundeerasin manumaisesti tovin, avasin tuliterän MacBook Airini ja annoin näppäimistön laulaa. Samalla hetkellä kaikki Turulle tehdyt kataluudet vyöryivät syvältä sielustani hyökyaaltomaisesti näytölle. Olin nopeampi kuin Paavo Nurmi. Olin sulosointuisempi kuin Miisa. Olin liekeissä kuin Minihinta.

Wain Muutamija Multawarpaiden Turusta Pöllimijä Asijoita

Turun Akatemia (eli sittemmin Helsingin yliopisto)
Eräs häpeällisimmistä akateemisen maailman tapahtumista on väittää Helsingin yliopiston olevan 375-vuotias. Turkulaisen raplyyrikko Nikke T:n mukaan "No way ei käy se tyyli, siihen lähtee mukaan vain maksullinen lyyli". Turun akatemia on Turussa vuosina 1640–1828 toiminut Suomen ensimmäinen yliopisto. Jos, siis JOS, Helsingin yliopisto kehtaa viettää 375-vuotisjuhlaa tänä vuonna, niin allekirjoittanutta maisteria on turha kutsua paikalle. Katsokaa nyt hyvä mies vaikka Wikipediasta ensin perusasiat, arvoisa kansleri Thomas Wilhelmsson!

Pääkaupunkius
Eräs häpeällisimmistä Suomen historian tapahtumista oli siirtää pääkaupunki vuonna 1812 Turusta Helsinkiin. Suomen suuriruhtinaskunnan senaatin talousosaston varapuheenjohtaja Carl Erik Mannerheim kirjoitti muistelmissaan sen olleen virhe, johon olivat vaikuttaneet suomalaiset "onnenonkijat ja projektimaakarit".

TPS:n jääkiekon Suomen mestaruus 1994
Eräs häpeällisimmistä Suomen urheiluhistorian tapahtumista oli Otakar Janeckyn korkealla mailalla huitoen tehty maali TPS-Jokerit-finaalisarjassa. Pienemmästäkin on tsekkiä Euroopassa sakinhivutettu.

Romantiikka
Turun romantiikka oli 1800-lukulainen kirjallisuusliike. Sekin vietiin itään. Uudeksi nimeksi tuli siellä Lauantaiseura. Miettikääpä sitä. Vähän kuin muuttaisi parmankinkun lauantaimakkaraksi ja väittäisi sitä samaksi tuotteeksi.

Kirjamessut & Down By The Laituri sekä KAIKKI trendikkäät konemusiikkitapahtumat Suomessa ikinä
Ne olivat kaikki Turussa ensin. Ymmärrän, että matkiminen on imartelun muoto, mutta Down By The Kemijokeen raja on viimeistään vedettävä. Keksikää jotain itsekin, multavarpaat! Onneksi me turkulaiset keksimme hipsteritapahtumia sitä mukaa, kun niitä nälkämaahan varastetaan. Nähdään taas H2Ö:ssä!

Levottomat-elokuvasarja
Eräs elokuvateollisuutemme häpeällisimmistä hetkistä oli se, kun riipaisevasta ja elämänmakuisesta Levottomat-elokuvasta tehtailtiin halpahintaisia jatko-osia, joissa niin tapahtumapaikka kuin tematiikka oli muuttunut tunnistamattomaksi. Alkuperäisessä, herkässä aikalaiskuvauksessa seurataan turkulaisen komistuksen Arin (nimi muutettu) eksistentiaalisia kasvukipuja Turun keskustassa ja Ruissalon rannoilla. Jatko-osat taas ovat mauttomia, Anssi Kelan musiikkia sisältäviä tekeleitä, joissa paperinohuet kolmekymppiset karaktäärit harrastavat irtosuhteita.


PS. Maisteri ei ole unohtanut sitä, kun Hjarrys Harkimo yritti ostaa Suomen Joutsenen Helsinkiin. Ei todellakaan ole.

Sotaveteraanit vievät naisemme! (Vuoden Parhaat 2014)

Pyhä Pepe Willbergin paluu, Batman! Sininen zeppeliini kokoaa jälleen vuoden 2014 parhaat ilmiöt, ihmiset ja eläimet yhteen. Lue ja järkyty!


Vuoden ahkerimmat: Hassut hurjat virkamiehet 
"Miks meillä niin on monta Eviran virkamiestä, ja niin vähän käyttäjiä kanteleen?", Eino Leino mietti runossaan Lapin ELY-kesä. Pitkin vuotta saimme lukea kummallisista kielloista. Kauppahallissa ei saanut syödä lihaa ja kalaa samassa pöydässä, lörtsyä ei saanut kutsua lörtsyksi, viskimerkkiä ei saanut kehua internetissä... Okei, ei näissä rajoituksissa välttämättä ole mitään tolkkua, mutta älkää ainakaan väittäkö, että byrokraatit laiskottelisivat.

Vuoden äijjä: Hannes Hynönen, 101 vuotta
Satavuotias joka karkasi ikkunasta – ja varasti linnanjuhlissa kaikkien sydämet. Sympaattinen sotaveteraani/öljylanne Hynönen on ensimmäinen suomalaismies, joka kesytti jyväskyläläisen kirjailijan Sofi Oksasen. Sen jälkeen Hannekselle on sadellut treffipyyntöjä. Jumalavita, sotaveteraanit vievät naisemme!

Vuoden eläin: Herttoniemen syyttävä joutsen
Unohtakaa jääkarhut, Herttoniemen joutsen on ilmastonmuutoksen uusi kansikuvakasvo. Lainatakseni Batmanin hovimestaria Alfredia: "Some joutsens just want to see the world burn."

Vuoden journalistinen teko: Ilta-Sanomat tapasi Herttoniemen syyttävän joutsenen
Täällä SZ:ssä tykätään yli kaiken eläinuutisista. Pientäkin pörröisyyttä, niin heti klikataan! IS teki tässä hienon työn selvittämällä, ettei Hertsikan laulujoutsen ollutkaan pahantahtoinen kiukkupussi, vaan leppoisa pullajoutsen. Joutsenten brändi siis pelastui.

Vuoden kalifaatti: Isis
Myönnettäköön, että sarja ei ollut kovin kilpailtu vuonna 2014. Kärki on kapea, mutta sitäkin kovatasoisempi. Sillä siinä vaiheessa kun saudien uskonoppineet tuomitsevat uskontulkintasi äärimmäiseksi, uskaltaa kai sanoa, että uskontulkintasi on melko äärimmäinen. SZ:llä on vain yksi kysymys tälle porukalle: Mikä v****u teitä isisläisiä oikein vaivaa?

Vuoden Mikko Kuustosen tytär: Minka Kuustonen
Jopa söpömpi kuin Lauri Tilkasen peppu. Näytteli koskettavasti aktivistia Ylen miljoonatuotannossa Tellus, joka oli kopio Ylen miljoonatuotannosta Pakanamaan kartta. Sininen zeppeliini ihmettelee, MIKSI NÄKÖRADIOSSA NÄYTETÄÄN TÄLLAISTA VIHREÄÄ PROBAGANDAA SAMAAN AIKAAN KUN TARTU MIKKIIN LOPETETTIIN!!!?

Vuoden "turvallista matkaa" -projekti: Olkiluodon ydinvoimala
Voulez-vous coucher avec moi des réacteurs nucléaires expérimentaux? Ranskalaisilta ei koskaan pitäisi tilata mitään etanapannua isompaa.

Vuoden kovin nainen: Mariam al-Mansouri
Pidä huivistasi kiinni, Mariam! Varsinkin silloin, kun annat hävittäjäkoneella vähän isompaa tukkapöllyä kalifaatin kavereille. Sitä paitsi SZ on aina ollut heikkona hävittäjillä lentäviin naisiin, terkkuja vaan Ellulle. Rakastan emansipaation tuoksua aamuisin.

Vuoden comeback: Rakastettu johtaja Kim Jong-un
Jong-un on niitä harvoja Y-sukupolven edustajia, joilla on joukkotuhoaseita. Wikipedian mukaan "Y-sukupolvi on varautunut niin ammatinvalinnan kuin avioliitonkin suhteen ja kokee painostavina ja lamaannuttavina vanhemman X-sukupolven korkeat odotukset opiskelun ja työllistymisen suhteen." Jong-un ottikin kesken vuotta hieman "ommoo lommoo" ja katosi julkisuudesta. Ilkeät kielet epäilivät, että Jong-un olisi saanut jutimaisen nilkkavamman tai jopa syrjäytetty vallasta. Vielä mitä! Jong-un vain leppoistaa Y-sukupolven tapaan.

Vuoden tuhoutunut maailmanperintökohde: Keravan megaoluttölkki
Kerava tunnetaan paitsi olutta juovista ihmisistä myös oluttölkeistä. Niistä kuuluisin oli MEGAOLUTTÖLKKI. Pekka Puskan mukaan se on yksin vastuussa yli 35 000 keravalaisen alkoholiongelmasta. MEGAOLUTTÖLKIN peittämisen jälkeen keravalaiset ovat valkaisseet merkittävästi nenäänsä, ja osa heistä on ollut jopa selvinpäin.

Vuoden ero: Kirkosta eroaminen mistä tahansa syystä
Kirkosta eroaa niin paljon väkeä, että kohta siellä ei ole jäljellä kuin Kaarina Maununtytär. Ensin erosivat liberaalit, sitten konservatiivit. Ja kaikki tämä vain sen takia, että osa aikuisista ihmistä halusi mennä naimisiin kaksistaan (mikä oli tietysti ovela salajuoni, oikeasti tässä tavoitellaan moniavioisuutta). Tai ehkä eroaalto liittyi jotenkin arkkipiispan sanomisiin? Tai sittenkin Suomen mäkikotkien surkeuteen Keski-Euroopan mäkiviikolla? Eräs Martti erosi kirkosta, koska bensan hinta nousi. Sinisen zeppeliinin miehistö erosi kirkosta joulun alla, kun Kauneimmat joululaulut -tilaisuudessa ei laulettukaan Katri Helenan ikimuistoista Joulumaata.

Vuoden romantikko: Vladimir Putin ♥
Presidentti Putinin vuoteen kuului niin rautaa kuin romantiikkaa. Ensin Putin erotti Krimin niemimaan erottamattomaksi osaksi Venäjää, sitten hän paljasti olevansa pihkassa! SYRÄN. Odotamme jo kovasti huhtikuussa ensi-iltansa saavaa Rakastunut Putin -elokuvaa. Siinä Gerard Depardieu esittää herkkää presidenttiä, ja Ville Haapasalon pipo tekee huikean roolityön Ukrainan valtiona. Roolia varten Haapasalon pipo laihduttaa yli 30 kiloa.

Vuoden paavi: Franciscus
Lajin helppous viehättää: Jo toinen voitto putkeen! Paavi otti tänäkin vuonna isoa roolia Kristuksen käskynhaltijana maan päällä. Arvosteli Vatikaania tekopyhyydestä, lämmitti Yhdysvaltain ja Kuuban suhteet sekä rukoili moskeijassa kohti Mekkaa (okei, tässä kohtaa emme olleet varmoja, ymmärtääkö paavi lajin säännöt). Selvisi myös, että tämäkin paavi on futismiehiä.

Vuoden blogi: Sininen zeppeliini
Blogien Suomi-ranking 2014: 1. Sininen zeppeliini 2. Ei kiinnosta 3. Ei kiinnosta vieläkään. Haastajat: ei löydy. #cama #boom #SZbetting

Vuoden joukkoliikennehanke: Länsimetro
Ei mennyt niin kuin Strömsön metrohankkeessa: Länsimetro rakennettiin vahingossa idän suuntaan, asemalaiturit jäivät liian lyhyiksi, automatisointia ei tulekaan eikä sekakäyttäjiä riitä joka asemalle. Hyväksi kakkoseksi tässä kategoriassa sijoittui veronmaksajien rahojen tuhlaamista vaille valmis Turun toriparkki. Tiedetään, tiedetään, se on enempi joukkopysäköintihanke.

Vuoden mätäpaise: Lieksa
"Se on sillä lailla, että tässä kunnassa ei jumalauta n*****t taksia ajele! Eikä ainakaan valkoista taksia!" Lieksan kaupungin verkkosivujen mukaan "tapahtumat tuovat lisäväriä kaupunkiin", sillä lieksalaiset toivovat, että ihmiset eivät sitä toisi. Lieksa tunnetaan iloisten rasistien kaupunkina, jossa työllistyneelle maahanmuuttajalle tarjotaan sekä nyrkkiä että rikosilmoitusta. Se on sitä itäsuomalaista vieraanvaraisuutta. Lieksalaiset itse haluaisivat kitkeä muukalaisvihan pois lähettämällä "kaikki rättipäät takaisin savannille". Lieksa on vähän kuin mafia, se ei tarvitsisi enää enempää huonoa julkisuutta.

Vuoden seteliselkärankainen: Fifan eettinen komitea
"Hei, kenes tuhatlappuset unohtuivat meidän eettisen ohjeiston väliin?"... "Jaa ne on varmaan Platterin." Fifan eettinen komitea kuulostaa yhtä luotettavalta organisaatiolta kuin Hiihtoliiton johtokunta. "Pienistä" ihmisoikeusongelmista huolimatta Qatarin MM-kisaprojekti etenee suunnitellusti. Ja Fifa saunoo.

Vuoden syytön: Jepari Jari Aarnio
Vapauttakaa Jari Aarnio! Sinisen zeppeliinin kirjanpitäjä suosittelee, että näinä epävarmuuden aikoina itse kukin hautaisi ainakin muutaman kymppitonnin omaan puutarhaansa. Aarnio on meidän oma Yön ritarimme – sankari, jonka Helsinki ansaitsee, mutta jota se ei juuri nyt tarvitse.

Vuoden minkki: Ruotsin aluevesillä havaittu U-båten
Vem kan segla förutan vind? Vem kan ro utan åror? Tietysti tunnistamaton neu**************en ydinpöristin! Sanonpahan vaan, että vääpeli Körmy ei olisi koskaan päästänyt vetenalaisia vehkeitä karkuun.

Oj då! Suomi liitetään takaisin Ruotsiin

Suomi palaa luonnolliseksi osaksi Ruotsin kuningaskuntaa vuoden 2015 alussa. Asiasta päätettiin eilen molempien maiden diplomaattien kesken Södertäljessä.

Suomi pyysi syyskuussa koskettavassa nootissaan Ruotsin hallitukselta lupaa palata takaisin Svea-mamman helmoihin sen jälkeen, kun kaikki oli mennyt hirvittävällä tavalla pieleen.

Päätös Suomen itsenäisyyden päättämisestä kypsyi viimeisen parin sadan vuoden aikana.

"Kokeilimme tosissamme pärjätä itseksemme. Tehtiin rautateitä ja rakennettiin Pasilan näköistä maisemaa. Asutettiin karjalaiset ja puettiin kainuulaiset. Nyt on teollisuus mennyt, markka mennyt ja velkaa on sellaiset sata, satakymppi miljardia", Suomen Tukholman-suurlähettiläs Aleksi Kollontai sanoi kyyneliään pyyhkien.

Mutta suomalaisten onneksi on (kansan)koti, jonne palata.

Virallinen liittymisseremonia Södertäljen hyvinhoidetulla tekonurmella oli skandinaavisen koruton. Liput liehuivat ja karoliinit seisoivat ylpeinä pitkissä riveissä pallokentän laidoilla. Suomalaiset polvistuivat ja luovuttivat vuoden 1995 jääkiekon mm-mestaruuspokaalin Kaarle XVI Kustaalle. Kuningas oli keskeyttänyt viehekalastuksensa ihan vain sitä varten, että hän siunaisi Suomen virallisen pyynnön palata emämaahansa.

"Sverige, toppen. Finland, toppen. Porsche, jätte toppen", kuningas tiivisti kahden kansakunnan vuosisataisen ystävyyden koskettavassa juhlapuheessaan. Jopa ilman kyynelkaasua kaikki paikalla olijat olisivat itkeneet.
.......................

Molemmisssa maissa tieto valtioliitosta on otettu vastaan riemuiten ja helpottuneina. Ruotsalainen media on suorastaan syleillyt pientä Suomen kansakuntaa. "Finlands sak är vår", kirjoitti Aftonbladet heti tuoreeltaan. "En Finland, igen", Expressen jatkoi. "Pojken har kommit till hemma!", riemuitsi Dagens Industri.

"Suomi siellä, vetelä täällä", Ruotsin pääministeri Stefan "Nalle" Löfven vitsaili Ylvis-showssa tiistaina ja toivotti suomalaiset Ruotsin alaisuuteen raikuvin aplodein.

Valtioliitosta iloittiin kuitenkin eniten laman ja alle neljäprosenttisen ulkomaalaisväestön runtelemassa Suomessa.

Suomalainen intelligentsia eli vahvasti mukana: Loiri mylvi, Katri Helena näki harhoja ja Laura Kolbe sanoi jotain pitkästyttävää. Arja Saijonmaa tuuletti villisti, ja Matti Klinge paljasti Tre Kronor -tatuointinsa. Taideyliopiston rehtori Tiina Rosenberg ja talk show -maakari Mark Levengood lähettivät julkisuuteen tiedotteen, jossa he kertovat edelleen häpeävänsä olevansa suomalaisia, ja että "kaikkien muidenkin suomalaisten tulisi hävetä".

Erityisen tyytyväiseltä vaikutti Ruotsi-Suomen jalkapallomaajoukkueen tuleva päävalmentaja Mixu Paatelainen. Hänen mukaansa Ruotsi on "kiva palloilumaa, hyvä palloilumaa, kiva palloilumaa", jolla on "taitava maajoukkue, hyvä maajoukkue, taitava maajoukkue". Paatelainen aikoo peluuttaa kevään em-karsintapeleissä joko Eero Markkasta tai Zlatan Ibrahimovicia joulukuusen alemmalla oksalla.
...................

Käytännössä Ruotsi-Suomen valtioliitto etenee vaiheittain. Aluksi Ruotsi lähettää Suomeen yli sadan hengen valvontakomission, jonka tehtävänä on arvioida Suomen kokonaistilaa. Sitä johtaa kokenut kosmopoliitti Svennis Eriksson, joka on nähnyt monien liittojen tulevan ja menevän. Komissio majoittuu hotelli Torniin Helsingin Yrjönkadulla.

Hyväntahdon eleenä Ruotsi lähettää Suomeen 10 000 salskeaa, hieman ahavoitunutta Norrlandin miestä, jotka osaavat koota Ikean huonekalut hermostumatta.

Suomi puolestaan lupaa selvittää Olof Palmen murhan neljässä tunnissa (aika sisältää suomalaisten rikospoliisien lennon Tukholmaan ja lakisääteisen kahvitauon) sekä hankkia prinsessa Madeleinelle rehellisen miehen sen jenkkiretkun tilalle. Lisäksi prinssi Daniel saa Kouvolan Motivuksesta elinikäisen vuoropäällikön paikan.

Kansainväliset asiantuntijat povaavat Ruotsi-Suomen liitolle hyvää. Ruotsalaiset ovat kekseliäitä ja älykkäitä. Suomalaiset taas sopivat sitkeytensä ja tyypillisen rujoutensa ansiosta hyvin alkutuotannon pariin, esimerkiksi viljelemään kauraa tai hakkaamaan malmia kaivoksille.

Erityisesti ruotsalaiset toivovat suomalaisten jakavan osaamistaan idänpolitiikassa.

"Talvivaara ja ydinvoimalahankkeet osoittavat, että Suomalaiset osaavat ryssiä ihan eri tavalla kuin me ruotsalaiset", valvontakomission puheenjohtaja Svennis Eriksson sanoo.

Ruotsalaiset lupaavat, että Suomeen palautetaan olosuhteet, joiden ansiosta sillä kauan sitten meni hyvin. Turusta tehdään jälleen ykköskaupunki, helsinkiläiset kärrätään takaisin Ulvilaan ja nuuskaa saa ostaa lähikaupasta. Myöhemmin korkein opetus muuttuu jälleen pelkästään ruotsinkieliseksi ja virkamiesten sekä pappien palkkoja nostetaan. Postimerkkeihin ilmestyy outojen ruotsalaisten aatelisia, jotka ovat tappaneet Puolan maaseudulla siviiliväestöä läjäpäin 1500– 1700-luvuilla. Vihanpito Novgorodin kanssa elvytetään.

Suuremmin Ruotsin ja Suomen kädenlyöntiä juhlitaan ensi kesänä. Maiden kansallispäivänä 6.6.
"rock"yhtye Kent soittaa ainoan hittinsä Om du har blommor och jag har blommor Seminaarimäen mieslaulajien säestäminä Ullevin stadionilla. Kaikille osallistujille jaetaan kukkakimput, koska niin on Ruotsissa tapana tehdä.

Eihän tästä puutu enää kuin Ebba Grönin ja Eino Grönin yhteiskeikka.

Suomalainen Anselmi Kyyrö ehdolla Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi

Suomalaiset, valmistautukaa avaamaan samppanjat. Raumalaista runoilijaa Anselmi Kyyröä veikataan tämän vuoden Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Moni kirjallisuuden ystäväkään tuskin tunnistaa Kyyrön nimeä, mutta kuka mukamas oli koskaan kuullut J.-M. G. Le Cléziosta tai Mo Yanista ennen heidän palkitsemistaan?

Kirjallisuuden Nobelin saajan valitsevat Ruotsin akatemian jäsenet torstaina. Akatemian ensisijainen tehtävä on ylläpitää ja edistää ruotsin kielen sekä ruotsalaisen kirjallisuuden elinvoimaisuutta. Ruotsalaisen kirjallisuuden merkkiteoksia ovat muun muassa Peppi Pitkätossu, Nya vindar -oppimateriaali ja Ikean kuvasto. Lisäksi Ruotsissa julkaistaan joka vuosi uskomaton määrä ohjeita ja suosituksia.
...................

Jos Kyyrö palkitaan, hänestä tulee kuudes suomalainen Nobel-palkittu. Aiemmin suomalaisista Nobelin kirjallisuuspalkinnon ovat saaneet Frans Emil Sillanpää teoksestaan Ihmisiä suviyössä (1939) ja A. I. Virtanen tutkimuksellaan Ei tuo tuuli enää pellolta paskanhajua (1945). Vuonna 2012 jyväskyläläinen Sofi Oksanen puhdisti pöydän nappaamalla fysiikan, kemian, lääketieteen, kirjallisuuden, talouden ja rauhan Nobelit. Kohua herättäneessä kiitospuheessaan Oksanen totesi, että "suomalaiset miehet on ihan tyhmiä", "Venäjä on ihan tyhmä" ja "kaikki värit paitsi violetti ja musta on ihan superduper tyhmiä".

Vaikka Kyyröä ei juuri tunneta Syvärauman ulkopuolella, hän on tehnyt mittavan uran suomalaisessa kirjallisuuskentässä. Kyyrön läpimurtona pidetään runokokoelmaa Mnuu snuuks, snuuks mnääki (1965) etsi modernismin jälkeisessä maisemassa uutta muotokieltä ja merkityksiä suhteessa rikkoutuvaan kertojanääneen allegorisena heilurina välttäen ajan ja paikan karikot silti tavoitellen hauraan dissonanssin ja soinnullisuuden yhteisyyyttä. Tai "niinku että whaaaaat?"

Myöhemmissä romaaneissaan 23.2.1963 (1977) ja Kanaali, Koskinen (1989) Kyyrö porautui yhä syvemmälle – eräässä mielessä ahtaammallekin – minuuden ja toiseuden taikapiiriin, joka resonoi yhtäältä maagisen realismin ja toisaalta pyhämaalaisen formalismin hengessä. Kyyrön teokset myivät vuosina 1973–1988 yhteensä 246 kappaletta. Sen jälkeen Kyyrö ilmoitti vetäytyvänsä sekä julkisuudesta että runoudestaan, josta oli hänen mukaansa tullut liian kaupallista.

Yksityisyyttään tiukasti varjelevasta Kyyröstä ei ole tiettävästi olemassa kuin muutamia valokuvia. Syväraumalaisten mukaan Kyyrö ei juuri poistu kotoaan paitsi silloin, kun hänen ainut ystävänsä, kirjailija Philip Roth saapuu Raumalle häntä tapaamaan. Tarinat kertovat, että miehet käyvät kerran vuodessa pub Syviksessä Mäkikadulla ja soittavat sieltä pilapuheluita Don DeLillolle. Vuorovuosina jompi kumpi miehistä esiintyy Nobel-komitean puhemiehenä Per Wästberginä ja kertoo DeLillolle tämän saaneen vihdoinkin Nobelin.
................

Jos Kyyrö Nobelin torstaina pokkaa, Suomen kirjallisuuspiirien sokka irronnee isosti, millä tarkoitetaan lähinnä Anna-Leena Härköstä ja Riku Korhosta. Nobel-palkitun herkkuihin kuuluu muun muassa uusi kustannussopimus, hieno mitali ja paikka iltapukuisen prinsessa Madeleinen vieressä Nobel-gaalassa. Nobel-gaala on maailman viimeisiä paikkoja, jossa valkoiset, rikkaat ja etuoikeutetut saavat vielä juhlia keskenään ilman huonoa omaatuntoa. Sanotaankin, että mustaihoisten on helpointa päästä Nobel-gaalaan voittamalla Nobel. Tämä onnistui viimeksi kenialaiselta Barry Obamalta, joka voitti Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2009, koska... tuota... niinku... silleen.

Mikä meille suomalaisille tärkeintä, Kyyrön voitto merkitsisi rakkaan naapurimme kukistamista Nobel-kisassa jo toisen kerran lyhyen ajan sisään. Oksasta ennen palkinto meni Ruotsiin, kun vuonna 2011 palkinnon voitti tukholmalainen runoilija Thomas Tranströmer, jonka suuri yleisö tuntee parhaiten amerikkalaisten Transformers-hittielokuvien kautta. Ne pohjautuvat kirjailijan omaelämäkerralliseen Tranströmers-muistelmasarjaan (1955–1975), jossa kirjailija palaa Runmarön saarella viettämiinsä lapsuuden kesiin. Optimus Primen ja Megatronin avaruusrobottiautojen väitetään olevan allegoria Tranströmersin vanhempien suhteesta ja näiden vaikeasta avioerosta.

Täällä blogistaniassa Kyyrön palkintoon uskotaan vahvasti. Sininen zeppeliini on jo painattanut 15 000 lippalakkia tekstillä "SUOMI ON NOBELVOITTAJA 2014" ja jää innostuneesti odottamaan uuden nobelistimme julkistusta. Kirjakahvilassa tavataan!