Zepukka värväytyy Daeshiin

Kevät on uusien tuulien ja uusien haasteiden aikaa! Koska webin lempiblogisti SZ on aina haaveillut kulkurielämästä ja suurten pyramidien näkemisestä, hän päätti täyttää Isisin värväyslomakkeen. Mutta kamalan vaikeita kysymyksiä heillä oli!


1. Etu- ja sukunimi
Sininen Zeppeliini (os. Hindenburg)

2. Kutsumanimi
Zepukka, SZ, Zepolino

3. Äidin nimi
Marja-Leena Zeppeliini

4. Veriryhmä
Oinas.

5. Syntymäaika ja kansalaisuus
Lihasula, Kangasala 11.4.1982.

6. Siviilisääty
Oman toimen ohessa.

7. Osoite ja asuinpaikka
Ajurinkatu, Turku / talvisin Khao Lak, Thaimaa.

8. Koulutustaso
Bachelor of economics, Forssa International Business School of Forssa.

9. Uskonnollinen koulutustaso
Rippileiri 1996, jokavuotinen joulukirkko. Luen säännöllisesti Kirkko ja kaupunki -lehteä.

10. Mikä oli ammattisi ennen tänne tuloasi?
Plokkaaja-bloggaaja.

11. Maat, jonne olet matkustanut. Kuinka kauan olen viipynyt niissä?
Virossa päivän verran, kerran Tukholmassa yön yli risteilyllä. Mutta olen katsonut Madventuresia.

12. Mistä paikasta tulit maahan ja minkä maan kautta?
Tulin siitä Alepan, piikkilangan ja hiekkasäkkien välistä.

13. Onko sinulla suosittelija? Kuka?
No sanotaan vaiks että ... Osama?

14. Saapumisen päivämäärä
11.3.2016.

15. Onko sinulla aiempaa jihadikokemusta? Mistä?
Ei, en syö lainkaan lihaa. 

16. Oletko taistelija, itsemurhapommittaja vai immersivisti?
En tiedä, mikä on immersivisti, mutta kuvailisin itseäni enemmän introvertiksi. Tai rohkelikoksi. 

17. Erikoisala
Sisustaminen, muoti, ruokatrendit, web 2.0 ja saukot.

18. Nykyinen työpaikka
Taustalaulajana eräässä tunnetussa satakuntalaisessa yhtyeessä.

19. Takuusumman koko
Ei taattoni neuvojaan tarjonnutkaan, poika kun maailmalle lähti. Moitetta matkaani neuvoksi sain. Yksi ei moittinut, ymmärsi vain. Kulkurin iltatähti.

20. Kuuliaisuuden taso
Horoskooppini sanoo, että "oinas on alkavan kevään merkki ja siksi Oinas-ihminen on tunnistettavissa samasta periksi antamattomuudesta kuin luonnon ensimmäiset kasvit niiden työntyessä esiin kylmästä ja osin vielä jäisestä maasta."

21. Osoite, johon otetaan yhteyttä (Mahdolliseen kuolemantapaukseen liittyen)
Siis... onko tässä hommassa jotain riskejä? Niitä ei mainittu kiiltävälle paperille painetussa broshyyrissä!

22. Kuoleman aika ja paikka
Mä en haluu kuolla tänä yönä.

23. Muuta huomioitavaa
Minulla on aika paha heinäallergia, ja etenkin koivun kukinnan aikaan joudun menemään välillä pitkäkseni kesken päivää. Lisäksi en voi syödä seuraavia ruokia: gluteenipitoiset viljat, äyriäiset, kananmuna, kala, pähkinät, kettukarkit, soijapapu, maito, tonnikalapitsa, selleri, sinappi, seesaminsiemenet, herne tai mitään geenimanipuloitua. En myöskään syö verilettuja enkä kesäkeittoa. Toivoisin myös, että määränpäässä on hyvä langaton verkko, sillä kuuntelen paljon Spotifyta. Tykkään nukkua aamuisin pitkään.

Surukriittisyys on nyt muodikkainta kriittisyyttä

Yhä useampi suomalainen kritikoi asioita, joista ei ymmärrä mitään eikä viitsi ottaa selvää.
Ennen pelkästään pahantuulisten humanistien suosima kriittisyys on viime vuosina levinnyt kulovalkean tavoin rahvaan harrastukseksi.

Kun aiemmin älyllinen tyhjäkäynti purkautui perus jupinana Kesoililla, nykyisin jokaisella on mahdollisuus levittää omaa pahaaoloaan ennennäkemättömän nopeasti ja laajalle.

"Nykyaikana jokainen meistä on media. Millä siis tarkoitan, että jokainen meistä on oma Mitä Vittua -lehtensä", kriittisyystutkija Jari Kalapuikkonen tiivistää.

Kalapuikkonen tietää mistä puhuu, sillä hän on eräs harvoista suomalaisista, joka on ylittänyt kriittisen pisteen. Tämä tapahtui vuonna 1989 Puijolla.

Kalapuikkosen mukaan yhden kriittisyyden sijaan pitäisi puhua useista eri kriittisyyksistä. Ihminen voi olla esimerkiksi rokotekriittinen, mediakriittinen, ilmastokriittinen, maahanmuuttokriittinen, evoluutiokriittinen, kulutuskriittinen, EU-kriittinen, sukupuolikriittinen tai Nato-kriittinen. Ainoastaan koiranpentuihin ei vielä suhtauduta kriittisesti, mutta luultavasti kissaihmiset jo hautovat asiaa.

"Ehdottomasti erikoisin kriittisyyden muoto on itsekriittisyys, jota ihmisistä harrastaa vain noin joka viideskymmenes. Ja lähdekriittisyydestä en viitsi tässä edes puhua", Imatran yliopistolla väitöskirjaansa valmisteleva Kalapuikkonen tuhahtaa.
.................................

Myös kritiikki elää ajassa. Syksyn ehdoton trendi kriittisyydessä on surukriittisyys. Siinä kritikoidaan muiden ihmisten osoittamaa ja tuntemaa empatiaa. Toisin sanoen sitä, että ihmiset surevat väärin.

Surukriitikko Esa Linja-Auto moittii tuoreessa kiistakirjoituksessaan Surun pyyhit silmistäsi pois TAI MUUTEN! (Internet-ajatelmat 2015) suomalaisia epäjohdonmukaisesta suremisesta ja liikuttumisesta.

”Haluan korostaa surun määrämittaisuutta. Että kun surraan, niin surraan tasaisesti ja reilusti. Ei se vaan voi mennä niin, että yhdestä tragediasta liikututaan ja toisesta ei. Ei täällä nyt surra kuin siat vatukossa!”, Linja-Auto latoo.

Hän toivoo, että jatkossa ihmiset ”edes vähän ajattelisivat”, ennen kuin muuttavat somessa profiilikuvaansa tai klikkaavat sydäntä. Hän korostaa, että tunteiden näyttämisessä pitäisi käyttää kylmän viileää järkeä.

Kriittisyystutkija Jari Kalapuikkonen kertoo, että yletön kriittisyys on jo synnyttänyt oman vastailmiönsä. Niin sanotut kriittisyyskriittiset kyseenalaistavat jatkuvan ilmiöiden ja ihmisten arvioinnin. Kriittisyyskriittisten mielestä ihmisten pitäisi suhtautua avoimella mielellä asioihin. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi enkelit, sähköallergia ja erityisesti sähköallergiasta kärsivät enkelit.

Leikkimieliset ihmiset, jättäkää meidät rauhaan

Nyt saa riittää säkkihyppely ja yhteislaulu! Ei enää yhtäkään improvisaatioharjoitusta eikä vaateviestiä!

Meidän normaalisti sisäänpäin kääntyneiden pitää vihdoin nousta vastustamaan leikkimielisten ihmisten hirmuvaltaa työ- ja huvielämässä.

Ennen leikkimieliset ihmiset päästettiin irti ainoastaan polttareissa ja kesäteattereissa, missä he pystyivät aiheuttamaan vahinkoa kanssaihmisten psyykelle vain hyvin rajoitetusti.

Tänä päivänä leikkimieliset ihmiset piinaavat meitä introvertteja kaikkialla. Häveliäs henkilö ei voi enää mennä mihinkään tilaisuuteen ilman jäytävää pelkoa, että hän päätyy nöyryyttävään seuraleikkiin tuntemattomien ihmisten kanssa. Vain hautajaisissa introvertti uskaltaa rentoutua, sillä siellä ei leikkimielinen ihminen (vielä) kehtaa elämöidä.

Jos tämä meno jatkuu, kohta kuolema on introvertin ainoa pakopaikka. Jonkun on viimein sanottava näille yhteisömanagereille ja lempparityypeille "EI".
......................

Leikkimielinen ihminen haluaa muuttaa normaalit ihmisten väliset vuorovaikutustilanteet kummalliseksi hassutteluksi. Kokouksessa hän heittää naamallesi värikkään pallon, joka pitäisi innovoiden viskata eteenpäin kollegalle. Leikkimielinen ihminen keksii, että aivan asiallisen Powerpoint-kalvoesityksen sijasta jokaisen täytyy tällä viikolla esittää asiansa työporukan edessä pantomiimina. Leikkimielinen ihminen haluaa rikkoa rutiinimme, mutta rikkoo vain sielumme.

Leikkimielisen ihmisen puuhista on leikki kaukana. Firman kehityspäivillä lohileipien ja kahvin tilalle ilmestyy "toiminnallisia harjoituksia" tai "oman kehon huoltoa". Syytön toimistotyöntekijä huomaa yhtäkkiä palanneensa ala-asteen liikuntatunnille juuri ennen telinevoimistelun alkua.

Virkistyspäivänä änkyttävälle metsätalousinsinöörille lyödään mikrofoni käteen ja häntä käsketään vetämään stand-uppia. Jos leikkimielisen ihmisen annetaan järjestää ohjelmaa ulkona, sidotaan alaraajahalvaantunut tilintarkastaja valjaisiin ja kiskaistaan köysiradan poikki ylösalaisin.

Leikkimielisten ihmisten kaikkien aikojen klassikko on tietysti pakottaa häissä juuri se pulska häävieras vaateviestin ankkuriksi. (Vinkki: Kysy aina uudelta työtoveriltasi, onko hän koskaan toiminut tai halunnut toimia kaasona. Jos vastaus on kyllä, hän on leikkimielisistä ihmisistä pahinta laatua, varo häntä.)

Hirveintä on, ettei itsensä nolaamisesta voi kieltäytyä, ettei leimautuisi tosikoksi tai jenginpetturiksi. Tätä on paljas fasismi.
....................

Teen muutaman asia kerralla selväksi meidän kaikkien introverttien puolesta.

Ennen muuta: Me introvertit olemme onnellisia ilman leikkimielisten ihmisten meihin kohdistamaa aktivointia tai "irrottelua". Minun sisälläni on tälläkin hetkellä oikein hauskaa, vaikken jonglööraa tai hypi lehtikasoihin.

Ja mikä ihmeen tarve leikkimielisillä ihmisillä on aina ja kaikkialla lauraa lurittaa? En halua laulaa minkään yleisön edessä, sillä se ei ole minulle luonnollinen viestinnän keino enkä halua tahattomasti vahingoittaa väräjävällä tenorillani alueen eläimistöä.

Enkä koe tarvetta "vapautua sisäisistä estoistani" eli siitä, että pidän kohteliaan etäisyyden kanssaihmisiini. En halua osallistua morsiamenryöstöön häissä, enkä säkkihyppelyyn osaston oudokin kanssa. En halua koskettaa markkinointipäällikköä minkäänlaisessa tilanteessa. Ebolan kaltaisten globaalien kulkutautien aikana meidän pitäisi ylipäätään kosketella toisiamme vähemmän. Jos haluan vieraan ihmisen pöpöjä, nuolen metron metallitankoa.

En halua löytää sisäistä lastani, joka on 33-vuotias ja vähän omituinen (ei vähiten siksi, että hän asuu sisälläni). En löysää kravattia minkään pelleilyn takia. En halua voittaa itseäni tai pelkojani tavallisena tiistaina – haluan vain selvitä työviikosta ehjin nahoin ja käydä perjantaina Siwassa ostamassa lohtulevyn suklaata.

Olen ihmisenä jäykkä kuin Jenni Vartiaisen tuotanto. Siksi on kohtuutonta, että kaltaiselleni helposti vaivaantuvalle protestantille elämästä on tullut yhtäkkiä avautumista ja lääppimistä.
....................

Niin työelämässä kuin parisuhteessa on tärkeintä löytää syyllinen. Kuka siis on syyllinen tähän kammottavaan leikkimielisten ihmisten tyranniaan?

Syytän leikkimielisten ihmisten ylivallasta televisiota ja ulkomailla käyneitä naisia. Molemmilla on ikävä taipumus tuoda kulttuuriimme mutkatonta ihmisläheisyyttä kuten nakutreffejä, poskisuudelmia ja sunnuntaibrunsseja. Syytän puolustusvoimien pehmo- eli syväjohtamista, jossa alokkaallakin on ihmisarvo. Syytän ja teatterialan ammattilaisia, jotka vetävät elämyskursseja toimistotyöntekijöille. Syytän duudsoneita ja possea. Syytän nenäpäivää.

Mutta ennen kaikkea leikkimieliset ihmiset: Antakaa introverttien seistä rauhassa kädet puuskassa nurkassa. Meidän on hyvä niin.

Huuhkajien uudet taktiikkavaihtoehdot

Suomen jalkapallomaajoukkueen eli Huuhkajien EM-karsinnat lässähtivät kuin Carles Puyolin tukka tihkusateessa. Sunnuntaina kenkää sai päävalmentaja Mika-Matti Paatelainen.

Pääsyynä Suomen epäonnistuneisiin peleihin pidettiin Paatelaisen joulukuusi-ryhmitystä, jota eivät ymmärtäneet pelaajat saati katsojat. "Joulukuusen" väitettiin olevan liian vaikea Suomen pelaajamateriaalille, joka koostuu 99-prosenttisesti hapesta, hiilestä, vedystä, typestä, kalsiumista ja fosforista. Vertailun vuoksi Hollannin A-maajoukkue koostuu vain 28-prosenttisesti noista alkuaineista ja yli 70-prosenttisesti ylimielisyydestä ja Wesley Sneijderin tapauksessa silkasta v****maisuudesta.

Mistä siis uusi taktiikka Huuhkajille? Sinisessä zeppeliinissä suositaan ultramodernia jalkapalloa ja positiivista kirjoitusasentoa. Siksi esittelemme maajoukkueen käyttöön muutaman taktiikan, jotka ehkä istuisivat paremmin Suomen joukkueelle. Tarvittaessa olemme käytettävissä apuvalmentajan tehtäviin. Isänmaan asia on aina Sinisen zeppeliinin asia.

Atik-taka

Espanjalaisen "Tiki-takan" suomalainen versio perustuu todella hämärään mutta nopeaan lyhytsyöttöpeliin ja jalkapallolegenda Atik Ismailiin lausumassa runoja oman maalin vieressä. Atik-takassa yhdistyy parhaimmillaan Atikin kova itseluottamus Atikin suureen herkkyyteen.



Littipeukku

Täysin uudenlainen mutta nerokas tapa hallita keskialuetta! Tiukka läpi kentän yl puolustuslinja, jossa kärkenä "neljä sormea". Itse littipeukku vasemmalla laidalla (kuvassa ylhäällä). Littipeukussa peliä rakentava laituri avaa ovelalla syötöllä kohti keskialuetta. Tässä kuvassa on ajateltu, että ns. peukussa pelaavat kaksi Eremenkoa (Roman ja Sergei) ja Vahid Hambo.


Syrän

Nyt jos koskaan Huuhkajat tarvitsevat peli-iloa. Plus kukapa ei liikuttunut kyyneliin Moisanderin haastattelusta lauantaina? Otimme mukaan muodostelmaan myös maalivahdin ja yhden vaihtomiehen, sillä kaikki tahtoo rakastaa. Syrämessä korostuu keskialueen hallinta.






Lentävä V

Varttuneemmat lukijat muistavat Lentävän V:n yhdestä kaikkien aikojen urheiluelokuvista, jossa nerokasta jääkiekkovalmentajaa näytteli yksi kaikkien aikojen Martin Sheenin pojista. Sovelsimme onnistuneesti mallia vihreälle veralla. Eero Markkanen kärjessä. Altis vastustajan vastaiskupelille.



Otava

Tässä ryhmityksessä otetaan rohkeasti hyökkäävämpi ote peliin. Keskikentän alapuolella on silti jatkuvasti viisi miestä. Aivan paitsion rajamailla odottaa kolme (piilo)kärkeä sopivaa irtopalloa. Puolustukseen jää aukkoja. Otava-taktiikka on silti kenties ainoa keino yllättää tulevissa karsinnoissa neloskorin Färsaaret. High risk, high reward.


SOS- eli Gazza-taktiikka.

SOS-taktiikkaa eli tutummin Gazza-taktiikkaa pelataan suoraan Paul Gascoignen opein. Eli kolme lyhyttä, kolme pitkää ja taas kolme lyhyttä. Gazza-taktiikassa tärkeintä ovat nopeat nousut ja positiivinen elämänasento. Piirtäessämme taktiikkaa taululle huomasimme, että yksi kenttäpelaaja jäi yli. Hänet voi asemoida esim. sopivasti ennen taukovihellystä hakemaan makkaraa ennen kuin kioskille ehtii syntyä jonoa.

Ripari

Riparitaktiikka on tietysti lyhennys rippikoulusta, jossa kokoonnuttiin leiritulen äärelle kuuntelemaan kun joku hihhuli soittaa huonosti akustista kitaraa. Ripari on jopa Francesco Tottia offensiivisempi pelitapa, ja se vaatii joukkueelta paljon. Ryhmityksessä vastustaja suljetaan kokonaan heidän oman rangaistusalueensa sisälle. Röyhkein kaveri heitetään keskelle tekemään erilaisia koiruuksia. Riparitaktiikka odottaa vuoden 1999 sukupolven huippulupausten varttumista täysikäisiksi.

Sinisessä zeppeliinissä ehkä meneillään palatsivallankumous

Huhumylly Sinisen zeppeliinin kadonneen pääblogistin ympärillä pyörii hurjana.

Pääblogisti Zepukkaa ei ole nähty blogosfäärissä sitten maaliskuun alun, jolloin hänestä saatiin epätarkka selfie Wiklundin tavaratalon juustotiskillä sveitsiläinen Gruyère-juusto kourassaan.

Ensin Zepukka perui kiistakirjoituksen, jossa hänen piti kertoa Naantalin liittämisestä Turkuun. Naantalissa on lähikuukausina nähty tunnistamattomia pieniä vihreitä miehiä, jotka sittemmin paljastuivat Varsinais-Suomen vihreiden pienikokoisiksi miehiksi.

Toden teolla spekulaatiot käynnistyivät, kun Zepukka lykkäsi viime lauantaiksi aiottua vierailuaan Nättinummelle, jossa hänen oli määrä pitää kokous isämmaallisten tahojen kanssa.

Asiantuntijapiireissä pelätään, että Sinisessä zeppeliinissä voi olla käynnissä ulospäin näkymätön palatsivallankumous. Palatsivallankumouksella tarkoitetaan kapinaa, joka tehdään siisteissä vaatteissa huoneenlämmössä.

Kansainvälisen plokitiikan asiantuntija Twerkka Raivo Jyväskylän yliopiston someilmiöiden tutkimuksen laitokselta pitää täysin mahdollisena, että Zepukkaa ollaan sysäämässä pois Remingtoniltaan.

"Zepukka on esiintynyt suomalaisessa mediailmatilassa tavallisesti vähintään kahdella blogauksella viikossa, joten pitkä tauko herätti huolen Zepukan kirjoittamisen tilasta", Raivo sanoo.

Tähän viittaisivat myös useat pienet vihjeet Zepukan viime aikaisissa teksteissä. Yhtäältä lukuisat ongelmat lauserakenteissa että, toisaalta yhdyssanavirheet hänen toimestaan. Zepukan blogin on myös väitetty jo pitkään kärsineen kirjoittajan blokista. Kovimpien ateljeekriitikoiden mukaan "Sinisen zeppeliinin aika on kerta kaikkiaan ohi".

"Kyllä itse näkisin väistämättä näin. Blogillahan on paljon vihamiehiä nälkä-Suomessa ja maisteripiirien ulkopuolella", Raivo muistuttaa.

Raivon mukaan varmin merkki tapahtuneesta vallanvaihdosta Sinisessä zeppeliinissä ovat tulevat blogiaiheet, mikäli niitä enää tulee. Sisustus, ruokakuvat ja oikeinkirjoitus tulevat olemaan uuden maltillisemman ja suositumman Sinisen zeppeliinin tunnusmerkkejä.
........................

Asiantuntijapiirien näkemyksistä huolimatta Sinisen zeppeliini kannatus Twitter-kansan keskuudessa on yhä yli 130 prosenttia. Virhemarginaalia ei ole.

Sinisen zeppeliinin kanslian tiedottaja Jyri Potemkin-Kulisch on vähäsanainen, mutta vakuuttaa Jääkaappimagneettimedialle antamassaan lyhyessä haastattelussa, että "Zepukan mielestä kirjoittaminen on kivaa ja kotiasiat on kunnossa".

Potemkin-Kulischin ensi viikon perjantaina antama haastattelu eteni seuraavasti:

Hannu Karpon näköinen toimittaja: Halusimme kysyä teiltä, onko Zepukalla tänään klassinen skumppakollegio? Jos on, niin monelta?

Potemkin-Kulisch: Zepukan skumppahommista pitää kysyä Zepukalta.

Hannu Karpon näköinen toimittaja: Olettaisimme, että siellä olisi Zepukka mukana...

Potemkin-Kulisch: Kuka olettaa? Yleensä on mukana, joo. Tänä perjantaina ei ole, ei kuulu hänen suunnitelmiinsa.

Hannu Karpon näköinen toimittaja: Whatsappissa jo kirjoitetaan, että siellä pitäisi olla myös Zepukan. Mutta meitä kaikkia huolestuttaa hänen kirjoittamisensa... olemme huolissamme.

Potemkin-Kulisch: Ei tarvitse olla huolissaan, kaikki on hyvin.

Hannu Karpon näköinen toimittaja: Mitä aiheita Zepukalla on suunniteltuna lähiaikoina? Milloin näemme hänet edes vaikkapa Redditissä?

Potemkin-Kulisch: Ei, asia on niin, katsokaas, hänellä on jatkuvasti blogauksia. Hänellä on jatkuvasti blogauksia, mutta kaikki blogaukset eivät ole julkisia. Päiväjärjestys on nyt erittäin hektinen, liittyy TPS:n kriisin ilmiöihin jne. Nyt kommunikoidaan jatkuvasti hallituksen ja pankkisektorin kanssa. Tähän menee luonnollisesti erittäin paljon aikaa. Siksi nuo kaikki ovat, tiedättekös... harha-ajatuksia.

Hannu Karpon näköinen toimittaja: No joo, on vain niin paljon huhuja - me olemme huolissamme, kansa on huolissaan, äitikin on. Sinisen zeppeliinin vuoksi.

Potemkin-Kulisch: Joo, ei tarvitse olla huolissaan. Kaikki on hyvin.

Hannu Karpon näköinen toimittaja: Eli hän on terve ja kirjoittaa?

Potemkin-Kulisch: Absoluuttisesti.

Hannu Karpon näköinen toimittaja: Kädenpuristus on vahva?

Potemkin-Kulisch: Murtaa käden.

Hannu Karpon näköinen toimittaja: Työskenteleekö hän uusien blogausten parissa?

Potemkin-Kulisch: Aktiivisesti.


PÄIVITYS: Sinisen zeppeliinin odotetaan tänään ilmestyvän julkisuuteen omalla Facebook-kanavallaan.

Stalin skitsoo (Talvisota Boom Kah 2014 redux)

Boom kah, boom boom kah! Taistelujen jyly on korvia huumaava. Meteli on paikoin kovempi kuin David Guettan keikalla.

Generalissimus Stalinin viekkaudella ja vääryydellä aloittama julkea sotatoimi on kohdannut lujaa vastustusta joukoiltamme. Vihollinen on kärsinyt tuntuvia menetyksiä, ja Vorošilovin posse ei ole viimeisten päivien aikana edennyt käytännössä lainkaan.

Sinivalkoisen zeppeliinin propagandaosasto (sotabloggaaja, sommelier ja hanuristi) saapui varhain tänä aamuna talvisota 2014 reduxin etulinjaan Karjalankannakselle. Kerromme nyt ensimmäisenä Teille sinne kotibilerintamalle, millaisia sankareita etulinjassa oikein bätlää.
....................

Pienen kuusikon suojaan kyhätystä faittereiden cribistä eli armeijakielellä ilmaistuna "korsusta" tapaamme urhoolliset sotilaamme Robinin, Cheekin ja Isac Elliotin. Ehkä yllättävintä on huomata, miten nuorilta nämä isänmaamme kalliit veriuhrit näyttävätkään!

Vähäisestä iästä huolimatta sotilaitamme ei pensasneuvostoliittolainen pelota. Heidän silmistään loistaa suoranainen uhma lähes ylivoimaiselta tuntuvaa vihulaista kohtaan. Päästetäänpä poijaat ääneen.

"Stalin skitsoo taas! Muuta sä et kuule, sanat pois valuu (aaah). Stalin skitsoo taas. Eiks se yhtään ymmärtää haluu. Ei, ei se haluu! Vaikka koitatkin sanoo takaisin, niin se vaan jotenkin osaa ärsyttää", kersantti Robin kuvaa joukkojemme tunnelmia.

Usko omaan tekemiseen ja Marskin swägiin on kova. Mutta Suomen armeija ei olekaan mikään punakaarti tai Mixu Paatelaisen maajoukkue. Boom kah, boom boom kah!

Joukon jermu on yliluutnantti Cheek, jonka rehvakkaat elkeet pitävät hänen entouragensa taistelutahdon korkealla.

"Mä jätän mestat palamaan. Mä tulin tänään, mä meinaan juhlii tänään. Kaikki sileeks", Cheek sanoo korsun perällä kiillottaen blingblingiään, jonka hän sai tuhotessaan vihollisen konekivääripesäkkeen. Kyllä, sokka oli siinä vaiheessa irronnut.

Yliluutnantti Cheekin mukaan häntä on taistelussa innoittanut erityisesti taistelijalegenda Lauri Törnin esimerkki. Suuri yleisö muistaa Lauri Törnin parhaiten elokuvasta Paistetut vihreät baretit (1968). Cheek lainaa korsuorkesterinsa edessä mielellään Törnin kuuluisaa päiväkirjamerkintää:

Rohkeus ei oo sitä ettei pelota, vaan et uskaltaa hyppää vaik' ei tiedä selviikö elossa. Menin äärirajoille, että mun pääni hajoilee. Tiedän et mun paikka maailmas on antaa ääni sanoille. Annan niin kauan kun sillä on välii. Kävi miten kävi, voittajat ei pelkää hävii.

--- Lauri Törni, Punaisen Valpon vieraana ( Kustannusosakeyhtiö Sonderkommando)

Korsun kuopus, sotamies Isac Elliot lämmittelee kaminan tulen hehkussa. Ei anneta ihan sairaaaan söpön ulkokuoren kuitenkaan pettää. Vihollinen (ja kaikki pop-musiikkia rakastavat) tuntee Elliotin paremmin lempinimellä "Valkoinen kuolema". Tätä miestä ei voi pysäyttää kuin äänenmurros.

"So here I am without my armor. You can stab me if you want to. But I won't hold it back no more. No no, no no", sympaattinen Isac sanoo.

Vaikka korsun miehet tulevat eri skenestä, rintamalla heidän välilleen on jo muodostunut erityislaatuinen luottamus. Kaveria ei jätetä. "Kun marssii joukon kärjissä vastatuuli on suuri. Silmillehyppiöit' vastaa crew'ni on muuri. Mun duuni on cooli, suuri on suuni, mutta mut on tuonu tänne jokin muukin kun tuuri", Cheek kuvaa.

ISOSTI BOOM KAH, BOOM BOOM KAH!
.......................

Ulkona pakkanen kiristyy, ja kranaattikuopassa $ara Chafakin tahtiin krebaavat alikersantit Jare ja VilleGalle featuring aliluutnantti Mikael Gabriel komennetaan korsun suojaan. VilleGallea ei tule sotkea OttoWilleen, joka on vihulaisen vaarallisimpia räpäyttäjiä.

Näitä rohkeita alikersantteja ei pelota, vaikka drinksuissa lilluvat valojääpalat paljastavat vanjan tarkka-ampujille sotilaiden sijainnin varsin helposti.

"Makaan luodis, rantatuolis, rantakuosis. Ihan sama vaik huomenna tukkaan sattuu. Huominen on huomenna, vaik oltais jo sen puolella. Kuulitsä? Huominen on huomenna, vaik oltais jo sen puolella", alikersantit räppäävät.

Tappavan hiljaiselta rintamanpätkältä löydämme enää vain kipinävuorossa olevan vänrikki Arttu Wiskarin. Hänen ahavoituneilta, espoonnähneiltä kasvoiltaan on kadonnut se nuoruuden sulokkuus, josta hänet muistamme. Sodan raakuus painaa tämän herkän miehen mieltä.

"Timon kanssa yhdessä murruttiin, mökkimme purkua kaksin katseltiin. Se T-28 töllin maahan löi, naapurimme Ladan meille möi", Wiskari sopertelee.

Sinisen zeppeliinin sotaprogandaosaston ensimmäinen päivä alkaa olla pulkassa. Mutta otetaan ennen Porilaisten marssia vielä lennätinyhteys pääkaupunkiin, joka on viime päivät saanut kestää vihollisen ankaraa pommitusta.

Haloo Helsinki, miltä tilanne näyttää siellä pääkaupungissa pommitusten keskellä?

"BEIBI räjäytä mut tässä, BEIBI aamuhämärässä, BEIBI sä et tarvii mitään muuta jos saat suudella mun punaista suuta. BEIBI räjäytä mut tässä, BEIBI puolielämässä, BEIBI mä en tarvii mitään muuta jos sä saat mut kiinni ei oo takas paluuta."

Muistakaa nuoret: KIITOS ei ole kirosana.


Seuraavassa jaksossa: Suomi pyytää apua Iso Hoolta.

Helli ja rapsuta tamperelaista

Kuvan puput eivät liity tapahtumiin, mutta kattokaa nyt noita pipoja!

"Moro!", farkkurotsin hiha heilahtaa lämpimään tervehdykseen heti ovensuussa.

Ennen kuin ehdin istua pöytään, Immu, 42, pelmahtaa kylkeen ja antaa tassua. Viereisessä pöydässä asiakkaan vieressä kiehnäävät Rane ja Raipe, kissanmaalaiset äijänkönsikkäät. Taustalla soi Popedan Mönkiäislaulu.

Olen Suomen ensimmäisessä tamperekahvilassa Pipassa Helsingin ydinkeskustassa. Täällä kiireiset ja stressaantuneet helsinkiläiset voivat rentoutua hyvän kahvin ja tamperelaisten seurassa.

Pipassa asuvat pysyvästi tamperelaiset Raipe, Näsä, Rane, Tuija, Immu ja Niämine. Niitä saa silittää ja rapsuttaa mielin määrin. Moni piipahtaa ottamaan juoksukahvin päivän palaverien välissä ihan vain vaihtaakseen edes muutaman sanan suosikki tamperelaisensa kanssa.

Tamperelaiset eivät tunnu olevan pääkaupunkilaisten huomiosta milläänsäkään, vaan köllöttelevät lunkisti sohvilla. Sellainen on tamperelaisen luonne – välillä otetaan päivätorkut ja sitten murkinoidaan. Ja ruoan päälle voi ottaa taas tirsat.
.................

Tamperekahvilan omistaja, singaporelainen Wilson Raj Perunamaal keksi liikeidean pakoillessaan etsintäkuulutusta ulkomailla. Jo avausviikko osoitti, että tamperekahvilalle on kysyntää. Perunamaal kehuu vuolaasti tamperelaisiaan, joiden ansiota suosio eittämättä on.

"Tamperelaiset ovat luottavaisia ja kilttejä, erittäin helppohoitoisia ja säyseitä. Ihminen saa tamperelaisesta elinikäisen ystävän, jos vain haluaa."

Kysytäänpä asiaa kahvilassa päivystäviltä tamperelaisilta. Teiskolainen Niämine, 36, on kahvilan rotevin tamperelainen ja varsinkin vanhemman rouvasväen lempitamperelaisia. Niämine koppaa minut valtavaan syliinsä ja puristaa lujaa. Ei ihme, että moni kahvilan asiakas tuntee olonsa turvalliseksi Pipassa.

Päivittäin Niämine jututtaa jopa toistakymmentä kyynistä stadilaista. Niämisen mukaan monelle kahvila Pipan tamperelainen on se ainoa, jolle uskaltaa kertoa omia huoliaan.

"Täälä käy ne kekkä ei jostain syystä voi itte viärä tamperelaista kotio. Palio on kaikenlaist jakuaarimiästä josta huomaa että jokin niitä ny rassaa. Mää oon niille sanonu, että mitä sää nyt ressaat oikee?", Niämine sanoo.

Hatanpääläisen Tuijan mielestä tamperekahvilan suosiota selittää se, että Helsingissä ei asu enää helsinkiläisiä, vaan on vain joukko yksinäisiä, ja heitä on monta, liian monta.

"Helsinki – savuinen, sumuinen kaupunki. Ihmiset ei tunne edes naapuriaan. Kaikilla on kiire, harva täällä hymyilee. Näkymättömät langat repivät ja nykivät sätkynukkeja, jotka poukkoilevat kuin saaliskalat sumpussa", Tuija kuvaa.
Perunamaal muistuttaa, että myös kahvilassa työskentelevien tamperelaisten hyvinvoinnista on huolehdittava. Tamperelainenkin tarvitsee lepoa ja omaa aikaa. Omia tamperelaisiaan Perunamaal hellittee muun muassa HIFK–Ilves-jääkiekkopelien ilmaislipuilla ja Tapolan mustamakkaralla. Viikonloppuisin hän heittää tamperelaisilleen tuoreen Aamulehden. Iltaisin kahvilan suljettua tamperelaiset käpertyvät sohvalle ja katsovat yhdessä reeveereeltä vanhoja Sisko ja sen Veli -jaksoja.
.................

Tutkimukset osoittavat, että tamperelaisen kanssa vietetty aika todella vähentää ihmisen stressihormonin tuotantoa. Vaikutus on niin merkittävä, että jopa YouTuben tamperelaisvideot helpottavat oloa. Työnantajien tulisikin antaa työntekijöiden katsoa päivittäin noin vartin verran Mankelia tai Kummelia. Selitykseksi on tarjottu sitä, että Tampereen murre muistuttaa häkellyttävän paljon äänimaailmaa, jota sikiö kuulee äitinsä kohdussa. Ilmeisesti juuri siksi niin moni nukahtaa kesken tamperelaisen turinoinnin.

Kokemukset tamperekahvilan vaikutuksista ihmisten jaksamiselle ja hyvinvoinnille on pantu merkille myös Aluehalintavirastossa (AWWWWI). Terapiatamperelaisia käytetään jo sairaaloissa ja vanhainkodeissa, mutta nyt tamperelaisia haluttaisiin hyödyntää myös kouluissa ja päiväkodeissa.

AWWWWWI:n erikoistutkija Giuseppe Jutilan mukaan tamperelaiset sopivat leppoisuutensa ansiosta hoiva- ja kasvatustyöhön muita suomalaisia paremmin. "Kerran meillä oli hoivakodissa testissä pohjalainen, mutta hän itketti dementikkoja. Sitten kokeilimme karjalaista, mutta hän rupesi itse itkemään", Jutila muistelee.

Kahvilanpitäjä Perunamaal naurahtaa, ettei hän koskaan edes ajatellut, että kahvilaidea voisi toimia muilla kuin tamperelaisilla. "Ajatelkaa, jos olisin perustanut turkukahvilan. Tuolla ne turkulaiset sitten keskenään mököttäisivät kulmaloossissa kuuntelemassa Bogart Companya."

Arnold Schwarzeneggerin key note -puhe Nordic Business Forumissa

Näyttelijälegenda ja entinen Kalifornian osavaltion kuvernööri Arnold Schwarzenegger esiintyy torstaina 9.10. Helsingissä Nordic Business Forumissa. Sininen zeppeliini sai näppylähanskoihinsa Schwarzeneggerin key note -puheen liikemiehille. Tämä on "pep talkien" aatelia! 

Good afternoon Finland,

Before we start: If you front row guys don't shut up, I'm going to uplink your ass ....and you'll be on the ground. No more complaining. No more "Mr. Schwarzenegger, I have to go the bathroom". Nothing! There IS no bathroom! Put that cookie down. NOW!

Thank you.

It's nice to see so many familiar faces here in Helsinki. Dillon, you son of a bitch! Let off some steam, Bennett! You're a funny guy, Sully. I like you. That's why I'm going to kill you last. And see you at the party, Richter! Ahhh... he had to split.

So, what will happen during my key note speech? First, the air's gonna heat up in here to 451 degrees. Then your pass will explode like a Roman candle, your socks will ignite, and your fingernails will melt. I'm gonna use you as a human shield, then I'm gonna take that chisel and kill the guard with it. Then I was thinking about breaking your neck. Yes, I am the party pooper.

Are these all your lunches? You mean you eat other peoples' lunches? I hope you leave enough room for my fist, because I'm going to ram it into your stomach and break your goddamn spine! You think you're bad, huh? You think you're funny, don't you? You're a fucking choir boy compared to me! A CHOIR BOY! Fuck YOU, asshole! Stop whining! You kids are soft. You lack discipline. I know now why you cry, but it's something I can never do.

What's the difference between you and I? The difference is, I'm just gonna kill you. I'm your TWIN brother. They even think I'm your girlfriend. I'm not into politics, I'm into survival. I eat Green Berets for breakfast, and right now, I'm very hungry. But if I am not me, who da hell am I?

Many people ask me what is best in life. To crush your enemies, see them driven before you, and to hear the lamentation of the women. No one, not even you will remember if we were good men or bad. Why we fought and why we died. No, all that matter's is that two stood against many. That's what is important.

Finally, here are my advices to you, folks: 1) Get your ass to Mars. 2) Chill-out, dickwad. 3) You should clone yourself while your still alive. And remember: If it bleeds, we can kill it.

Now, I need your clothes, your boots and your motorcycle. No. I am not shitting you. I have never prayed to you before. I have no tongue for it.

Thank you Helsinki. I'll be back. Now, get to the choppa!

Mainilan trollaukset

Ratatattatattatatatatattataaa! Näpynäpynäpy! Hästäg hästäg hästäg! Viheltää! Sarrrrja, sarrrrrja. Bada-bing, bada-boom! #FF! #TGIF! #MILF!

Hyvät isänmaalliset lukijani, tämä on suora blogaus Somen ilmatilasta. Alle vuorokaudessa olen tempautunut mukaan täysmittaiseen hybridisotaan, jota sotilaspiireissä kutsutaan kaikkien aikojen nynnyimmäksi sodaksi. Minulla on päässäni Koffin mäyräkoirasta tehty pahvikypärä ja kourassani vain uskollinen suomipuhelimeni. Jollaa kestää!
....................

Miten tähän päädyttiin? Kaikki kävi häst-äkkiä. Vielä eilen latasin rauhassa Instagramiin kuvia valmistamastani herkullisesta kimchi-salaatista. Kuin salamana kirkkaalta taivaalta aikajanalleni pelmahti trolli. Iskun voimasta salaatin sirpaleet lensivät pitkin MacBook Airiani ja goji-pirtelöni kaatui käsivarsilleni. Kyllä ihminen on ihmiselle susimarja.

Vuorokauden kiihkeän sananvaihdon jälkeen tilanne somessa on toistaiseksi tyyntynyt. Tällä hetkellä Google Plussassa valitsee kuolemanhiljaisuus ja Twitterissä trollien huomio on väliaikaisesti kiinnittynyt lentokoneiden kemikaalivanoihin, bilderbergiläisiin ja evoluution kiistämiseen. Vihollisen laajakaistapäisyys on hetkellisesti lamaannutettu Saksan Wikipediasta saatujen faktojen avulla. Ilman saksalaisten toimittamia tosiasioita en selviäisi talven yli.

Mutta älkää yhtään epäilkö – trolli on sitkeä. Se kaivautuu syvälle omalle aikajanalleen ja pystyy pahimmillaan twiittaamaan yli 20 viserrystä vartissa. Sen meemit ovat sattuvia ja kuvakoot täsmälleen Facebookin pikselimääriin sopivia. Sen Youtube-videoissa on hassu karpomainen keltainen fontti.

Trolli ei kaipaa laturia, kännykän suojakoteloa tai kaksiteholaseja. Se ei piittaa kirjoitusvirheistä, asiavirheistä tai vihreistä. Trolli ei väsy, ei käy jääkaapilla eikä katso kissavideoita. Sen trollaattorista ei koskaan lopu polttoaine.

Mitä moninaisemmin tavoin trolli yrittää murtaa taistelutahtoni ja pyrkii koko ajan ihon alle. Yöllä trolli mölysi Facebook-seinälläni että "Tankkaa Teboililla, Amerikan imperialismin kapitalistinen fasistikätyri!" ja "Meidän äiti tekee teidän äitien puolustuspoliittiset ratkaisut!". Tuollainen tuntuu vain pahalta, sillä meidän perheessä äiti sanoi aina viimeisen sanan.

Pakko siis tunnustaa, että muutaman kerran olen ottanut osumaa pahastikin. Vaikka minä Nato-jäsenyyttä kannattaisinkin, ei sitä minun aikajanalleni tarvitse tulla kertomaan! Mutta niinhän jo jalkaväenkenraali Ehrnroothkin tiesi, että "jos trolli ei tule aikajanalle, se koukkaa".
.....................

Rangaistuksen uhallakin paljastan, että hybridiasemasodan arki ei ole sellaista, josta olette valtamedian kolumneista lukeneet. En voi kertoa tarkkaa sijaintiani, mutta olen maastoutunut jotakuinkin olohuoneen kulmasohvan ja olohuoneen pöydän väliselle alueelle. Kaivauduin aamulla lusikka-asentoon syvälle pehmoisten sohvatyynyjen väliin ja yritän säilyttää asemapaikkani.

Rintamaolosuhteet ovat järkyttävät. On vaikeaa pitää snäkkilautasta tasapainossa hybridisodan tiimellyksessä! Maissilastuja putoaa jatkuvasti verkkareilleni, ja sohvan pohja vettyy valuvasta guacamolesta. Sormeni ovat tahmeat, pitkissä kalsareissani on salsaa ja villasukkiini on tarttunut juustonaksuja. Eivor-päiväpeitolle pudottamani italialainen ilmakuivattu kinkku on käytännössä syömäkelvotonta. Eilen melkein astuin sinihomejuuston jämään.

Sydämeni pohjasta toivon, etteivät tulevat sukupolvet enää koskaan joudu hybridisotaan. Ainakaan ilman sushilajitelmaa.
....................

Ja ette uskokaan, kuinka paljon täällä internetissä näkee kyyneleitä ja kärsimystä. Ensin katsoin Ruutu-palvelusta peräkkäin Vesku Loirin ja Paula Vesalan omat Vain elämää -jaksot. Kuulen vieläkin korvissani Loirin tuskanhuudot ja Samuli Edelmannin vaikerruksen. Ne äänet tulevat vainoamaaan minua painajaisissani aina Assassin’s Creed Roguen ilmestymiseen asti.

Sen perään googlettelin vielä klippejä Kaj Kunnaksen tanssiharjoituksista ja muistin lämmöllä, kuinka Kunnas pyysi Sara Chafakia jalkapallon MM-kisoissa kommentoimaan Algerian peliä, koska Chafak on marokkolaistaustainen. Kyllä se Kunnas on kuulkaa ammattilaistason TTK-komppanian mies!

On aika päättää tämä blogaus, sillä trolli näyttää jälleen liikehtivän cokis-tölkkiensä takana. Vaikka väsymys alkaa painaa, minua velvoittaa sukuni perintö. Oma isoisäni vietti 1990-luvun lopulla internetissä yhteensä kuusi vuotta, eikä hän saa niitä vuosia koskaan takaisin. Se oli vielä modeemiaikaa, joten siinä ehti ukki sivun latautumista odotellessa nikkaroida upseereille mökkejä. Eivät nämä nykyajan neljägeejonnet edes muista, millaista oli tapella trolleja vastaan 56k-modeemilla, jolla päästiin vaivoin edes 33-45kbit/s-luokkaa oleviin tiedonsiirtoyhteyksiin.

Täältä Twitteristä,

@peikkopoika83 eli @sad_FallenAngel31

Suvaitsevainen, toimi näin Suvivirren kuullessasi

Koulut päättyvät, lapset kirmaavat pelaamaan Pleikkaria ja opettaja saa omenan. Mutta hetkinen, otetaanpas takapakkia! Sillä ennen näitä korkean kesäpäivän riemuja vastassa on vielä yksi koitos: Suvivirsi (ruotsinkielisillä alueilla Sommaren är kort).

Joka vuosi loukkaantuu lukuisa joukko yksittäisiä ihmisiä Suvivirren – tai Vihavirren kuten me täällä Zepukassa sitä leikkisästi kutsumme – julkisesta esittämisestä. Kyyneliltä ei vältytä tänäkään vuonna, mutta onneksi Zepukan ensiapulaukusta löytyy hyödyllinen ohjeistus Suvivirren sattuessa.

Suvivirren alkaessa aikaa ei ole hukattavaksi, sillä virsi leviää huoneeseen äänen nopeudella. Äänen nopeus ilmassa on noin 343 metriä sekunnissa, joten "Jo joutui" -kohta saavuttaa liikuntasalin takarivin lähes silmänräpäyksessä. Suvivirren pauhussa tärkeintä on muistaa säilyttää ateisminsa ja malttinsa, taltuttaa harmonisti ja lyödä virren veisaajaa esimerkiksi elämänkatsomustiedon oppikirjalla ohimoon.

Sininen zeppeliini toivottaa kaikille nuorille lukijoilleen hyviä Prometheus-leirejä kesälle 2014!

"Täysin lohduton näky"

Joskus jalkapallolla on omatunto. Monille on piirtynyt mieleen selostajalegenda Pentti Salmen matkaradionsohjoinen ääni toiselta puolelta maapalloa vuonna 1986:

"Vaikka jalkapalloilu pistääkin maailmankirjat sekaisin, niin aina välillä tulee mieleen että on tämä ihmisten arvomaailma vähän kummallinen."

Kuten kaikki plokiniilot ja maisterismiehet tietävät, 1980-luvulla maailma oli rautaa. Oli Neuvostoliitto, Reagan, Thatcher, kylmä sota, melkein Paasikivi, hetken matkaa Kekkosta ja Tuhannen markan seteli Urheiluruudun tunnarina.

Oli myös Antero Karapalo, Hoopi Hänninen, Pentti Salmi ja tämän kirjoittaja reippaasti alle 10-vuotias. Ja ensimmäinen selkeä urheilumuisto, kun jalkapallon MM-kisat pärähtivät pienestä Salorasta kesällä 1986. Viimeinen elämyskesä ennen peruskoulun alkua. Kirjoittaja oli seitsemän ja kannatti luonnikkaasti Länsi-Saksaa ja Brasiliaa. Annetaan Pentin jatkaa:

"Paikallisilla asukkailla ei ollut varaa tulla katsomaan peliä, vaikka lipun hinta oli vain 30 markkaa. Neza on näet kolmen miljoonan asukkaan hökkelikaupunki – täysin lohduton näky. Siellä on leipä niin kovassa, että pääsylippua jalkapallo-otteluun ei ole varaa ostaa."

Köyhyydestä, sosiaalisista ongelmista, kylmästä sodasta tai edes Paasikiven-Kekkosen linjasta oli hyvin vähän tietoa. Enemmän tietoa tuli myyttisistä brasseista, viiksekkäistä länsisaksalaisista ja Maradonasta.
...............

Selostusosasto oli aikansa kuva: ennen Mertarantaa meillä oli sosiaalisesti tiedostava, uransa jo kolme vuosikymmentä kisoja aiemmin aloittanut Pentti Salmi, juuri sopivasti pelitilanteista perässä elänyt Antero Karapalo ja vielä nuori orhi Hoopi Hänninen.

Suurin vetovastuu elämyksistä oli Penalla ja Antsulla. Sittemmin lajin televisiointi on muuttunut elämysbisnekseksi sanan kaikissa merkityksissä, mutta nyt kommentaattorit ja selostajat möykkäävät Pasilan-studiosta käsin. Pena, Antsu ja Hoopi lensivät jo alkulohkovaiheeseen paikan päälle, oli paikka sitten Guadalajarassa, Milanossa tai missä tahansa. Siitäkin huolimatta, vaikka jo 1978 ainakin Salmi pelkäsi Argentiinan kisoissa tosissaan sitä, pääseekö maasta koskaan takaisin Suomeen.

"Oopperan ystävät tietävät, että täällä teki varsinaisen läpimurtonsa Maria Galla."

Ei ollut Mertarantaa, mutta oli silti jotain. Televisiokokemuksina jäätävimpiä seurattavia ovat ylivoimaisesti Italian MM-kisojen puolivälierä Argentiina–Brasilia. ”Ja mitä nyt tapahtuu? Nyt tulee MA...”, sai Pena Salmi sanottua kun Maradona avasi Claudio Caniggialle tien maalintekoon. Sitä ennen suosikillani Brasilialla oli ollut koko matsin ajan lukuisia avopaikkoja, ainakin kolme tolppa- ja ylärimavetoa... pienen pojan järkytystä lievensi edes vähän Salmen aidosti hämmentynyt selostus.

Onneksi Länsi-Saksa kuitenkin voitti. USA:ssa 1994 maata ei enää ollut, mutta oli sentään edes Lotthar Mätthaus. Valitettavasti oli myös Bodo Illgner, mutta se onkin sitten jo toinen tarina.
Taas tuli MA!, mutta tällä kertaa sukupolvi oli jo vaihtunut. Karapalo oli vaihtunut Mertarannaksi, Bubi vaihtanut työnantajaa ruotsinkieliseltä puolelta suomenkieliselle. Hoopi oli onneksi edelleen Hoopi. Ja on edelleen. Ja lienee vielä 2026 kisoissakin.

Antero Karapaloon kytkeytyy olennaisesti yksi Yleisradion suunnanmuutos. Calgaryn olympialaisten alla lumitöissä selkänsä telonut Karapalo ei koskaan palannut entiselleen, vaan miestä oli vaihdettava ennen 1992 EM-kisoja. Tilalle tuli luokanopettaja Nastolasta, Antero Mertaranta. Selosti FC Jazzin mestaruuden syksyllä 1993 ja MM-loppuottelun heinäkuussa 1994. Antero Karapalosta aika jätti jo 15 vuotta sitten, ja on jo useampi vuosi kun Mertaranta jätti Yleisradion. Aika muuttuu, mutta muistot rätisevistä selostuslinjoista eivät katoa koskaan.

Entä mitä kuuluu Pentti Salmelle? 86-vuotias ”Pena” tekee vuosittain Koripallon Vuosikirjan, töitä vapaana toimittajana, mutta enää kylmän sodan henkeä hohtavia selostuksia ei ole kuultu.
Ei ole ehkä ollut tarvettakaan. Nyt meillä on Kaj Kunnas, Antti Ennekari, Niki Juusela ja... Hoopi.
Hoopi. Ja Tapio ”aijai sentään!” Suominen.

Spektaakkeleja on siis edelleen luvassa. Kuten futiksen MM-kisoissa pitääkin. Annetaan Pentin lopettaa:

"Joten: jännittävää toista puoliaikaa sinne kotikatsomoihin."

Musan Salama
Kirjoittaja on jalkapallon arvoturnausten parissa suurimmat kesäiset urheiluelämyksensä kokenut yhteiskuntatieteiden maisteri ja vapaa toimittaja.

Kovuutta kouluihin!

Ensin jonnet sössivät Suomen Pisa-maineen, nyt koko koulujärjestelmä pettää. Koulumme on kriisissä. Maisteri on nyt hyvin, hyvin vihainen.

Naulaan tässä blogissani teesit, joiden avulla nousemme jälleen klingeliaanisen sivistyksen absoluuttiselle huipulle. Vapaan kasvatuksen, ymmärtämisen ja paapomisen aika on ohi. Nyt tarvitaan kovuutta.


Teesi nro 1: Menestymisessä 90 prosenttia on perspiraatiota ja 10 prosenttia inspiraatiota.

Nimittäin! Minun sukupolveni suhtautui koulunkäyntiin asiaankuuluvalla vakavuudella. Ymmärsimme jo märkäkorvina, että vain ahkera opiskelu ja kova työ siivittävät elämässä eteenpäin. Nyt nuorisolle on taottava kaaliin, että trophy wife, eläintenhoitaja-glamourmalli tai stadin revityin laku eivät ole oikeita ammatteja. Ja ettei twerkkausta voi valita edes ammattikorkeakoulussa pääaineeksi. Eikä yliopistoon todellakaan mennä "operoimaan isosti tenttikirjoilla".

Muistuttaisin jonneille, että laiskuus on edelleen kuolemansynti. Siksi ymmärrän hyvin opettajia, noita 22 tuntia viikossa 3 500 euron kuukausipalkalla liki 10 kuukautta vuodessa puurtavia työn sankareita. Ketkään muut eivät nimittäin aikuisten oikeesti tajua, miten kiittämättömiä pikku per****öitä nykynuoremme ovat.


Teesi nro 2: Pidetään laulukokeet koko luokan edessä
Kun ihminen häpäistään kunnolla vähintään kerran vuodessa, hän suhtautuu paljon kiitollisemmin tavalliseen arkeen. Pienillä teoilla saamme nöyriä ihmisiä, jotka myöhemmin elämässään pitävät kansantaloutemme rattaat pyörimässä. Rock on rajaton riemu, mutta myönnän, että pakollisista nokkahuiluopinnoista ei ole ollut minulle mainittavaa hyötyä sen enempää työelämässä kuin seuraelämässäkään.


Teesi nro 3: Palautetaan rehdit urheilulajit opetussuunnitelmaan
"Ammut ryssän ja syöksyt tulisuojaan – se on pesäpalloa se!" Näin opetti Tahko Pihkala. Järkytyksekseni olen opettajaystäviltäni kuullut, että monet hyväksi todetut, luonnetta karaisevat urheiluharrastukset on heitetty romukoppaan.

Muistan lapsuudesta, kuinka talvella opettaja pakotti hiihtämään, vaikka ei ollut lunta eikä suksiakaan. Lasse Virénin kalmolta haisevasta välinevarastosta kaivettiin esiin sota-ajan välineistöä ja sitten painettiin itkua tuhertaen perinteisellä tyylillä ylös mutaista pururataa. Se kasvatti. Se opetti ymmärtämään, mitä jaloa on Mietaan sadasosasekunnin tappiossa ruotsalaiselle.

Joten lopettakaa välittömästi se säbän pelaaminen. Ei kuulkaa tule miestä sählyä pelailemalla, tulee vain poninhäntäisiä nuoriso-ohjaajia. Ja ainoa nuoriso-ohjaaja joka toimii, on jämäkkä nokialainen. Sen sijaan paini on toinen hyvä harrastus. Se opettaa tulevasta työelämästäkin yhtä ja toista, kun kaksi kertaa kokoisesi kaveri istuu päälläsi ja hammasrautasi repivät rikki tatamia. Myös telinevoimistelu sisuunnuttaa. Jo pukille pääsemisessä on lyhyelle, karjalanpiirakan näköisiin voimistelutossuihin sonnustautuneelle 13-vuotiaalle pojalle haastetta.

Kannatan myös yhteisiä uimavuoroja puberteetti-ikäisille. Terve häpeä omasta kehosta kuuluu luterilaisiin hyveisiin. Ja heitetään se maahanmuuttajakin sinne syvään päätyyn muiden mukuloiden mukana, parhaiten ihminen integroituu pienessä merihädässä.


Teesi nro 4: Hengelliset aamunavaukset, ruokarukoukset ja suvivirsi rauhoittamaan tunnelmaa
Aamu alkaa harmonilla. Tai ainakin alkoi silloin, kun itse kävin koulua. Aamunavauksissamme kokoonnuimme juhlasaliin, jonka seinältä meitä katsoivat synkkien kulmakarvojensa alta tasavaltamme presidentit. Ennen ensimmäistäkään oppituntia olimme jo virittyneet ja rauhoittuneet tuleviin koetuksiimme, jotka sitten nöyrästi selvitimme. Sellaisia olivat esimerkiksi saksan kielen prepositiot tai pakastetun sammakon ruumiinavaus. Epäilen, että niiden jäätyneiden sammakoiden takana biologianopettajamme säilytti votkapulloaan.


Teesi nro 5: Palauttakaa pänttääminen kunniaan
Faktoja: Joonialainen, korinttilainen ja doorilainen pylväs. Ares on sodan jumala. Suomessa on viisi suotyyppiä: räme, neva, letto, korpi ja luhta. Karhu nukkuu talviunta, mutta siili menee talvihorrokseen. Tosiasioita koulussa pitäisi opettaa, eikä mitään näsäviisastelua ja humpuukia. Ilman tosiasioita ei opi ajattelemaan, ei voi olla kriittinen, jos ei tiedä mistään mitään.

Lälläriaineet kuten mediakasvatus, mediakritiikki ja mediamedia ovat ajan tuuliin katoavaa tomua, mutta elektroni pysyy elektronina, kuningasvesi pysyy suolahapon (HCl) ja typpihapon (HNO3) seoksena ja Euroopan läpi virtaa Tonava. Ja muistakaa, että aina kun joku sanoo "maailma on medialisoitunut", jossain kuolee reportteri.


Teesi nro 6: Tuokaa tilliliha, verilätyt ja seitimureke takaisin
Läskiä lasta häpeää koko suku, teroitti äitivainaani toistuvasti. Kouluruokailussa räpelletään nykyään kasvisruokapäivän kaltaisten lillukanvarsien kanssa, minkä seurauksena lapset ahmivat pitkin päivää karkkia ja kittaavat energiajuomia. Sitten illalla ihmetellään, kun se oma suloinen 80-kiloinen Pyry-Linnea nykii päätään eikä pysty keskittymään edes Pleikkarin pelaamiseen.

Jollemme pian tee pläskille jotain, työpaikoille laahustaa näitä laiskanpulskeita diginatiiveja, joiden olemus muistuttaa ET:ä. Ei kerta kaikkiaan ole normaalia, että armeijaikäisillä pojilla on C-kupin rinnat.

Terve mieli terveessä kehossa! Vaadin kouluihin palautettavaksi verilätyt, jokaviikkoisen tillilihan ja sen kummallisen hyytelömäisen valkoisen kalaruoan. Niillä pysyy hoikkana, ja suoli toimii kuin Baumgartnerin vapaahyppy. Sitä paitsi ihminen kestää paremmin elämän väistämättömiä pettymyksiä, kun joutuu ensin syömään laitoskeittiöiden mutanttiperunoita.


Teesi nro 7: Eniten vituttaa lukiouudistus
Suomessa keskusteltiin talvella aivan tosissaan, että historian poistettaisiin pakollisten aineiden joukosta lukiossa. Onneksi akateemikko Eino Jutikkala ei enää ollut näkemässä tätä päivää. Koko kansan kenraali Adolf Erik Ehrnrooth tiivisti, että "kansa joka ei tunne menneisyyttään, ei hallitse nykyisyyttään, eikä ole valmis rakentamaan tulevaisuutta varten". KIITOS jalkaväenkenraali.

En kirjoita tästä enempää, etten kiihtyisi liikaa.


Teesi nro 8: Teknologia ei meitä pelasta
En ole mikään luddiitti, mutta mihin näitä kaikenlaisia hömppälaitteita koulussa tarvitaaan? Omassa koulussa opettelimme irkkaamisen sijasta virkkaamista. Minulla on muuten edelleen tallessa vuonna 1987 näpertämäni sinivalkoinen Kalevala-kipa. Tyyli ei koskaan mene pois muodista.

Mikä pahinta, lapsen innostus elektronisiin vimpaimiin voi innostaa hänet konemusiikkiin (= tylsää jumputusta, jota kuunnellaan huumeissa). Opettajankouluttaja Timo Tossavainen kirjoitti taannoin Helsingin Sanomissa asiasta niin hienosti, että siteeraan:

"Mitä luovuutta tai aitoa taide-elämystä on siinä, että hän saa tietokoneen näyttöä näpelöimällä järjestettyä esiäänitettyjä näytteitä "omaksi sävellykseksi" muttei kykene soittamaan teoksensa ainuttakaan sointua akustisilla instrumenteilla?"

Nerokasta, Timo, olen täsmälleen samaa mieltä! Kyllä ei minun musiikinopettajani perustanut omista atonaalisista ja avantgardistisista kokeiluista, joita musiikkiluokan sähköuruilla sain aikaan.

Noin yleisemmällä tasolla sanon, että ei omassa nuoruudessani tullut mieleenkään räpeltää kännykkää tai sormitietokonetta kesken opetuksen. Mobira Cityman 900:aa oli kaltaiseni hentovartisen pojan vaikea kantaa mukanaan koko koulupäivää.

10 vaarallisinta astaloa

Poliittinen astalo.

Vappuriehat on tältä vuodelta mellakoitu. Porvari on juonut simasi, riistokapitalisti vienyt neitosi ja ylioppilaslakkikin unohtui jonnekin. Karl Marx -vainaan sanoin: Onko nyt kiva sitten? Ei ole, ei.

Ei siis ihme, että pollarit joutuivat tänä vappuna takavarikoimaan ennätysmäärän erilaisia astaloita bolsevikeilta. Sininen zeppeliini esittelee tyypillisimmät kansalaisastalot ja niiden käyttötavat.



Kynä on miekkaa mahtavampi! Huomaa vasiten teroitettu toinen pää! Tavallisin malli on lyijykynä, mutta hyvinvarustelluista kirjakaupoista löytyy myös kuulakärkikyniä sekä mustekyniä. Kalliimmissa lyijykynäversioissa toisessa päässä on vielä pyyhekumi, jolla voi analogisesti taltuttaa huonoja lauseita.

Jokainen nokkela koululainen osaa tarvittaessa rakentaa kuulakärkikynästä näppärän pikku ohjuksen.

Vappuhuiskan koreilevampi pää muistuttaa keravalaista reggae-tukkaa, mutta huiskan alapäällä voi tuikata äkkiarvaamatta vapputeekkaria silmään.

Sateenvarjoa pidetään erityisesti herraskaisemman väestönosan astalona. Aiemmin myös kylmän sodan salaiset agentit käyttivät sateenvarjoa salamurhiin – joskin vain Briteissä, jossa niiden kantaminen päivittäin ei vaikuttanut epäilyttävältä. Nopea sateenvarjon avaus sokeuttaa vastustajan lähietäisyydeltä. 

Erikoiskahvin mukana tuleva sokerisuikka ("Brown cane sugar") näyttää vaarattomalta, mutta sillä voi turmella sekä kahvin maun että läpsiä kanssaihmistä poskelle. Helppo piilottaa.

Biolan luonnonravinnepuikko. Viherpeukalokin voi olla ärsytettynä vaarallinen. Pienviljelijän tuskaa on kuvannut koskettavasti elokuvaohjaaja Mikko Niskanen elokuvassaan Kahdeksan surmanluotia.

Hammastikkua käytetään Suomessa turhan vähän ja arkaillen, vaikka salaattia jää meillä hampaiden väliin siinä missä Manner-Euroopassakin. Hammastikku toimii parhaiten lähitaisteluvälineenä, mutta taitava kaivelija pystyy sinkoamaan pähkinänpalan hampaistaan jopa pöydän yli vastustajan / treffiseuralaisen silmään.

Tulitikkujen vaarallisuutta ei saata liikaa korostaa. Tulitikuilla on aiheutettu muun muassa kuuluisa Mini-Hinnan tulipalo (1983)sekä lukuisia puusaunan tuhoutumisia juhannuksena.

Kynttilää käyttävät etenkin Lucia-kulkueiden häikäilemättömät tytöt, jotka pyrkivät uskonnollis-perinteisillä menoillaan häiritsemään tapa-ateistin jouluostoksia. Kynttilä voidaan virittää erityisen vaaralliseksi yhdistämällä tulitikkuun.

Kävelykepin tökkäisy jalkakäytävällä kruusailevan hipsterin fiksipyörän pinnojen väliin aiheuttaa välitöntä tuhoa sekä outoa mielihyvää. Ikäihmisten suosima monikäyttöinen astalo, jonka heikompikin eläkeläinen jaksaa nostaa ilmaan kohdatessaan vääryyksiä (eläkkeiden indeksikorotuksen unohtaminen, nuorison tapainturmelus, suolaton margariini, eriväriset ihmiset). 

Lipputanko edustaa kaikkein järeintä astalotyyppiä. Erityisesti pientaloasujain suosima ase. Salon pituus riippuu käyttöpaikasta. Kuten jokainen riehuva pientaloasuja tietää, nyrkkisääntö (sic!) on, että lippusalon tulee olla 1–2 kerroksista rakennusta korkeampi. Lipputanko ei varsinaisesti ole yksi astalo, vaan se muodostuu narusta, nupista, knaapista ja lipputangon maanalaisesta osasta. Siksi Lapinlahden linnut varoitti nimenomaan lipputangon nupista, joka isoisän päähän putosi.


Sininen zeppeliini kehottaa kaikkia kansalaisia jättämään astalot kotiin. Ylipäätään kaduilla remuamisen sijasta nuorison kannattaisi lukea enemmän. Vaikka Volter Kilven Astalon salissa.

Hae henkilöjäseneksi Natoon

Maailmanpoliittinen tilanne kiristyy kuin kesänmaisterin salihousujen kumilanka. Suomalaisten Nato-nusuttelu on lisääntynyt viime viikkoina, ja moni etsii itselleen sopivaa sotilasliittoa suveksi.

Kuten tiedetään, hyviä sotilasliittoja ei kasva puissa. Onnistunut sotilasliitto on moderni, sen ilme on graafinen, ja se osaa keskustella. Itselleni esimerkiksi leopardikuvioiset tankit tai pienten kansojen alistaminen on aikamoinen turn-off.

Mielipidemittausten perusteella suomalaiset arvostavat sotilasliitossa uskollisuutta, turvallisuudentunnetta ja sitä, etteivät sen lentokoneet ole ruotsalaisvalmisteisia. Vaikka vanha kansanviisaus sanoo, että "ei sotilasliitto vaihtamalle parane", jopa yli 40 prosenttia suomalaisista sanoo ajatelleensa "joskus" sotilasliiton vaihtoa. Sotilaspsykologit sanovat, että pitkäaikaisen sotilasliiton salaisuus on kyky joustaa ja kuunnella kumppanin tarpeita.

Eräs viime aikojen suosituimmista ja laadukkaimmista sotilasliitoista on Nato. Natoa pidetään rauhantahtoisena väkivaltakoneistona, jolle ei pottuilla. Natoon kuuluu paljon outoja maita kuten Hollanti, Alankomaat ja Benelux. Nato sijaitsee Brysselissä käyntiosoitteessa Avenue du Bourget 1110, ja sinne pääsee kätevästi Grand-Placelta esimerkiksi bussilla 65. Natossa näyttää aika pittoreskilta.

Suomalaisten kasvaneen kiinnostuksen takia Nato on vastikään julkaissut lyhyen soveltuvuuskyselyn, jolla hakija voi testata omaa sopimistaan Naton teräksenlujiin helmoihin. Suomen ainoana länsimielisenä blogina Sininen zeppeliini julkaisee tämän kyselyn alla.

Lomakkeen täyttäminen on helppoa kuin Ukrainan pilkkominen. Tulosta se ja ympyröi kustakin kysymyksestä sinulle sopivin vaihtoehto. Laske lopuksi, mitä vastausvaihtoehtoa olet saanut eniten. Se määrittää sekä Nato-kantasi että hakemuksesi käsittelynopeuden.

SUOMALAISEN HENKILÖKOHTAINEN NATO-HAKEMUS
(application for The North Atlantic Treaty Organization for Finnish pöösönal defence customers only)

1 Mielestäni Suomen Nato-jäsenyydestä
A On hyvä käydä avointa keskustelua, mutta keskustelu ei tällä hetkellä ole tarpeen.
B On hyvä käydä avointa keskustelua, mutta en halua tässä kertoa kantaani.
C On hyvä käydä avointa keskustelua, mutta jospa ei nyt kuitenkaan.
D On hyvä käydä avointa keskustelua, sillä on hyvä käydä avointa keskustelua.

2 Olen mielestäni maailmanpolitiikan
A Tuomari
B Lääkäri
C Ajopuu
D Vallesmanni

3 Mielestäni paras koskaan tehty tietokonepeli on
A Tetris
B Sim City 2
C F-18
D Raid Over Moscow

4 Yhdysvaltain ulkopolitiikka on mielestäni
A Merde!
B Y tu mamá también!
C Aina olen kannustanut, vaikeillakin hetkillä.
D Oh, say can you SEEEE...

5 Suomen puolueettomuus meni tosiasiallisesti kun
A Liityimme EFTA:an
B Liityimme ETA:aan
C Presidentti Relander kävi valtiovierailulle Ruotsissa
D Elisabeth Rehn lensi Hornet-hävittäjillä

6 Varsovan liitossa oli kyse
A Ystävyydestä, yhteistyöstä ja keskinäisestä avunannosta
B Ihmiskasvoisesta vastavoimasta amerikkalaiselle imperialismille
C Koko Itä-Euroopan nielevästä pakkovallasta
D "Mr. Gorbachev, open this gate! Mr. Gorbachev, tear down this wall!"

7 Paras lukemani suomalainen sotakirja on
A Manillaköysi
B Tuntematon sotilas
C Korkeajännitys nro 3/1974
D Renny Harlinin Mannerheim-elokuvan käsikirjoitus

8 Hakemuksesi tulee Suomesta. Mitä mieltä olet suomettumisesta?
A Maantieteellemme emme voi mitään
B Tosiasioille emme voi mitään
C Yöpakkasille emme voi mitään
D Emme voi millekään mitään

9 Kuulutko sinä tai onko kotimaasi joskus kuulunut natsi-Saksaan?
A Du bist ein Vollidiot! Das war eine Aseveljeys!
B Klingelingeling Klingelingeling, Hier kommt der Eiermann
C Ich bin aus Haribo - die Heimat von Goldbären
D Ich Bin ein Berliner!

10 Oletko sinä tai joku sukulaisistasi joskus kuulunut johonkin seuraavista organisaatiosta?
Ympyröi tilannettasi parhaiten kuvaava vaihtoehto.
A Amnesty, Elanto, Deva, Luontoliitto, Greenpeace
B Suomen ortodoksinen kirkko, S-ketju (kanta-asiakkuus), 4H-kerho, Painonvartijat, Facebookin Ravintolapäivä -ryhmä
C Mustanaamio-kerho, Hippo-kerho, kymppikerho
D Nato-nuoret, Ydinenergianuoret, Suomi-Atlantti-seuran nuoret, reserviläisnuoret, kokoomusnuoret tai muut "nuoret", joilla oli 14-vuotiaana pikkutakki ja pienoismallien liimaa tukassa.

11 Mielestäni kaikista Nato-maista hirviömäisin ja valloituksenhaluisin roistovaltio on:
A Viro
B Islanti
C Norja
D Tanska

12 Mehiläistarhuri Bruce Oreck ja pahan Akseli joutuivat käsirysyyn. Kumpi voitti? 
A You wont find Bruce - he will find you.
B Get me to da CHOPPA!
C Yeppikayee mother fucker!
D Ask yourself one more question: Do you feel lucky, punk? Well, DO YA?

13 Lapsena suosikki mielikuvitushahmoni oli:
A Nukkumatti
B Maailman vahvin Nalle
C Hingusta ja Vingusta Hinku
D John Rambo

14 Ihmiskunnan tämän hetken ehdottomasti pahin uhka on
A Ilmastonmuutos
B Kommunismi
C Bensan hinta
D Ilkeät terroristit jotka uhkaavat Jumalan kaikkivaltiaan meille antamaa vapautta. Live free or die, JUMALAUTA.

15 Pahaa kansaansa kiusaavaa diktaattoria pitäisi mielestäni
A Ymmärtää
B Tosi vaikea sanoa, mutta jotenkin tämä on kuitenkin amerikkalaisten vika
C Lähettää hänelle nuhtelukirje YK:n postileimalla
D pommittaa niin maan perusteellisesti


Laske lopuksi, mitä vastausvaihtoehtoa olet saanut eniten ja katso alta tuloksesi.




A Kiitos hakemuksestasi, vapaan maailman vihollinen. Nimesi on jo antiterrorismilistallamme. Ole hyvä ja laita älypuhelimesi GPS-paikannin päälle ja jää odottamaan lisäohjeita. Kun kuulet ujeltavaa ääntä, nojaudu hitaasti taaksepäin.

B Kiitos hakemuksestasi, komukka. Valintamme ei valitettavasti tällä kertaa kohdistunut sinuun tai kotimaahasi. Ensi kerralla toivomme hieman reippaampaa asennetta ja alle 60 prosentin kokonaisveroastetta. Tsemppiä sinne itäblokkiin!

C KIITOS hakemuksestasi suomalainen! Hyvästä yrityksestäsi huolimatta  pisteesi eivät tällä kertaa aivan riittäneet mageaan sotilasliittoon pääsemiseen. Älä kuitenkaan lannistu, vaan jatka valitsemallasi tiellä. Jaxuhalit.

D It's a match! You HEART Freedom. Onneksi olkoon, olet Nato-matskua. Kuka muu muka? Kontaktihenkilömme ottavat sinuun lähipäivinä yhteyttä huomaamattomassa paikassa. Tervetuloa länteen, Andrei!

Maisteriuden riemuista ja velwoitteista

Sain hiljattain nuorelta tohtoriystävältäni postikortin Yalen yliopistosta Amerikasta. Se lämmitti sydäntäni.

Kortin innoittamana ajattelin kirjoittaa muutaman sanan maisteriudesta. Aihe on minulle rakas, sillä näen maisterien ja kansakuntamme välillä sen kohtalonyhteyden, jota monet arvaamattomat voimat ja äänenpainot tuntuvat perusteettomasti vähättelevän.

Ehkä tämä Internet-kirjoitukseni voisi yhtäältä innostaa jotakuta nuorta toivoa akateemisten pyrintöjen pariin, ja toisaalta esimerkkiensä kautta käydä myös varoituksesta. Samalla toivon sen hälventävän muutamia maisteriuteen liittyviä valheellisia otaksumia, joita kuohuvassa ajassamme liikkuu.
..............

Ennakkoluuloista ja kuvitelmista vapaa ajattelu on maisteriopintojen perimmäinen arvo. Maisterin paikka on laittaa maailma järjestykseen. Maisterius velvoittaa.

Siksi ei maisterius ole mikään kukkaketo, jossa kenen tahansa nuorukaisen tahi neitokaisen olisi soveliasta vallattomasti hupailla. Ikäväkseni olen notiseerannut, että maisterin seuraelämän kuvauksissa tunnutaan alati liioittelevan maisteriselämän dekadenssia. Luikuria laskettelevat etenkin he, jotka näkevät maisterin vain seitinohuessa salonkihumalassa korkeana kesän päivänä. Totta on, että maisteri rakastaa kauneutta ja kaunopuheisuutta, että maisteri on esteetikko. Ja toki pirskahtavalle samppanjalle ja mansikoille on paikkansa maisterin elämässä. Erikseen puhutaan vielä riemumaistereista, mikä on joltisenkin harhaanjohtavaa, onhan maisterius aina riemua.

Mutta älköön silti ankara totuus unohtuisi.
.............

Sillä uupumatta maisteri ahertaa isänmaan ja ihmiskunnan puolesta. Usein vähin kiitoksin ja ilman kokousnisua. Vapaan älymystön taakka painaa raskaasti maisterin harteita. Siksi maisteri on leppymätön älyllisen laiskuuden vihamies, hellittämätön tapainturmeluksen piiskuri sekä suomen kielen ankara puutarhuri. Maisteri on mielen myrrysmies, sillä "ajattelussa on ihmisen suuruus".

Maisteri on aikalaistarkkailija, älyllinen huimapää ja oivaltava kynäniekka. Maisterin lause on jäntevä ja varma, aivan kuten maisteri itse. Maisteri viljelee sattuvaa kynätyyliä, toisinaan ruoskan lailla sivaltavaa. Koskaan hän ei vajoa navanalusille eikä käy arvioissaan kiinni henkilöön. Kun maisteri kritikoi, hän ei polje maahan, vaan nuhtelee ja nostaa ylös.

Aamulla maisteri käyttää muutaman minuutin Riemannin hypoteesiin tai jonkin muun tunnetun matemaattisen ongelman ratkomiseen. Toisinaan maisterin silmäkulma kostuu hänen ajatellessaan alkulukujen kauneutta. Vielä pitkän työpäivän jälkeen maisteri pitää päiväkirjaa, jonne hän merkitsee päivät ja työt. Hän kirjoittaa taloudesta, politiikasta ja kirjaa ylös myös sään sekä järvenpinnan korkeuden. Päiväkirjaansa maisteri ei kirjoita itselleen, vaan jälkipolville opiksi ja hengenravinnoksi.

Niukalla vapaa-ajallaan maisteri vierailee upseerikerholla, pelaa krikettiä, kirjesakkia ja canastaa.

Harhakuvitelma on sekin, että maisteri olisi hienostelija. Päinvastoin! Maisterilta puuttuvat kokonaan elostelijoiden elkeet, sellaiset kuten kyypparin kutsuminen baristaksi, sillä maisteri tietää, että "nokkela sanonta ei todista mitään".

Niin ikään on maisterin kosmopoliittisuus vaivatonta, hän on matkustellut ottomaanien imperiumin raunioilta aina Abessiniaan asti. Maisterin on matkustettava, sillä niin kuin hai hän kuolee, ellei alati ole liikkeessä. Ei olekaan tavatonta, että toisinaan sisäinen levottomuus ja kosminen yksinäisyys valtaavat maisterin mielenmaiseman. Tällöin hän pakenee runouden taikapiiriin. Tuulisina öinä voimme joskus nähdä maisterin silhuetin vaeltavan suurkaupunkien rannoilla ajatuksiinsa vaipuneena.
...........

Kuten alussa totesin, sisällytän tähän Internet-esseeseen myös muutamia neuvoja maamme akateemiselle nuorisolle.

Nuorukaiset, päättäkää opintonne kunnialla! Tätä en voi konsanaan liiaksi tähdentää. Mikään ei ole surullisempi näky kuin levälleen jääneet opinnot. En toivo kenellekään korkeakouluun päässeelle ylioppilaan kohtaloa. He joutuvat elämässään julman pilkanteon kohteeksi, he saavat osakseen avointa halveksuntaa eivätkä pääse valtion virkamiehiksi.

Tavallisimmin lopputyö jää tekemättä työkiireiden, niukkojen älynlahjojen tai keskivaikean alkoholismin takia. Joskus syynä ovat nuo kaikki. Olen ottanut asiakseni nuhdella lempeän isällisesti ylioppilasystäviäni, jotka ovat epäonnistuneet akateemisissa pyrinnöissään. Silti koskaan en ole luopunut toivosta heidän suhteensa.

Näihin lauseisiin lopetan tänään. Olen väsynyt, mutta huomenna on uusi päivä. Huomenna on aina uusi päivä.

Quod scripsi scripsi.

12 askeleen ohjelma ManU-faneille

"Hei olen Harri, ja olen Manchester Unitedin kannattaja. Olen nyt ollut fanittamatta ManUa 54 päivää."

Nuo voisivat olla minunkin sanojani.

Punaisten paholaisten mönkiminen on ollut rankkaa seurattavaa meille ManU-faneille ympäri maailmaa. Itse olen fanittanut joukkuetta päivittäin yli 20 vuotta, ja tulokset alkavat jo näkyä naamassa ja keskivartalossa.

Kaikki alkoi vaarattomasti nähtyäni Eric Cantonan pelaavan kaulukset pystyssä ManUlle joskus vuonna 1992. Arvostan häntä ennen muuta korjaavan palautteen vastaanottajana.

 

ManU-fanitus on kuitenkin turmion tie. Kuluneiden viime kuukausien aikana ahdinkoni on syvennyt nopeasti. Betsieni voittoprosentti alkoi ensin mataa ja mennä sitten persielleen. Nyt terveytenikin reistaa. Kesken pelien pulssini heittelehtii ja vaivun yhä pitemmiksi ajoiksi alakuloon. Ongelmani on paisunut sellaiseksi, että fanitan joukkuetta yksinäni sunnuntaisin kotona, vaikka maanantaina on tavallinen työpäivä.

ManU-faniuteni lipesi lapasesta salakavalasti. Opin peittämään fanitukseni Bayern Münchenin ja Liverpoolin kannattajien läsnäollessa. Opin elämään itsepetoksessa, että kyseessä olisi vain hetkellinen romahdus eikä pitemmän prosessin tulos. Lopulta uskoin itsekin valheisiini.

Absoluuttinen pohjakosketus häämötti jo Cardiff-tasapelin (2-2) aikaan viime vuonna. Tammikuun aikana ramppasin kesken palaverien vessassa vain päästäkseni lukemaan Twitteristä, onko joukkue hankkinut siirtoikkunan aikana uusia hankintoja. Muistikuvani Juan Matan tulon jälkeisistä päivistä ovat hatarat, paikoin olemattomat. Viimeinen niitti oli tappio Stokelle. Herran tähden, miten voi hävitä joukkueelle, joka tulee Stoke-on-Trent nimisestä paikasta?
.............

Stoke-tappion jälkeen ymmärsin, etten voi enää jatkaa fanitusta kuten aiemmin. Oli nöyryyttävää, mutta samalla helpottavaa viimein tunnustaa riippuvuuteni ManUn menestyksestä. Ensimmäistä kertaa myönsin avoimesti, että tarvitsin ManU-faniuteeni apua.

Olin ollut itsekäs läheisiäni kohtaan kikkailessani pienen pienessä Rooney-paidassani ja tehdessäni muiden joukkueiden fanien edessä kuuluisaa "viime hetken maali" -tanssiani (se menee jotakuinkin näin). ManU-faniuden taudinkuvaan kuuluvat harhakuvitelmat kaikkivoipaisuudesta (nykyään harvojen) voittojen hetkillä.

Totuus oli, että jo vuosia olin lääkinnyt huonoa itsetuntoani ja vaikeaa alemmassa keskiluokassa vietettyä lapsuuttani Unitedin triplamestaruuksilla ja Ruud van Nistelrooyn maaleilla. Futsal-joukkueemme kavereille toistin Ronaldon hengessä olevani "rikas, komea ja mahtava pelaaja". Sisältä olin kuitenkin rikki kuin Rhodri Giggsin avioliitto.

Sitten tapahtui ihme.

Sinisen zeppeliinin manchesterilainen lukija lähetti ilmalaivamme kanttiiniin 12 askeleen ohjelman*, jonka avulla toipuminen saattoi alkaa. Ihminen ei koskaan parane ManUn kannattamisesta, vaan hänen täytyy myöntää olevansa "kuivilla oleva ManU-fani" lopun ikäänsä. ManU-faniuden kanssa voi kuitenkin parhaimmillaan elää mielekästä ja kokonaisvaltaista elämää. Kunhan luopuu toiveista voittaa pokaaleja.
..............


12 askeleen ohjelma ManU-faneille

Ensimmäinen askel
Myönnämme voimattomuutemme Manchester Unitedin peliin nähden, ja että manageri Moyesin pelitapa on muodostunut sellaiseksi, ettei joukkue omin voimin kykene selviytymään.

Toinen askel
Opimme uskomaan, että joku itseämme suurempi voima voi palauttaa van Persien maalivainun.

Kolmas askel
Päätämme luovuttaa tahtomme ja elämämme Jose Mourinhon huomaan –  sellaisena kuin Special Onen käsitämme.

Neljäs askel
Suoritamme perusteellisen ja rehellisen moraalisen itsetutkistelun.

Viides askel
Myönnämme väärien tekojemme todellisen luonteen sporttibaarin kyypparille, itsellemme ja jollekin toiselle jalakapallofanille, mutta ei kenellekään italialaista seurajoukkuetta kannattavalle, sillä joku roti tässä nyt sentään pitää olla.

Kuudes askel
Olemme täysin valmiit antamaan sir Punanenän poistaa kaikki nämä joukkueemme heikkoudet.

Seitsemäs askel
Nöyrästi pyydämme seurajohtoa poistamaan hänen (Moyesin) vajavuutensa.

Kahdeksas askel
Teemme luettelon kaikista ManUn menestyksen päivien aikana vahingoittamistamme henkilöistä ja haluamme hyvittää heitä kaikkia. Erityisesti Bayern Münchenin faneja, joilta viekkaudella ja vääryydellä veimme Mestarien liigan pokaalin vuonna 1999 Sheringhamin ja Solskjærin maaleilla (90+1; 90+2).

Yhdeksäs askel
Hyvitämme henkilökohtaisesti näitä ihmisiä milloin vain mahdollista, ellemme näin tehdessämme vahingoita heitä tai muita esimerkiksi ilkkumalla sillä, että "meillä on Adnan Januzaj, meillä on Adnan Januzaj, meillä on Adnan Januzaj, lälläl lälläl lää!" .  

Kymmenes askel
Jatkamme itsetutkistelua koko loppukauden.

Yhdestoista askel
Pyrimme rukouksen ja mietiskelyn avulla kehittämään tietoista yhteyttämme Mourinhoon, sellaisena kuin Special Onen käsitämme, rukoillen ainoastaan tietoa Special Onen tahdostaan meidän suhteemme ja voimaa sen toteuttamiseen.

Kahdestoista askel
Koettuamme urheilullisen heräämisen näiden askelten tuloksena yritämme saattaa tämän sanoman toisille Manchester United -faneille sekä toteuttaa näitä periaatteita kaikissa toimissamme.

...........................

*Ohjelma on räätälöity ManU-fanien tilanteeseen, mutta sopii erinomaisesti esimerkiksi (joka kaudella) HIFK-faneille tai jalkapallon MM-kisojen jälkeen Espanja-faneille.

Armeijaan meno keskeyttää nuorison kannabiksen käytön

Yhä useampi suomalainen nuori keskeyttää kannabiksen käytön armeijan takia. Määrä on kasvanut 20 vuodessa niin rajusti, että uusia harrastajia kannabiksen pössyttelyyn ei tahdo löytyä.

"Jäsenistö ukkoutuu ja akkautuu, eikä uusia hörhöjä saada mukaan", Suomen Pössiksen puheenjohtaja Jukka Poikanen valittelee. Suomen Pössis on kannabisväen etujärjestö, joka järjestää muun muassa televisionkatseluiltoja. Niissä katsellaan useimmiten testikuvaa.

Puheenjohtaja Poikanen arvelee, että suurin syypää päräyttelyn vähentymiseen on nuorten kasvanut isänmaallisuus. Hän pitääkin isänmaallisuutta uhkana Suomen nuorison kyvylle roikkua himassa tai hakeutua joutavaan taidealan koulutukseen.

"Nykynuoret käyvät kuntosaleilla ja vetävät proteiinipatukoita. Jumpataan ja kuntonyrkkeillään ja ollaan niin kuin ei oltaiskaan. Ollaan diivaillen", Poikanen moittii.
.........

Mutta miten Poikasesta itsestään tuli kannabisaktiivi? Tarina on valitettavasti se tavallisin ja surullisin: Poikasen lapsuutta varjosti isän vaikea isänmaallisuus.

"Isä oli sotahullu ja isoisä oli sotahullu, se on meillä suvun miehillä geeneissä", Poikanen sanoo.

"Se oli aina vaan se Neuvostoliiton uhka, asekätkentä tai nuoruusvuodet Parolassa. Tekosyitä puolustusvoimien puheeksi ottamiseen isällä riitti. Totuus on, että reserviin jääneen aliupseerin elämä on pelkkää seuraavan inttitarinan kertomista. Aamusta alkaen se oli isälläkin heti mielessä, että missä nyt voisi nauttia sen ekan muistelon."

Äidistäkään ei ollut pienelle pojalle turvaa, sillä tämä kuului Maanpuolustusnaisten Liittoon. 

"Kavereille valehtelin, että kotona odotti dullantuoksuinen äiti, vaikka todellisuudessa äitini istui illat sotilaskodissa myymässä munkkikahvia. Äidin asiat oli lopulta aivan sotkussa", Poikanen kertoo.
 

Reserviläisperheessä kasvaneena Poikanen oppi sotilasarvot ennen kuin aakkoset. Lippaa vedettiin jopa koulutaksin kuskille, alle kymmenvuotiaana.

"Ei sitä pieni lapsi ymmärrä, ettei reserviläisharrastus elämäntapana ole normaalia. Mutta lapsihan sopeutuu mihin vaan, jopa siihen, että saa leikkiä vain leluaseilla. My Little Ponyt isä otti heti pois, Masters of the Universe -ukoistakin sain pitää vain Man-At-Armsin. Illat katsottiin sotilasfarsseja."
 

Vasta siviilipalvelus vapautti Poikasen isänmaallisuuden kierteestä. Siviilipalveluksessa pojista tehdään miehiä, jotka rakastelevat asepalveluksessa olevien tyttöystäviä metsäleirien aikana. Poikasen elämä sai vihdoin valoisan käänteen, ja hän suoritti sivarin kurssinsa priimuksena. Sivarista alkoi myös kannabisharrastus.
........

Nyt Suomen Pössiksen jäsenet ovat siis havahtuneet tokkurastaan ja huolissaan kannabiskäyttäjien määrästä. He pohtivat jopa nuorisolle suunnattua pro kannabis -kampanjaa.

"Kyl me varmaan joku proggis tehtäisiin, jos me viitittäisiin", säkkituolilla retkottava Poikanen sanoo. Sitten hän sanoo täsmälleen saman asian uudelleen.

Eilen päättyneessä, 96-tuntiseksi venähtäneessä vuosikokouksessaan pössisläiset ilmaisivat sameissa yksinpuheluissaan huolensa nuorten raitistumisesta, asehulluudesta ja "sit niinku kaikest niinku täst paskast et mitä sä niinku kelaat". Kokoukseen osallistui jos jonkin sortin pitkätukkaa, kaikki neljä rauhankomitealaista, liuta koodareita sekä maamme reggaemuusikot pois lukien Riki Sorsa.

Eräs liikuttavimmista puheenvuoroista kuultiin raahelaiselta ite-botanistilta Martti Ala-Jumalaudalta. Ala-Jumalauta kertoi Ruotsin metsisssä asuneesta isoisästään, joka veteli venäläistä kamaa suoneen enemmän kuin yksikään Motivuksen nuorista ikinä. Ala-Jumalaudan sanoin "roinaa tuli varpaisiin ja polvitaipeisiin ja ties minne".

"Ei perkele siellä huudettu että 'saako viilennetyn puhtaan salipyyhkeen!' tai 'solarium on liian kuumalla!'. Siellä oli tosimiehet kovissa olosuhteissa tykittämässä", Ala-Jumalauta päätti puheensa eikä kokoussalissa yksikään hashispiippu pysynyt kuivana.

Ala-Jumalauta itse kokeili armeijaa, mutta lopetti sen nopeasti.

"Kaikki tietävät, että sotiminen on vaarallista, mutta siihen isänmaalliseen kertailutouhuun jää nopeasti koukkuun. Yhtäkkiä on prenikkaa ja marsalkan päiväkäskyä seinillä ja army-kuosia päällä ostarilla. Kokardipäissään tulee petollinen olo, niin kuin olisi taistellut Suomen itsenäisyyden puolesta, vaikka oikeesti on ollut aivan turvallisessa pusikossa ampumassa paukkupatruunoilla."

Hän haluaa tähdentää, että pössisläiset edistävät vain vaarattomien huumausaineiden asiaa Suomessa.

"Itse olen mietojen huumeiden käyttäjä, vaikka eihän se Mietaa ole tykännyt, kun olen hänen takapihaltaan käynyt vohkimassa hamput", Martti Ala-Jumalauta kertoo.

Pössis ry:n Puhdas Neula lapselle -keräyksen voitot käytetään tänä vuonna pillereihin ja uusiin piippuihin. Lisäksi kerhotiloihin ollaan ostamassa lusikoita, sytkäreitä ja piimälimppua.

Aktivistit tekivät rynnäkön Greenpeacen toimistolle

 

Joukko aktivisteja valtasi Greenpeacen toimiston varhain tiistaiaamuna. Aktivistit kiipesivät sisään palotikkaita pitkin ja kahlitsivat itsensä greenpeacelaisten MacBookPro-koneisiin ja kahviautomaattiin.

Aktivistit ovat levittäneet toimiston seinälle banderolleja ja syöneet kahvihuoneen kulhosta suklaarusinoita luvatta, mutta poliisin mukaan tilanne on muutoin rauhallinen.

Toiminnallaan aktivistit haluavat kiinnittää huomiota Greenpeacen alusten diesel-moottoreihin. Aktivisteja huolettaa myös järjestön hämärä rahoitus, joka tulee eri ihmisiltä. "Miten Greenpeace takaa, että nämä ihmiset ovat kunnollisia?", aktivistit kyselevät banderollissaan.
..........

Greenpeacen Suomen-osaston temppeliherra Kessi Koijärvi paheksuu aktivistien toimintaa. Hän vaatii poliisia puuttumaan aktivistien puuhiin, jotka häiritsevät Greenpeacen touhuja. "Ei tämmöinen käy laatuun, että laillisen kansalaisjärjestön elinkeinon harjoittamista vaikeutetaan törkeästi. Tämähän on silkkaa mielivaltaa!"

Poliisi ei kuitenkaan toistaiseksi ole ryhtynyt tyhjentämään Greenpeacen toimistoa, sillä se ei halua provosoida aktivisteja. 

"Yleensä noilla aktivisteilla on niin vähän hiilihydraatteja ja proteiinia ruoassaan, että meidän kannattaa vain odottaa heidän nuupahtamistaan. Käymme sitten kantamassa nukahtaneet hipit maijaan kaikessa rauhassa ja peittelemme heidät viltillä", poliisin nallekarhuryhmän esimies Armas Aallontie kertoo megafonilla. 

Poliisit sen sijaan ovat raskaasti varustautuneita: heillä on mukanaan muun muassa donitseja, kebabia, salamipitsaa ja energiapatukoita. "Joukkojenhallinnassa tärkeintä on säilyttää maltti ja muistaa eväät", Aallontie kertoo.

............

Greenpeace on kansainvälisesti levinnyt ympäristöjärjestö, jossa ylemmälle tasolle edenneet jäsenet opettavat uudempia jäseniään symboliikan ja allegorioiden avulla. Tällaisia ovat esimerkiksi SÄTEILYVAARA-kyltit sekä lauseet "Kun Lapissa hakataan puita, sademetsiä tuohoutuu samaan aikaan", mikä on totta muttei tarkoita mitään järkevää.

Järjestön hierarkiassa alimmalla tasolla ovat kannattajat (hangarounds), halukkaat (wannabes) ja prospect-jäsenet eli puunhalaajat. Heillä on lupa lahjoittaa rahaa ja heitä voidaan tarvittaessa lähettää tekemään ns. likaisia hommia, mutta heillä ei ole äänivaltaa järjestön päätöksenteossa. Poliiseja ja vasikoita ei huolita järjestöön. Lähteiden mukaan järjestön johto suosii nuoria blondeja jäsenhaussaan. Kukapa ei.

Järjestön täysivaltaiseksi jäseneksi pääsee vasta suoritettuaan järjestölle erinäisiä kiipeilytehtäviä. Kelpoisuuttaan voi osoittaa muun muassa sotilastukikohdan aidan yli kiipeämällä, ydinvoimalan muurin yli kiipeämällä, valaanpyyntialukseen kiipeämällä ja öljylautoille kiipeämällä. Greenpeacen sanotaankin olevan poliittista parkouria.

Kun prospect-jäsen on suorittanut kaikki kiipeilytehtävät, hänestä tehdään täysivaltainen merkkimestari, ja hän saa oman paikkansa kotimaansa suurloosissa, joka on jonkin sortin salaseura with benefits.
...........

Mutta kuka johtaa tätä mystistä, hyvin organisoitua järjestöä? Sininen zeppeliini sai radioyhteyden Greenpeacen salaiseen johtoon, joka toimii ulkomailla eli paikoissa, jotka eivät ole osa Suomea.

Järjestön suurlohikäärme Kumi Zaapas suostui vastaamaan muutamiin kysymyksiin järjestäessään vuotuisia 170 miljoonan euron lahjoituksia viiden, kymmenen ja 20 euron pinoihin toimistollaan Amsterdamissa.

"Greenpeacen kansainvälinen johto on huolestunut, että ilmastonmuutoksen takia drinkkiemme jääpalat sulavat kiihtyvää vauhtia. Jos ilmasto jatkaa lämpenemistään, perus mojiton jäämurska sulaa jopa alle neljässä minuutissa. Tämä nostaisi drinkin pinnan hälyttävän lähelle lasin reunaa",  Zaapas sanoo.

Zaapas pitää pöyristyttäviä väitteitä, että Greenpeace olisi luisunut alkuperäisistä periaatteistaan ja muuttunut jättimäiseksi rahankeruuorganisaatioksi, joka rahoittaa toimintaansa mediaherkillä tempauksilla. Hänen mukaan järjestön periaatteet ovat yhtä kirkkaita kuin 40 vuotta sitten:

"Ydinsähkö on pahaa ja Lapin poromiehet on pahoi. Valaat on kivoi ja ikimetsät on kivoi. Sit länkkärit on kans pahoi mut inkkarit on okei. Länkkärit sanoo pumpum, inkkarit sanoo viuhviuh", Zaapas toteaa.

Sininen zeppeliini seuraa Greenpeacen toimiston valtausta höyryävän kuuma macchiato sormikkaissa.