Pelkäätkö sinäkin pellejä?

Maailman pelottavimpia asioita ovat klovnit, vatsastapuhujien nuket ja viktoriaanisiin mekkoihin pukeutuneet kaksossisarukset.

Olen itse kärsinyt keskivaikeasta klovnipelosta aina 1980-luvun lopulta asti, jolloin Pelle Hermanni yhtäkkiä sanoi nimeni Saloran television sisältä ja tuijotti minua pistävästi silmiin. Ole siinä sitten yökastelematta vuodet 1988–1991. Onneksi aikuisiällä klovnikammoni on pysynyt kurissa McDonaldseja ja kiertäviä tivoleita välttelemällä.

Mutta nyt maailmalta kantautuu uutisia ihmisiä säikyttelevistä pelleistä, jotka ilmestyvät kuin tyhjästä ja katoavat takaisin pimeyteen. Suomen ensimmäiset havainnot uhkaavista pelleistä tehtiin eilen Tuusulassa.

Syytän klovniepidemiasta leikkimielisiä ihmisiä, sillä mitä muuta klovnien harrastama säikyttely on kuin leikkimielisyyden ääri-ilmiö? Jo vuosi sitten Sininen zeppeliini kirjoitti arjen pelleilijöistä, jotka ahdistelevat normaaleja ihmisiä työpaikoilla ja vapaa-ajalla. Nyt leikkimielisyydellä leikittely on lähtenyt sitten lapasesta. Jokaisen pelillistämisen päässä seisoo lopulta klovni astalo kädessään. Että kiitos yhteisömanagerit ja toimintaterapeutit, kiitos todella paljon!
......................

Uutiset vaanivista klovneista ovat heikentäneet elämänlaatuani tuntuvasti. Kauppareissuni ja lemmikkihillerini ulkoiluttaminen ovat muuttuneet piinaavaksi kauhuksi. En uskalla hakea autoani pysäköintihallista, jääköön sinne kevääseen asti. Iltaisin harjaan hampaat silmät kiinni, sillä pelkään, että yhtäkkiä peiliin katsoessani huomaan takanani seisovan klovnin. (Näin minulle itse asiassa kerran kävikin Linnanmäen miestenvessassa.) Vintille tai lenkkipolulle en lähde enää koskaan. Valmistamani omenahillot saavat kerätä hometta maakellarissa. Sillä missä tahansa saattaa lymytä pelottava pelle.

Tiedän, etten ole ongelmani kanssa yksin. Suomessa on luultavasti kymmeniä tuhansia kaltaisiani, jotka häpeillen kärsivät klovnipelostaan. Haluankin siksi näin avoimesti nimimerkin takaa kertoa omasta selviytymistaistostani.

Pyydän tällä avoimella kirjeellä tunnustusta ja hyväksyntää meille pellepelkoisille. Vaadin, että terveysviranomaiset ottavat klovnipelon eli koulrofobian vihdoin tosissaan. Meitä koulrofoobikkoja hyppyytetään luukulta toiselle ja ongelmiamme vähätellään. Erityisen pahalta tuntuu, kun ihmiset sanovat, että klovnipelon taustalta löytyy muita tunne-elämän selvittämättömiä ongelmia. Ei löydy, klovnit vain ovat hemmetin pelottavia!

Annan esimerkin omasta elämästäni jatkuvan, kasaantuvan pellepelon kanssa. Olen toistuvasti ilmoittanut lyhyen sairaspoissaoloni syyksi näkemäni klovnin, mutta työterveyslääkäri ei suostu kirjoittamaan minulle sen enempää hermolomaa kuin lääkkeitä. Kunnon mömmöjen sijasta lääkäri suositteli minulle siedätysmenetelmää eli että kävisin Sirkus Sariolassa säännöllisesti. Mutta en minä ole mikään Batman, en minä pärjää ilkeille klovneille.

Pellepelkoisille nauramisen pitää loppua viimeistään nyt, ennen hallitsematonta klovnitulvaa. Keskitytään sen sijaan ongelman alkusyyhyn eli klovneihin. Nämä virnistelevät talkkinaamat on pantava kuriin, oli kyseessä sitten harlekiini, miimikko, hovinarri tai perus sirkuspelle.

Ehdotan, että viranomaiset vastuuttavat klovniasiat. En tiedä, kuuluuko klovnien valvonta nykyisellään sisäasiainministeriölle vai työ- ja elinkeinoministeriölle. Toiseksi poliisilla tulee olla riittävät resurssit ja valtuudet ottaa kiinni maassamme luvattomasti pelleilevät ihmiset.

Lisäksi viranomaisten tulisi välittömästi ryhtyä seuraaviin toimiin kansalaisten hyvinvoinnin turvaamiseksi ja klovniepidemian lopettamiseksi:

 

• Kiertävät tivolitsuljetaan 
• Nenäpäivä lopetetaan
• Pellehyppykisat kielletään tai vaihtoehtoisesti uima-altaat tyhjennetään
• Kaikki Yön Varietee-albumit poltetaan
• Naamiaisasuliikkeiden pukuvalikoima muutetaan luvanvaraiseksi ja tarkkaan valvotuksi
• Jokaiseen klovniasuun lisätään numero klovnin tunnistamisen helpottamiseksi
• Pellettiä aletaan kutsua polttobriketiksi
• Pelle Miljoonan nimi muutetaan Petri Samuli Tiiliksi

Uskon, että näillä toimilla Suomi säästyy vakavalta pelleilyltä, ja me aivan tavalliset klovneja pelkäävät ihmiset uskallamme taas liikkua kaduillamme. Lopuksi haluan sanoa teille muille pellepelkoisille, että kertokaa rohkeasti vaivastanne läheisillenne. Puhuminen pelleistä helpottaa. Häpeilemisen aika on ohi.

Helsinkiin istutetaan pandoja

Helsingin kaupunki haluaa Keskuspuistoon luonnonvaraisen pandakannan. Alun perin pandoja piti tulla vain Korkeasaaren eläintarhaan, mutta kun helsinkiläiset päättäjät näkivät mainosvideon, jossa pandat laskevat liukumäkeä, he innostuivat kokonaisesta pandapuistosta.

Nyt kaupunki suunnittelee Keskuspuistoon Sunny panda centeriä, jossa sekä kaupunkilaiset että turistit pääsisivät seuraamaan pandojen elämää. Hankkeen puuhanaisena häärii pääomasijoittaja-eläintenystävä Rita Luoma, joka on luvannut toimittaa Helsingille 40 kiinalaisvalmisteista pandaa ensi huhtikuuhun mennessä.

Pysyvän pandakannan hinnaksi arvellaan noin 40 miljoonaa euroa. Yhden pandan hankintahinta on noin 700 000 euroa, minkä lisäksi kuluja syntyy pandojen virikkeistä kuten palloista ja koivunvitsoista. Vuositasolla alle 50 yksilön pandapopulaatio maksaa noin keskimittaisen hiihtoputken verran.

"Halvemmaksi tämä tulee kuin Guggenheim, ja ovathan pandat ihan himskatisti söpömpiä kuin nykytaide. Sitä paitsi Helsingissä käy vuosittain tuhansia japanilaisturisteja – missä lähempänä he näkisivät pandoja kuin Suomessa?", Luoma perustelee.

Helsingin kaupungin pörröisten asioiden palveluyksikön johtaja Jorma Pulkkinen korostaa, että Helsinki ei ole liikkeellä vain rahantekomielessä, vaan tavoitteena on auttaa uhanalaista pandaa lajina. Kiinalaiset eivät edes myy pandoja ulkomaille, elleivät he vakuutu sen edistävän koko pandakantaa. Pulkkinen kehuu, että Helsingin näytöt riittävät kevyesti.

"Helsinki pystyi lyömään pöytään niin kovat luvut savolaisten ja city-kanien määrän kasvattamisesta, että siinä oli Kiinan kaveri ihan että 'whaaaat?'. Siis kiinaksi, tietysti."

Pörröisten asioiden palveluyksikkö on jo tehnyt alustavan suunnitelman siitä, miten pandojen määrä saataisiin tasaiseen kasvuun. "Googletimme jo 'panda alaston kuvat' ja 'panda elin tavat suomi'. Ei tämä nyt niin vaikeaa ole", Pulkkinen kertoo.

Näillä näkymin pandojen istuttaminen Keskuspuistoon aloitetaan kevättalvella. Jokainen panda kannetaan paikalle ja lasketaan varovasti noin 20 senttimetrin korkeudesta pehmeälle sammalmättäälle. Lopuksi pandaa taputetaan hellästi takapuolelle, jolloin se joko lähtee köpöttelemään eteenpäin tai tarraa ihmisen lahkeeseen kiinni. Istutuksen suorittavat Suomen riistakeskuksen virkamiehet. He ovat pukeutuneet panda-asuihin, jotta pandat eivät järkyttyisi (ks. kuva). Panda on näet erittäin herkkä eläin, joka ei kestä oikeastaan minkäänlaista stressiä, rasitusta tai vastoinkäymistä. Toisinaan maanantaiaamutkin ovat pandalle vaikeita.

...................

Aivan kaikki helsinkiläiset eivät ole innostuneet pandojen tulosta lähelle asutuskeskusta. Pandakriittiset haagalaiset keräävät nimiä adressiin, jossa vaaditaan kaupunkia lopettamaan "perusteeton ja kallis" pandojen kotouttaminen Helsinkiin.

"Pandahan on pohjimmiltaan lihansyöjä. Että uskaltaako tuonne Keskuspuistoon sitten enää päästää lapsiaan leikkimään? Miksi näitä villipetoja pitää tänne ehdoin tahdoin tuoda?", Sirpa Viljamaa Huolestuneet haagalaiset ry:stä sanoo.

Pandakriittiset haagalaiset korostavat, ettei heillä ole mitään karhuja vastaan sinällään, mutta ennen ulkomaalaisten nallejen ottamista Suomeen pitäisi ensin huolehtia omista nalleista.

"Kyllä tässä on tullut unettomia öitä vietettyä, kun on miettinyt, että vievätkö ne pandat sitten puolukatkin kantasuomalaisilta karhuilta? Ja anteeksi nyt vain, mutta mitä nyt netistä vähän katsoin, niin eivät nuo pandat nyt kaikkein uutterimmilta karhuilta näytä", Viljamaa sanoo.

Pörröisten asioiden palveluyksikön johtaja Pulkkinen vastaa kritiikkiin järkähtämättömästi. "Pandat ovat viimeksi todistettavasti surmanneet ihmisen Ming-dynastian aikana. Tuolloin eräs herra Miyaki jäi vahingossa mäenrinnettä alas kierineen pandan alle. Panda oli tapahtuman jälkeen pöllämystynyt ja hellyyttävä. Ei näistä siis ole millään muotoa ihmiselle vaaraa."

Ihmetystä on herättänyt myös se, mistä pandoille saadaan Suomessa oikeanlaista ruokaa. Maalla elävistä nisäkkäistähän juuri panda kärsii helpoimmin närästyksestä.

"Ei tämäkään ole mikään ongelma. Bambua saa kohtuuhintaan erikoiskauppa Vii-Voanista, joka sijaitsee ihan Hakaniemen hallin vieressä, ajan siitä ohi joka päivä", Pulkkinen kuittaa.

Pulkkinen uskoo, että pandat tulevat sopeutumaan Suomen olosuhteisiin erinomaisesti. "Pandahan on monella tapaa ihan kuin suomalainen – se viihtyy yksin, ja suurimman osan valveillaoloajastaan se vain istuu ja mussuttaa."

Katumusharjoittelu (treeniohjelma)

Blogaaja muutama viikko katumusharjoittelun jälkeen.

Lukijamäärien lisäämiseksi Sininen zeppeliini keskittyy syyskaudella entistä vahvemmin hyvinvointiin ja lifestyleen.

Tulemme syksyn aikana elämäntaparemontoimaan muun muassa melkein keski-ikäisen miehen ja ylipainoisen kissan. Lisäksi blogi painetaan aiempaa kiiltävämmälle näytölle.

Eli tervetuloa uudistuneeseen, raikkaampaan ja kevyempään zeppeliiniin!
.......


KATUMUSHARJOITTELU -treeniohjelma (1 viikko)

Pitkän lomakauden jälkeen kannattaa muistaa, ettei elämäntaparemonttia saa lähteä tekemään kylmiltään. Ennen totaalista malminkesyttämistä pitää saada sykkeet alas. Siksi avaamme hyvinvointi-blogisarjamme katumusharjoittelu-ohjelmalla. Katumusharjoittelu sopii hyvin esimerkiksi lomaltapaluuviikolle, festivaali- tai rapujuhlaviikonlopun jälkeen tai lätkän MM-kisojen perään.

Jo vanha kansa tunsi lukuisia katumusharjoitteita kuten halonhakkaamisen ja avainromaanin kirjoittamisen. Sinisen zeppeliinin ravintolaterapeutti, energiavuoasiantuntija antaa nyt viimeisimpään internet-keskustelupalstatietoon perustuvat ohjeet katumusharjoitteluun. Huom: ohjelma ei sovi raskaana oleville tai alle 12-vuotiaille.


Maanantai

• Juodaan päivän aikana neste- ja suolatasapainon saamiseksi kaksi pullo klassista Vichya (1,5 litraa). HUOM: vältä makuvissyjä!
• Kokonaisvaltaisesti sykkeet alas, pyritään pääsemään alle 80 iskuun minuutissa.
• Vastataan vain sähköposteihin, jotka eivät vaadi kiireellistä vastaamista.
• Nautitaan illansuussa lohtu juustokakkupala ja pieni kahvi runsaalla maidolla kropan järkytyksen ja täydellisen mentaalisen apatian välttämiseksi.
• Tuijotetaan lasittuneella katseella kahvilan ikkunasta ulos.
• Halimista.
• Yösyömmellä (24-05) karkotetaan peto: Sopiva painajainen n esimerkiksi sellainen, jossa ihmishahmoiset olennot syövät hitaasti omat kasvonsa, jossa ajetaan kolari täydessä käärmelastissa olevassa autossa tai pudotaan toistuvasti kielekkeeltä. Lopulta odotetaan, että pieni, Jouko Turkan oloinen hahmo ilmestyy sängyn päätyyn. Nukkumista noin klo 3.50-7.30.

Tiistai


Kirjailija Aleksis Kivi oli eräs tunnetuimmista suomalaisista
katumusharjoittelijoista. Hän katui säännöllisesti niin
tekemiään valintoja kuin kirjoittamiaan teoksia.

• Aamiaiseksi pieni jugurtti, lounaaksi lihaa/kalaa ja kasviksia. Jätetään peruna kokonaan pois.
• Ei missään nimessä kahvia tai tupakkaa.
• Aamulla jääkylmä suihku, toistuvaa kasvojen pesua pitkin päivää.
• Suoritetaan päivän tehtävät rutiinilla. Käynnistetään työkännykkä.
• Kävellen töistä kotiin, EI jäädä kaupungille shoppailemaan.
• Viihdyttävä elokuva, joko romanttinen komedia tai toimintaelokuva.
• Nukkumaan viimeistään klo 22.30

Keskiviikko

• Kävellen/pyörällä töihin ajoissa.
• Soitetaan äidille.
• kylmäsavulohisalaatti kivennäisvedellä.
• Kevyt 5 kilometrin hölkkä, sykkeet alhaalla koko ajan.
• Poistetaan kännykästä kaikki saapuneet ja lähetetyt tekstiviestit lukematta.
• Iltapalaksi luonnonjugurttia ja müsliä.
• Katsotaan rauhoittava sotadokumentti Yle Areenasta ja todetaan, että asiat ovat sittenkin koko lailla hyvin esimerkiksi Leningradin piirityksessä olleisiin verrattuna.


Torstai


• Pyritään viimein normaaliin työrytmiin. Sovitaan itsenäisesti palavereja, ollaan jopa aloitteellisia.
• Nautitaan hernekeittoa ja pannukakkua kermavaahdolla ja hillolla.
• Kevyttä kuntosaliteeskentelyä minimipainoilla 45 minuuttia.
• Normaaliin unirytmiin kiinnipääseminen tapahtuu yleensä tässä vaiheessa viikkoa.

Perjantai

• Herätys viimeistään klo 7, reipas kävely töihin.
• Lounaaksi leike muutamalla lohkoperunalla, runsaasti salaattia kylkeen.
• Elämän voittaessa EI haaveilla "ehkä pari bisseä töiden jälkeen" -metodista (petollinen!) vaan kipaistaan ripeästi kaupan kautta kotiin, mahdollisesti saunaan, mikäli kaapissa ei ole saunaolutta.
• Kännykkä pois päältä viimeistään klo 18.30.
• Oloneuvoshommaa silkkipyjamassa.

Lauantai ja sunnuntai

• Hyvinnukutun yön jälkeen herätys klo 9.30 ja lähtö mökille.
• Kännykkä äänettömälle tai pois päältä
• Katiskalla käymistä, laiturin korjaamista ja saunan lämmittelyä. Pitkä juoksulenkki hiekkateillä.
• Romaanin lukemista. Sateen sattuessa lukuhetkiä Murhainfo-sivustolla.
• Paluu urbaaniin maisemaan sunnuntaina klo 19.
• Kiven sisällä -dokumenttisarjan katsominen 21-22 Foxilta.

Kirjoittaja on itseoppinut korvakynttilähoidon osaaja ja X-balance-tasapainorannekkeen käyttelijä, joka uskoo kideterapiaan.