Isänmaallinen ihminen

Isänmaallinen ihminen on parhaimmillaan (ilmaisen) mustikkaämpärin kanssa syksyisellä suomättäällä. Sillä onko kukaan koskaan tehnyt mitään pahaa ämpäri kädessä ja kumisaappaat jalassa? Ämpäri on isänmaallisen ihmisen paras ystävä.

Isänmaallinen ihminen etsii sopua, ei kopua. Hän rakentaa talon, ei polta sellaista. Isänmaallisessa ihmisessä on hiukan insinöörin vikaa.

Isänmaallinen ihminen uskoo demokratiaan ja Bacimyciniin. Hän uskoo mahdollisuuksien tasa-arvoon ja salmiakkiin. Isänmaallinen ihminen antaa muiden uskoa mihin haluavat, kunhan eivät soittele ovikelloa tai heittele pommeja sen takia. 

Isänmaallinen ihminen pitää aina heikomman puolta. Isänmaallinen ihminen ei kiusaa ketään paitsi Stalinia.

Isänmaallinen ihminen tietää, että jos me emme arvosta arvojamme, ei kukaan muukaan niitä arvosta.

Isänmaallinen ihminen kuuntelee ensin ja puhuu vasta sitten. Hän ei ole ensimmäiseksi huolissaan omasta sananvapaudestaan, vaan hänen kanssaan eri mieltä olevien sananvapaudesta. Isänmaalliselle ihmiselle oma sananvapaus ei tarkoita muiden ihmisten pelottelua hiljaiseksi. Isänmaallinen ihminen ei hyväksy väkivallalla ilkamointia missään muodossa.

Isänmaallinen ihminen laulaa Katri Helenaa toukokuisessa koivikossa. 

Isänmaallinen ihminen ei halua omia isänmaataan. Hän ymmärtää, että vallanpitäjiä kannattaa vaihtaa säännöllisesti.  Isänmaallinen ihminen etsii uusia ajatuksia ja ideoita, sillä hän tietää, että edessä päin on vain joko tulevaisuus tai umpeutuva latu. 

Isänmaallinen ihminen ei sekoita omien kalsariensa hajua isänmaallisuuden hajuun. Isänmaallinen ihminen ei helvetti vie kiukuttele koko ajan. Isänmaallinen ihminen ei odota, että kaikki lankeaa hänelle kuin Manulle illallinen.

Isänmaallinen ihminen puolustaa koko viisikolla ja pelaa uhrautuvasti heittäytymällä kiekon eteen. Isänmaallinen ihminen tekee tarvittaessa ilmaveivin, mutta kova rannelaukauskin kelpaa. Isänmaallinen ihminen ottaa paidan pois vasta kun loppusummeri on soinut, sillä paidan etukäteen pois ottaminen on ottelun jinksaamista. 

Isänmaallinen ihminen nostaa väittelyssä tyrmäämänsä vastustajan takaisin jaloilleen, eikä jää pilkkaamaan hävinnyttä. Isänmaallinen ihminen osaa myös itse hävitä. Hän tunnustaa tosiasiat, vaikka se kuinka kiukuttaisi. Sillä ihminen ei voi olla isänmaansa ystävä ilman todellisuudentajua. Moni on toki yrittänyt.

Isänmaallinen ihminen on tavallisesti aikas nynny, jos häntä vertaa Isistä vastaan taisteleviin kurdinaisiin. Siksi isänmaallinen ihminen ei uhoa kylänraitilla sotapuuhilla. Isänmaallinen ihminen rakastaa rauhaa. Omaa rauhaa ja muiden rauhaa.

Isänmaallinen ihminen ymmärtää, että isänmaassa on kyse ihmisistä. Ei prenikoista, pylväistä eikä byrokratioista. Isänmaallinen ihminen tykkää kaikennäköisistä ihmisistä, vaikka suhtautuukin pisamanaamaisiin terveellä epäilyksellä.  

Isänmaallinen ihminen ei vaikene vaikeistakaan asioista. Silloinkaan, kun niistä puhuminen tuntuu pelottavalta. Isänmaallinen ihminen tuntee velvollisuutta omista sanoistaan ja teoistaan.

Isänmaallinen ihminen vaatii, että kaikki tytöt saavat koulutuksen, sillä se on maailmanhistoriassa tehokkain keino nostaa isänmaa umpimudasta.

Isänmaallinen ihminen tekee pieniä isänmaallisia tekoja aina kun voi. Hän ei anna rasistin huutaa lapselle bussissa. Hän ei liity sotilasliittoon salaa, eikä käy neukkujen kanssa juhannussaunassa (pienellä juhannustaialla saa velivenäläisen kanssa käydä). Isänmaallinen ihminen ei koskaan huijaa, mutta jos tulee tilaisuus äänestää Britannian X Factorissa Saara Aaltoa, hän tekee sen.

Isänmaallinen haastaa kaiken sen, mitä tällaisissa juhlapuheissa puhutaan isänmaallisuudesta. Sillä ei ole olemassa yhtä oikeaa isänmaallisuutta. Isänmaallinen ihminen varoo nationalistisen käärmeöljyn myyjiä. 

Isänmaallinen ihminen voi olla, vaikka hänellä olisi hyvä työ tai ei työtä ollenkaan.

Isänmaallinen ihminen ei lankea ulkomaalaisiin hupsutuksiin, kuten kommunismiin, natsismiin tai teknomusiikkiin (pois lukien Technotronic). Isänmaallinen ihminen soittaa itsenäisyyspäivän juhlien viimeisenä biisinä Eppu Normaalin Roudan rutinaa. Isänmaallisella ihmisillä on taskussa puhdas Nessu odottamassa kappaleen jälkeistä tunnevyöryä. Sillä isänmaallinen ihminen on pohjimmiltaan herkkä.

Isänmaallinen ihminen menee hiljaiseksi, kun häneltä kysytään, mitä itsenäisyys hänelle merkitsee. Silloin isänmaallinen ihminen lainaa Pupu Tupunan isää: "Eiköhän se ole sitä, että meillä on ikioma Metsola, on heleät kesäyöt ja sininen taivas ja omat niityt. Talvella taas on lumiset  metsät ja keväällä välkkyvät hanget. Niitä me rakastamme. Välitämme toinen toisistamme ja puolustamme sitä, mikä meille kuuluu."

Stalin skitsoo (Talvisota Boom Kah 2014 redux)

Boom kah, boom boom kah! Taistelujen jyly on korvia huumaava. Meteli on paikoin kovempi kuin David Guettan keikalla.

Generalissimus Stalinin viekkaudella ja vääryydellä aloittama julkea sotatoimi on kohdannut lujaa vastustusta joukoiltamme. Vihollinen on kärsinyt tuntuvia menetyksiä, ja Vorošilovin posse ei ole viimeisten päivien aikana edennyt käytännössä lainkaan.

Sinivalkoisen zeppeliinin propagandaosasto (sotabloggaaja, sommelier ja hanuristi) saapui varhain tänä aamuna talvisota 2014 reduxin etulinjaan Karjalankannakselle. Kerromme nyt ensimmäisenä Teille sinne kotibilerintamalle, millaisia sankareita etulinjassa oikein bätlää.
....................

Pienen kuusikon suojaan kyhätystä faittereiden cribistä eli armeijakielellä ilmaistuna "korsusta" tapaamme urhoolliset sotilaamme Robinin, Cheekin ja Isac Elliotin. Ehkä yllättävintä on huomata, miten nuorilta nämä isänmaamme kalliit veriuhrit näyttävätkään!

Vähäisestä iästä huolimatta sotilaitamme ei pensasneuvostoliittolainen pelota. Heidän silmistään loistaa suoranainen uhma lähes ylivoimaiselta tuntuvaa vihulaista kohtaan. Päästetäänpä poijaat ääneen.

"Stalin skitsoo taas! Muuta sä et kuule, sanat pois valuu (aaah). Stalin skitsoo taas. Eiks se yhtään ymmärtää haluu. Ei, ei se haluu! Vaikka koitatkin sanoo takaisin, niin se vaan jotenkin osaa ärsyttää", kersantti Robin kuvaa joukkojemme tunnelmia.

Usko omaan tekemiseen ja Marskin swägiin on kova. Mutta Suomen armeija ei olekaan mikään punakaarti tai Mixu Paatelaisen maajoukkue. Boom kah, boom boom kah!

Joukon jermu on yliluutnantti Cheek, jonka rehvakkaat elkeet pitävät hänen entouragensa taistelutahdon korkealla.

"Mä jätän mestat palamaan. Mä tulin tänään, mä meinaan juhlii tänään. Kaikki sileeks", Cheek sanoo korsun perällä kiillottaen blingblingiään, jonka hän sai tuhotessaan vihollisen konekivääripesäkkeen. Kyllä, sokka oli siinä vaiheessa irronnut.

Yliluutnantti Cheekin mukaan häntä on taistelussa innoittanut erityisesti taistelijalegenda Lauri Törnin esimerkki. Suuri yleisö muistaa Lauri Törnin parhaiten elokuvasta Paistetut vihreät baretit (1968). Cheek lainaa korsuorkesterinsa edessä mielellään Törnin kuuluisaa päiväkirjamerkintää:

Rohkeus ei oo sitä ettei pelota, vaan et uskaltaa hyppää vaik' ei tiedä selviikö elossa. Menin äärirajoille, että mun pääni hajoilee. Tiedän et mun paikka maailmas on antaa ääni sanoille. Annan niin kauan kun sillä on välii. Kävi miten kävi, voittajat ei pelkää hävii.

--- Lauri Törni, Punaisen Valpon vieraana ( Kustannusosakeyhtiö Sonderkommando)

Korsun kuopus, sotamies Isac Elliot lämmittelee kaminan tulen hehkussa. Ei anneta ihan sairaaaan söpön ulkokuoren kuitenkaan pettää. Vihollinen (ja kaikki pop-musiikkia rakastavat) tuntee Elliotin paremmin lempinimellä "Valkoinen kuolema". Tätä miestä ei voi pysäyttää kuin äänenmurros.

"So here I am without my armor. You can stab me if you want to. But I won't hold it back no more. No no, no no", sympaattinen Isac sanoo.

Vaikka korsun miehet tulevat eri skenestä, rintamalla heidän välilleen on jo muodostunut erityislaatuinen luottamus. Kaveria ei jätetä. "Kun marssii joukon kärjissä vastatuuli on suuri. Silmillehyppiöit' vastaa crew'ni on muuri. Mun duuni on cooli, suuri on suuni, mutta mut on tuonu tänne jokin muukin kun tuuri", Cheek kuvaa.

ISOSTI BOOM KAH, BOOM BOOM KAH!
.......................

Ulkona pakkanen kiristyy, ja kranaattikuopassa $ara Chafakin tahtiin krebaavat alikersantit Jare ja VilleGalle featuring aliluutnantti Mikael Gabriel komennetaan korsun suojaan. VilleGallea ei tule sotkea OttoWilleen, joka on vihulaisen vaarallisimpia räpäyttäjiä.

Näitä rohkeita alikersantteja ei pelota, vaikka drinksuissa lilluvat valojääpalat paljastavat vanjan tarkka-ampujille sotilaiden sijainnin varsin helposti.

"Makaan luodis, rantatuolis, rantakuosis. Ihan sama vaik huomenna tukkaan sattuu. Huominen on huomenna, vaik oltais jo sen puolella. Kuulitsä? Huominen on huomenna, vaik oltais jo sen puolella", alikersantit räppäävät.

Tappavan hiljaiselta rintamanpätkältä löydämme enää vain kipinävuorossa olevan vänrikki Arttu Wiskarin. Hänen ahavoituneilta, espoonnähneiltä kasvoiltaan on kadonnut se nuoruuden sulokkuus, josta hänet muistamme. Sodan raakuus painaa tämän herkän miehen mieltä.

"Timon kanssa yhdessä murruttiin, mökkimme purkua kaksin katseltiin. Se T-28 töllin maahan löi, naapurimme Ladan meille möi", Wiskari sopertelee.

Sinisen zeppeliinin sotaprogandaosaston ensimmäinen päivä alkaa olla pulkassa. Mutta otetaan ennen Porilaisten marssia vielä lennätinyhteys pääkaupunkiin, joka on viime päivät saanut kestää vihollisen ankaraa pommitusta.

Haloo Helsinki, miltä tilanne näyttää siellä pääkaupungissa pommitusten keskellä?

"BEIBI räjäytä mut tässä, BEIBI aamuhämärässä, BEIBI sä et tarvii mitään muuta jos saat suudella mun punaista suuta. BEIBI räjäytä mut tässä, BEIBI puolielämässä, BEIBI mä en tarvii mitään muuta jos sä saat mut kiinni ei oo takas paluuta."

Muistakaa nuoret: KIITOS ei ole kirosana.


Seuraavassa jaksossa: Suomi pyytää apua Iso Hoolta.

Suomalainen Anselmi Kyyrö ehdolla Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi

Suomalaiset, valmistautukaa avaamaan samppanjat. Raumalaista runoilijaa Anselmi Kyyröä veikataan tämän vuoden Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Moni kirjallisuuden ystäväkään tuskin tunnistaa Kyyrön nimeä, mutta kuka mukamas oli koskaan kuullut J.-M. G. Le Cléziosta tai Mo Yanista ennen heidän palkitsemistaan?

Kirjallisuuden Nobelin saajan valitsevat Ruotsin akatemian jäsenet torstaina. Akatemian ensisijainen tehtävä on ylläpitää ja edistää ruotsin kielen sekä ruotsalaisen kirjallisuuden elinvoimaisuutta. Ruotsalaisen kirjallisuuden merkkiteoksia ovat muun muassa Peppi Pitkätossu, Nya vindar -oppimateriaali ja Ikean kuvasto. Lisäksi Ruotsissa julkaistaan joka vuosi uskomaton määrä ohjeita ja suosituksia.
...................

Jos Kyyrö palkitaan, hänestä tulee kuudes suomalainen Nobel-palkittu. Aiemmin suomalaisista Nobelin kirjallisuuspalkinnon ovat saaneet Frans Emil Sillanpää teoksestaan Ihmisiä suviyössä (1939) ja A. I. Virtanen tutkimuksellaan Ei tuo tuuli enää pellolta paskanhajua (1945). Vuonna 2012 jyväskyläläinen Sofi Oksanen puhdisti pöydän nappaamalla fysiikan, kemian, lääketieteen, kirjallisuuden, talouden ja rauhan Nobelit. Kohua herättäneessä kiitospuheessaan Oksanen totesi, että "suomalaiset miehet on ihan tyhmiä", "Venäjä on ihan tyhmä" ja "kaikki värit paitsi violetti ja musta on ihan superduper tyhmiä".

Vaikka Kyyröä ei juuri tunneta Syvärauman ulkopuolella, hän on tehnyt mittavan uran suomalaisessa kirjallisuuskentässä. Kyyrön läpimurtona pidetään runokokoelmaa Mnuu snuuks, snuuks mnääki (1965) etsi modernismin jälkeisessä maisemassa uutta muotokieltä ja merkityksiä suhteessa rikkoutuvaan kertojanääneen allegorisena heilurina välttäen ajan ja paikan karikot silti tavoitellen hauraan dissonanssin ja soinnullisuuden yhteisyyyttä. Tai "niinku että whaaaaat?"

Myöhemmissä romaaneissaan 23.2.1963 (1977) ja Kanaali, Koskinen (1989) Kyyrö porautui yhä syvemmälle – eräässä mielessä ahtaammallekin – minuuden ja toiseuden taikapiiriin, joka resonoi yhtäältä maagisen realismin ja toisaalta pyhämaalaisen formalismin hengessä. Kyyrön teokset myivät vuosina 1973–1988 yhteensä 246 kappaletta. Sen jälkeen Kyyrö ilmoitti vetäytyvänsä sekä julkisuudesta että runoudestaan, josta oli hänen mukaansa tullut liian kaupallista.

Yksityisyyttään tiukasti varjelevasta Kyyröstä ei ole tiettävästi olemassa kuin muutamia valokuvia. Syväraumalaisten mukaan Kyyrö ei juuri poistu kotoaan paitsi silloin, kun hänen ainut ystävänsä, kirjailija Philip Roth saapuu Raumalle häntä tapaamaan. Tarinat kertovat, että miehet käyvät kerran vuodessa pub Syviksessä Mäkikadulla ja soittavat sieltä pilapuheluita Don DeLillolle. Vuorovuosina jompi kumpi miehistä esiintyy Nobel-komitean puhemiehenä Per Wästberginä ja kertoo DeLillolle tämän saaneen vihdoinkin Nobelin.
................

Jos Kyyrö Nobelin torstaina pokkaa, Suomen kirjallisuuspiirien sokka irronnee isosti, millä tarkoitetaan lähinnä Anna-Leena Härköstä ja Riku Korhosta. Nobel-palkitun herkkuihin kuuluu muun muassa uusi kustannussopimus, hieno mitali ja paikka iltapukuisen prinsessa Madeleinen vieressä Nobel-gaalassa. Nobel-gaala on maailman viimeisiä paikkoja, jossa valkoiset, rikkaat ja etuoikeutetut saavat vielä juhlia keskenään ilman huonoa omaatuntoa. Sanotaankin, että mustaihoisten on helpointa päästä Nobel-gaalaan voittamalla Nobel. Tämä onnistui viimeksi kenialaiselta Barry Obamalta, joka voitti Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2009, koska... tuota... niinku... silleen.

Mikä meille suomalaisille tärkeintä, Kyyrön voitto merkitsisi rakkaan naapurimme kukistamista Nobel-kisassa jo toisen kerran lyhyen ajan sisään. Oksasta ennen palkinto meni Ruotsiin, kun vuonna 2011 palkinnon voitti tukholmalainen runoilija Thomas Tranströmer, jonka suuri yleisö tuntee parhaiten amerikkalaisten Transformers-hittielokuvien kautta. Ne pohjautuvat kirjailijan omaelämäkerralliseen Tranströmers-muistelmasarjaan (1955–1975), jossa kirjailija palaa Runmarön saarella viettämiinsä lapsuuden kesiin. Optimus Primen ja Megatronin avaruusrobottiautojen väitetään olevan allegoria Tranströmersin vanhempien suhteesta ja näiden vaikeasta avioerosta.

Täällä blogistaniassa Kyyrön palkintoon uskotaan vahvasti. Sininen zeppeliini on jo painattanut 15 000 lippalakkia tekstillä "SUOMI ON NOBELVOITTAJA 2014" ja jää innostuneesti odottamaan uuden nobelistimme julkistusta. Kirjakahvilassa tavataan!

Ehdotuksia alkoholin saatavuuteen, näkyvyyteen ja käyttöön

Joka kansaansa rakastaa, se kansaansa kurittaa. Ensi vuoden alussa suomalaisten viinalla lotraamista koitetaan taas vähentää. Tällä kertaa keinona on rajoittaa alkoholijuomien näkymistä kansalaisten arjessa.

Tällaisesta "poissa silmistä, poissa mielestä" -ajattelusta on saatu hyviä kokemuksia arabimaista, missä naisten verhoaminen löysiin kaapuihin on tuntuvasti leikannut miesten libidoa.

Sinisen zeppeliini pitää suunnitelmia oikeansuuntaisina, mutta riittämättöminä. Liian usein näet maisterin alkuiltapäivän leppoisa kuohuviinihetki katkeaa naapuripöydästä kuuluvaan rahvaan mäskimökellykseen tai ylioppilaiden nenäkkäisiin kommentteihin, joita kohtuuton alkoholin nauttiminen heistä kirvoittaa.

Siksi Suomessa pitää puuttua jämäkällä otteella sekä viinapirun saatavuuteen, näkyvyyteen että käyttöön, jotta alkoholin kokonaiskulutus saadaan alemmas. Alla olevat SZ:n alkoholipoliittiset ehdotukset julkaistaan marraskuussa peflettinä ajatuslataamo Liberon edustussaunan ylimmällä lauteella.

Ehdotuksia alkoholin saatavuuteen, näkyvyyteen ja käyttöön maassamme

Itsepalvelu-Alkot muutettava jälleen jonotusperustaisiksi
Ennen pitkäripaisen itsepalveluaikaa Jumalan ja nimismiehen välissä ei ollut kuin Alkon myyjä. Ei siis ihme, että vielä tuolloin juopot teitittelivät ja käyttivät huopahattuja. Sininen zeppeliini muistelee lämmöllä lapsuuttaan, jolloin hän jonotti tuurijuoppoenonsa Aukustin kanssa perjantaipulloa Alkon jonossa ja niisti räkää lumisiin lapasiinsa. Alkon myyjien pitää palata alkoholipolitiikkamme etulinjaan.

Kalsarikänneihin kravattipakko ja ns. voileipäsääntö
Vanhaan hyvään aikaan anniskeluravintoloihin vaadittiin kravatti, ja muutaman A-oluen jälkeen tuli tilata pientä purtavaa. Nämä säännöt tulisi ottaa käyttöön kotona juopotellessa. Kun ihmiset ovat hyvin pukeutuneita jo kotonaan, he juovat vähemmän ja lähtevät aiemmin ravintoloihin käyttämään palveluita. Entiset tv-luvantarkastajat voisivat tehdä kotikäyntejä ja valvoa, että kodeissa ollaan tyylikkäitä.

Hevoset kiellettävä juomaan houkuttelevina
Alkoholimainontaa suitsitaan muun muassa kieltämällä oluen nimiset hevoset. Tämä onkin hyvä oivallus, sillä aina kun näen hevosen, minun tekee mieli ryypätä. Ongelma syntyy kuitenkin siitä, että monet hevoset on nimetty lain kannalta tulkinnanvaraisesti. Sininen zeppeliini tarkisti Heppa-järjestelmästä, että liipasimella ovat ainakin lämminveriset Beer Barrel, Beer Budget, Beer Can, Beer Summit, Buy me a Beer, Dark Beer, Hot Beer, Kaltt Beer, Dancing Lager, Kullehus Lager, Lager Than Life, Poika Lager. Entä mitä pitäisi tehdä 27 Ale-nimiselle hevoselle tai ponille nimeltä Nipornas Cider? Hämmennystä välttääkseen SZ ehdottaa, että maassamme kielletään yksinkertaisesti kaikki hevoset. Ainakaan metwursti ei lopu alkuvuodesta kaupoista.

Linda-siiderin, Katri Helena Brut Rosé feat. Ballin ja Lordi-oluen välitön poisveto markkinoilta
SZ pitää moraalittomana, että alkoholia tuputetaan pop-idolien avulla maamme nuorisolle. Emmekö kansakuntana oppineet mitään salmiakkikossusta ja ässämixistä?

Ensin tuotemerkit piiloon, sitten baarikyltit piiloon
Tupakanmyynnistä opittuja keinoja kannattaa soveltaa alkoholinmyyntiin. Ensimmäisessä vaiheessa huputetaan kaljakuppiloiden hanat valkoisilla tyynyliinoilla ja kylmäkaappien lasit teipataan eristysteipillä mustiksi. Tilatessaan asiakas pyytää kyypparilta mapin, josta hän valikoi haluamansa alkoholijuoman. Missään olosuhteissa kyyppari ei saa kertoa, minkälaisia ja maalaisia oluita heillä on tarjolla. Toisessa vaiheessa baareja kielletään millään tavoin mainitsemasta missään, että ne ovat... no, baareja. Esimerkiksi Startti pub Imatra on jatkossa vain Startti Imatra.

Alkoholin ostamiselle 70 vuoden yläikäraja
Seniorijuoppous yleistyy. Humalahakuinen eläkeläisjoukko on valitettavan tavallinen näky jo muuallakin kuin Helsingin Töölössä. Haluammeko todella, että yhä suurempi joukko vanhuksia dokaa meidän työssä käyvien rahoilla? Emme halua. Vanhukset kuuluvat lääketokkuraisina laitoksiin tai hoitamaan lapsenlapsiaan, eivät rähisemään ostarien tuulikaappeihin ja sokeltamaan jassolle.

Alkoholijuoman nimen maininta missä tahansa keskustelussa tulee kieltää
Vuodenvaihteen jälkeen ravintola tai muu kaupallinen toimija ei saa hyödyntää kuluttajien tuottamaa sisältöä alkoholimainonnassaan. Idea on kannatettava, mutta vaillinainen. SZ ehdottaa, että kansalaisilta kielletään alkoholibrändien, anteeksi siis alkoholijuomien, mainitseminen kokonaan. Jatkossa kansalaisten tulee siis sanoa esimerkiksi seuraavasti:

"Kyyppari, saisinko tuopillisen juomaa, joka koostuu vedestä, maltaasta, hiivasta ja humalasta juuri oikeassa suhteessa?"

tai sitten hieman fiinimmässä paikassa:

"Tarjoilija, ottaisin 16 cl argentiinalaisten rypäleiden mehua, jonka käymisprosessissa mehun sokerit (C6H12O6) ovat muuttuneet hiivojen avulla etanoliksi (C2H5OH) ja hiilidioksidiksi (CO2)."

Hermunen yönälkään
Monet alkoholiin liittyvistä välittömistä haitoista sattuvat valomerkin ja nakkikioskin välisellä aika-avaruus-akselilla. Verensokerin alhaisuus aiheuttaa erilaista sielullista kipuilua, joka purkautuu aggressiona kanssaihmisiä kohtaan. SZ ehdottaa, että snagareille sijoitetaan pahvisia Anna-Kaisa Hermusen kuvia, jotka syyttävästi katsovat kohden humalikkoa. Pahvi-Hermusen edessä ihminen tuntee etupäässä nöyrää pelkoa ja haluaa lähteä kotiin mahdollisimman nopeasti.

Juoman alkoholipitoisuuden korreloitava nauttijan koulutuksen mukaan
Viina on viisasten juomaa. SZ ehdottaa, että alkoholin luvallinen osto ja nauttiminen sidotaan juojan koulutustasoon. Väestön vähiten koulutettu osuus saisi nauttia vain ykkös- tai kakkosolutta. Ylioppilailla ja ammattitutkinnon tehneillä olisi lupa siemailla keskiolutta siideriä. Maisterit ja lisensiaatit olisivat oikeutettuja nauttimaan samppanjasta, viineistä ja likööreistä. Viskit, votkat, konjakit ja absintti varataan ainoastaan tohtoreille ja tohtorinnoille. Lisäksi voimaan saatetaan asetus, että juojan pitää tarvittaessa esittää tuotevalvontaviranomaiselle voimassaoleva tutkintotodistuksensa.

Viron miehitys
Ainoa ralli, jossa suomalaiset nykyään pärjäävät, on viinaralli. Syyhän on ykskantaan Viron itsenäisyys, ei tätä ongelmaa ennen ollut. SZ ehdottaa, että jokin valtio miehittää Viron, jolloin viinaralliongelma poistuu päiväjärjestyksestä.

Spurgut kouluihin valistamaan nuoria viinan vaaroista
Ainakin omina opinvuosina kouluissa kierteli raitistuneita juoppoja ja uskonnosta päihtyneitä saarnamiehiä (näin jälkeen päin ajatellen persoonalliseen Saatanaan uskovia ihmisiä ei ehkä olisi pitänyt päästää luennoimaan lapsille). Alkoholivalistus toimisi tietysti paremmin, jos kouluihin pyydettäisiin ehtoja spurguja, ärtsysti virtsantuoksuisia ja rähjääviä herroja ja rouvia. Korvaukseksi valistustyöstään he saisivat halutessaan yöpyä homekouluissa ja syödä suurtalouskeittiön yllätysperunoita.

Humalatilaa romantisoivien huumoripätkien poistaminen www:stä
Sinisen zeppeliinin mielestä Internetissä ei ylipäänsä pitäisi olla kuin Yle Areena ja Ylen Elävä arkisto tietyin varauksin. Kun vielä tiedetään, kuinka suuri merkitys www:llä on nuorison keskuudessa, tulee www:n siivoamisen olla päihdepolitiikkamme ykköstavoite. Www:stä tulisi poistaa ainakin seuraavat sketsit: Mankelin Lentäjä, Kummelin Normipäivä, Heikki Kinnusen Tarjoilija ja Lapinlahden lintujen Juo edullisemmin.


Sininen zeppeliini uskoo, että näillä säännöillä ehkä jätämme viinan, johon onneksemme emme ole juuri tottuneet vielä.

Mainilan trollaukset

Ratatattatattatatatatattataaa! Näpynäpynäpy! Hästäg hästäg hästäg! Viheltää! Sarrrrja, sarrrrrja. Bada-bing, bada-boom! #FF! #TGIF! #MILF!

Hyvät isänmaalliset lukijani, tämä on suora blogaus Somen ilmatilasta. Alle vuorokaudessa olen tempautunut mukaan täysmittaiseen hybridisotaan, jota sotilaspiireissä kutsutaan kaikkien aikojen nynnyimmäksi sodaksi. Minulla on päässäni Koffin mäyräkoirasta tehty pahvikypärä ja kourassani vain uskollinen suomipuhelimeni. Jollaa kestää!
....................

Miten tähän päädyttiin? Kaikki kävi häst-äkkiä. Vielä eilen latasin rauhassa Instagramiin kuvia valmistamastani herkullisesta kimchi-salaatista. Kuin salamana kirkkaalta taivaalta aikajanalleni pelmahti trolli. Iskun voimasta salaatin sirpaleet lensivät pitkin MacBook Airiani ja goji-pirtelöni kaatui käsivarsilleni. Kyllä ihminen on ihmiselle susimarja.

Vuorokauden kiihkeän sananvaihdon jälkeen tilanne somessa on toistaiseksi tyyntynyt. Tällä hetkellä Google Plussassa valitsee kuolemanhiljaisuus ja Twitterissä trollien huomio on väliaikaisesti kiinnittynyt lentokoneiden kemikaalivanoihin, bilderbergiläisiin ja evoluution kiistämiseen. Vihollisen laajakaistapäisyys on hetkellisesti lamaannutettu Saksan Wikipediasta saatujen faktojen avulla. Ilman saksalaisten toimittamia tosiasioita en selviäisi talven yli.

Mutta älkää yhtään epäilkö – trolli on sitkeä. Se kaivautuu syvälle omalle aikajanalleen ja pystyy pahimmillaan twiittaamaan yli 20 viserrystä vartissa. Sen meemit ovat sattuvia ja kuvakoot täsmälleen Facebookin pikselimääriin sopivia. Sen Youtube-videoissa on hassu karpomainen keltainen fontti.

Trolli ei kaipaa laturia, kännykän suojakoteloa tai kaksiteholaseja. Se ei piittaa kirjoitusvirheistä, asiavirheistä tai vihreistä. Trolli ei väsy, ei käy jääkaapilla eikä katso kissavideoita. Sen trollaattorista ei koskaan lopu polttoaine.

Mitä moninaisemmin tavoin trolli yrittää murtaa taistelutahtoni ja pyrkii koko ajan ihon alle. Yöllä trolli mölysi Facebook-seinälläni että "Tankkaa Teboililla, Amerikan imperialismin kapitalistinen fasistikätyri!" ja "Meidän äiti tekee teidän äitien puolustuspoliittiset ratkaisut!". Tuollainen tuntuu vain pahalta, sillä meidän perheessä äiti sanoi aina viimeisen sanan.

Pakko siis tunnustaa, että muutaman kerran olen ottanut osumaa pahastikin. Vaikka minä Nato-jäsenyyttä kannattaisinkin, ei sitä minun aikajanalleni tarvitse tulla kertomaan! Mutta niinhän jo jalkaväenkenraali Ehrnroothkin tiesi, että "jos trolli ei tule aikajanalle, se koukkaa".
.....................

Rangaistuksen uhallakin paljastan, että hybridiasemasodan arki ei ole sellaista, josta olette valtamedian kolumneista lukeneet. En voi kertoa tarkkaa sijaintiani, mutta olen maastoutunut jotakuinkin olohuoneen kulmasohvan ja olohuoneen pöydän väliselle alueelle. Kaivauduin aamulla lusikka-asentoon syvälle pehmoisten sohvatyynyjen väliin ja yritän säilyttää asemapaikkani.

Rintamaolosuhteet ovat järkyttävät. On vaikeaa pitää snäkkilautasta tasapainossa hybridisodan tiimellyksessä! Maissilastuja putoaa jatkuvasti verkkareilleni, ja sohvan pohja vettyy valuvasta guacamolesta. Sormeni ovat tahmeat, pitkissä kalsareissani on salsaa ja villasukkiini on tarttunut juustonaksuja. Eivor-päiväpeitolle pudottamani italialainen ilmakuivattu kinkku on käytännössä syömäkelvotonta. Eilen melkein astuin sinihomejuuston jämään.

Sydämeni pohjasta toivon, etteivät tulevat sukupolvet enää koskaan joudu hybridisotaan. Ainakaan ilman sushilajitelmaa.
....................

Ja ette uskokaan, kuinka paljon täällä internetissä näkee kyyneleitä ja kärsimystä. Ensin katsoin Ruutu-palvelusta peräkkäin Vesku Loirin ja Paula Vesalan omat Vain elämää -jaksot. Kuulen vieläkin korvissani Loirin tuskanhuudot ja Samuli Edelmannin vaikerruksen. Ne äänet tulevat vainoamaaan minua painajaisissani aina Assassin’s Creed Roguen ilmestymiseen asti.

Sen perään googlettelin vielä klippejä Kaj Kunnaksen tanssiharjoituksista ja muistin lämmöllä, kuinka Kunnas pyysi Sara Chafakia jalkapallon MM-kisoissa kommentoimaan Algerian peliä, koska Chafak on marokkolaistaustainen. Kyllä se Kunnas on kuulkaa ammattilaistason TTK-komppanian mies!

On aika päättää tämä blogaus, sillä trolli näyttää jälleen liikehtivän cokis-tölkkiensä takana. Vaikka väsymys alkaa painaa, minua velvoittaa sukuni perintö. Oma isoisäni vietti 1990-luvun lopulla internetissä yhteensä kuusi vuotta, eikä hän saa niitä vuosia koskaan takaisin. Se oli vielä modeemiaikaa, joten siinä ehti ukki sivun latautumista odotellessa nikkaroida upseereille mökkejä. Eivät nämä nykyajan neljägeejonnet edes muista, millaista oli tapella trolleja vastaan 56k-modeemilla, jolla päästiin vaivoin edes 33-45kbit/s-luokkaa oleviin tiedonsiirtoyhteyksiin.

Täältä Twitteristä,

@peikkopoika83 eli @sad_FallenAngel31

Suomi jälleen maailman vakavin valtio

Suomi on valittu maailman totisimmaksi maaksi vuonna 2014. Tutkimuksessa yli 150 maata asetettiin paremmuusjärjestykseen niiden ryppyotsaisuuden perusteella.

Tänä vuonna Suomen ykkössijoitus perustui mm. siihen, että Ismo Leikola on Suomen ehdokas maailman hauskimmaksi ihmiseksi, Vesku Loiri ja Samuli Edelmann osallistuvat yhdessä Vain elämää -ohjelmaan sekä ensilumen tuleminen syyskuussa.

"Perinteinen suomalainen hellyydenosoitus on miestappo, joten osasimme odottaa Suomelta tänäkin vuonna korkeaa sijoitusta. Viimeinen niitti oli sitten Pepe Willbergin comeback", professori Denise Huxtable vertailun tehneestä amerikkalaisesta Crazy Collegesta sanoo.

Suomi on pysytellyt maailman vakavimpien maiden kärkiryhmässä aina Pertsa Reposen käsikirjoitusuran alusta asti. Vuodesta toiseen Uuden Iloisen Teatterin revyyt, Ilkamat, Soidinmenojen uusinnat ja Kansanradio vetävät ilmeen vakavaksi maassamme.

"Suomessa viihdyttäjinä pidetään aivan poikkeuksellisia ihmisiä, kuten Jesse Kaikurantaa, Maarit Tastulaa tai Kalervo Kummolaa", Huxtable hämmästelee.
..................

Edellisen kerran Suomi valittiin maailman vakavimmaksi maaksi vuonna 1990, jolloin Yle esitti sekä Maria Jotunin klassikkoromaaniin perustuvan viisiosaisen televisiodraaman Huojuva talo että Suomen Tietoviisaan ensimmäisen tuotantokauden. Tätä seurasi historiallisen syvä lama.

Outoa kyllä, 1990-luvun kirkkaimmat huumorinpilkahdukset ajoittuivat nekin 1990-luvun alkuun. Tuolloin kansalaisille vakuuteltiin, että Suomi ei devalvoi markkaa. Yhtä hauskaa Suomessa oli viimeksi vuonna 2007, jolloin Nokian johto lähetti saunaillastaan Steve Jobsille kikkelikortin, jonka takana luki tikkukirjaimilla: "KOSKETUSNÄYTTÖ??? Nigga pleaz."
..............

Maailman valtioiden totisuutta vertaillessaan Crazy Collegen tutkijoita alkoi kiehtoa suomalaisten vakavuus niin paljon, että he päättivät perustaa asialle oman tutkimusohjelman Hintriikka of the Peltoniemi -- the Finnish apathy and self-deprecation as a cultural and psychological phenomenon. Huxtablen mukaan työ on vasta aluillaan, mutta jo nyt kliiniset kokeet ovat paljastaneet kiehtovia tuloksia suomalaisista.

Tutkijat ovat muun muassa testanneet laboratoriorotilla suomalaisuutta vastaavia olosuhteita (Yhdysvaltain terveysministeriö on kieltänyt suomalaisuuden testaamisen ihmisillä). Kokeessa rotille näytettiin tuntikaupalla Mikko Niskasen elokuvia sekä Heikki Kinnusen unohtumattomia sketsejä. Sen jälkeen rotat altistettiin uudelle kotimaiselle "kevyelle" musiikille, jossa nuorehko nainen heiluttelee etnosentrisesti käsiä soramontussa ja huokailee mikrofoniin samalla kun taustalla soi alakuloinen pennin konepoppi. Lopuksi rotille luettiin ääneen mäkihypyn maailmancupin kokonaistilanne viime huhtikuulta.

Suurin osa rotista masentui alle viikossa, ja noin puolet niistä menehtyi kuukaudessa sydän- ja verisuonitauteihin. Osa rotista eristäytyi lajitovereistaan eikä enää tervehtinyt toisiaan nöpöttämällä kuonoaan. "Ne vain kerta kaikkiaan menettivät elämänhalunsa kuten ihminen Polarin kevytjuustoa maistaessaan", Huxtable kuvaa.

Erityisen kiinnostuksen kohteena tutkijoilla on se, kuinka suomalaiset reagoivat harvoihin onnistumisiin ja ilon hetkiin.

"Esimerkiksi kesken urheilutapahtumien suomalaiset manaavat jo etukäteen, että huonostihan meille käy. Toki suomalaisille aina käykin huonosti, mutta silti tuollainen fatalismi on täysin ainutlaatuista", Huxtable sanoo.

Huxtablen mukaan yhtä kummallista on se, että lähes välittömästi jotain voitettuaan suomalaiset palaavat tietokoneilleen ja katsovat YouTubesta yhä uudestaan ja uudestaan suttuisia videoita suurimmista urheilutappioistaan. Tutkijat eivät toistaiseksi osaa selittää tätä käyttäytymismallia.

Maisteriuden riemuista ja velwoitteista

Sain hiljattain nuorelta tohtoriystävältäni postikortin Yalen yliopistosta Amerikasta. Se lämmitti sydäntäni.

Kortin innoittamana ajattelin kirjoittaa muutaman sanan maisteriudesta. Aihe on minulle rakas, sillä näen maisterien ja kansakuntamme välillä sen kohtalonyhteyden, jota monet arvaamattomat voimat ja äänenpainot tuntuvat perusteettomasti vähättelevän.

Ehkä tämä Internet-kirjoitukseni voisi yhtäältä innostaa jotakuta nuorta toivoa akateemisten pyrintöjen pariin, ja toisaalta esimerkkiensä kautta käydä myös varoituksesta. Samalla toivon sen hälventävän muutamia maisteriuteen liittyviä valheellisia otaksumia, joita kuohuvassa ajassamme liikkuu.
..............

Ennakkoluuloista ja kuvitelmista vapaa ajattelu on maisteriopintojen perimmäinen arvo. Maisterin paikka on laittaa maailma järjestykseen. Maisterius velvoittaa.

Siksi ei maisterius ole mikään kukkaketo, jossa kenen tahansa nuorukaisen tahi neitokaisen olisi soveliasta vallattomasti hupailla. Ikäväkseni olen notiseerannut, että maisterin seuraelämän kuvauksissa tunnutaan alati liioittelevan maisteriselämän dekadenssia. Luikuria laskettelevat etenkin he, jotka näkevät maisterin vain seitinohuessa salonkihumalassa korkeana kesän päivänä. Totta on, että maisteri rakastaa kauneutta ja kaunopuheisuutta, että maisteri on esteetikko. Ja toki pirskahtavalle samppanjalle ja mansikoille on paikkansa maisterin elämässä. Erikseen puhutaan vielä riemumaistereista, mikä on joltisenkin harhaanjohtavaa, onhan maisterius aina riemua.

Mutta älköön silti ankara totuus unohtuisi.
.............

Sillä uupumatta maisteri ahertaa isänmaan ja ihmiskunnan puolesta. Usein vähin kiitoksin ja ilman kokousnisua. Vapaan älymystön taakka painaa raskaasti maisterin harteita. Siksi maisteri on leppymätön älyllisen laiskuuden vihamies, hellittämätön tapainturmeluksen piiskuri sekä suomen kielen ankara puutarhuri. Maisteri on mielen myrrysmies, sillä "ajattelussa on ihmisen suuruus".

Maisteri on aikalaistarkkailija, älyllinen huimapää ja oivaltava kynäniekka. Maisterin lause on jäntevä ja varma, aivan kuten maisteri itse. Maisteri viljelee sattuvaa kynätyyliä, toisinaan ruoskan lailla sivaltavaa. Koskaan hän ei vajoa navanalusille eikä käy arvioissaan kiinni henkilöön. Kun maisteri kritikoi, hän ei polje maahan, vaan nuhtelee ja nostaa ylös.

Aamulla maisteri käyttää muutaman minuutin Riemannin hypoteesiin tai jonkin muun tunnetun matemaattisen ongelman ratkomiseen. Toisinaan maisterin silmäkulma kostuu hänen ajatellessaan alkulukujen kauneutta. Vielä pitkän työpäivän jälkeen maisteri pitää päiväkirjaa, jonne hän merkitsee päivät ja työt. Hän kirjoittaa taloudesta, politiikasta ja kirjaa ylös myös sään sekä järvenpinnan korkeuden. Päiväkirjaansa maisteri ei kirjoita itselleen, vaan jälkipolville opiksi ja hengenravinnoksi.

Niukalla vapaa-ajallaan maisteri vierailee upseerikerholla, pelaa krikettiä, kirjesakkia ja canastaa.

Harhakuvitelma on sekin, että maisteri olisi hienostelija. Päinvastoin! Maisterilta puuttuvat kokonaan elostelijoiden elkeet, sellaiset kuten kyypparin kutsuminen baristaksi, sillä maisteri tietää, että "nokkela sanonta ei todista mitään".

Niin ikään on maisterin kosmopoliittisuus vaivatonta, hän on matkustellut ottomaanien imperiumin raunioilta aina Abessiniaan asti. Maisterin on matkustettava, sillä niin kuin hai hän kuolee, ellei alati ole liikkeessä. Ei olekaan tavatonta, että toisinaan sisäinen levottomuus ja kosminen yksinäisyys valtaavat maisterin mielenmaiseman. Tällöin hän pakenee runouden taikapiiriin. Tuulisina öinä voimme joskus nähdä maisterin silhuetin vaeltavan suurkaupunkien rannoilla ajatuksiinsa vaipuneena.
...........

Kuten alussa totesin, sisällytän tähän Internet-esseeseen myös muutamia neuvoja maamme akateemiselle nuorisolle.

Nuorukaiset, päättäkää opintonne kunnialla! Tätä en voi konsanaan liiaksi tähdentää. Mikään ei ole surullisempi näky kuin levälleen jääneet opinnot. En toivo kenellekään korkeakouluun päässeelle ylioppilaan kohtaloa. He joutuvat elämässään julman pilkanteon kohteeksi, he saavat osakseen avointa halveksuntaa eivätkä pääse valtion virkamiehiksi.

Tavallisimmin lopputyö jää tekemättä työkiireiden, niukkojen älynlahjojen tai keskivaikean alkoholismin takia. Joskus syynä ovat nuo kaikki. Olen ottanut asiakseni nuhdella lempeän isällisesti ylioppilasystäviäni, jotka ovat epäonnistuneet akateemisissa pyrinnöissään. Silti koskaan en ole luopunut toivosta heidän suhteensa.

Näihin lauseisiin lopetan tänään. Olen väsynyt, mutta huomenna on uusi päivä. Huomenna on aina uusi päivä.

Quod scripsi scripsi.

Pohjalaiset itseironiapäivät päättyivät miestappoon

Pohjalaiset itseironiapäivät vaativat eilen yhden osallistujan hengen Töysässä. Isokyröläinen tilanomistaja Antti Ylä-Viitonen surmasi hansikaslokerostaan löytämällä astalolla jurvalaisen tilansomistajan Jocce Keski-Ketterän. Poliisi toteaa ironialla olleen osuutta asiaan.

Oman kertomansa mukaan tekijä oli sekoittanut uhrin itseironian tavalliseen ironiaan ja tirvaissut tätä kuolettavasti otsalohkoon, jossa huumori syntyy.

"Karsuutin tualla riisselimersulla Tuurin ravattisonnin kyläkauppahan, kun osu silmään että parkkipaikalla hiippaaloo joku epämäärääsen iroonisen näköönen henkilö", teon tunnustanut Ylä-Vitonen perustelee.

Pohjanmaan poliisi tutkii tapausta vaaran aiheuttamisena julkisella paikalla, sillä on selvää, että ilkiten mulkiten ironisoinnista aiheutuu vaaraa ainakin tekijälle itselleen. Poliisi muistuttaa jälleen, että itseironiapäiville osallistuvien on syytä itseironisoida selvästi, asiallisesti ja vain kilpailutilanteessa.
............

Pohjalaiset itseironiapäivät järjestettiin nyt 25:ttä kertaa. Kolmipäiväisessä tapahtumassa paikalliset kilpailevat siitä, kuka pystyy itseironisoimaan pisimmän aikaa yhtäjaksoisesti. Voimassa oleva ennätys on vuodelta 2007, jolloin eräs teuvalainen ite-yrittäjä jaksoi olla itseironinen huimat 2 minuuttia ja 47 sekuntia.

Itseironiapäivien elo on ollut kituliasta, ja se on kärsinyt jatkuvasti yleisöpulasta. Eräänä vuonna tapahtuma kuivui kokoon, kun pohjalaiset jäivät kotiin katsomaan Talonpojan rallin finaalia. Vuosina 1998–2002 paikalle saapui ainoastaan Teuvan suojeluskunta – mutta ei ironisessa mielessä.

Tämänvuotinen valitettava kuolemantapaus ei sekään ole ainut laatuaan. Vuonna 1997 eräs seinäjokelainen kilpailija erehtyi itseironisoimaan, että hänen kotikaupunkinsa hallinnollinen keskus on suunniteltu 700 000 asukkaalle. Mies menehtyi myöhemmin tapaturmaisesti jäätyään kolmesti oman leikkuupuimurinsa alle.

................

Mutta miksei itseironia innosta pohjalaisia?

Itseironiapäivien toiminnanjohtajan, teurastaja-karkkikauppias Jorma Iso-Alajorman mukaan laukeudella ollaan kyllä totuttu kääntämään puukkoa haavassa, mutta "enempi tosissaan". Paikalliset moittivat, että itseironiapäivien ohjelmisto on "köykäänen". Sanalla sarkasmi pohjalainen käsittää olevan jotain tekemistä peltoalojen kanssa, joten moni on poistunut paikalta pettyneenä.

Iso-Alajorma kertoo, että hameväenkin kanssa on tullut kahnausta. Pohjalaiset naiset eivät tavallisesti pidä siitä, että aikuiset miehet käyvät rimpsalla ironisoimassa. "Akat on heti marajamas isäntien perähän jos jotaki meinatahan sattiirisesti teherä", hän harmittelee.

Sekin pitää muistaa, että Pohjanmaalla pidetään perinteisesti suoraviivaisista kontaktilajeista kuten vapaussodasta ja tangosta. Sen sijaan ironisoinnissa oleellista on viileä älyllinen etäisyys. Siksi itseironiaa pidetään Pohjanmaalla tavallisimmin bolshevikkien salajuonena.

"Soon ironia kaiken pahuuren alaku ja juuri", Ylä-Viitonen tiivistää.

Pohjalaisia sapettavat ylipäätään etelästä tuodut modernit hapatukset kuten painovapauslaki, syntetisaattorimusiikki ja alle 99 oktaanin bensiini. (Pohjalaiset käyttävät mieluiten yli 100 oktaanin bensiiniä, sillä se on iso-oktaanista.) Kuten tunnettua, monet pohjalaisten näkemyksistä nousevat kumpujen yöstä, mikä on ironista (sic!), sillä pohjanmaalla ei ole kumpuja.
............

Iso-Alajorman mielestä perimmäiset syyt pohjalaisten itseironian inhoon löytyvät kuitenkin syvältä pohjalaisesta sielunmaisemasta. Pohjalainen sielunmaisemahan näyttää pitkälti samalta kuin pohjalainen maisema – matalalta ja yksitoikkoiselta.

Kuten tunnettua, se mikä muualla Suomessa tulkitaan luonneviaksi on pohjalaiselle hyve. Pohjalaiset mieltävät esimerkiksi oman avoimen v*****n "rehelliseksi suorapuheisuudeksi" ja sumeilemattoman itsekehun "totuureksi".

Tutkijoiden näkemyksen mukaan ihmisyhteisöissä, joissa "moon oikias, soot vääräs" ei tavallisesti ole psykofyysistä tarvetta itseironialle. Pohjanmaalla ei vain yksinkertaisesti ole kysyntää itseironialle tai muunlaiselle vääräleukailulle.

Haastattelun lopussa Iso-Alajorma ja Ylä-Viitonen muistuttavat allekirjoittaneelle, että Sinisen zeppeliinin itseironiapäivien kuvauksen on syytä olla myötäsukainen.

"Joissei tua plokikirjoottaminen lopu nyt justihinsa, niin mä tuun ja ammun sun MäcPuukkis Valametin haulikolla pillan päreiksi! Kuinka sä julukeet pitää nuan naurettavia sivuja netis?", Ylä-Viitonen huutaa varmuuden varalta perään. Ystävälliset miehet lupaavat kyyditä blogistin tarvittaessa itärajalle saakka.


Juttua varten pohjalaisten sitaatit on muutettu SUURAAKKOSISTA pienaakkosiksi luettavuuden parantamiseksi.

Kaikkien lätkäpelien äiti

Tervetuloa tänne kauniille Karjalankannakselle minunkin puolestani! Ottelu Suomi–Neuvostoliitto käynnistyy aivan näillä minuuteilla. Neuvostoliitto lähtee siihen selvänä ennakkosuosikkina, mutta Suomi on aina pelannut hyvin altavastaajana.

Mannerheim heittää avaukseen ykkösvitjamme Törni–Häyhä–Mainilan ja pakkipariksi Hietasen ja Riitaojan. Punakone marssittaa avaukseen Harlamovin, Maltsevin ja Mihailovin.

Ribbentrop pudottaa hyökkäämättömyyssopimuksen jäähän ja the game is on! Kaveri rynnii leveällä rintamalla. Suomi aloittaa huolimattomasti: Mainilan laukaukset menevät karkeasti ohi. Tärkeintä on pitää rajaviiva kiinni, eikä päästää kaveria laukaisuetäisyydelle.

Voi voi sentään – vastustaja pääsee heti ylivoimalle. Ei tällaisia alokasmaisia virheitä saa tehdä. Tästä ei tule mitään, jos jo alussa joudutaan pelaamaan 340 000:lla miljoonaa vastaan. Hienosti Suomi kuitenkin jäädyttää alivoimalla pelin miinus 40 asteeseen.

Ja Häyhä käy niittaamassa reppuun! Häyhä osuu kaukolaukauksella alivoimalla! 500 kertaa! Siii-mo Häyy-hä! Simo Häyhä!

Nyt ei suomipoika paina jarrua vaan iskee heti iholle. Aijajai, tämähän on silkkaa teurastusta. Törni nakuttaa kylmästi täsyosumia toisensa jälkeen. On se sellainen, oooon se sellainen! Näillä tehoilla ollaan kyllä tässä turnauksessa henkilökohtaisen pistepörssin kärjessä. Mies osuu käytännössä joka kerta, kun pääsee ampumaan.

....ja sitten menee helposti. Peräjälkeen tulee helppoja virheitä kun Suomi luovuttaa kahdeksan suomenjuutalaista Saksaan ja ottaa siihen vielä Rudolf Holstin kahden vuoden henkilökohtaisen käytösrangaistuksen suunsoitosta. Aivan turhaa tuollainen hölmöily. Holsti tulee diplomaattivaihtoon päätään puistellen.

Viimeiset viikot peli on ollut vastustajan totalitaarista hallintaa. Hirvittää tykitystä, mutta uhrautuvasti Suomen joukkue heittäytyy pelivälineen eteen ja silpoutuu tunnistamattomiksi lihapaloiksi. "Äiti lähetä lisää sideharsoa!!"

Ottelu näytttää menevän jatkosodalle. Eikä hetkeäkään liiian aikaisin. Kyllä: Stalin viheltää pilliin ja ottelu päättyy tasatulokseen. Suomi ottaa torjuntavoiton. Nyt pidetään pieni breikki ja jatketaan vuonna 1941. Takaisin studioon.
...............


Kiitoksia Pentti Käkisalmi sinne itärajalle. Jatkamme täältä Mikkelistä. Hans Jortikka, sinä olet huutovalmentanut kaukana Venäjällä. Miten näet heidän lähtevän jatkosotaan?

"Kaverilla on kova materiaali, ja he jaksaa pelat. Mä näkisi, et he koittava aggressiivisesti tulla päälle. Kuus mestaruut hei."

Entä millaiseksi arvioit Adolf Hitlerin roolin jatkoerässä?

"Kyl mää ihmettele sitä kaveri. Sä sanot et sul on varasuunnitelma, mil sä et voi sotia. Niin mä kysy häneltä, et miksei sul sit oo varasuunnitelman varasuunnitelmaa, mil sää voisit sotia. Tuu nyt Hitleri itte selittämään!"

Elikkäs kannattaisit sitä, että jos otamme kuokkaamme, yrittäisimme tehdä nopeasti hajurakoa natseihin?

"Tämä o hei vaa erillissotaa. Ei täsä o mittä se ihmeempä. Sama aika Pualas kuale miljoonii ihmisii leireil. Ei täsä tämmöses väkivallas o sit mittä järke. Ei tämä ol mittä leikki, tämä o sota. Miäti sääki ny vähä."

Niin....jaa.....tuota..... sitten takaisin otteluun Suomi-Neuvostoliitto. Ole hyvä, Pentti.
.............


Kiitoksia vaan, Petra Mannertenvälinen-Ohjus. Luottavaisissa tunnelmissa lähtee Suomi tähän jatkosotaan. Suomipoika on tuoreella jalalla liikkeellä ja selvästi ärhäkämpänä kuin vuonna 1939.

Alku on vahvaa, alku on todella vahvaa. Katsokaa tuota Törnin liikettä. Mies etenee keskeltä ja nakuttaa kylmästi osumia. Forehand backhand boom boom boom! Ei ole turha se amerikkalaisten hänelle antama lempinimi the Finnish Fascist. Ny nautitaan! Upeaa hallintaa koko porukalta. Terveisiä vaan sinne Vorošiloville, että täältä tulee suomipoika. Se onkin semmonen poika, jotta!


....Suomen hyvän alun jälkeen pelin tempo putoaa roimasti. On tämä aikamoista asemasotaa, kyttäillään ja odotetaan vastustajan virhettä. Mannerheimin viljelemä "meidän peli" tarkoittaa hitaita viivelähtöjä poteron takaa. Radiopuheissaan Johtava on arvostellut Mannerheimia kovin sanoin varovaisesta pelistä Leningradin lähellä.

Väliaikatuloksena ottelusta Saksa–Yhdysvallat tieto, että Yhdysvallat on siirtynyt johtoon Saksaa vastaan. Yhdysvallat on pudottamassa todellista pommia tässä turnauksessa. Saksahan oli suorastaan murskaava omassa alkulohkossaan, jossa se pelasi Ranskaa, Hollantia ja Puolaa vastaan.

Ja sitten tapahtuu!

Venäläinen partisaani osuu tarkalla laukauksella suoraan ylämummoon. Sille ei voinut kansainvälinen oikeus yhtään mitään. Mannerheim levittää käsiään ja katsoo syyttävästi Englannin suuntaan. Nyt viheltää --- mutta ei! Antaa poikien pelata, viittoo Molotov.

Nyt näyttää pahalta. Aivan hurjalla sykkeellä tulee päälle velivenäläinen. Näinkö tässä taas käy? Suomen pakka on levinnyt pitkin Karjalan metsää. Peruutellaan eikä uskalleta haastaa. Kolme vuotta lähes täyttä hallintaa ja sitten omissa kolisee koko ajan.

Ja taas! Ei herran tähden mitä sotaa Suomelta! Tässä viedään suur-Suomea kuin litran mittaa, kun pelikello näytttää heinäkuuta 1944. Hyökkäyspää on käytännössä sulanut. Onko Riitaoja ampunut kertaakaan kohti? Ainoastaan Lehto jaksaa karvata syvällä vastustajan alueella. Tarvittaisiin nopeita alueenriistoja, mutta ei niitä näytä tulevan, ei sitten millään.

Sitten osuu Hietasta rumasti päähän. Ketsuppipurkin korkki on irronnut! Nyt saa huutaa!


On tämä karmeaa katseltavaa, ei siitä mihinkään pääse.

Mannerheim ei reagoi enää mihinkään vaan katsoo synkkänä taskunauriistaan ja selailee Michelin-oppaasta sveitsiläisiä parantoloita. Holsti on maistissa. Kyösti on kuollut. Ei vaan suomalaisen päämaja kestä tosipaikassa...

No vihdoin. Ajassa kesäkuu 1944 Suomi ottaa aikalisän. Hella Wuolijoki kuiskuttaa jotain Väinö Tannerin korvanappiin. Apukoutsi Risto Ryti näyttää kirjoittavan kiihkeästi fläppitaululle. Onko siellä Suomen vaihtoaitiossa sittenkin jotain tekeillä....

Ja taivas varjele mitä sieltä tulee! Sieltä tulee lento-osasto Kuhlmey! Saksalaisvahvistus suorastaan lentää kentällä - ja pommittaa heti täysosuman! Ihanaa, Luftwaffe ihanaa! Tämä on ihanaa!

Kaatsokaa tuota Risto "dufva" Rytin työskentelyä. Hän laittaa jähmettyneen Marskin istumaan, vetää pikkutakin ylleen ja ilmeisesti... Kyllä, hän ottaa kentältä pois Törnin. Hän repii saksalaisten kanssa tehdyn pelikirjan. Huuh-huh. Suomi irtaantuu natsi-Saksasta muutamalla nopealla polkaisulla. Lappi on aivan liekeissä!

Uskokaa tai älkää: Peli on yhtäkkiä tasan! Suomi on tekemässä tässä pientä ihmettä!

Hitler ei tiedä mitä tapahtui. Stalin ei tiedä mitä tapahtui. Piskuinen Suomi yllättää hirmuhallitsijat maltillisella vastuunsiirtelyllään: Ryti vetäytyy ja Mannerheim palaa johtoon. Yhteistyön politiikka on voittamassa taitavien yksilöiden ympärille kootut yhteiskuntasysteemit.

Näinkö tässä sittenkin käy, että Suomi säilyttää itsenäisyytensä? Kyllä se siltä näyttää. Kestä, Suomi, kestä!

Ja Suomi kestää!!! Suomi kestää! Venäjä on lyöty! Venäjä on lyöty!

Ruotsi lamaantui lätkätappiosta

Ruotsin poliisi.

Suomen voitto Ruotsista jääkiekon nuorten mm-kisojen finaalissa sekoitti päät molemmissa maissa. Ruotsalaisille annettiin ensiapuna terapiaa ja suomalaisille Buranaa. Molempien kansakuntien uskottiin olevan työkykyisiä viimeistään torstaina.

Ruotsalaisten toipuminen häviöstä ei kuitenkaan ole sujunut odotetulla tavalla. Ruotsin sosiaaliviranomaisten mukaan ruotsalaiset ovat turvautuneet kriisiapuun useilla paikkakunnilla. Ruotsin punainen risti on tarjonnut traumatisoituneille ruotsalaisille lämmintä kaakaota ja isoja haleja. Hätämajoituksessa ruotsalaisille on näytetty Saariston lapsia.

"Jåå, me yritta vala heihi, kuinka sa sanoa, elamauskoa, just det, jåå se olla vaikkia", Ruotsin punaisen ristin kriisiapuryhmän sisustussuunnittelija Hjördis Nordin sanoo.

Rakkaan naapurimaamme sokkitilaa kuvaa, että suositussa Allsång på Skansen -tapahtumassa Tukholmassa laulettiin keskiviikon vastaisena yönä pelkästään slovareita. Hartaana yhteislauluna kuultiin muun muassa Rednexin Wish You Were Here, Roxetten I must have been love sekä itse kuninkaan toivoma Crusify Me.

Ruotsalaisia on silmin nähden järkyttänyt, että Carola Häggkvistin kasvoihin ilmestyi kiekkotappion jälkeen pieni ryppy. Diplomaattilähteiden mukaan kyseessä saattaa olla myös hiusmurtuma.

Ruotsalaiset rypevät poikkeuksellisessa itsesäälissä, sillä he ovat saaneet näin pahasti pataansa viimeksi vuonna 1655. Tuolloin Ruotsi menetti Pohjois-Amerikan Delawaressa sijainneet siirtomaa-alueeensa hollantilaisille. Ruotsalaiset eivät mielellään muistele siirtomaa-aikojaan, sillä heidän siirtomaansa näytti kartalla valtavalta dildolta.
........

Eritoten ruotsalaisia kismittää, että suomalaiset rikkoivat jälleen yhteisesti laadittuja sääntöjä. Haminan rauhan (1809) solmimisen yhteydessä osapuolet sopivat, että Venäjä saa Suomen, kunhan Suomi ei koskaan voita Ruotsia missään urheilu- tai musiikkikilpailussa. Ruotsalaisten mukaan suomalaiset ovat todistettavasti voittaneet heidät jo aiemmin kahdesti jääkiekossa (1995, 2011) ja kerran jopa euroviisuissa (2006).

"Jåå-å, se ei ålla kiva tama juttu etta te voitta meita", Ruotsin kuninkaallisen urheiluakatemian professori Nils August Domingo Adlercreutz sanoo kultaiselta jakkaraltaan. Sen jälkeen hän ojentaa kaulasta roikkuvat käädyt kohti akatemian seinää, jossa kimaltelee satoja olympiamitaleja.

Ikäviltä lieveilmiöiltäkään ei ole vältytty. Ruotsalaiset ovat suuttuneet Angry Birds -leikkipuistoille, koska ne ovat "jävla finne". Osaa ruotsalaislapsista on kielletty keinumasta ja aikuisten on nähty repivän taskunenäliinoja ja polkevan jalkaa. Onneksi näin äärimmäisen aggressiivisesti ob käyttäytynyt vain pieni vähemmistö murjottavista svenssoneista.

"Jåå-å, sun pitta muista, etta me ei ålla, kuinka sa sanå... typical loser som en finländare. Me ei olla tåttunu hävitä yhtena niinkå te", Adlercreutz selittää tavallisesti niin mallikkaasti käyttäytyvien ruotsalaisten reaktioita.

Suomalaisten voitto poiki alkuviikolla jopa tutkintapyynnön Malmön poliisille. Poliisi selvittää parhaillaan, kuka tappoi ruotsalaisten mestaruusjuhlat. Poliisi on vaitonainen tutkinnan etenemisestä, mutta sen arvellaan etsivän finaalin lopettanutta Rasmus Ristolaisen mailaa. Tätä varten Ruotsin poliisi on muun muuassa kaivanut ylös Christer Pettersonin kalmon sekä naarannut Mälarenin päästä päähän. Toistaiseksi Ristolaisen mailaa ei ole kuitenkaan löytynyt. Polisi on kuitenkin löytänyt kolme venäläistä sukellusvenettä.

"Jåå-å, me etsi mies ko hävisi saavvuna ilma tai sitte me etsi mies 'på balkongen'", poliisikomisario Lennart Kollberg sanoo karvamikkiin vaitonaisesti.

Sininen zeppeliini seuraa kuningaskunnan tilannetta Södermalmin Drop Coffeessa lähipäivät. Och vill ha en stänkare.

Urheilujohtajien valinta Sotshiin loppusuoralla

Suomi valitsee Sotshin olympialaisiin lähtevät urheilujohtajat ensi viikonloppuna. Koko valintaprosessi on haluttu tehdä mahdollisimman törkeäksi.

Suomesta lähtee matkaan ennätysmäärä urheilujohtajia. Jokaista lajia edustaa kolme urheilujohtajaa, ja lisäksi kesälajien johtajat lähtevät hakemaan arvokasta kisakokemusta.

"Valintakriteerit ovat erittäin tiukat. Pitää olla urheilujohtaja, ja pitää olla mies", valintakomitean puheenjohtaja, urheilujohtaja Julius Skutnabb sanoo.

Kansainväliset urheilujohtajat valitsivat yhteistuumin kisapaikaksi Sotshin, sillä se kuulostaa selvinpäin ja hutikassa lausuttuna suurin piirtein samalta. Suomalaiset urheilujohtajat olivat ehdottaneet kisapaikoiksi myös Heerenveeniä ja Müncheniä. Suomalaisilla urheilujohtajilla on erityisen ikäviä lausumismuistoja Garmisch-Partenkirchenin ja Cortina d'Ampezzon kisoista.

"Muutaman tsinitonikin jälkeen esimerkiksi 'Squaw Valleyn olympialaiset' on aivan mahdoton sanoa. Nyt jo huolestuttaa, miten selviämme Pyeongchangissa 2018. On ylipäätään typerä idea järjestää kisat Pohjois-Koreassa, mutta sen siitä saa kun päästää taitoluistelijat äänestämään", Skutnabb kiroilee.
.........

Sotshin kisapaikoista kamppailevat urheilujohtajat rakentavat paraikaa kuntopohjaansa Kuortaneen Urheilujohtajaopiston saunatiloissa. Suomalaiset ovat viimein oppineet huolellisen ja ammattimaisen valmistautumisen merkityksen arvokisojen alla.

Urheilujohtajalta vaaditaan niin räjähtävää nopeutta kuin kestävyyttä. Hänen pitää esimerkiksi ehtiä mitalin voittaneen urheilijan kanssa samaan lehtikuvaan alle puolessa tunnissa. Kun vaimo ei ole matkassa, kravattisolmun tekemiseen saattaa helposti tuhrautua yli 20 minuuttia.

"Siinä antaa vastustajan urheilujohtajalle selvää etumatkaa", Suomen pelotaliiton urheilujohtaja Gunnar "Äitee" Höckert sanoo. Pelotalla on Suomessa 12 aktiiviharrastajaa ja noin sata lajijohtajaa.

Kuntohuippua on hiottu jo kuukausia. Korkean hinnan leireillä urheilujohtajat totuttelivat kaviaariin, eksoottisiin kaloihin ja seitsemän ruokalajin maistelumenuun. "Suomesta ei yksinkertaisesti löydy hotelleja, joissa urheilujohtajat pystyisivät harjoittelemaan täyspainoisesti. Siksi lennämme Sveitsiin Etelä-Afrikkaan ja Balille", Skutnabb sanoo.

Mitään ei jätetä sattuman varaan. Monta kertaa kisapaikalla urheilujohtajan suoritus on kaatunut viime metreillä ryppyisiin paitoihin tai ihan vaan närästykseen.

"Lahden kisoista opimme sen, että pakataan omat lääkkeet mukaan. Kukaan ei halua ryssiä Sotshissa", urheilujohtajien fysioterapeutti Albin Stenroos sanoo.

Stenroosin mukaan kaikkeen on varauduttava: yöpymään vain neljän tähden hotelleissa tai jopa maksamaan osa ylläpidosta itse. Kun Venäjän VIP-tiloissa ollaan, ei voida olettaa, että kaikki aina toimisi kuten kotimaan VIP-tiloissa. Varmuuden varalta urheilujohtajille painetaan pikaopas, jonne kirjataan yleisimpiä urheilujohtajan tarvitsemia englanninkielisiä fraaseja:

"He Tero, me hetero."
"Mr. Immonen is having some problem with the cross-country skiing equipment."
"Excuse me, I have seem to mislocate my doctor's kit. Could you tell me the way to the nearest Teboil station?"
"Gourgeous, lions, gourgeous!!!!"
"No, that is not an ampulli, that is a Matti Pulli."
"The truth? You want the truth? YOU CAN'T HANDLE THE TRUTH!"

Perinpohjaisen valmistautumisen ansiosta urheilujohtajat puhkuvat itsevarmuutta ennen kisoja. "Jatkopaikkaa lähdetään ehdottomasti hakemaan, sillä kisakylässä pubit menevät kiinni jo klo 02", pitkänlinjan urheilujohtaja Jonni Myyrä sanoo.

"Ei pelota yhtään", huutaa väliin urheilujohtaja Höckert.
............

Sotshiin huipentuu monen urheilujohtajan pitkä, yksinäinen ja usein näkymätön puurtaminen. Tätä hiljaista sitoutumista huippu-urheilujohtamiseen eivät näe ilmaistyötä tekevät, kiittämättömät juniorivalmentajat tai nuoria lahjakkuuksia harjoituksiin kuskaavat perheenäidit. He näkevät vain urheilujohtamisen pintakiillon: kravatit otsalla ja cocktailtikut käsissä.

Jokaisella huippu-urheilujohtajalla on kuitenkin takanaan vuosien adjektiivinhuuruiset powerpoint-esitykset maakunnissa ja käsittämätön määrä kitkerää kahvia, neukkaripullia ja graavilohileipiä.

Sillä urheilujohtamisessakin huipputulokset saavutetaan vain toiston kautta. Toiston avulla kehon automatiikka muistaa juuri oikeat liikeradat, ja lihasten hermotus suorittaa lihaksille annettuja alitajuntaisia komentoja. Juuri toisto saa kaiken näyttämään helpolta: Kun edustustilin luottokortti hipaisee silkinpehmeästi hotellin maksupäätettä, se tosi asiassa kertoo, että korttia on vingutettu tuhansia kertoja niin kotimaassa kuin ulkomailla. Kun rapsakat lentobonukset humpsahtavat tilille, on takana tunteja ja taas tunteja lentoemäntien kiusoittelua business-luokassa. Kun lajiliittojen katto-organisaation hallintoa kasvatetaan, on urheilujohdettu niin että tuntuu.

Harvoin jos koskaan silti kiitämme urheilumenestyksestämme urheilujohtajiamme.

"Niin, on meillä urheilujohtajillakin tunteet", urheilujohtaja Frans "Ville" Pörhölä sanoo vaiteliaasti ja painaa päänsä taskunenäliinaan. Ison miehen silmänkulmaan pulpahtaa pieni kyynel.

Kun seuraavan kerran näette urheilujohtajan, kätelkää häntä! Sillä tälläkin hetkellä jossain tuolla sohjoisilla tammikuisilla pallokentillä kikkailee pieni pellavapäinen poika, joka haaveilee urheilujohtajuudesta absoluuttisella huipulla. Tuo poika ei ehkä vielä tiedä lajiliittoaan eikä tunne sen matriisiorganisaatiota, mutta hänellä on jo sydämessään palo, intohimo. Voimme melkein kuulla hänen ajatuksensa: "Jonakin päivänä... jonakin päivänä minustakin tulee kaikkein paras urheilujohtaja!"


Sotshin olympialaiset alkavat 6. helmikuuta 2014. Parempi väki haluaisi, että Sotshi kirjoitettaisiin Sotši.

KIITOS Burger King -jonojemme veteraanit

Rakas äitimuori,

kirjoitan Teille täältä jostain Starbucksin jonon ja Burger Kingin jonon välistä. Meitä on kielletty sanomasta tarkkkaa sijaintiamme, ettei ryssä kiilaisi väliin.

Mannerheimintie-linja näyttää toistaiseksi pitävän, mutta sekä Kalevankadulta että Pohjois-Esplanadin suunnalta vihulainen pyrkii jatkuvasti katkaisemaan reittimme tiskille. Äsken joku vantaalainen töni minua selkään.

Joukkojen moraali on vielä korkealla, vaikka vilu ja nälkä koettelee jokaista. Varustukseni on mallia Cajander eli pikkuisen paleltaa. Ei auta minun valittaa, sillä moni värjöttelee täällä pelkissä luikkareissa ja pikkutakissa. Köyhä isänmaamme ei ole antanut pojilleen edes vastikkeetonta perustuloa. Katulämmityksen ansiosta kaatuneita on vain muutamia satoja, mutta kadonneiden määrä kohoaa nopeasti.
........

Jono etenee hitaasti ja jouluostokseni painavat. Tunnelmaa ei kohota kuulemamme huhut, että Kaisaniemen Hesburgeriin pääsee suoraan sisään ja siellä kerrosaterioiden lämmössä saksalaiset miehet viihdyttävät suloisia neitokaisiamme meidän poikain kärsiessä täällä BK:n edessä.

Älä silti ole huolissasi äiti kulta, sillä olen tavannut täällä hyviä ihmisiä, ja yhteishenki on luja. Onhan Burger Kingin nautapihvi syvä ja voittamaton!
..........

Jonossa edelläni olevat jermut ovat nähneet kaiken. He jonottivat Alkoon ennen kuin siellä oli itsepalvelu, he jonottivat Suomen ensimmäiseen Lidliin. Osa heistä on jopa jonottanut Imperiumin vastaiskuun kauan sitten 1990-luvulla. Nämä ketaleet (sellaiseksi he itseään ja toisiaan nimittelevät) opettivat minulle, että ennenvanhaan erikoistehosteet tehtiin nukeilla ja pienoismalleilla. En kehdannut heille nauraa. sillä näiden miesten ahavoiltuneilta kasvoilta on jo kadonnut se nuoruuden ruso, joka minullakin vielä hetken on.

Sillä totuus on, että jo muutama päivä täällä jonoissa on vanhentanut minuakin vuosia. Jos joskus palaan täältä jonotuksen kauhuista, toivon voivani elää rauhassa pizzaperjantaista nauttien. Miten sitä arkiset riemut tuntuvatkaan täällä jonon pauhussa nyt kultaakin arvokkaammilta. Niitä pieniä asioita, joita ei nuggetteja lämmittäessä osannut arvostaa.
..........

Lopetan kirjeeni, sillä lähestymme vääjäämättömästi etulinjaa. Kassalta palaavat näyttävät riutuneilta ja huutavat meille tulokkaille sellaisia törkeyksiä, että suunsa saisi pestä saippualla! Heiltä kuulin, että pystypöydissä on käyty kovia taisteluita Double Whoppereista, jotka olivat hetkellisesti loppuneet kesken. Burger Kingin päämaja kuitenkin kieltää tällaisen tiedon. Huolestuttavimpia ovat silti uutiset, että osa pojista on seonnut koska Starbuckissa ei myyty Gingerbread lattea. Ilmeisesti huoltoyhteyksissä on vikaa.

En halua huolestuttaa Teitä, Äitini, mutta iPhonessani on enää 26 prosenttia virtaa. Vielä pitäisi pystyä tekemään paikkamerkintä ja ottamaan kuva annoksesta Instagramiin. En tiedä, koska seuraavan kerran saan ladattua puhelimeni ja voin Teille kirjoittaa. Vielä kysyn, olisiko mahdollista, jos lähettäisitte jonkun tuomaan minulle kashmir-kaulahuivini ja liput Hobitti – Smaugin autioittama maa -elokuvaan?

Kerro terveiseni veljelle, tiedän että hän on nyt mies talossa ja yrittää pelata Grand Theft Auto V:n läpi parhaansa mukaan. Vastuu painaa hänen harteitaan, kun koulussakin pitäisi välillä käydä. Ja kerro pikkusiskolle, että ajattelen häntä täällä joka päivä, kun näen hänen poseeraavan duckface-ilmeellään tuntemattomille miehille somessa. Teitä rakas äiti, ajattelen lämmöllä, kun vedän huppua syvemmälle päähän ja melkein saatan jo haistaa ilmassa leijuvan rasvan tuoksun.

Täältä jostain, poikasi SZ

Kiakkovieraasi on pujahtanut ylleni

Joukko maamme sofistikoituneimpia yhteiskuntakriitikkoja kokoontui itsenäisyyspäivänä Tampereelle särkemään paikkoja. Kriitikot kutsuivat itseään kiakkovieraiksi ja muut kutsuivat heitä höppelispöppeleiksi.

Kiakkovieraiden tempaus oli suunnattu rouva Jenni Haukion Tampere-talolla pitämää runoiltaa vastaan. Haukio on naimisissa Mauno Koiviston titteliä hallussaan pitävän tyypin kansssa.

Tampereella on viimeksi järjestetty poeettinen matinea vuonna 1963, kun Lauri Viita lausui Kissanmaalla otteita Kukunor-kokoelmastaan. Tapahtuma oli täysi fiasko, minkä takia Tampereella on sittemmin järjestetty vain pubivisoja.

..........

Heti Sorsapuistoon päästyään pasifistit alkoivat käyttäytyä aggressiivisesti. Rastapäät rynnivät päin aitoja ja heittelivät oluttölkkejä kohti ohranaa. Kiakkovieraat rikkoivat myös Stockmannin ikkunoita. Siis voitteko uskoa, että Tampereella on Stockmann!?

Kiakkovieraat olivat tarkoittaneet tapahtuman rauhanomaiseksi rähinäksi ja olivat siksi käskeneet osallistujia tuomaan mukanaan omat astalonsa. Kiakkovieraat olivat tunnistamisen vaikeuttamiseksi naamioituneet Timo Jutila ja Pate Mustajärvi -naamioilla, mikä tuntui sikäli oudolta, että kaikki Mansessa tuntevat Jutin ja Paten. Myös hienoja Olli Lindholm -naamioita oli tehty, mutta kukaan ei suostunut käyttämään niitä.

"Natsisiat v***u seisovat tuolla v***u hiljaa paikallaan v****u provosoimassa meitä", penaalin terävin kynä Jakke analysoi kaataessaan vallitsevaa yhteiskuntajärjestelmää.

Pinkkiin pipaan sonnustautunut Peke sanoi tulleensa paikalle sähläämään, koska halusi lukea asiasta Ulla Appelsinin tulkinnan. "Siinä on päätoimittaja, jolla on trolli kynän molemmissa päissä", Peke kertoi kaaduttuaan maahan.

Sinisestä huvimajasta tilannetta seurannnut ylikonstaapeli Artturi Reinikainen sanoi, että Sorsapuiston istutuksia myllättiin "niin maan perusteellisesti". Harvalla oli enää tässä vaiheessa mielessä Haukion Runo-Kaarina-palkittu esikoiskokoelma. Minulla oli, minulla on se hyllyssä. 

........

Keitä nämä kiakkovieraat oikein olivat? Kiakkovieraiden ideologinen tausta on anarkismi. Anarkismi on aate, jossa vapautta ja tasavertaisuutta kannattavat hunsvotit pirstovat toisten ihmisten omaisuutta ilman lupaa. 

Anarkistien mukaan he saavat käyttäytyä miten tahtovat, mutta kukaan ei saa tulla siihen väliin koska silleesti fasismi. Anarkistien luokkaviholisia ovat muun muassa kirkko, Handelsbanken sekä liikennevalot silloin kun niissä palaa punainen.

Tampereen väkivaltakoneiston ylikomisario Rautakallio kommentoi tapahtumia neppaillessaan klemmareita purnukkaan. Rautakallion mukaan kiakkovieraiden sekava käytös johtui kiljun ja poliittisen aktivismin vaarallisesta yhdistelmästä. 

"Moni kiakkovieraista oli tehnyt viivelähdön eli kupitellut ja kuunnellut Black Flagia Nekalassa ennen Tampere-talolle saapumista. Poliisi muistuttaa punkin olevan tauti joka ei tapa, mutta levittää borrelioosia", Rautakallio sanoi.

Politiikan tutkija Turkka Raivo epäili Tampereen tapahtumien syövän demarien kannatusta, sillä "mikä nyt ei söisi demarien kannatusta". Tutkija sanoi haastattelussa muutakin, mutta esitetään tässä jutussa mieluummin toimittajan omia mielipiteitä.

..........

Paikan päällä Sorsapuistossa kiakkovieraita kummastutti, että jos neljäsataakiloisen eläimen lähietäisyydellä räjäyttää paukkupommeja tai lyö sitä jääkiekkomailalla, neljäsataakiloinen eläin saattaa käyttäytyä arvaamattomasti.

Tampereen poliisissa sen sijaan oltiin tyytyväisiä hirnuvaan pelotteeseen. "Heppa täydessä ravissa on kaikkein raainta voimaa", ratsupoliisi Aarre Simonen hihkaisi ylpeänä ja katkaisi sapelillaan hipin hupparinnyörit.

Parikymmentä antijenniläistä vietiin koppihoitoon. Internoitujen joukossa olivat paikalliset julkisuuden henkilöt Juhana Vilén ja karvakuonojen Riku. Rikun edunvalvojan Eno-Elmerin mukaan Riku on hyvässä kunnossa, mutta järkyttynyt.

"Riku ei olisi ikinä itse lähtenyt mukaan tämmöiseen rettelöintiin. Ransu tai muut venkulat ovat hänet ylipuhuneet", Eno-Elmeri paheksui tiedotteessa. Sininen zeppeliini ei tavoittanut Ransua ennen tämän blogin viraaliinmenoa.

.........

Tampere-talon vierailta tai kansalta ei herunut sympatiaa kiakkovieraille. Eliitti harmitteli, että kiakkovieraiden karkeloissa näytti olevan Tampere-talon runoiltaa spontaanimpi tunnelma. Runoiltaan oli muilutettu linjuriautolla suomalais-helsinkiläisiä kuuskymppisiä ja pakotettu heidät sitten kuuntelemaan laihtunutta Loiria. Loiria säesti Puppe. Poliisi oli alun perin pyytänyt Loiria esiintymään kiakkovieraiden edessä, sillä Loirin slovarit latistavat minkä tahansa tilaisuuden tunnelman.
 

Kutsuvieras Bronze Misogynisen mukaan tamperetalonbooli oli tänäkin vuonna petollista ja Eija-Riitta erittäin kuuma. Ai niin, sitaatiksi hänen yhteiskunnallinen mielipiteensä:

"Tämänkö takia Sini Saarela taisteli venäläisiä vastaan ja uhrasi vapautensa?", Misogyninen ihmetteli ja naposteli veronmaksajien omistaman tuulihatun herkkuja notkuvasta seisovasta pöydästä.

Pyysimme kommenttia jopa ihka aidolta sotaveteraanilta – KIITOS 1939-1944 – mutta äijänkäpy sanoi, että "eläkää ihmisiksi ja käyttäkää omaa järkeänne". Ilmeisesti kuusi vuotta sodassa ei opeta toimimaan sosiaalisessa mediassa. #pah #turhatyyppi #hassuttelu

 

Kansan pääasiallisessa kokoontumispaikassa internetissä kiakkovieraiden sekoilu aiheutti välitöntä valkokaartilaisuutta. 

"Jos niinku talvisodan aikaan ois niinku ollut Instagramii niin vetskut ois niinku niiiiin laittaneet selfietä Raatteentieltä. Mut ei 80-luvul vielä ollu mitään internettii ku ei ollu Appleekaan", eräs nyxä suojeluskuntalainen kirjoitti Facebook-seinällään.

Sininen zeppeliini esittää, että ensi vuonna linnanjuhlat järjestetään Turun hotelli Rantasipi-Ikituurissa. Se on heti siinä valtavan pinkin muoviankan takana.

Best of Merja Ailus

Onko nyt keva sitten? Sinisen zeppeliinin lausunta-automaatti kokosi yhteen Kevan toimitusjohtajan Merja Ailuksen kommentteja medialle.

Lausunta-automaatti ei vastaa sitaattien asiallisesta tai moraalisesta sisällöstä. Sitaatteja ei myöskään ole muutettu haastateltavan suojelemiseksi, vaikka ajatus kävi mielessä. Näitä lainauksia kerättäessä ei ole loukattu kunniaa – ainoastaan älyä.


BEST of MERJA (so far)

"Hyvän työhyvinvoinnin ja työkyvyn ylläpitämiseen investoidut taloudelliset panokset ja toisaalta tulokset saadaan tällä tavoin näkyviksi ja osaksi organisaatioiden normaaleja johtamisjärjestelmiä." Yle 10.2.2010.
Työurien pidentyminen edellyttää Merjan mielestä työelämän kehittämistä. Ensimmäisenä kannattaa kehittää omaa työhyvinvointiaan.

"Tuli yllätyksenä." Iltalehti 16.11.2013.
Merja, elämä on.

"Kuntien pienipalkkaiset ihmiset varmaan katsoo tätä kohtuullisuuskeskustelua niillä silmälaseilla ja sitä kautta on ihan ymmärretttävää, että kohtuus asettuu ihan toisenlaisiin raameihin. Me toimitaan sitten täällä työeläkealalla ja siinä kontekstissa me katsomme näitä kohtuusasioita toisin." Yle 19.11.2013.
Merja punnitsee Aristoteleen hengessä kohtuullisuuden määritelmää. Aristoteleen mukaan ihminen oppii kohtuulliseksi harjoittamalla kohtuullisuutta.

"Varmaan jokainen tykkää kauniista asioista. Ihminen haluaa kivaa ja miellyttävää itselleen." Iltalehti 16.11.2013.
Tuu Kevaan, meillä on kivaa!

 "Se nyt olisi aika eriskummallista, jos me kävisimme itse hoitamassa omia etujamme."Yle 14.11.2013.
Juu, olisihan se.

"Olisin tietysti voinut tulla avobemarilla, mutta se on herättänyt niin paljon kohua, että katsoin viisaimmaksi tulla muilla ajoneuvoilla. Meillä avobemari on perheen ainoa auto." Ilta-Sanomat 15.11.2013.
Merja perustelee, miksi häntä odotti aamu-tv:n haastattelun jälkeen virka-auto ja autonkuljettaja.

"Olen virkamies ja mitään rikosta ei ole tapahtunut." Verkkouutiset 20.11.2013.
Kuten sanassa sanotaan: Kun herra antaa viran, antaa hän järjenkin.

"Erittäin harmillista, että siitä on nyt tullut mielikuva, että on haluttu tehdä jotenkin väärin." Yle 14.11.2013.
Merja Merja, mistä nyt semmoinen mielikuva on yhtäkkiä syntynyt?

"Oli tehty miinuslasku, kun olisi pitänyt jättää matala tila vähentämättä kokonaispinta-alasta." Yle 14.11.2013.
Merja noudattaa asunnon verotusarvoasiassaan hyvän johtamisen sääntöä numero 1: Syytä aina pienempipalkkaisia alaisiasi.

"Nyt harmittaa olla BMW-johtaja." Taloussanomat 15.11.2013.
Merja antaa esimerkin ensimmäisen maailman ongelmasta. Myöhemmin hän harmitteli, ettei voi viedä enää Bemarilla lapsia ratsastamaan, koska se herättää liikaa huomiota.

"Arvelen, että jotenkin tämä asenne liittyy naisjohtajuuden käsityksiin. Mielikuvissa avoauton pyytäminen on naiselle erityisen tuomittavaa." Taloussanomat 15.11.2013.
Merja pelaa naiskortin.

"Nämä norjalaiset tuntuvat olevan aika lailla rentoa porukkaa. Maksavat sosiaalietuuksia ihmisille, jotka ovat muuttaneet maasta." Ilta-Sanomat 19.11.2013.
Rento Norjan valtio karhuaa Merjalta kahdeksan vuotta tuplana saatuja lapsilisiä takaisin.

"Matka jäi lyhyeksi, koska huomattiin, että uutisointi täällä kotimaassa jatkuu." Iltalehti 14.11.2013.
Merja palaa Qatarista pätkittäin.

"Äitikin on ihminen." Taloussanomat 15.11.2013.
Äidit sydän sydän sydän!!!!!1

"Usko tai älä, mutta se on totuus."
Ilta-Sanomat 19.11.2013.
Sanoiko joku äsken "erityistilintarkastus" vai kuulinko omiani?

"Asunnossa on kotimaista työtä, ei luksusta. Julkisuudessa ollut hieman vääriä tietoja. Ei ole tehty luksusremonttia. Asunnossa on aika iso keittiö ja kylpyhuone." Yle 15.11.2013.
Uudessa huoneistossa tehtiin yli 250000 euron remontti. Kalusteisiin ja kodinkoneisiin lähes 100 000 euroa, kivisiin pöytätasoihin 5000, poreammeeseen ja viinikaappiin 3000 euroa. Merja saunoo.

"Nyt on tekemisen paikka, ja johtopäätösten aika on myöhemmin." STT 19.11.2013.
Hyvin on näyttänyt tämä taktiikka toimivan tähän asti.

"Jos virheitä on tehty, ne myönnetään ja korjataan." Yle 15.11.2013.
Nyt hei Merja oikeesti.

"Mitään erityistä ei ole tässä tapahtunut." STT/Aamulehti 19.11.2013.
Merja, pidä toi.

Armeijaan meno keskeyttää nuorison kannabiksen käytön

Yhä useampi suomalainen nuori keskeyttää kannabiksen käytön armeijan takia. Määrä on kasvanut 20 vuodessa niin rajusti, että uusia harrastajia kannabiksen pössyttelyyn ei tahdo löytyä.

"Jäsenistö ukkoutuu ja akkautuu, eikä uusia hörhöjä saada mukaan", Suomen Pössiksen puheenjohtaja Jukka Poikanen valittelee. Suomen Pössis on kannabisväen etujärjestö, joka järjestää muun muassa televisionkatseluiltoja. Niissä katsellaan useimmiten testikuvaa.

Puheenjohtaja Poikanen arvelee, että suurin syypää päräyttelyn vähentymiseen on nuorten kasvanut isänmaallisuus. Hän pitääkin isänmaallisuutta uhkana Suomen nuorison kyvylle roikkua himassa tai hakeutua joutavaan taidealan koulutukseen.

"Nykynuoret käyvät kuntosaleilla ja vetävät proteiinipatukoita. Jumpataan ja kuntonyrkkeillään ja ollaan niin kuin ei oltaiskaan. Ollaan diivaillen", Poikanen moittii.
.........

Mutta miten Poikasesta itsestään tuli kannabisaktiivi? Tarina on valitettavasti se tavallisin ja surullisin: Poikasen lapsuutta varjosti isän vaikea isänmaallisuus.

"Isä oli sotahullu ja isoisä oli sotahullu, se on meillä suvun miehillä geeneissä", Poikanen sanoo.

"Se oli aina vaan se Neuvostoliiton uhka, asekätkentä tai nuoruusvuodet Parolassa. Tekosyitä puolustusvoimien puheeksi ottamiseen isällä riitti. Totuus on, että reserviin jääneen aliupseerin elämä on pelkkää seuraavan inttitarinan kertomista. Aamusta alkaen se oli isälläkin heti mielessä, että missä nyt voisi nauttia sen ekan muistelon."

Äidistäkään ei ollut pienelle pojalle turvaa, sillä tämä kuului Maanpuolustusnaisten Liittoon. 

"Kavereille valehtelin, että kotona odotti dullantuoksuinen äiti, vaikka todellisuudessa äitini istui illat sotilaskodissa myymässä munkkikahvia. Äidin asiat oli lopulta aivan sotkussa", Poikanen kertoo.
 

Reserviläisperheessä kasvaneena Poikanen oppi sotilasarvot ennen kuin aakkoset. Lippaa vedettiin jopa koulutaksin kuskille, alle kymmenvuotiaana.

"Ei sitä pieni lapsi ymmärrä, ettei reserviläisharrastus elämäntapana ole normaalia. Mutta lapsihan sopeutuu mihin vaan, jopa siihen, että saa leikkiä vain leluaseilla. My Little Ponyt isä otti heti pois, Masters of the Universe -ukoistakin sain pitää vain Man-At-Armsin. Illat katsottiin sotilasfarsseja."
 

Vasta siviilipalvelus vapautti Poikasen isänmaallisuuden kierteestä. Siviilipalveluksessa pojista tehdään miehiä, jotka rakastelevat asepalveluksessa olevien tyttöystäviä metsäleirien aikana. Poikasen elämä sai vihdoin valoisan käänteen, ja hän suoritti sivarin kurssinsa priimuksena. Sivarista alkoi myös kannabisharrastus.
........

Nyt Suomen Pössiksen jäsenet ovat siis havahtuneet tokkurastaan ja huolissaan kannabiskäyttäjien määrästä. He pohtivat jopa nuorisolle suunnattua pro kannabis -kampanjaa.

"Kyl me varmaan joku proggis tehtäisiin, jos me viitittäisiin", säkkituolilla retkottava Poikanen sanoo. Sitten hän sanoo täsmälleen saman asian uudelleen.

Eilen päättyneessä, 96-tuntiseksi venähtäneessä vuosikokouksessaan pössisläiset ilmaisivat sameissa yksinpuheluissaan huolensa nuorten raitistumisesta, asehulluudesta ja "sit niinku kaikest niinku täst paskast et mitä sä niinku kelaat". Kokoukseen osallistui jos jonkin sortin pitkätukkaa, kaikki neljä rauhankomitealaista, liuta koodareita sekä maamme reggaemuusikot pois lukien Riki Sorsa.

Eräs liikuttavimmista puheenvuoroista kuultiin raahelaiselta ite-botanistilta Martti Ala-Jumalaudalta. Ala-Jumalauta kertoi Ruotsin metsisssä asuneesta isoisästään, joka veteli venäläistä kamaa suoneen enemmän kuin yksikään Motivuksen nuorista ikinä. Ala-Jumalaudan sanoin "roinaa tuli varpaisiin ja polvitaipeisiin ja ties minne".

"Ei perkele siellä huudettu että 'saako viilennetyn puhtaan salipyyhkeen!' tai 'solarium on liian kuumalla!'. Siellä oli tosimiehet kovissa olosuhteissa tykittämässä", Ala-Jumalauta päätti puheensa eikä kokoussalissa yksikään hashispiippu pysynyt kuivana.

Ala-Jumalauta itse kokeili armeijaa, mutta lopetti sen nopeasti.

"Kaikki tietävät, että sotiminen on vaarallista, mutta siihen isänmaalliseen kertailutouhuun jää nopeasti koukkuun. Yhtäkkiä on prenikkaa ja marsalkan päiväkäskyä seinillä ja army-kuosia päällä ostarilla. Kokardipäissään tulee petollinen olo, niin kuin olisi taistellut Suomen itsenäisyyden puolesta, vaikka oikeesti on ollut aivan turvallisessa pusikossa ampumassa paukkupatruunoilla."

Hän haluaa tähdentää, että pössisläiset edistävät vain vaarattomien huumausaineiden asiaa Suomessa.

"Itse olen mietojen huumeiden käyttäjä, vaikka eihän se Mietaa ole tykännyt, kun olen hänen takapihaltaan käynyt vohkimassa hamput", Martti Ala-Jumalauta kertoo.

Pössis ry:n Puhdas Neula lapselle -keräyksen voitot käytetään tänä vuonna pillereihin ja uusiin piippuihin. Lisäksi kerhotiloihin ollaan ostamassa lusikoita, sytkäreitä ja piimälimppua.

Ajankohtaisen kakkosen tamperelaisuus-ilta järkytti Tohlopissa

Ajankohtaisen kakkosen tamperelaisuus-illassa kohtasivat tamperelaiset ja rantasuomalaiset. Teemaillan keskustelu lähetettiin suorana Tuttu Juttu show'n lavasteista hämärän rajamailta.

Tamperelaisista keskusteluun osallistuivat Sami Hintsanen, Ransu, Riku, sisko ja sen veli, Heikki, Kaija, kolme alivaltiosihteeriä sekä Pyynikin näkötornin kahvilan kesätyttö. Rantasuomalaisten puolella mökelsi joukko Lacosten verryttelyasuihin pukeutuneita turkulaisia ja espoolaisia.

Useat studiokeskusteluun kutsutut jättivät tilaisuuden väliin.

"Tämä on liian kahelia jopa minulle", dosentti Johan Pac-Man kirjoitti pieneen punakantiseen ystäväkirjaansa. Karvakuonojen Eno-Elmeri twiittasi kesken lähetyksen, että "Tuu nyt Riku pois sieltä teemaillasta, sä oot ihan sekaisin siellä".

Teemailta aiheutti kävijäpiikin EroaYlesta.fi-palvelussa. Ylestä erosivat muun muassa koko Alma Median johto sekä Raimo Helmisen entiset ketjukaverit. Sanoma oyj pahoittelee, että suuren kävijämäärän takia palvelu oli alhaalla pari tuntia.
..........

 

Tamperelaisuus-illalle oli selvä tilaus. Tamperelaisuus on rauhanomainen elämänkatsomus, joka korostaa ihmisten leppoisaa rinnakkaiseloa ja mutkatonta pukeutumista. Tamperelaisuutta tunnustaa yli 200 000 ihmistä pirkanmaanlaajuisesti.

Yhä suurempi joukko tamperelaisista muuttaa kuitenkin muualle Suomeen paremman kampauksen toivossa. Samaan aikaan voimistuvat mansemuuttokriittiset äänenpainot. Rantasuomalaisten keskuudessa pelätään, että tamperelaiset tyrkyttävät väkisin outoja tapojaan ja pilaavat kivan porvarillisen tunnelman.

"Ne peittävät kasvonsa pipalla tai hiusdonitsilla, niin ettei meinaa kadulla tunnistaa. Kummalliseksi on mennyt", keskustelussa mukana ollut solakka naantalilainen valitti.

Tamperelaiset Heikki ja Kaija muistuttivat, että tamperelaisten perinneasu on farkku, eikä oikea tamperelainen voi poiketa tästä säännöstä vaikka haluaisikin.

Savukoneen takaa live-keskusteluun pölähtänyt turkulainen jääkiekkofani paheksui, että tamperelaiset melskaavat jäähallissa sietämättömällä tavalla. "Tullaan sinne hallille huutamaan ja kannustamaan ja viemään meidän pokaalit. Nyt niillä on vielä tämä Barkov jr.", turkulainen sanoi kädet puuskassa.
........

Tamperelaisuuden perustajana pidetään benelux-taustaista Vjeerte van Tampernjeesia, joka vuonna 1779 keksi tamperelaisuuden Hatanpään metsikössä. Kerrotaan, että van Tampernjees olisi kuusenkerkkäpontikkaa siemailtuaan nähnyt hurjia näkyjä: 168 metrisen pyörivän keihään Näsijärven rannalla, kesyjä delfiinejä ja valtiolliset juhlat Tampere-talolla. Näkyjensä innoittamana van Tampernjees kirjoitti tamperelaisuuden pyhän kirjan Thiliathaliatallallaa, joka koostuu arvoituksista.

Tamperelaisuuden kaksi merkittävintä haaraa ovat ilvesläisyys ja tapparalaisuus. Rantasuomalaiselle nämä toisistaan poikkeavat suuntaukset näyttäytyvät yleensä pelkkänä monoliittisena "manselaisuutena".

Lupsakassa puheenvuorossaan Ransu-koira harmitteli, että liian usein otsikoihin pääsevät vain fanaattiset tamperistit kuten Simo Frangén, Pate Mustajärvi tai Timo Jutila, jotka eivät millään tavalla edusta tamperelaisten suurta enemmistöä. Samaan aikaan netti pursuaa ääritamperelaista materiaalia kuten Reinikaista ja Kyllä isä osaa -sarjaa.

Jyrkimpien rantasuomalaisten mielestä tamperelaisten integrointi yhteiskuntaan epäonnistuu väkisin. Audilla Tohloppiin ajanut haukilahtilainen toi esille, että tamperelaisilla näyttää olevan vaikeuksia sopeutua vapaaseen markkinatalouteen. Hänen mukaansa punakapina, Koskikeskuksen viivästynyt putkiremontti ja viimeistään Ilves-Hockeyn omistajasotkut osoittivat, etteivät tamperelaisuus ja moderni kapitalismi vain sovi yhteen.

 

Vaikka Ajankohtaisen kakkosen teemailloissa pyritään aina yhteisymmärrykseen, se jäi tällä kertaa toteutumatta. Twitterissä monet kommentoivat tamperelaisten olevan aivan mukavaa porukkaa, kunhan pysyvät Pirkanmaalla. Tellervo Koiviston mielestä Tampereelle lähdössä "ei olisi mitään järkeä".

Tässä vaiheessa iltaa hiestä märkä Sami Hintsanen tarttui mikkiin ja lurautti Tahdotko mut tosiaan -hitin ja kaikki tamperelaiset studiossa yhtyivät lauluun.

"Hehehehehehehe! Se om moro!", Ransu-koira huikkasi teemaillan päättymisen merkiksi ja suuntasi Ohranjyvään.

Poliisi-TV:n peijaisissa muisteltiin viattomampia aikoja

Sininen huvimaja.

Ahavoituneita kasvoja, komeita jengitatuointeja ja kostuneita silmäkulmia. Niitä nähtiin eilen kosolti Raideri Rokkibaarissa Tampereella, kun Poliisi-TV:n peijaisiin osallistui yli toistasataa alan toimijaa lain molemmin puolin. Tunnelma oli lämmin ja jännittynyt koko illan.

Tilaisuus alkoi Suomen Luottovankit ry:n puheenjohtajan, sekatyömies "Ismon" koskettavalla puheella, jossa hän kehui vuolaasti Poliisi-TV:n työryhmän ammattitaitoa. "Ismo" muisteli päässeensä Poliisi-TV:hen yhteensä kolme kertaa. Kyse oli pitkästä ryöstösarjasta Oulun seudulla.

"Kyllähän sitä vähän kylillä ylpistyi kun näki suttuisessa valvontakamerakuvassa itsensä ja tiesi, että lähetystä seurasi yli 800 000 katsojaa. Siinä tuli hetkeksi sellainen kaikkivoipa olo. Toki se sitten kostautuikin kun rupesin niitä katumaastureita viemään päiväsaikaan", "Ismo" nauratti yleisöä.

Kiitospuheesta Ismo päätti kuitenkin sanoihin, jotka kostuttivat useat nessut baarin pöydissä: "Kuka nyt enää kertoo lähetyksissä rikoksista, joita poliisi tutkii ja joissa silminnäkijähavainnot voivat olla ratkaisevia?"

Mikkeliläinen taparikollinen "Tero" muisteli lämmöllä kolmannen tuotantokauden jaksoa, jossa hän murtautui Jyväskylän Pupuhuhdassa sotaveteraanin asuntoon ja anasti sieltä kasettimankan, iskuporakoneen ja liudan harvinaisia sankarimitaleja. "Se oli Poliisi-TV:n syksyn 1992 eniten vihjeitä ja katsojapalautetta kerännyt jakso. Ei tuollaista satu kuin kerran ryövärin uralla", Tero kuvaili ääni väristen.

Moninkertainen murhamies "Pasi" kertoi tiskillä, että hänellä oli ns. haku päällä. "Ihan varta vasten vankilomilta jätin palaamatta, että pääsin tähän hienoon tilaisuuteen."

Juhlapuheiden jälkeen Pelson vankilan puutyöpajan karpaasit luovuttivat Poliisi-TV:n tuotantotiimille nikkaroimansa viisimetrisen, puisen Raija Pellin rintakuvan. Tekijöiden mukaan sen salalokerossa voi kätevästi kuljettaa yli kolme kiloa hashista ja jopa yli 15 vuosikertaa Rikospostia.
........

Omassa tervehdyksessään Pirkanmaan poliisilaitos ratsasi baarin asiakkaat ja antoi yleisön silittää hellyyttäviä poliisikoiriaan Roita ja Mustia. Poliisit saivat raikuvat aplodit koko väeltä.

"Kyllä huolellisesti ja asiallisesti tehty ratsia aina lämmittää sydäntä. Mekin kun yritetään kerhohuonettamme pitää siistinä, niin sitä osaa arvostaa, kun ratsiankaan aikana ei turhaan myllätä paikkoja vaan laitetaan lämpölamput ja viherkasvit takaisin paikoilleen. Monen monituista yötä kun meikämandolino hankaa veriroiskeita pois, niin se on sitten KRP:n rikospaikkatutkijankin kivampi tehdä työnsä " moottoripyöräkerholainen "Arttu" kiitteli poliisin toimintaa.

Poliisin vanhalla tutulla "Jartsalla" ja eläkkeellä olevalla rikoskomisario Reijo Suurnaulakeijopäällä riitti pöydässä keskusteltavaa yömyöhään asti. Miehet tuumivat rosmon ja pollarin suhteen olevan herkkä, toisinaan intensiivinenkin. Silti molemmat kunnioittavat toisiaan, ovathan molemmat piinkovia ammattilaisia.

"Toki näkemyserojakin tulee, esimerkiksi että oliko pahoinpitely törkeä vai ei, mutta usein näistä päästään kahvikupillisen äärellä yhteisymmärrykseen. Siinä on jokaisella ihmisellä kuitenkin se syyllisyyentunto syämmessä", Suurnaulakeijopää summasi.
........

Suomalainen alamaailma on rakennemuutoksen kourissa, mistä Poliisi-TV:n loppuminen on vain yksi esimerkki. Tavallista suomalaista rikollista huolettaa, että itänaapurista ja etelästä tulevat rikolliset vievät työt ja naiset.

"Ne ovat vetäneet työkulut niin alas, että ei meikäläinen pysty kilpailemaan tilauskeikoissa vaikkapa liettualaisten ja romanialaisten kanssa enää millään. Kyllä virkavallan pitäisi jotenkin puuttua rajapolitiikkaan ja maahanmuuttoon, että jokin järki saadaan tähän hommaan", huumeita ja autoja diilannut "Jukkis" valitteli.

"Jukkiksen" mukaan illan aikana screeneillä pyörineet piirroskuvat epäillyistä "toivat mieleen paljon hyviä muistoja viattomammista ajoista", jolloin rikostoveriin saattoi vielä luottaa ja rikos kannatti.

Juhlatilaisuus päättyi narikkaan, jossa osa vieraista poimi mukaansa jonkun toisen takin ja laukun. Varkaat poistuivat tilaisuudesta polkupyörillä.