Apulanta rahdattiin salaa vesitankissa Kreikkaan

Apulanta-yhtye kuljetettiin viime yönä vesitiiviissä tankissa Heinolasta Kreikkaan. Kaikki Apulannan jäsenet voivat olosuhteisiin nähden hyvin, joskin Sipé Santapukin (kuvassa) hiukset kähertyivät entisestään kuivauksen jälkeen.

Heinolan poliisin mukaan Apulannan siirto sujui ilman Järjestyshäiriötä. Poliisi pelkäsi, että yhtyeen ruosteessa oleva kitaristi aiheuttaisi tankin saumoissa Korroosiota, mutta huoli osoittautui turhaksi.

Apulannan siirto haluttiin salata, koska salaiset asiat ovat jännempiä, eikä Heinolassa tapahdu kauheasti jänniä asioita. Kukaan ei olisi edes huomannut Apulannan lähtöä, ellei Suomen ainoa elossa oleva rock-kriitikko Oscar Happinessessh olisi saanut vihiä asiasta. Happinesshh ilmestyi pelkkään Gilles Deleuzen Différence et répétitioniin verhoutuneena heinolalaisen ravintola Tukkijätkän eteen puoliltaöin. Pian sana kiiri ympäri pitäjää, ja ihmisiä alkoi kokoontua paikalle sankoin joukoin eli seitsemäntoista kappaletta.

Jotta Apulannan kuljetus olisi sujunut moitteettomasti, Heinolan poliisi siirsi fanityttöjä pois kadulta. Nuorempi konstaapeli kantoi suurimman osan väestä vasemmanpuoleiselle jalkakäytävälle, ja vanhempi konstaapeli otti jäljelle jääneet reppuselkäänsä. Faneja tai Deleuzen tuotantoa ei vahingoitettu operaatiossa. Myöhemmin yöllä Heinolan poliisi suoritti vielä Ratsian soittamalla mustassamaijassa Elämän syke -albumin alusta loppuun. Heinolan poliisin mukaan Heinolan poliisilla on laaja ja monipuolinen musiikkimaku, tosin progea kuunnellaan vain kuulusteltavien kanssa.
....................

Apulannan siirto on osa kansainvälistä rock-vaihtoa, jossa yhtyeitä siirretään maasta toiseen rock-musiikin terveen kannan säilyttämiseksi. Kreikasta saapuu Suomeen lähikuukausina yhtye nimeltä Socrates drank the Conium, jonka erinomaiseen nimikkoalbumiin jokaisen rock-entusiastin kannattaa tutustua. Apulannan jälkeen Suomen punk-skenestä vastaa legendaarinen Juustopäät. Se on kotoisin monipuolisesta vaihtoehtokulttuuristaan tunnetusta Espoosta.

Heinolan kaupunki vakuuttaa, että Apulannalle pystytään tarjoamaan Kreikassa hyvät olosuhteet soittaa musiikkiaan syyttömille, tavallisille kreikkalaisille. Aiemmin Suomesta Kreikkaan on jo siirretty Kirka ja Arja Saijonmaa. Suomi on myöhemmin korvannut aiheuttamaansa mielipahaa takaamalla kreikkalaisten lainoja.

Yhtyeenä Apulanta etsii edelleen paikkaansa post-punkin ja Katri Helenan väliltä. Apulanta aloitti bändinä, joka ei digannut ironisesti Paula Koivuniemen tuotantoa. Myöhemmin Apulanta on levyttänyt Paula Koivuniemen hittejä, esiintynyt Paula Koivuniemen kanssa, pyytänyt Paula Koivuniemeä tulkitsemaan heidän laulujaan ja antanut lopulta potkut Paula Koivuniemelle heidän levy-yhtiöstään. Sininen zeppeliini ei tavoittanut Paula Koivuniemeä haastatteluun, sillä hän juoksee pirun kovaa korkokengillään.

Eikä tässä vielä kaikki! Ensi viikolla ensi-iltansa saa Tuuppa Temosemaan elokuva Anna mulle nuuskaa, joka kertoo 1990-luvun alun Lamasta...eikun siis Apulannasta. Elokuvassa Apulantaa näyttelee koskettavasti Roope Salmisen naama ja vartalo ensimmäistä kertaa yhdessä. Nuuskan roolissa nähdään kenkäplankilla värjätty Jaajo. Elokuva on saanut tukea kaiteesta.

Länssuomalaisuuden lumous

Länssuomalainen ihminen on kuin kirsikka. Kaunis mutta hapan.

Länssuomalaisen sydänystävä on toinen länssuomalainen. Yhdessä he voivat olla soittamatta toisilleen vuosikausia tai mennä bussissa istumaan eri penkkiriveille, ettei kummankaan tarvitse siirtää ostoskassiaan. Länssuomalaiselle ystävyys ei ole läheisyyttä, vaan toisen ihmisen oman tilan kunnioittamista.

Länssuomalaisen suurimmat hyveet ovat siisteys ja vaitiolovelvollisuus. Näitä ominaisuuksia hän arvostaa suuresti myös kanssaihmisissään.

Luodolla länssuomalainen on onnellisimmillaan. Hän hengittää hiljaa ja kuuntelee laineiden liplatusta puista purttaan vasten. Hän fundeeraa, kuinka monta aamunharmaan sävyä maailmasta mahtaakaan löytyä. Ja miksi merimetsoja ei saa metsästää. Siellä luodollaan länssuomalainen päätyy siihen, että ihmisten pitäisi mennä enemmän itseensä ja useammin pois. Mutta ei länssuomalainen silti ihmistä vihaa. Hän ei vain ymmärrä, miksi ihmiskunnan pitää riidellä ja sotia ja ylipäätään pitää niin pirunmoista mekkalaa, ettei merisäätä meinaa kuulla.

Länssuomalaisen mielestä suomen kielen kaunein lause on "Laaja, mutta heikko matalapaineen alue ulottuu Suomeen lännestä". Paikoin utua ja sumua. Sellaista se on ihmisenkin elämä, länssuomalainen päättää ja laittaa luodolla maate.


Merelle kaipuun jälkeen länssuomalaisen voimakkain tunne on myötähäpeä. Jos haluaa kiduttaa länssuomalaista, hänet kannattaa viedä burleskiesitykseen eturiviin katsomaan, kuinka vapautunut pulska itäsuomalainen riisuu rintsikoitaan, vaikka siihen ei länssuomalaisen mielestä ole mitään tarvetta.

Länssuomalaisella on sama ilme omissa häissään ja hautajaisissaan. Sellainen vähän hapan ilme. Tiede todistaa, että ihmiset kykenevät 27:ään ilmeeseen ja hevosetkin 17 ilmeeseen. Länssuomalaisella ilmeitä on neljä: totinen, fundeeraava, estynyt ja vaivaantunut, ja ne kaikki ovat hyvin lähellä toisiaan.

Länssuomalaisen kapeahkoa tunnerekisteriä selittää hänen asiakeskeisyyteensä. Länssuomalaisen keskimääräinen asiapitoisuus on 85 prosenttia, kun se vaikkapa lappilaisella liikkuu noin 25 prosentin paikkeilla. Korkean asiapitoisuuden takia länssuomalainen ei ole kansankiihottaja, eikä hän myöskään innostu helposti. Urheilukatsomossa hän kannustaa pari kertaa taputtamalla ja poikkeuksellisen suorituksen nähtyään hän saattaa nyökätä hyväksyvästi.

Ei siis ihme, että länssuomalaisia pidetään tosikkoina. Tosi asiassa he eivät vain pidä muiden suomalaisten juttuja kovinkaan hauskoina. "Meneekö tässä vielä kauan?", lännsuomalainen kysyy vierustoverilta kesken Sami Hedbergin naamanvääntelyn. Länssuomalainen huumori sen sijaan on terävää ja lakonista. Se uppoaa kuin stiletti orvasketeen. Moni erityisherkkä ihminen on puhjennut itkuun kuullessaan länssuomalaisen keventävän tunnelmaa.

Länssuomalaisessa yhdistyy tietty kireys eräänlaiseen jäykkyyteen. Länssuomalainen ärsyyntyy ämpyilystä ja touhottamisesta. Hän haluaa aina numeroidun paikan, ettei tule ikäviä sekaannuksia. Hän haluaa, että jugurtissa ei ole sattumia, ja että lautasella annoksen eri osat on selkeästi eroteltu toisistaan. Länssuomalainen on tahattomasti töykeä puhelimessa ja kuulostaa teeveessä siltä, kuin olisi saanut kovan iskun päähänsä. Länsimurteita ei saisi puhua televisiossa. Länssuomalaiselle luonnollisin tapa viestiä on kirjoittaa muistiinpanoja pieneen vahakantiseen vihkoon.

Länssuomalainen koulitaan kovaksi jo kotona, sillä itkupilleistä ei ole tihkusateessa aamuverkoille. Länssuomalaiset vanhemmat tunnetaan suoraviivaisista kasvatusmetodistaan, jossa lasta ei kiitetä eikä kannusteta. Se on tärkeä oppi, sillä eihän elämäkään kiitä tahi kannusta. Länssuomalainen äiti laittaa kolmevuotiaalle lapselle avaimen rintataskuun ja lähettää hänet maailmalle. Isältään länssuomalainen saa lahjaksi rei'ittimen ja mapin, sillä "tärkeät paperit tulee pitää järjestyksessä". Länssuomalaiselle kauppatiede on taideaine.

Länssuomalainen nauttii omasta seurastaan, siksi hän purjehtii ja kasvattaa sokerijuurikkaita, joskaan ei yhtä aikaa. Länssuomalainen pysyy omassa pöydässään eikä lähde tiskille jututtamaan ventovieraita. Länssuomalaisten smalltalk muistuttaa tuijotuskohtausta elokuvasta Hyvät, pahat ja rumat. Länssuomalainen aloittaa kosinnan ja eropuheen samoilla sanoilla. "Tiäksää tuanoi."

Ei olekaan sattumaa, että V. A. Koskenniemi runoili Länssuomeen muutettuaan, että "yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin". Koskenniemi kirjoitti nuo säkeet Turun torilla Kallun Grillin servettiin kesken makkaraperunoiden syönnin. Länssuomalainen on niin kohtelias, että hän antaa seinänaapurinsa muumioitua rauhassa asuntoonsa. "Hän oli hyvä ja hiljainen naapuri", länssuomalainen toteaa vuosien kuluttua paikalle tulleelle ambulanssimiehistölle.

Länssuomalainen ei käy kirpputoreilla eikä huutokaupassa, sillä hänen mielestään siellä käyvät vain reisitaskuhousuihin tai legginsseihin "pukeutuvat" ihmiset. Länssuomalainen ostaa uutta kaupasta, että se on varmasti puhdasta. Samasta syystä hän laittaa pesukoneeseen joka kerta hiukan ylimääräistä pesuainetta.

Länssuomalaiselle riittäisi ihan hyvin Pähkinäsaaren rauhan raja. Länssuomalainen on ainoa, joka seisoo tamperelaisten ja tukholmalaisten välissä. Kiitokseksi tukholmalaiset lähettävät aika ajoin Länssuomeen kruununperijöitään kyläilemään ja avaamaan siltoja.

Länssuomalainen haluaa elää huomaamattomasti ja kuolla häiritsemättä ketään. Ennen kaikkea länssuomalainen ei halua, että hänen kuolemastaan koituu vaivaa. Älkkä ny mun takia hautajaisi tulko, siin mene teilt koko lauantai hukka. Siksi länssuomalainen on järjestänyt jo yksitoistavuotiaana asiansa perikuntaa varten. Onneksi hänellä oli se mappi ja rei'itin.