Joulurauhanpuristus 2 (Sisälttä selkket ohjet ihmiskunnal)

Huomenna, jos Jumal...

Jaa eimunt täsä mää ny ole! Suaran lähetyksen täst Arvinpuiston WG Wokist. Mä otin jälle numero 14. Hyvi pöperöi he kokka sopuhinta. Eikä eläimi o tapettu yhde yhtäkänt.

Mää tuli taas julistama perinteise vaihtoehtose joulurauha. Mä miättisi oike tosissani tosa Nurmisulosel kaffetelles, et mitä mä tänä vuan teil saarnasisi. Sit mä kekkasi, et mä kuitta ensi tämä vuade huanot uutise, sit hyvät uutise ja lopuks mä anna elämäohjei.

NIIN PAL KAIKKE.

Meil henkises pääkaupunkis bruukata sano, et elämä o se mitä tapahtu Heidekkeni ja Perttalan välis. (Ja se mikä tapahtus Lynis, jää Lyni –  mut siit toisel kertta.) Tänä vua tuntus kyl, et oltti kokona Perttalan päädys. Bowie kuali. Prince kuali. Coheni kuali. Muhammed Ali kuali. Oikeusvaltio kuali. Dylani kuali. Jaa et mitä sää sanosi? Tualt joku huru-ukko huutta naapuripöydäst et Dylani onki viäl henkis. Hänt ei o vaa näkyny missä.

Niinpal jengi kuali, et välil ku aamul heräs ni ekaks miätti et ketä mahta tänäpä heittä lusika nurkka. Ei sekä ihmise sialul eetwarttii tee. Hyvän pualen tiätty se, että Turu Sanoma oliva koko vuade tavallist paksumppi. No, vähä musta huumori tähä väli!

Yks allekirjottane hyvä kaveriki haudatti kesäl. Terve mies lähti suitsaitsukkela. Nämä o kuulkka vakavi paikkoi entisel Puuteri-nuarel. Sitä tuntte itteki olevas kualevaine, vaik o mite friskis kunnos ja rautta nouse penkist. Pitä ruvet syämä enemmä näit mifui ja tofui ja vähenttä sokrun käyttö. Et jättä parit piispanmunki välist ja teke vaik etunojapunnerruksi. Mut mittä joogihommi ei ruveta tekemä, semmone o okkultismi.

Et ittest pittä jokase hualehti. Ja olis kumminki kiva nähdä alkava juhlavuosi. Nimittäin reformaatiost tule kuluneks täydet 500 vuotta. Ja ei sunkka mikkä muu ko Turku o Suame aino reformaatiokaupunki! Jaa ette te sunkka luullu, et mää tarkottasi Suome 100-vuotiskekkerei. Juhlika sitä sit keskenänne 400 vuade pääst. Vähä mittasuhteit, hei!

EI MUT MIHI MÄ JÄI?

Muit ikävi uutissi oli et Lähi-idäs soditta ainava. Oikke tiädä et mitä he laittava sinne juamavetten ku aina pittä tapella. Ja kyl sitä turkulaisen tiätä, jos juamavette on jottai laitettu. Enne kraanavesi maistus joko ruumiilt tai ruastelt, mut nykysi se on paremppa. Toki allekirjottane taloute haeta kylpyvesiki Piispanristin lähtelt.

Ja sit o tämä Trumppi, oikke tiädä mitä uskaltas sano. Mää nii tykkäsi siit tummapaahtosemmast Barryst, mut tämä uus kaveri o kirkka oranssi ja puhu iha hullui. Mää näe kaikis ihmisis hyvä, jopa runosmäkeläisis, vaik he o järjestäe mulkku sakki. Mut täst Trumpist o vaikke sano mittä kiva.

Tavallas Trumpis o se sama vika ku kauhia mones tavallisessaki ihmises. Et miks olla kiukkusi ku ampiaise elokuu helttel? Ylipäätäs ihmise puhu toisilles ni rumasti. Ja moni viäl ilman länssmurret – se vaati jo silkka paha tahto. Ja tual internetis riitassi kaheleit vast onkki. Semmosi ku luuleva ite keskustelevas ja olevas kauhia moraalissi, mut oikesta he vaan solva toisi ja ol ylimiälissi muit kohta. Sen taki määki lopeti kaik somehommat jo viime kevän. Nykyä mä kattele netis vaa livekuva Turu Satamast. Rauhotta kummast, ku välil näke silkkiuikui.

Aina pittä käyttäyty sivistynest, se o meil turkulaisil jo äidinmaitos. Et sää missä Börssi pöheikö tiskilläkkä voi kui tahas mellasta. Sama se o siäl tiado valtatiälläki, minne moni o kyl lähteny mopoautol liikkel.

Mä näkisi nii, et liian monel o nakkimuki nuri. Niinku iha pysyväste. Enneaika jälkipelit pelatti Amarillos, ja kaikil jäi hyvä miäli illa päätteks vaik vähä närästiki aamul. Nykyä olla koko aja kiukkusi jostai, ain joko kutitta tai vihlo.

ET KYL MÄÄ VALLA IHMETTELE.

Mut ilosemppi asioihi. Allekirjottane hyvä ystävä saa muksu ens vuan. Siit mä ole kauhe ilone. Mut kuha nyt tulee nätti kakara eikä mikkä tyypillinen suamalaine rääpäl. Kukka ei tykkä rumist lapsist, oli ne omi tai muitte. Onneks ne o yleensä muitte. Mu oma kakarat näyttä ainakin suara ku josta saksalaisest muromainoksest. Tähä väli mä sano, et mul o pelkästä hyvi kokemuksi saksalaisist.

Tepsiki o kolmantten liikas. Mä e o nähny niin ilost Hantta Virta mone vuatte. Hymyile ko Naantalin aurinko.

Ja käykä vilkasemas vaik tilastokeskukse atk-sivuilt mite hianosti meil Suames kumminki mene. Siäl o piänel präntil isoi asioi. Emmä pal mittä tiädä, mu sen mä tiädä, et ei me ni köyhi olla, ettei me kettä voida autta. Et vähä solidaarisuut kehi, hei!

Itäharju Prismaa mä halun kans kehu. Levet käytävät ja kaik herkut käden ulottuvil ja ain saa kassatytölt hymyn. Mä melke väittäsi, et ihmine on onnellisimmillas Itäharjun Prismas. Mä sanosisi, et kaik rauhanneuvottelu pitäs käydä Prismas. Plus heil o hyvä tuaretiski. O fisu ja simpukka. Mun nuoruudes muute simpukkaravintoloist ei saanu simpukoit vaan benssa ja wiininleiket. Ja autopesu, jos oli menos hakema rouvakokelast Hirvesalost. Ei sinne rikkaitte resortti kehdannu kurvat pihaa likasel autol.

EI SUNKKA MUN JOTTAI VIISAIT PITÄNY SANO.

Jaa mää rupesi kuitenki juaruma vaik mä lupasi ittelleni et tänä vua mä pysy prikulleen asias. Mut tämmöst se on ku innostu omas asiassans. Seuraavaks tuleva sit selkket ohjet ihmiskunnal niinku mä kerta lupasi. Olettekste viäl fölis vai menittekste jo rusinaglögil?

Et täl kerta mu joulurauhanpuristus mene tämmöttis:

Hualehtika toisistanne niinku hualehtisitte omist kotiavaimistanne.
Käykä enemmä museois ja Kaskikses syämäs.
Tavakka torikaffel useammi.
Kävelkkä jokivart pitki ilma et nenä on kiinni älypuhelimes.
Kattelka kauneut ympärillän.
Olka kiitollissi kaikest mitä o. Kaikil o jottai kumminki.
Älkkä vihakka kettä tai mittä, paitsi semmosi takkei, mis vetoketju jää aina jumi.
Syäkä suklaat tai salmiakki riittäväst.
Menkä Ruissalo piknikil.
Bailakka Dynamos ainaki kerra vuodes.
Kiivekkä kaikil Turu seittemäl kukkulal kesäl. (Roomaki lasketa, jos ei Turku pääse.)
Pirauttaka toisillenne tai lähettäkä vaik postikortti jos ei niin jutut sil hetkel.
Rakastakka vähä enemmä noi yleisest.

Herranjumala, täsä melke liikuttu omist sanoist! Ei sekä mikkä terven merkki ole. Jaa ei mut nyt mä lähe hakema aladoobi viäl hallist. Ei joulu ol mittä ilma aladoobi. Ei sunkka täsä sit ihmeemppi, elos olla tämäki vuade jälkke.

Isänmaallinen ihminen

Isänmaallinen ihminen on parhaimmillaan (ilmaisen) mustikkaämpärin kanssa syksyisellä suomättäällä. Sillä onko kukaan koskaan tehnyt mitään pahaa ämpäri kädessä ja kumisaappaat jalassa? Ämpäri on isänmaallisen ihmisen paras ystävä.

Isänmaallinen ihminen etsii sopua, ei kopua. Hän rakentaa talon, ei polta sellaista. Isänmaallisessa ihmisessä on hiukan insinöörin vikaa.

Isänmaallinen ihminen uskoo demokratiaan ja Bacimyciniin. Hän uskoo mahdollisuuksien tasa-arvoon ja salmiakkiin. Isänmaallinen ihminen antaa muiden uskoa mihin haluavat, kunhan eivät soittele ovikelloa tai heittele pommeja sen takia. 

Isänmaallinen ihminen pitää aina heikomman puolta. Isänmaallinen ihminen ei kiusaa ketään paitsi Stalinia.

Isänmaallinen ihminen tietää, että jos me emme arvosta arvojamme, ei kukaan muukaan niitä arvosta.

Isänmaallinen ihminen kuuntelee ensin ja puhuu vasta sitten. Hän ei ole ensimmäiseksi huolissaan omasta sananvapaudestaan, vaan hänen kanssaan eri mieltä olevien sananvapaudesta. Isänmaalliselle ihmiselle oma sananvapaus ei tarkoita muiden ihmisten pelottelua hiljaiseksi. Isänmaallinen ihminen ei hyväksy väkivallalla ilkamointia missään muodossa.

Isänmaallinen ihminen laulaa Katri Helenaa toukokuisessa koivikossa. 

Isänmaallinen ihminen ei halua omia isänmaataan. Hän ymmärtää, että vallanpitäjiä kannattaa vaihtaa säännöllisesti.  Isänmaallinen ihminen etsii uusia ajatuksia ja ideoita, sillä hän tietää, että edessä päin on vain joko tulevaisuus tai umpeutuva latu. 

Isänmaallinen ihminen ei sekoita omien kalsariensa hajua isänmaallisuuden hajuun. Isänmaallinen ihminen ei helvetti vie kiukuttele koko ajan. Isänmaallinen ihminen ei odota, että kaikki lankeaa hänelle kuin Manulle illallinen.

Isänmaallinen ihminen puolustaa koko viisikolla ja pelaa uhrautuvasti heittäytymällä kiekon eteen. Isänmaallinen ihminen tekee tarvittaessa ilmaveivin, mutta kova rannelaukauskin kelpaa. Isänmaallinen ihminen ottaa paidan pois vasta kun loppusummeri on soinut, sillä paidan etukäteen pois ottaminen on ottelun jinksaamista. 

Isänmaallinen ihminen nostaa väittelyssä tyrmäämänsä vastustajan takaisin jaloilleen, eikä jää pilkkaamaan hävinnyttä. Isänmaallinen ihminen osaa myös itse hävitä. Hän tunnustaa tosiasiat, vaikka se kuinka kiukuttaisi. Sillä ihminen ei voi olla isänmaansa ystävä ilman todellisuudentajua. Moni on toki yrittänyt.

Isänmaallinen ihminen on tavallisesti aikas nynny, jos häntä vertaa Isistä vastaan taisteleviin kurdinaisiin. Siksi isänmaallinen ihminen ei uhoa kylänraitilla sotapuuhilla. Isänmaallinen ihminen rakastaa rauhaa. Omaa rauhaa ja muiden rauhaa.

Isänmaallinen ihminen ymmärtää, että isänmaassa on kyse ihmisistä. Ei prenikoista, pylväistä eikä byrokratioista. Isänmaallinen ihminen tykkää kaikennäköisistä ihmisistä, vaikka suhtautuukin pisamanaamaisiin terveellä epäilyksellä.  

Isänmaallinen ihminen ei vaikene vaikeistakaan asioista. Silloinkaan, kun niistä puhuminen tuntuu pelottavalta. Isänmaallinen ihminen tuntee velvollisuutta omista sanoistaan ja teoistaan.

Isänmaallinen ihminen vaatii, että kaikki tytöt saavat koulutuksen, sillä se on maailmanhistoriassa tehokkain keino nostaa isänmaa umpimudasta.

Isänmaallinen ihminen tekee pieniä isänmaallisia tekoja aina kun voi. Hän ei anna rasistin huutaa lapselle bussissa. Hän ei liity sotilasliittoon salaa, eikä käy neukkujen kanssa juhannussaunassa (pienellä juhannustaialla saa velivenäläisen kanssa käydä). Isänmaallinen ihminen ei koskaan huijaa, mutta jos tulee tilaisuus äänestää Britannian X Factorissa Saara Aaltoa, hän tekee sen.

Isänmaallinen haastaa kaiken sen, mitä tällaisissa juhlapuheissa puhutaan isänmaallisuudesta. Sillä ei ole olemassa yhtä oikeaa isänmaallisuutta. Isänmaallinen ihminen varoo nationalistisen käärmeöljyn myyjiä. 

Isänmaallinen ihminen voi olla, vaikka hänellä olisi hyvä työ tai ei työtä ollenkaan.

Isänmaallinen ihminen ei lankea ulkomaalaisiin hupsutuksiin, kuten kommunismiin, natsismiin tai teknomusiikkiin (pois lukien Technotronic). Isänmaallinen ihminen soittaa itsenäisyyspäivän juhlien viimeisenä biisinä Eppu Normaalin Roudan rutinaa. Isänmaallisella ihmisillä on taskussa puhdas Nessu odottamassa kappaleen jälkeistä tunnevyöryä. Sillä isänmaallinen ihminen on pohjimmiltaan herkkä.

Isänmaallinen ihminen menee hiljaiseksi, kun häneltä kysytään, mitä itsenäisyys hänelle merkitsee. Silloin isänmaallinen ihminen lainaa Pupu Tupunan isää: "Eiköhän se ole sitä, että meillä on ikioma Metsola, on heleät kesäyöt ja sininen taivas ja omat niityt. Talvella taas on lumiset  metsät ja keväällä välkkyvät hanget. Niitä me rakastamme. Välitämme toinen toisistamme ja puolustamme sitä, mikä meille kuuluu."