Hävetkää, pörröiset ja pörriäiset!

Kesän koittaessa suomalainen kaipaa omaa rauhaa. Koko pitkän talven häntä ovat häirinneet niin työtoverit, naapurit kuin ulkomaalaiset päättymättömällä ulinallaan milloin mistäkin asiasta.

Mutta kun kesä vihdoin saapuu Pohjolaan, suomalainen saa vetäytyä luonnon helmaan ja hiljentyä ajatuksiinsa. Tai niinhän sitä luulisi.

Valitettavasti maamme eläimet ovat pääosin täysiä mulkkuja. Kaiken sorttista surraajaa ja vorraajaa on joka niemennokka ja lettosuo täynnä. Tämä on kaikelle allergisen Sinisen zeppeliinin avoin kirje maamme pörröisille ja pörriäisille: Hävetkää!


Aloitetaan linnuista eli "liskoista höyhenillä". Maailmassa elää vain kaksi kivaa lintua, sorsa ja pöllö. (Pingviinikin on kiva, mutta onko se lintu lainkaan? Onko se todella?)

Pahimmat kaikista ovat tietenkin matulinnut kanadanhanhi ja valkoposkihanhi. Niillä on vissiin joku ero, mutta who the fuck cares. Hanhista SZ on kirjoittanut aiemmin tyhjentävässä ylioppilasvalioesseessään Jos valkoposkihanhi olisi tapahtuma, se olisi kaljakellunta.  Lisään tähän ainoastaan, että sen, joka on luvannut suojella hanhia, pitäisi myös kerätä heidän kakkansa pois.

Entäs joutsenet! "Oi oppi ottakaa te joutsenista, ne lähtee syksyin, palaa keväisin", painija Eino Leino (1891–1986) kirjoitti. FAKE NEWS, sillä joutsenista ei todellakaan ole esikuvaksi kenellekään. Joutsenet ovat kärttyisiä sihisijöitä, jotka käyvät terävällä nokallaan kopauttelemassa taaperoita nurin lastenaltaalla. Pieni, muutaman vuoden metsästys tekisi hyvää joutsenten ylipaisuneelle egolle. Oppisivat olemaan.

Ja lokit, miksi tungette toreille ja turuille? Onko pieneen mieleenne tullutkaan, että vietettyänne koko talven kaatopaikoilla kukaan ei kaipaa teitä liihottelemaan jätskipalleronsa päälle? Merimetsot, lopettakaa saarille paskominen ja lentäkää tiehenne. Muut metsot, teeret ja perus kiukkuiset koppelot, menkää itseenne.

Eipä ole nisäkkäissäkään kehumista. Kiimaiset hirvet kaivavat metsään kuoppia ja virtsaavat niihin. Onpa toooosi kiva sitten astua uusissa valkoisissa Adidaksen tennareissa sellaiseen! Luonto kohtelee armottoman tasapuolisesti niin lihansyöjää kuin vegetaristia: Karhut tonkivat grillikatoksessa Kabanossin jämiä, kun rusakot nakertavat avomaankurkut kasvimaalta. Pahin kaikista on tietenkin saimaannorppa, joka vie ensin kalat verkosta ja sitten viilentymässä olleet Lahden erikoisoluet katiskasta.

Hiljaisilla kyläteillä sudet hyökkäilevät tukevien uimakoululaisten päälle – susien tavanomaista ravintoa eli alakoululaisia nimittäin on huonosti saatavilla opettajien kahden kuukauden kesälomien aikana.

Ja kuulemma Itä-Suomessa liikkuu edelleen leijona. Se on luultavasti Suomen ainoa nisäkäs, jota itäsuomalaiset eivät ole saaneet salakaadettua. Luulisi, että nimenomaan afrikkalainen leijona yllättyisi päälleajavista moottorikelkoista.

Suomen luonnossa ei koskaan tiedä, missä vaara piilee. Kun soutelee mielitiettynsä kanssa piknikille Säpin saareen, niin yhtäkkiä 30-kiloinen porilainen mufloni puskee sinut ja juuri avaamasi roseeviinin nurin. Toisinaan eläimen vauhkoontumiseen riittää pienempikin ärsyke. Valkohäntäkaurisoletettu triggeröityy ja aloittaa vihaisen somekampanjan, jos sitä erehtyy kutsumaan valkohäntäpeuraksi. Mikä peura-slurri!

Erityisen inhottavaa on kuitenkin se, että eläimissä on vaikka mitä ällöpöpöjä. Suomen elukat ovat niin tautisia, että pesutuvan lääkekaapissa pitää olla kylmälaukullinen antibiootteja. Vajassa pesivistä myyristä saa myyräkuumeen, kapisesta ketusta syyhyn ja supikoirista vesikauhun. Kyyn puremasta seuraa varpaaseen kuolio, ja punkit levittävät borrelioosia ja aivokuumetta.

Edes omassa mökissään mies ei saa rauhassa katsoa VHS-nauhalta vähämaalisia Italian mm-jalkapallokisoja vuodelta 1990. Minkit tekevät pesiään talon sokkeliin ja lepakot vintille. Ulosteita on kaikkialla PAITSI luonnossa. Orava juoksee yötä myöten saderännissä, ja harakat pomppivat katolla ennen kukonlaulua. Sisällä kissankokoinen kiiltävä kärpänen pökeltää päin makuukammarin ikkunaa. Nuku siinä sitten.

Aamuvarhain pihalla huutaa vaskitsan pelästyttämä vaimo, joka ei ole viitsinyt meikata koko loman aikana, "koska ei maalla tarvitse laittautua". Ole siinä sitten suomalainen viriili kesämies, täynnä paiseita ja puremia, eikä rouvakaan heruttele. Ei sitä silti lavatansseihin kannata kesäheilaa lähteä vonkaamaan, sillä matkalla tiellä loikoilee kuitenkin resuinen porolauma, joka ei suostu väistämään milliäkään. Jumissa ollaan.

Loppukesästä mökkitonttiakaan ei voi enää myydä pois käypään hintaan, sillä Venäjältä käynyt puhuri on kuljettanut pihaan ämpärillisen liito-oravia. Siinä meni sitten se vähäinenkin rakennusoikeus! Poliisilla pitäisi olla käytössään poliisiliito-oravia – mikään ei nimittäin rauhoita tilannetta niin kuin liito-orava.

Eläinten vittumaisuus ei katso kokoa. Pienikin paarma haukkaa sentin ihmislihaa tuosta vain. Hyttyset tökkivät nilkat turvoksiin telttaa pystyttäessä. Ulkohuussissa niskaan tippuu lukkeja ja nukkumaan päästessä huomaa, että tukka kuhisee hirvikärpäsiä. Perhoset ovat periaatteessa ookoo, mutta ovatko ne sittenkin hiukan liian gay, vielä kun umpimielisessä maalaispitäjässä ollaan?

Eivät kalatkaan kivoja ole. Kuinka montaa syytöntä pikku pippeliä puraiseekaan hauki lietteisissä järvissämme joka kesä? Ei niistä kaloista oikein ruokaakaan saa: ahvenet ovat enimmäkseen pieniä ruotoja ja lahna maistuu mudalta. Särki ei kelpaa kissallekaan, jollekin hölmölle hipsterille sen voi kenties syöttää.


Että sellaista se on Suomen luonnossa. Kesän jälkeen ihminen iloitsee pikku pakkasesta, joka tappaa viimeisetkin kahvikuppia kiertävät, eksistentialistisesti ahdistuneet ampiaiset ja pakottaa sitkeimmänkin Kari Vepsä -(mies)fanin laittamaan paidan päälleen. Eläköön alkava pimeä vuodenaika.

PS. Sininen zeppeliini haluaa kiittää niitä eläimiä, joiden kanssa asiat ovat aina sujuneet. KIITOS kimalaiset, te maamme lauhkeat, pulskat pöristelijät!

Moderni helvetti

"Helvetti on toiset ihmiset", ranskalaisfilosofi Jean-Paul Sartre sanaili. Tasapuolisuuden nimissä: Toisten ihmisten mielestä Sartren ei olisi pitänyt huudella eksistentialismipäissään naapuripöytiin pariisilaisessa bistrossa. Suomalainen säveltäjä Jouni Hynynen puolestaan on kuvannut helvettiä umpiporvarilliseksi idylliksi sonetissaan Helvetistä itään.

Tunnetuimman helvettikuvauksen kirjoitti tietenkin firenzeläinen rakennusviraston virkamies Dante Alighieri 1300-luvun alussa. Jumalainen näytelmä kertoo Danten omasta kuolemanjälkeisestä matkasta helvetin ja kiirastulen läpi paratiisin kirkkauteen. Matkalla hän tapaa ihmisiä, jotka viruvat helvetin eri kerroksissa. Jumalainen näytelmä on tyylilajiltaan "allegorinen kuvaus" eli käytännössä vaivoin verhoiltua vittuilua aikalaisille.

Koska maailma näyttää menevän aika lailla päin helvettiä, eikä Jumalaista näytelmää ole päivitetty yli 700 vuoteen, Sininen zeppeliini päätti uudistaa eli freeshata helvettikuvauksen omaan aikaamme sopivaksi. Moderni helvetti, olkaa hyvä.

MODERNI HELVETTI

Tarina alkaa, kun Dante eksyy Ikeaan. Alun perin Dante oli hakemassa sieltä vain lakanoita, mutta huomaa pian ostaneensa koristetyynyjä ja laavalampun. Ikeassa harhaillessaan Dante kohtaa ihailemansa kirjailijan Kauko Röyhkän, joka rahan puutteessa lupaa opastaa Danten halki tuonpuoleisen aina paratiisin lippakioskille asti. Danten kertomuksessa helvetti on suppilomainen ja jaettu yhdeksään eri piiriin syntien vakavuuden mukaan. Helvetti muistuttaa lohduttomuudessaan Aku Louhimiehen elokuvaa.

Ennen helvetin portteja Dante saapuu helvetin esipiiriin, joka on täynnä tolkun ihmisiä, jotka eivät uskaltaneet olla sen enempää hyviä kuin pahojakaan. Helvetin porteilla tolkun ihmisiä pistelevät paarmat ja ampiaiset, ja juonikkaat imevät verta heidän kasvoistaan. Heistä ei pidä sen enempää äärioikeisto kuin punavihreä kuplakaan.

Helvetin ensimmäinen piiri eli limbo on paikka, jossa elävät hyveelliset mutta jumalattomat ihmiset. Tällaisia ovat vaikkapa merentutkija Jacques Cousteau, kirjailija Samuel Beckett, profeetta Elastinen ja vallankumoushipsteri Che Guevara. Heidän elonsa soljuu kohtalaisen mukavasti, mitä nyt Beckettin Sampsa välillä hermostuu Elastisen loppumattomaan flow'hun.

Helvetin toisessa piirissä viruvat kupeksijat ja töpeksijät. Täällä grillaantuvat hitaalla liekillä ovensuuhun juttelemaan jäävät, kolikoilla bussissa maksavat, lastenrattailla pyöröovissa kohkaavat, vesijumppaajat ja hedelmiensä punnituksen vasta kassalla muistavat. Sinne on sijoitettu lisäksi ne, jotka laittavat kinkun juuston alle voileivällä, erikoiskahvinsa kevytmaidolla tilaavat, Suomen jalkapallomaajoukkue, cokista muusta kuin tölkistä juovat ja kaikki Suomen Euroviisu-edustajat (pl. Anneli Saaristo ja Laila Kinnunen). Nämä elämäntunaroijat kiikkuvat katariinanpyörässä suurta särkyä kokien.

Helvetin kolmanteen piiriin joutuvat muromainoksissa ja vatsan hyvinvointiin liittyvissä mainoksissa esiintyvät ihmiset, fitness-gurut, ihmiset jotka käyttävät arkikielessä sanaa "wellness" ja kuntosaleilla täydessä meikissä punnertavat. Tänne on sijoitettu myös mentaalikoutsit ja elämäntapavalmentajat. Heidän kohtalonaan on kuunnella päivästä toiseen Leevi and the Leavingsin hittiä Sopivasti lihava samalla kun puolimetriset tuhatjalkaiset rouskuttavat hitaasti heidän lihaansa. He saavat syödäkseen pelkästään tyydyttynyttä rasvaa. Tynnyrikaupalla.

Helvetin neljäs piiri on varattu tyylittömille ihmisille. Sinne joutuvat jääkaapin oveen magneettitarroja kiinnittävät, legginssejä/megginssejä muualla kuin urheilemassa käyttävät, rockabillyä fanittavat, t-paidan housujen sisään tunkijat, pirkanmaalaiset, liekkitatuointeja ottaneet, Kaj Stenvallin ankkamaalauksia seinälleen ripustaneet, huumorimukeista kahvinsa juovat, nakukalentereita tekevät ja ostavat, Mamban / Kaija Koon / Kissin / Aerosmithin kuuntelijat, kissanäyttelyjen tuomarit sekä myöhempien aikojen Johnny Depp. Kaikkien näiden ihmispolojen rangaistuksena on osallistua tuotantokaudesta toiseen Nätti nakuna -ohjelmaan, jossa heitä arvostelevat julmin sanankääntein Temptations Island Suomi -kilpailijat.

Helvetin viides piiri varataan pelkästään videotaiteilijoille. Heidät pakotetaan syömään VHS-kasetin nauhaa samalla kun heille esitetään aamusta iltaan juonellisia, järkeenkäypiä elokuvia, joissa on asiallista dialogia ja mieltäylentävä loppu.

Helvetin kuudennessa piiriin on koottu jumalatonta meteliä pitävät. Tänne päätyvät mm. lätisijät, törkyturvat ja kiukkupussit. He joutuvat pitämään hikistä sidostesukkaa suussaan ja kerrankin kuuntelemaan muita. Tänne on pudotettu kaikki a cappella -yhtyeet, nettirasistit, brändimanagerit, radion aamujuontajat, Twitterin kiukkuiset nimimerkit, virkamieskiekosta puhuvat urheilutoimittajat, työntekijälähettiläät, yleisöyhöttäjät, kolmannen asteen feministit ja perulaiset katumuusikot. Tässä piirissä viestintäninjat viedään teilipyörään joka aamu ja heille luetaan Japanin kulttuurihistoriaa. Helvetin kuudennen piirin asukkien kauhistuttavana kohtalona on kuunnella (Arvi Lindin äänellä) tosiasioita maailmanmenosta.

Helvetin seitsemäs piiri on varattu tärkeilijöille ja turhanseisottajille. Täällä heitä viillellään tuoreilla retikan siivuilla ja upotetaan tulikuumaan rāmen-liemeen yhä uudestaan ja uudestaan. Sen jälkeen heidät pakotetaan harrastamaan squashia ilman ironista sävyä. Tänne päätyvät olut-aficionadot, ranskalaiset yhteiskuntatieteilijät, puolisonsa rahoilla downshiftaavat, polkupyöränsä osa osalta Italiasta tilaavat, sikariharrastajat, kaupunkiviljelijät ja ihmiset, jotka kutsuvat itseään make-it-häppenöijiksi julkisesti. Aniilinpunaista "magentaksi" kutsuvat saavat kaiken lisäksi joka päivä 100 raipaniskua.

Helvetin kahdeksas piiri jaetaan kymmeneen kuiluun. Sinne päätyvät: 1.Konmaristit 2. #Digitalistit 3. Käsitetaiteilijat 4. Natsit (pl. Pirkko Saisio) 5. Susien salametsästäjät 6. Enemmän emojiitä kuin oikeita sanoja käyttävät aikuiset ihmiset 7. Elämäkertamusikaalien käsikirjoittajat 8. Miesasiamiehet 9. Kaikki elektronista poppia soittavat duot 10. Akateemisen kirjakaupan verkkosivujen hakukoneen tekniset toteuttajat. Koko joukko viruu kosteissa ja tikkuisissa jalkapuissa pimeissä selleissään. Ohi kulkevat Image-lehden toimittajat piiskaavat ja seivästävät heitä tylpillä kepeillä yhä uudelleen ja uudelleen.

Yhdeksäs ja viimeinen piiri on muista piireistä poiketen jäätynyt piiri. Siellä lojuvat Pandoran lippaaseen jäänyt vetyperoksidipullo ja Terve järki. Kuilun pohjalla istuu Lucifer, paholainen itse. Hänet on tuomittu iankaikkisesti ylläpitämään nimimerkkien takaa maailman Facebook-kirppiksiä ja kirjoittamaan samalla Ylilautaan. Mikä pahinta, helvetin pohjalla on pahasti pätkivä wi-fi-verkko. Luciferin ympärillä pörräävät tuhannet ja taas tuhannet demonit: murrepakinoitsijat, huumoriblogaajat, nousuhumalaiset esseeistit ja ne, jotka ovat keksineet itselleen oman hästägin. Heidän hirvittävänä "elämänään" on pitää ikuisesti Paperi T:n lyriikoita syvämerkityksellisinä ja siteerata niitä ulkomuistista.

Meidän kaikkien pitäisi olla turkulaisia

Jokainen yhdeksäsluokkalainen saa maaliskuun alussa kirjan Meidän kaikkien pitäisi olla turkulaisia.

Teoksen tavoitteena on synnyttää monimuotoista keskustelua Turusta sekä turkulaisen oikeudesta olla oma itsensä. Kirjan toivotaan hälventävän ennakkoluuloja Turkua kohtaan ja tekevän näkyväksi Turkuun ja turkulaisuuteen kohdistuvaa moninaista ja usein piiloteltua sortoa.

Aivan ennenkuulumatonta hyväntahtoisen oppimateriaalin tarjoaminen koululaisille ei ole, sillä vuosikymmenten saatossa yhdeksäsluokkalaiset ovat saaneet muun muassa Katekismukset, nokkahuilut, yhden kappaleen edellissesongin Näkki-kondomeita, Agit Propin albumin sekä joukko-opin. Tosin kaikista niistä on seurannut vain rikkinäisiä koteja.

Meidän kaikkien pitäisi olla turkulaisia -pamfletin kustantavat Turun yliopiston vaikeatajuisuuden laitos ja pub Port Arthur. Opetushallitus on näyttänyt hankkeelle somepeukkua. Kirjan kirjoittaa pansiolainen pessimisti Antti Nylén-Beat, jolta on jostain syystä aiemmin julkaistu teokset Marko ja Miikka Kiprusoffin esseet (2004) sekä Varsinais-Suomen huoltovarmuutta käsittelevä Varaluistimien varaluistimet (2006). Nylén-Beat kieltäytyi Sinisen zeppeliinin haastattelusta, sillä SZ on ilmiselvästi valemedia.

Jos Meidän kaikkien pitäisi olla turkulaisia otetaan hyvin vastaan, siitä julkaistaan myöhemmin kansainväliset versiot. Suunnitteilla ovat ainakin ranskankielinen Je Suis Matti et Teppo ja italiaksi käännettävä Forza Italia, Portsa Finlandia.


Tiivistettynä turkulaisuus on ihmiskuntaystävällinen aatesuuntaus, joka haluaa purkaa kulttuurisia rakenteita ja tapoja, jotka asettavat suomalaiset epätasa-arvoiseen asemaan. Epätasa-arvoisuudella tarkoitetaan laajassa mielessä sitä, että ihminen joutuu elämään jossakin muualla kuin Turussa. Perimmältään turkulaisuus sisältää ajatuksen, että turkulaistamalla kaikki suomalaiset meistä tulisi parempi kansakunta. Turku haisee hyvälle.

Turkulaiseksi itseään kutsuva ihminen tavoittelee oikeudenmukaisuutta eli yrittää edistää turkulaisuuden leviämistä kaikin keinoin yhteiskunnassamme. Turkulainen haluaa jokaiseen pitäjään oman Pizzalinen. Turkulainen vie kuusankoskelaisen purjehtimaan aamuiselle Airistolle. Turkulainen lobbaa päättäjiä, että Turun ja Enontekiön välille rakennettaisiin hyperloop-linja valtion verorahoilla. Näin läpi Suomen pääsisi Turkuun vain muutamissa sekunneissa.
............................

Opetuskäyttöön tarkoitettu Meidän kaikkien pitäisi olla turkulaisia sisältää opettajalle napakoita vinkkejä siitä, miten hän voi luokassa pehmein keinoin turkulaistaa oppilaitaan.

Kotitaloustunnille kirjasta löytyy WG Wokin herkullisia kasvisruokareseptejä. Musiikintunnilla opettaja voi soittaa valmiin Spotify-soittolistan, jolla on pelkkää WHAM!:ia. Sillä jos turkulaisuus olisi yhtye, se olisi WHAM!. Tekstiilityössä opetellaan virkkaamaan Föri-patalappuja, ja teknisessä työssä kolvaamaan erilaisiin pintoihin Turun vaakuna. Matematiikan tunnilla lasketaan erityisesti siltojen lujuuslaskelmia.

Ilman porua Meidän kaikkien pitäisi olla turkulaisia -kirja ei kouluihin päätynyt. Esimerkiksi tamperelaiset ovat jo uhanneet jakaa ensi syksynä kaikille ysiluokkalaisille Ipan pipat.

Kirja sisältää useita kohtia, joista perus sisäsuomalaiset lipeäkalansyöjät ovat pahoittaneet mielensä. Ei tämä nyt ketään yllätä, sillä aiemmin maamme historiassa sisäsuomalaiset ovat kiukustuneet mm. maksuttomista heisimatolääkkeistä (1952), digi-tv:stä (2007) ja susista (1652– ). Sitä, mitä ei tunneta, usein pelätään.

Ennakkoon suurin kohu Meidän kaikkien pitäisi olla turkulaisia -kirjasta syntyi niistä kohdista, joissa halutaan tehdä näkyväksi turkulaisten kohtaamia sorron muotoja tässä jumalanhylkäämässä maassa.

Turkulaisena olemista uhkaa etenkin ns. toksinen tuusulalaisuus, jossa "normaaliksi suomalaisuudeksi" määritellään virttynyt mainos-t-paita, epäsiisti pujoparta ja ahdasmielisyys. Turkulaisten mielestä kaikkien tulisi saada rohkeasti käyttää Cap Hornin neuleita ja pinkkejä, tyköistuvia Lacosten pikeepaitoja. Turkulaisuus on näet upea juttu.

Kirja haastaa lukijaa myös miettimään kielessämme piileviä vähäeleisiä vääryyksien mekanismeja. Monille sisäsuomalaisille "b-munkki" on edelleen aivan käypä yleiskielen sana, mutta turkulainen tunnistaa sen pimeämmän merkityksen. "B-munkin" sijasta tulisikin käyttää neutraalia sanaa piispanmunkki.

Kirjassa väitetään, että maahamme tarvitaan turkuturvallisia tiloja, joissa turkulaiset voivat keskenään puhua heille tärkeistä asioista ilman, että viereisestä pöydästä joku Hankkija-lippispäinen äijänkäpy "huastelloo" veripalttuusta. Tai mistä ikinä aiheesta sisäsuomalaiset haluavatkin aina puhua turkulaisen päälle (syyskylvöt, kevätkylvöt, hallanvaara, risusavotta, männynkävyt, kuusenkävyt, pihkan kuivuminen....). Turkulaiset pitävät tärkeinä asioina etenkin Suurlähettiläiden musiikkia ja Miss Scandinavia -kilpailuja.

Monen teryleenipaitaa kiristänee sekin, että kirjassa vaaditaan Ylen alueuutisiin trigger warningeja eli ennakkovaroituksia järkyttävästä sisällöstä. Turkulainen kun järkyttyy helposti vaikkapa maakuntauutisista, joissa puhutaan Karjalan murretta. Tai jos Patakakkosessa näytetään suttuista arkistokuvaa Kymenlaakson ankarasta arjesta Jukka Kuoppamäen musiikin soidessa taustalla. Ylipäätään kaikenlainen kärsimys kauhistuttaa turkulaista, sillä Turkuun ei maailman pahuus ennä.