Ensimmäisen maailman ongelmia

Miksei matkalaukkuihin voida tehdä jousitusta?

Maisteri äkämystyy kun asiat eivät suju. Alla muutamia ensimmäisen maailman epäkohtia, jotka vaativat mielestäni välittömiä toimenpiteitä.

Liukuportaiden ja kaiteen epätasainen vauhti

Kuka hölmö keksi, että liukuportaiden kaidenauha kulkee hieman eri nopeudella kuin portaat? Kun nojailen pitkissä liukuportaissa b2p-palavereista uupuneena kaiteeseen, huomaan yhtäkkiä, että kättäni aletaan hitaasti vetää irti torsostani kuin olisin espanjalaisessa inkvisitiossa kuultavana. Sietämätöntä.

Liian isot korvatöpöt kuulokkeissa
Meille kapeakorvakäytäväisille musiikinharrastajille laitevalmistajien musiikkikuulokkeet tarjoavat vain epämukavia vaihtoehtoja. Mille helvetin metsänpeikoille näitä kuulokkeita oikein suunnitellaan?

Noomi Rapacen etunimi
Tämä menee osastoon "miehet jotka vihaavat vängästi kirjoitettuja etunimiä". Upea nainen, upea näyttelijä. Mutta Noomi ei ole nimi. Naomi on nimi: Naomi Watts, Naomi Campbell, Naomi Harris, Naomi Rapace.

Perässä vedettävän matkalaukun pyörien töyssähtely jalkakäytävien sadevesikouruihin
Käyn paljon ulkomailla, sillä ulkomaalaisten kauppojen valikoimat ovat monipuolisempia, sukellusvedet kirkkaampia, ihmiset ystävällisempiä ja ruoka parempaa kuin Suomessa. Joudun siis aika ajoin vetämään perässäni matkalaukkua. Valitettavasti pyörällisten matkalaukkujen ajo-ominaisuudet ovat Toro Rosson luokkaa. Joka kerta, kun kadulla tulee pieni kuoppa, matkalaukku tömpsähtää ikävästi.

Ehdotetut olemattomat mobiilisisivut

Kun siirryt kalliilla älypuhelimella esimerkiksi lehden artikkeliin, palvelu ehdottaa mobiilisivustolle siirtymistä ja vie sen jälkeen ko. palvelun etusivulle. Pää hajoaa!

Naiset jonottamassa asioita
Naiset, kuten me järkevät miehet tiedämme, ovat pääsääntöisesti nokkelampia, käytännönläheisempiä ja täsmällisempiä kuin miehet. Jostain syystä naiset menettävät nämä ominaisuutensa joutuessaan jonotustilanteisiin. Tilanne eskaloituu etenkin ruokajonoissa: Pyöritään puolukkana, vaihdetaan kuulumisia, etsitään pikkulusikkaa, kysytään aterioiden ravintosisällöistä, arvuutellaan mitä otettaisiin, eikä KOSKAAN tilata listalta suoraan. Naisille ja miehille on eri vessat, mielestäni pitäisi olla myös eri kassat.  

Maksupääte tarjoaa aina ensin luoton eikä pankin puolta. 

Emme me kaikki ole köyhiä. Rasittaa, että pitää tehdä se yksi ylimääräinen valinta siinä kassapäätteellä. Tai eikö maksupääte voisi tarjota vain debit-puolta tavallisessa kaupassa? 

 

Kännykkään huutavat ulkomaalaiset

Älkää ymmärtäkö väärin, en minä niitä vihaa. Siis kännyköitä. Mutta pitääkö niihin HUUTAA. 

Kahvilusikan terävän pään osuminen poskeen hörpätessä

Olen uhrannut tälle ongelmalle paljon aikaa ja tehnyt makulatuuripaperille luonnoksia tilanteen korjaamiseksi. Olen lähellä läpimurtoa.

Äännähtelevät vierustoverit.
Niiskuttajat, puhkujat, tuhisijat, läpsyttelijät, kröhisijät., hörppijät, maiskuttelijat, suhuttelijat, räkää takaisin vetävät ja hikkaajat. Just shut the fuck up.

Hassunväriset tv-sarjat ja elokuvat
En voi katsoa tv-ohjelmaa CSI Miami tai mitään Steven Soderberghin elokuvaa, koska niissä on hullut karkkivärit. Arvostan häntä toki edelleen Playboy-mallina, mutta Kata Kärkkäinen aloitti tämän pelleilyn sarjallaan Samppanjaa ja vaahtokarkkeja.

Matalat, vetoketjuttomat taskut
Kuinka monta kertaa olenkaan koskettavan italialaisen neoklassisen elokuvafilmin jälkeen pudottanut viimeisintä huutoa olevan älypuhelimeni elokuvasalin penkin rakoon? Herrasmies ei tunge housuntaskuihinsa mitään, joten ihmettelen vaatevalmistajien välinpitämättömyyttä takkien ja paitojen taskujen suunnittelussa. Paulo Coelho sanoisi, että "takki on vain niin hyvä kuin sen taskut ovat".

Klimpit jogurteissa ja muissakin elintarvikkeissa
Ylipäätään suomalaisen teollisen ruoan tekstuuriin ja suutuntumaan minulla olisi paljon sanottavaa. Sallin klimpit vain ostereissa. Osterin syöminenhän muistuttaa kokemuksena sitä, kun makaa suu auki merenrajassa ja suolaiset laineet lipuvat suuhun tuoden mukanaan hiekanhyviä ja käytettyjä kondomeja. 

HD-tasoisen kuvan uupuminen urheilulähetyksestä
Se on kuin katsoisi Jaakko Selinin kuoseja. Kummallista suherrusta.

Ihmiset jotka kertovat olleensa siellä itsekin
Kun vaivalla säästää matkarahat, käy malariapiikillä, etsii kipristyneen passin ja pakkaa mieshygieniatuotteet pikku pussukkaan niin on valmis matkaan. Kun sitten innostuneena kertoo tästä pöytäseurueelleen niin eikös siinä joku ensimmäisenä aloita lauseella "Oi, se on öhäna paikka, jossa minä olin siellä edellisvuonna niin..." Siis jumaliste, kuka tätä juttua kertoo, ja kuka sinne matkalle on oikein lähdössä! Jos minä maksan matkani ja kerron siitä, en halua kuulla muiden maksamista matkoista. Toivon myös, että matkadiakuviani näyttäessäni ihmiset malttaisivat pysyä hiljaa, eivätkä kuiskuttelisi joutavia.

 

Burger Kingin puute
Tämä on oksymoron, sillä ensimmäisestä maailmasta ei määritelmällisesti voi puuttua Burger Kingiä.

Lehtipaperi, joka kiiltää kun sitä lukee auringossa
Suomen kesä on pitkä ja ihana. Ihanaa on myös pötköttää laiturinnokassa ja lueskella kuvastoja ja katalogeja. Tai olisi, jos sitä tekstiä näkisi.


Lisää ensimmäisen maailman ongelmia otetaan vastaan alla olevalla kommenttipalstalla.

Cheekin asia on meidän asiamme

Cheek ja amputoitu tyttö luksusautossa.

Aah! Cheek myi olympiastadionin täyteen. Heti herran – siis Cheekin, ei Jumalan – ilmoitettua keikasta alkoi loiskiehunta, jossa kaiken maailman indie-räkänokat huutelivat puskista, miten kehnoa ja kamalaa musiikkia Cheek tekee.

Kumpujen yöstä nousivat myös elävät kuolleet eli rockpoliisit ja Wigwam-fanit yhtenä epäsiistinä joukkiona Cheekiä vastaan.

Takkutukat, kajaalikaiffarit ja flanellipaitaväki, otetaas ihan rauhallisesti. Lasketaan se hamppukassi maahan ja vedetään henkeä. Nyt nimittäin seuraa Cheekin puolustus. Sillä minä uskon Cheekiin. I believe in Cheek. Ja tror på Påsken.
..........

Ensiksi haluan korostaa, että k o s k a a n aiemmin isänmaamme historiassa kotimainen artisti ei ole täyttänyt olympiastadionia. Lähimmäs ylsivät SKDL 1970-luvulla ja Mestarit (Kirka, Hector ja ne kaksi muuta heppua) kesällä 1999.

Ensi kesänä tämän kotimaisen kevyen musiikin haamumailin saavuttaa Jare Henrik Tiihonen Suomen Comptonista eli Lahesta. Stadion-keikan jälkeen hänellä on saavuttamatta Suomessa enää valtiotieteiden maisterin tutkinto.

Mutta mikä Cheekissä niin ärsyttää?

Lyödään lisää kiistattomia tosiasioita tiskiin. Cheekillä on enemmän naisia kuin nuorilla Dannylla ja Seppo Hovilla yhteensä. Cheek on sliipatumpi kuin Timo Singh ja komeampi kuin Tero Pitkämäki. Cheekillä on massia yhtä paljon kuin Jukka Kuoppamäellä. Cheek heruttaa paremmin kuin Anu Saagim. Cheek vetää jäähalliin täyteen. Kahdesti.

Kuin voinokareena saaristolaislimpun päälle Cheek teki sen, mihin kukaan ei uskonut: Hän ohitti Jari Sillanpään ja Antti Tuiskun suomalaisten äitien ihannevävynä. Cheek on nyt Suomen revityin räppäri.

 

Suurimmat ärsytyksen syyt löytyvät siitä yrittämisen, ilon ja hyvän länsimaisen elämäntyylin yhdistelmästä, jota Cheek tänne valtion kokoiseen Kouvolaamme levittää. Cheekin idea, cheekkius, näin platonilaisittain käsitettynä, on jotain, joka suomalaisia närästää. Antakaa kun selitän.

Hiphop-kulttuurin maskuliininen uho ja krebailun (nuorison sana hauskanpidolle) ylistys ovat jotain uutta suomalaisessa popmusiikissa, jossa suosituinta poplyriikkaa ovat tähän asti olleet "itkin vähän, tiskasin ja lakaisin" kaltaiset vuodatukset. Positiivinta biletysmusiikkia meillä edustaa ujo ajatus, että "mä en haluu kuolla tänä yönä". Ei se nyt kovin positiivinen ajatus vielä ole.

Hyvät kiesitkin harmittavat maassa, jossa on kelirikko 11 kuukautta vuodesta ja lopun aikaa sataa. Cheekin pakoton luksusautoilu ei tunnu hyvältä, jos itse yrittää maksaa osamaksulla Fiat Toledoa. Ylipäätään Cheekin mutkaton suhtautuminen pääomaan koetaan vaikeaksi maassa, jossa raaka lanttu oli pääasiallinen ravinnonlähde vielä 1960-luvulla.

Ja kateudella tämä maa on rakennettu. Siksi Suomessa päti pitkään sääntö, että kel' raha on, se rahan kätkeköön. Vexi Salmi esitti 30 vuotta renttua sanoittajaa, mutta keräsi salaa mittavan nykytaidekokoelman. Suomessa ei ole kehdannut omistaa Maseratia, mutta on ollut sosiaalisesti hyväksyttävää juoda Maseratin hinnan verran alkoholia. Maserati, jos ei vielä tullut selväksi, on upea auto (blogistille saa lähettää näytekappaleita, lupaan kirjoittaa autoarvion).
..........

Ihmisten mielestä kaikkein ärsyttävintä Cheekissä on tietenkin se, että hän on tehnyt itsestään menestystuotteen nimeltä Cheek. Tämän ilmiön – sillä ilmiöstä tässä todella on kyse – hän on saanut aikaan tolkuttomalla keikkailulla pitäjissä ja onnistuneilla imagon reivauksilla (tässä kohdin reivauksella ei tarkoiteta nopeaa tanssimista vaan kurssin korjaamista). Ihan vain tekemällä pirusti oikeita töitä ja oikeita juttuja. Ja suomalaisen mielestä mikään ei ole niin sietämätöntä kuin omalla ahkeruudella rikastuminen. Rikastumiseen kelpaavat moraalisesti vain Lotto ja Ässä-arvat.

Mutta minä kannatan tätä uutta, iloista kulutuskeskeistä Suomea, jossa ei aina ryvetä synnintunnossa ja raavita luteita sarkatakista. Siksi minä uskon Cheekin – I believe in Cheek. (Tuollaisia paitoja saa siis ostaa Sinisen zeppeliinin verkkokaupasta hintaan 39,90). Siksi Cheekin asia on meidän asiamme. Påsken sak är vår sak. Aah!

Mutta nyt lähden twerkkaamaan, sillä se tekee hyvää alaselälle. Twerkkaus on uusi jooga.

Mitä Kari Hiltunen tekisi?

Tapio Suomisen kuvassa on häiriöitä.

Hyvä Tapsa Suominen, tämä on avoin kirjeeni sinulle. Olen hieman tuohtunut käytöksestäsi.

Arvostan sinua, Tapsa, karismaattisena tv-persoonana, osaavana urheilutoimittajana ja erinomaisena selostajana. Vaikutat aina taustatyöt tehneeltä ja innostuneelta. Innostuneelta sillä lailla pidättyvän yleläisesti, mikä sopii länsisuomalaiseen pirtaani paremmin kuin Mertarannan mekkalointi.

Tapsa, kunnioitan rohkeuttasi puhua mielenterveysongelmistasi julkisuudessa. Uskallat jopa vitsailla asialla, mikä ei ole mielestäni ketään halventavaa vaan ennakkoluuloja hälventävää. Nauru vapauttaa, ja etenkin vaikeimpien asioiden käsittelyyn tarvitsemme huumoria.

Mutta Tapsa, nyt sinusta on tulossa outo twiittaava tuheromies. Sinusta on tulossa mystinen hopeinen diskomies, kieltään lipova liskomies, Yle Urheilun nahkamies.

......

Minä olen huolestunut sinusta ja Urheiluruudusta. Siksi minä sinulle kirjoitin.

Minä en urheillut lapsena, minä katsoin Urheiluruutua. Isäni ei ole tietääkseni jättänyt yhtäkään Urheiluruudun lähetystä väliin. Koskaan. Mitäköhän hän miettii alatyylisistä sooloiluistasi, Tapsa? Urheiluruutu on suvullemme tärkeä instituutio, vähän kuin toisille suvuille on joulu tai sukujuhlat. Väitän, että Urheiluruudulla on sosiaalista koheesiota lisäävä vaikutus Suomessa. Urheiluruutu on monille meille tärkeä. Mitä yritän sanoa: Et voi twiitata vain "koko kansan Tapsana", olet "Yle-Tapsa" twitterissäkin. Mutta ennen muuta olet Urheiluruudun soturi. Eikä Urheiluruudun soturi ikinä sanoisi mitään alatyylistä Rauno Korven tyttärestä.

Siksi ihmettelen, Tapsa, eikö nykyinen julkisuus ja esillepanosi ollut sinulle tarpeeksi? Sinua arvostettiin, ja se näkyi muun muassa siinä, miten kohteliaasti media käyttäytyi aviokriisisi aikana ja löydettyäsi uuden puolison. Julkisuus on peto, jota kukaan ei hallitse. Et edes sinä, kokenut kehäkettu. Julkisuutta ei kesytä kukaan. Julkisuus tekee lopulta niin kuin julkisuus tahtoo. Minä pelkään, että sinulle käy köpelösti ja hölmöilyt tahrivat Urheiluruudunkin.

Olen itsekin, Tapsa, saanut osani kuuluisuudesta, naisten ihailusta ja nähnyt Helga-neidin kylvyssä. Siksi minä en Tapsa ymmärrä näitä sinun stand up -komediajuttujasi enkä ainakaan Twitter-purkautumisiasi, joiden mukaan Urheiluruudussa et pääse olemaan kokonainen persoona.

Kyllä Urheiluruutuun mahtuu isoegoisia kavereita! Olihan siellä mies joka kesytti auringon (Juha Jokinen), mies joka kesytti missit 1998–2007 (Petteri Ahomaa) ja mies, joka oli maailman omatunto (Pentti Salmi). Silti kukaan heistä ei ollut isompi kuin Urheiluruutu. Pitää muistaa, että Urheiluruudun toimittaja on kuin Batmanin näyttelijä. Batmanin univormu velvoittaa. Univormua pitää kunnioittaa. Ilman Urheiluruudun #rispektiä sinäkään et olisi mitään - korkeintaan viisikymppinen amatöörikoomikko kaljabaarin kulmassa. Tunnusta tosiasiat, Tapsa!

Ja Tapsa, kaikella ystävyydellä, miehiä on kahdenlaisia. Niitä, jotka nauravat omille jutuilleen ja niitä, jotka eivät naura.
...........

Tapsa, ajattelin antaa sinulle pienen mutta näppärän neuvon. Toivon, että kysyt itseltäsi: "What would Kari Hiltunen do – mitä Kari Hiltunen tekisi?" Kari Hiltunen oli urheiluruudun vaatimaton mutta piinkova samurai, joka kesytti uskomattomat neuleet ja aikansa kovimmat viiksityylit. Hän teki sen kaiken zeniläisesti, eleettömästi. Hän oli ja on yleläisen vähäeleisen cooliuden huipentuma.

Mikset sinäkin Tapsa vaihteeksi ottaisi hiukan viileämpää roolia? Jäitä hattuun, Tapio Suominen! Sinusssahan on synnynnäistä cooliutta, se on nähty Teatterin tiskillä. "Smooth. That's the way they do it in Yle." Sitä paitsi teillä on siellä Ylellä komea ja nopeaälyinen urheilupäällikkö, älä tuota hänelle harmaita hiuksia.

Toivon sinulle kaikkea hyvää, Tapsa. Toivon, että pääset selostamaan jalkapallon MM-kisoja ensi vuonna Brasiliaan. Aion katsoa joka ottelun tälläkin kertaa. Vähän kyllä jo pelkään, mitä brasilialaista tupsahtaa mieleesi Twitterissä.

Best of Merja Ailus

Onko nyt keva sitten? Sinisen zeppeliinin lausunta-automaatti kokosi yhteen Kevan toimitusjohtajan Merja Ailuksen kommentteja medialle.

Lausunta-automaatti ei vastaa sitaattien asiallisesta tai moraalisesta sisällöstä. Sitaatteja ei myöskään ole muutettu haastateltavan suojelemiseksi, vaikka ajatus kävi mielessä. Näitä lainauksia kerättäessä ei ole loukattu kunniaa – ainoastaan älyä.


BEST of MERJA (so far)

"Hyvän työhyvinvoinnin ja työkyvyn ylläpitämiseen investoidut taloudelliset panokset ja toisaalta tulokset saadaan tällä tavoin näkyviksi ja osaksi organisaatioiden normaaleja johtamisjärjestelmiä." Yle 10.2.2010.
Työurien pidentyminen edellyttää Merjan mielestä työelämän kehittämistä. Ensimmäisenä kannattaa kehittää omaa työhyvinvointiaan.

"Tuli yllätyksenä." Iltalehti 16.11.2013.
Merja, elämä on.

"Kuntien pienipalkkaiset ihmiset varmaan katsoo tätä kohtuullisuuskeskustelua niillä silmälaseilla ja sitä kautta on ihan ymmärretttävää, että kohtuus asettuu ihan toisenlaisiin raameihin. Me toimitaan sitten täällä työeläkealalla ja siinä kontekstissa me katsomme näitä kohtuusasioita toisin." Yle 19.11.2013.
Merja punnitsee Aristoteleen hengessä kohtuullisuuden määritelmää. Aristoteleen mukaan ihminen oppii kohtuulliseksi harjoittamalla kohtuullisuutta.

"Varmaan jokainen tykkää kauniista asioista. Ihminen haluaa kivaa ja miellyttävää itselleen." Iltalehti 16.11.2013.
Tuu Kevaan, meillä on kivaa!

 "Se nyt olisi aika eriskummallista, jos me kävisimme itse hoitamassa omia etujamme."Yle 14.11.2013.
Juu, olisihan se.

"Olisin tietysti voinut tulla avobemarilla, mutta se on herättänyt niin paljon kohua, että katsoin viisaimmaksi tulla muilla ajoneuvoilla. Meillä avobemari on perheen ainoa auto." Ilta-Sanomat 15.11.2013.
Merja perustelee, miksi häntä odotti aamu-tv:n haastattelun jälkeen virka-auto ja autonkuljettaja.

"Olen virkamies ja mitään rikosta ei ole tapahtunut." Verkkouutiset 20.11.2013.
Kuten sanassa sanotaan: Kun herra antaa viran, antaa hän järjenkin.

"Erittäin harmillista, että siitä on nyt tullut mielikuva, että on haluttu tehdä jotenkin väärin." Yle 14.11.2013.
Merja Merja, mistä nyt semmoinen mielikuva on yhtäkkiä syntynyt?

"Oli tehty miinuslasku, kun olisi pitänyt jättää matala tila vähentämättä kokonaispinta-alasta." Yle 14.11.2013.
Merja noudattaa asunnon verotusarvoasiassaan hyvän johtamisen sääntöä numero 1: Syytä aina pienempipalkkaisia alaisiasi.

"Nyt harmittaa olla BMW-johtaja." Taloussanomat 15.11.2013.
Merja antaa esimerkin ensimmäisen maailman ongelmasta. Myöhemmin hän harmitteli, ettei voi viedä enää Bemarilla lapsia ratsastamaan, koska se herättää liikaa huomiota.

"Arvelen, että jotenkin tämä asenne liittyy naisjohtajuuden käsityksiin. Mielikuvissa avoauton pyytäminen on naiselle erityisen tuomittavaa." Taloussanomat 15.11.2013.
Merja pelaa naiskortin.

"Nämä norjalaiset tuntuvat olevan aika lailla rentoa porukkaa. Maksavat sosiaalietuuksia ihmisille, jotka ovat muuttaneet maasta." Ilta-Sanomat 19.11.2013.
Rento Norjan valtio karhuaa Merjalta kahdeksan vuotta tuplana saatuja lapsilisiä takaisin.

"Matka jäi lyhyeksi, koska huomattiin, että uutisointi täällä kotimaassa jatkuu." Iltalehti 14.11.2013.
Merja palaa Qatarista pätkittäin.

"Äitikin on ihminen." Taloussanomat 15.11.2013.
Äidit sydän sydän sydän!!!!!1

"Usko tai älä, mutta se on totuus."
Ilta-Sanomat 19.11.2013.
Sanoiko joku äsken "erityistilintarkastus" vai kuulinko omiani?

"Asunnossa on kotimaista työtä, ei luksusta. Julkisuudessa ollut hieman vääriä tietoja. Ei ole tehty luksusremonttia. Asunnossa on aika iso keittiö ja kylpyhuone." Yle 15.11.2013.
Uudessa huoneistossa tehtiin yli 250000 euron remontti. Kalusteisiin ja kodinkoneisiin lähes 100 000 euroa, kivisiin pöytätasoihin 5000, poreammeeseen ja viinikaappiin 3000 euroa. Merja saunoo.

"Nyt on tekemisen paikka, ja johtopäätösten aika on myöhemmin." STT 19.11.2013.
Hyvin on näyttänyt tämä taktiikka toimivan tähän asti.

"Jos virheitä on tehty, ne myönnetään ja korjataan." Yle 15.11.2013.
Nyt hei Merja oikeesti.

"Mitään erityistä ei ole tässä tapahtunut." STT/Aamulehti 19.11.2013.
Merja, pidä toi.

Eristäytynyt heimo tuli esiin metsästä Itä-Suomessa

Tutkijat lahjoittivat karjalaisille rihkamaa ja PC:n.

Tuupovaaralaisen avohakkuuaukion nurkasta ilmestyi eristäytynyt heimo viime maanantaina. Paikalle hälytetyt tutkijat pitävät löytöä hämmästyttävänä.

"Oletamme, että kyse on myyttisistä karjalaisista. Viimeksi karjalaisia on tavattu loppukesästä 1944, mutta sen jälkeen heimo katosi kuin kainuulainen kortistoon", Mikkelin kaupungin päivystävä kansatieteilijä Martti Höllvartti intoilee.

Karjalaisten olemassaolosta on kansatieteilijäpiireissä (Risto, Martti, Annikki ja Jouko) väitelty jo vuosikymmeniä, sillä heimon uskottiin hävinneen lopullisesti. Karelianistisen kulttuurin huippukausi osui 1800–1900-lukujen vaihteeseen, jolloin useat taidemaalarit, säveltäjät ja kirjailijat kävivät hakemassa vaikutteita ns. laulumailta. Monet heistä palasivat vaimojensa luo väsyneinä ja pahalta haisevina.
............

Paikalle saapuneet tutkijat lähestyivät karjalaisia varovasti, mutta karjalaiset eivät tuntuneet vierastavan heitä. Päinvastoin karjalaiset tuntuvat lapsellisen huolettomilta ja seuranhaluisilta.

"Karjalaiset ovat erittäin ystävällisiä ja rytmitajuisia. He puhkeavat helposti itkuun ja toisaalta pikkulapsen lailla jo seuraavassa hetkessä nauravat kovaan ääneen", retkikunnan kokki ja dosentti Ernesti Vettoori kuvailee.

Ihmissuhteissaan karjalaiset vaikuttavat välittömiltä ja aidoilta, ikään katsomatta. "Miu syvämei väris niiko lampaa saparo!", aivan liki tullut karjalaistyttö sanoo Höllvartille ja antaa mojovan poskisuudelman.

"Vie sie mie vikise, uo vievinnääis väkise mie tuo puolet mielellääi! Mei Sergei ei muuta ku propsii, propsii, miu tahtois poikalapsii. Kyl aika tavaran kaupitsoo", eräs karjalainen vanhapiika kihertää ja vinkkaa silmää juostessaan jo seuraavan salskean tutkijan luo. Tiedemiesten ja karjalaisten intiimit suhteet on ovat kuitenkin ehdottomasti kiellettyjä.
.........

Muutama sana karjalaisten ulkonäöstä, joka eroaa esimerkiksi porvoolaisista merkittävällä tavalla. Karjalaisen hiukset ovat pitkät ja kähärät. Parrankasvua on runsaasti niin miehillä kuin naisilla. Nenä on ˝litteä˝, toisin sanoen nenäntyvi on matala. Huulet ovat paksut, kasvot leveät. Usein karjalaiset ovat tylppäkalloisia. Osalla karjalaisista on päässään sinivalkoinen matala lätsä, jolla he suojelevat aukilettaan. Aukileeseen kertyy helposti pikku esineitä, kuten männynkäpyjä. Onpa erään karjalaisen aukileesta tavattu peukaloisen pesä munineen. 

Jo muutamassa päivässä tutkijat ovat oppineet karjalaisten tavoista paljon. Karjalainen valmistaa jyväsatonsa yleensä puuroksi ja kaljaksi. Karjalaiset myös ilahtuivat silminnähden, kun heille soitettiin Hassisen koneen ja Leevi and the Leavingsin tuotantoa. Tutkijat vaihtoivat Rumat sävelet -albumin pussilliseen ohranjyviä. "Heitä näyttää liikuttavan syvästi mikä tahansa hidastempoinen musiikki", Höllvartti kuvaa.

Kuten niin usein maailmassa, köyhällä on rikasta enemmän varaa. Vähistä antimistaan karjalaiset tarjoavat heti nisupettua. "Voi sinnuu! Miehää laita siul vellisoossii. Syö rossui. syö rummenii, syö pehkui", komentaa noin 130-senttinen karjalaiseukko puun alta ja viittoo lähemmäs.

Höllvartti ja Vettoori eivät vielä uskalla sanoa karjalaisten yleisestä mielenlaadusta paljonkaan, mutta muutamia selviä piirteitä heistä alkaa erottua.

"Karjalaiset laulavat ja tanssivat iltaisin, mutta eivät juuri välitä työnteosta. Karjalaiset saattavat kuitenkin olla hyvin käteviä, ja suuremmissa kylissä asuu ilmeisesti ammattilaisia kuten taitavia ruukuntekijöitä, seppiä ja nahkureita", Vettoori sanoo.

Paljon on vielä selvitettävää. Karjalaisten puheessa vilahtelee usein tutkijoille vieraat sanat "evakko" "myö" ja "ryssänpirulainen". Ilmeisesti näistä viimeinen on karjalaisten voimaeläin, jota heimon jäsenet sekä kunnioittavat että pelkäävät.

..........

Iloluonteisuudestaan huolimatta viranomaiset pelkäävät eristäytyneenä eläneen heimon joutuvan kahnauksiin uusien tulokkaiden kanssa. Nyt löydettyjen karjalaisten perusteella tuntuu kuitenkin uskottavammalta, että karjalaiset tulevat kaikkien kanssa juttuun. "Mis sie tarviit oikee hyvää somppuu? Tääl siul o sellasii", 115-senttinen kyyryssä istuva/seisova karjalaisukko kehuu ja osoittaa Lieksa-kylttiä. 

Tutkijoiden vakuutteluista piittaamatta viranomaiset aikovat sijoittaa löydetyt karjalaiset Helsingin Töölössä sijaitsevaan asuntolaan. Alkuperäisasukkaiden tuki ry:n puheenjohtaja Sini Nauha sanoo, että jokaiselle karjalaiselle annetaan oma huone, verkkarihousut ja kori kaljaa, minkä avulla he pärjäävät issekseen ainakin auringonnousuun.

"Kerätään siitä sitten massit pois ja käydään kuukauden päästä katsomassa miten on sujunut", Nauha sanoo nauhalle. 

Ismo Alanko Kolmannesvuosisata taiteilijaelämää (livelevy)

Ismo Alangon työntäyteinen vuosi huipentuu vastikään käynnistyneeseen konserttisalikiertueeseen. Sitä ennen julkaistiin miehen soolouran neljäs livelevy Kolmannesvuosisata taiteilijaelämää. Studiossa elävän yleisön edessä soitetuilta intiimeiltä keikoilta levylle valikoitui 29 kappaletta.

Levyä sopii kutsua "parhaat livenä -taltioinniksi", sillä soittolistalle ei mahdu montaa Alanko-harvinaisuutta. Se on paitsi sääli myös kummallista, sillä tällaisten livelevyjen kohderyhmän luulisi olevan kaltaiseni pitkänlinjan fanit, joita eivät elähdytä jo 30 vuotta hinkatut ja puhki kuluneet Rappiolla tai Levottomat jalat. Tämä onkin sitten lähes ainoa moite, sillä levyllä soittaa virkeä ja moniulotteinen rock-orkesteri.

Kolmannesvuosisata taiteilijaelämää -levyn materiaali jakaantuu karkeasti reippaaseen kitararockiin ja iskelmälliseen tunnelmointiin. Aivan huppuja ovat juuri jälkimmäiset, suomalais-slaavilaiset tanssiveisut Datsun, Värityskirja, Tuulen selkään ja Tuulipuvun tuolla puolen. Pianovetoinen Harsoinen teräs soi ehkä kauniimmin kuin koskaan aiemmin, ja Kun Suomi putos puusta -virren pasuunasoolo toi kesken junamatkaa kyyneleet silmiin. Kappaleet osoittavat, että Ismo Alanko hallitsee iskelmäparodian tekemisen tekemättä iskelmäparodiaa.

Rock-ralleista parhaimmistoa ovat rakkauslaulu Helsingille ja ihmiskunnalle eli Piste, kohkaava Totuus vai Tequila ja hauskasti Doors-versioitu Taiteilijaelämää.

Oudon latteiksi jäävät klassikot Rakkaudesta ja Hetki hautausmaalla. Alanko on esittänyt ne aiemmin raaemmin ja vereslihalla. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, olisin kaivannut levylle pientä akustista välisoitantaa, sellaisia ankaria mies ja kitara -tulkintoja.

Muutama heikompikin kipale levylle on eksynyt. En keksi mitään syytä, miksi Pentti tai nolo Hullun paperit on alun perinkään levytetty. Mutta on se kova. Ismo siis.

.........

Kolmannesvuosisata taiteilijaelämää -livelevyn kappaleet:

Rakkaudesta
Päivän uutinen
Rakkaus on ruma sana
Hiljaa virtaa veri
Hullun paperit
Elämä on hauras
Hetki hautausmaalla
Harsoinen teräs
Tuulen selkään
Värityskirja
Räkäistä ja tarttuvaa
Totuus vai tequila
Rakas rämä elämä
Maailmanlopun sushibaari
Kun rakkaus on rikki
Kriisistä kriisiin
Rappiolla
Tällä tiellä
Kun Suomi putos puusta
Datsun
Levottomat jalat
Pentti
Piste
Pornografiaa
Peltirumpu
Ekstaasiin
Vittu kun vituttaa
Taiteilijaelämää
Tuulipuvun tuolla puolen

Armeijaan meno keskeyttää nuorison kannabiksen käytön

Yhä useampi suomalainen nuori keskeyttää kannabiksen käytön armeijan takia. Määrä on kasvanut 20 vuodessa niin rajusti, että uusia harrastajia kannabiksen pössyttelyyn ei tahdo löytyä.

"Jäsenistö ukkoutuu ja akkautuu, eikä uusia hörhöjä saada mukaan", Suomen Pössiksen puheenjohtaja Jukka Poikanen valittelee. Suomen Pössis on kannabisväen etujärjestö, joka järjestää muun muassa televisionkatseluiltoja. Niissä katsellaan useimmiten testikuvaa.

Puheenjohtaja Poikanen arvelee, että suurin syypää päräyttelyn vähentymiseen on nuorten kasvanut isänmaallisuus. Hän pitääkin isänmaallisuutta uhkana Suomen nuorison kyvylle roikkua himassa tai hakeutua joutavaan taidealan koulutukseen.

"Nykynuoret käyvät kuntosaleilla ja vetävät proteiinipatukoita. Jumpataan ja kuntonyrkkeillään ja ollaan niin kuin ei oltaiskaan. Ollaan diivaillen", Poikanen moittii.
.........

Mutta miten Poikasesta itsestään tuli kannabisaktiivi? Tarina on valitettavasti se tavallisin ja surullisin: Poikasen lapsuutta varjosti isän vaikea isänmaallisuus.

"Isä oli sotahullu ja isoisä oli sotahullu, se on meillä suvun miehillä geeneissä", Poikanen sanoo.

"Se oli aina vaan se Neuvostoliiton uhka, asekätkentä tai nuoruusvuodet Parolassa. Tekosyitä puolustusvoimien puheeksi ottamiseen isällä riitti. Totuus on, että reserviin jääneen aliupseerin elämä on pelkkää seuraavan inttitarinan kertomista. Aamusta alkaen se oli isälläkin heti mielessä, että missä nyt voisi nauttia sen ekan muistelon."

Äidistäkään ei ollut pienelle pojalle turvaa, sillä tämä kuului Maanpuolustusnaisten Liittoon. 

"Kavereille valehtelin, että kotona odotti dullantuoksuinen äiti, vaikka todellisuudessa äitini istui illat sotilaskodissa myymässä munkkikahvia. Äidin asiat oli lopulta aivan sotkussa", Poikanen kertoo.
 

Reserviläisperheessä kasvaneena Poikanen oppi sotilasarvot ennen kuin aakkoset. Lippaa vedettiin jopa koulutaksin kuskille, alle kymmenvuotiaana.

"Ei sitä pieni lapsi ymmärrä, ettei reserviläisharrastus elämäntapana ole normaalia. Mutta lapsihan sopeutuu mihin vaan, jopa siihen, että saa leikkiä vain leluaseilla. My Little Ponyt isä otti heti pois, Masters of the Universe -ukoistakin sain pitää vain Man-At-Armsin. Illat katsottiin sotilasfarsseja."
 

Vasta siviilipalvelus vapautti Poikasen isänmaallisuuden kierteestä. Siviilipalveluksessa pojista tehdään miehiä, jotka rakastelevat asepalveluksessa olevien tyttöystäviä metsäleirien aikana. Poikasen elämä sai vihdoin valoisan käänteen, ja hän suoritti sivarin kurssinsa priimuksena. Sivarista alkoi myös kannabisharrastus.
........

Nyt Suomen Pössiksen jäsenet ovat siis havahtuneet tokkurastaan ja huolissaan kannabiskäyttäjien määrästä. He pohtivat jopa nuorisolle suunnattua pro kannabis -kampanjaa.

"Kyl me varmaan joku proggis tehtäisiin, jos me viitittäisiin", säkkituolilla retkottava Poikanen sanoo. Sitten hän sanoo täsmälleen saman asian uudelleen.

Eilen päättyneessä, 96-tuntiseksi venähtäneessä vuosikokouksessaan pössisläiset ilmaisivat sameissa yksinpuheluissaan huolensa nuorten raitistumisesta, asehulluudesta ja "sit niinku kaikest niinku täst paskast et mitä sä niinku kelaat". Kokoukseen osallistui jos jonkin sortin pitkätukkaa, kaikki neljä rauhankomitealaista, liuta koodareita sekä maamme reggaemuusikot pois lukien Riki Sorsa.

Eräs liikuttavimmista puheenvuoroista kuultiin raahelaiselta ite-botanistilta Martti Ala-Jumalaudalta. Ala-Jumalauta kertoi Ruotsin metsisssä asuneesta isoisästään, joka veteli venäläistä kamaa suoneen enemmän kuin yksikään Motivuksen nuorista ikinä. Ala-Jumalaudan sanoin "roinaa tuli varpaisiin ja polvitaipeisiin ja ties minne".

"Ei perkele siellä huudettu että 'saako viilennetyn puhtaan salipyyhkeen!' tai 'solarium on liian kuumalla!'. Siellä oli tosimiehet kovissa olosuhteissa tykittämässä", Ala-Jumalauta päätti puheensa eikä kokoussalissa yksikään hashispiippu pysynyt kuivana.

Ala-Jumalauta itse kokeili armeijaa, mutta lopetti sen nopeasti.

"Kaikki tietävät, että sotiminen on vaarallista, mutta siihen isänmaalliseen kertailutouhuun jää nopeasti koukkuun. Yhtäkkiä on prenikkaa ja marsalkan päiväkäskyä seinillä ja army-kuosia päällä ostarilla. Kokardipäissään tulee petollinen olo, niin kuin olisi taistellut Suomen itsenäisyyden puolesta, vaikka oikeesti on ollut aivan turvallisessa pusikossa ampumassa paukkupatruunoilla."

Hän haluaa tähdentää, että pössisläiset edistävät vain vaarattomien huumausaineiden asiaa Suomessa.

"Itse olen mietojen huumeiden käyttäjä, vaikka eihän se Mietaa ole tykännyt, kun olen hänen takapihaltaan käynyt vohkimassa hamput", Martti Ala-Jumalauta kertoo.

Pössis ry:n Puhdas Neula lapselle -keräyksen voitot käytetään tänä vuonna pillereihin ja uusiin piippuihin. Lisäksi kerhotiloihin ollaan ostamassa lusikoita, sytkäreitä ja piimälimppua.

"Anteeksi, minä abstrahoin"

Valtiotieteilijän ajattelu muistuttaa Jackson Pollockin maalausta.

Joukko äkämystyneitä kauppatieteilijöitä ja muutama Ilves-fani on lähestynyt Sinistä zeppeliiniä pyynnöllä, että kirjoittaisin valtiotieteilijöistä. Marraskuun kunniaksi täytän toiveen, mutta ei oteta tätä tavaksi.

Valtiotieteellisyys on olemisen tila, jossa kiihkeä halu päteä yhdistyy omahyväisyyteen. Tunnettuja suomalaisia valtiotieteen maistereita ovat muun muassa viihteen monitoimimies Matti-Esko Hytönen, viihteen monitoimimies Timo T.A. Mikkonen ja viihteen monitoimimies Pertti Pasanen melkein. Itse arvostan Pasasta ennen muuta venesuksen keksijänä.

Valtiotieteilijät jaksavat muistuttaa (lähinnä itselleen), että "valtiotieteilijä oppii yliopistossa ajattelemaan". Mitä tämä syvällinen ajatelma tarkoittaa? Lihallistan lausetta vertauksella:

• Arkkitehti osaa piirtää sillan
• Insinööri osaa suunnitella sillan
• Rakennusmestari osaa rakentaa sillan
• Valtiotieteilijä osaa ajatella siltaa

Kun siis firman palaverissa näkee hämmentyneen oloisen ihmispolon, kyseessä on mitä todennäköisimmin valtiotieteilijä – eräänlainen toimistokoala. Mutta valtiotieteilijä ei ole välttämättä ihmeissään vaan hän ajattelee. "Anteeksi, minä abstrahoin", valtiotieteilijä saattaa vastata työtoverilleen äänessään ripaus omanarvontuntoa ja ärtyneisyyttä, sillä hänen syvällinen, abstraktilla tasolla leijuva pohdintansa on juuri keskeytynyt. Abstrakti on vaikea sana, joka tarkoittaa suurin piirtein "hämärää" tai "epäselvää". Osuvimmin valtiotieteilijän ajattelua on kuvannut taidemaalari Jackson Pollock.
..........
 

Valtiotieteilijä osaa toki muutakin kuin abstrahoida, esimerkiksi sutkautella paulocoelhomaisesti. "Media pinnallistuu, mutta muuttuu samalla moniääniseksi", "Maailma on moninapainen" tai "Yhdysvaltain hegemonia haastetaan eri tahojen toimesta".

Ei ihme, että valtiotiede tunnettiin alun perin kaunopuheisuuden oppituolina. Puhdaspiirteisen valtiotieteilijän lähiserkkuja ovat sosiologian, taloustieteen, sosiaalipolitiikan ja viestinnän pääaineesta valmistuneet. Sosiologien tunnuspiirteinä ovat erilaiset hermolliset oireet (vapina, hermostuneisuus, pakkoliikkeet) sekä heikko kyky käyttää virkkeissä teonsanoja. Taloustieteilijöiden sielunelämä muistuttaa kiveä. Filosofien ja sosiaalipolitiikan oppineiden pilkkaaminen olisi kuin löisi sokeaa sudanilaista sylilasta, joten en alennu siihen.

Upeimmin kaunopuheisuus ja valtiotiede lyövät kättä politiikkaa sivuavissa viestinnän tutkimuksissa, joissa tavallisimmin etsitään korrelaatiota uutisen aiheen ja uutistenlukijan kravatin värin välillä. (Tutkijat, huomatkaa myös Matti Röngän keikarimaiset taskunenäliinat!)
........

Valtiotieteilijät jaksavat muistuttaa (osa 2), että he ovat sivistyneempiä kuin tavalliset pulliaiset. He tietävät, että Calvin & Hobbes -sarjakuvan Calvin on se pikkupoika, kun taas Hobbes se lelutiikeri. Calvinilla oli joitain hyviä ajatuksia työmoraalista, ja Hobbesin mukaan ilman valtiota käynnissä olisi jatkuva kaikkien sota kaikkia vastaan. Erään pro gradu -työn otsikossa esitetty kysymys Stalin – roisto vai sankari? on edelleen kuuminta hottia poliittisen historian opiskelijoiden opintopiireissä. Jos et saanut edellisestä mitään tolkkua, olet järjissäsi.

Mitä valtiotieteilijöille tapahtuu yliopiston jälkeen? Lyhyt vastaus on: ei mitään. Valotan asiaa silti hieman pitemmin.

Valtiotieteilijät loppusijoitetaan kuin telkänpojat eli sinne minne sattuu osumaan. Valtiotieteellisten tiedekuntien tarkoituksena on pitää pahimmat saivartelijat pois kuntien ja valtion virkakunnasta. Ne jotka eivät pääse töihin virkaan, lähetetään kuriiripostissa kovapalkkaisiin suojatöihin, jotka alkavat sanoilla "erikois" tai "erityis". Osasta tulee "viestinnän moniosaajia" eli ammattilaisia, jotka eivät osaa kunnolla kirjoittaa, kuvata, leikata tai taittaa. Yli 40 prosenttia valtiotieteilijöistä hakeutuu kunnanjohtajiksi paikkoihin, joista hälytyskeskusten päivystäjät eivät ole koskaan kuullutkaan.

Edellinen ei tarkoita, etteikö valtiotieteilijöillä olisi taitoja. Kyllä heillä on, niitä taitoja ei vain tarvita missään tuottavassa työssä. Sen sijaan ironia ja sarkasmi ovat tyypillisintä jonninjoutavaa suunpieksentää, jossa valtiotieteilijät kunnostautuvat. Valtiotieteilijät tunnetaankin erinomaisia ironikkoina ja välttävinä satiirikkoina. Ironia on taito, jota kysytään esimerkiksi silloin, kun lapsen kieli on jäätynyt metallitankoon kiinni, eikä kukaan keksi mitään purevaa (sic!) sanottavaa. Usein valtiotieteilijä keventää tunnelmaa silloin, kun tunnelma ei kaipaa keventämistä. Sarkasmi on vähän kuin ironiaa, mutta ei aivan.

Ja valtiotieteilijät rakastavat päättää kirjoitelmansa viisaalta kuulostavaan sitaattiin. "Suurten voimien mukana tulee suuri vastuu." Se on lainaus Hämähäkkimieheltä.

Mölkky ohittamassa lakkoilun ranskalaisten suosikkiharrastuksena

Ranskalainen mölkkyharrastaja.

Mölkky eli ranskaksi le mulccú kasvattaa suosiotaan Andorran ja Belgian välisellä piskuisella maakaistaleella.

Alueella asuvat nk. ranskalaiset tunnetaan muun muassa elokuvista, joissa vilahtaa usein ketunnenät. Lisäksi he ovat keksineet sosiologian, joka kuulostaa tieteeltä, mutta on tosi asiassa jonninjoutavaa fiilistelyä kehnosti kootulla lähdeaineistolla.

Kuuluisia ranskalaisia ovat ammattiautoilija Sebastian Loeb, lapsena taikajuomapataan pudonnut Gerard Depardieu sekä viininviljelijä Ari Vatanen. Oululainen Helena Petäistö haluaisi olla ranskalainen.
..........

Natsien lailla mölkky valloitti ranskalaiset nopeasti. Nyt koko kansakunta on antautumassa tämän kökön puukalikkapelin edessä. "Mitä voin sanoa, me vain annamme helposti [periksi]", sulokas pariisitar Camille kujertelee riisuessaan sukkanauhojaan.

Vaikka suomalaisista mölkky vaikuttaa pelkästään typerältä versiolta jo itsessään typerästä kyykästä, pitää muistaa mitä muita lajeja ranskalaiset harrastavat. Ranskalaisten harrastusten viiden kärjen muodostavat näet lakkoilu, tupakointi, Attac, lehtolapset ja ostereiden avaaminen kynsiviilalla.

Mölkky sopii ranskalaisille, sillä ranskalaiset tykkäävät lipittää Pastista ja heitellä siinä samalla esineitä. Pitkäveteisyytensä ansiosta mölkyn aikana ehtii paheksua Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa, mihin jokainen ranskalainen käyttää viikossa keskimäärin 4,5 tuntia.
.........

Erityisen suosittua mölkky on Paul Bocusen patsaan juurella Toulousessa. Joka viikko yli 10 000 mölkkyilijää kokoontuu patsaalle mölkkyämään. Ranskalaisilla on runsaasti luppoaikaa, sillä he viettävät yleensä joko pyhäpäivää, mielenosoituspäivää tai saikkupäivää.

Eläkkeellä oleva valtion virkamies Charles Xavier kehuu mölkkyä erinomaiseksi tavaksi pitää yllä kuntoa. Moitittavaa toki löytyy, olemmehan Ranskassa.

"Jos meillä olisi ollut mölkky jo vastarintaliikkeen aikoihin, sota-aika olisi kulunut joutuisammin. Niitä engelsmanneja kun sai odottaa vuoteen 1944 asti. Nuorena miehenä ei ole helppoa keksiä tekemistä sodan aikana", Xavier ärisee.

Mölyäminen häiritsee mölkkyämistä, kun väittely patongin hintasäännöstelyn lopettamisesta kuumentaa pelaajien tunteet. Työnseisauksesta nauttiva opettaja Jean-Luc Picard läpsii vastustajajoukkueen kapteenia hansikkaalla ja solvaa hänen äitiään ka*** *r*****i ****ksi. Suomessa seurauksena olisi miestappo, Ranskassa luvassa on hyvähenkinen illallinen. Ei aikaakaan kun erilmielisyydet on sovittu ja mölkky jatkuu.

Kesken pelin kentän läpi kävelee taiteellisen näköinen nuori nainen alusvaatteisillaan. Se ei liity varsinaisesti mitenkään mölkkyyn tai tähän blogiin, näin vain Ranskassa yhtenään käy.

Tämä blogi kirjoitettiin 15 Gauloises-tupakan voimalla nuhruisessa hotellihuoneessa Marseilles'ssa.