Pruuuuum! Kaksitahtinen mutta yksioikoinen punavihreä Kupla suhahtaa Döner Harjun ohi vauhdilla. Muutama nopea käännös ja olemme jo bregulla Sandrossa. Bregu on uusi brunssi.
Volkwagenin valmistama Punavihreä Kupla on suunniteltu pelkästään kaupunkiajoon, mutta kuka ihme lähtisikään Helsingin Alppilaa pohjoisemmas. Eihän Teollisuuskadun takana ole kuin susia (kivoja) ja murremöllyköitä (tyhmiä).
Hieman faktoja konehuoneen puolelta. Punavihreän Kuplan ääni on outo sekoitus pörinää ja suhinaa. Punavihreä Kupla kiihtyy nollasta sataan 17 sekunnissa keskustelussa maahanmuuttopolitiikasta ja väärästä vaalituloksesta. Ääniwallin Kuplalla voi murtaa, jos kääntyy Mäkelänkadulta pahasti väärään suuntaan. Vielä toistaiseksi punavihreä Kupla kulkee löpöllä, mutta sen katolle saa lisävarusteena tuulivoimalan, jonka hinnasta veronmaksajat lupaavat sponsoroida yli 80 prosenttia.
......................
Punavihreä Kupla on oikea tilaihme. Eteen mahtuu vaivatta kuski ja pelkääjän paikalle toraisa Krista Kosonen. Takapenkille ahdoimme testikerralla koko kotimaisen kulttuuriväen ja vielä jäi tilaa yhdelle. Kesäkumit löytyvät kätevästi hansikaslokerosta, ihan siitä Reaktorin tarjoamien vapaalippujen välistä. Keskikonsolissa säilytetään isoa pussillista matelehtiä.
Kaikki punavihreässä Kuplassa syötävät eväät ovat gluteiinittomia ja sisältävät vain luomulihaa eli lihaa, jonka valmistuksessa ei ole tapettu eläimiä kovin kaukaa lihan syömispaikasta.
Kuplan etusosan tavaratilaan mahtuu 120 artesaaniolutta, pieni luomukorianteriviljelmä sekä keskikokoinen runopoika. Takahäksälle teippasimme metodinäyttelijä Jasper Pääkkösen kalastusvehkeet, ja ne pysyivät siellä mainiosti kun ajoimme venepaikallemme Ramsaynrantaan. Veneily on uusi fiksipyöräily.
Ilahduimme, että punavihreän Kuplan kojetaulun tekstit ovat portugaliksi, sillä portugali on uusi espanja. Ratin vierestä löytyy hätäilkku, jota voi käyttää argumenttien loppuessa: "Rasisti!", "Juntti!", "Läskikakka!". Hyvin toimivat ainakin maalaisserkkuumme, joka poistui tuohtuneena kesken testiajon lähijunalla Riihimäelle. Hätäilkun viereen on näppärästi sijoitettu Olen äänestänyt -nappula. Tehdassäännöillä se ilmoittaa automaattisesti Facebookiin, että ajaja on äänestänyt nuorta kaupunkilaisliberaalia.
Auton valot ovat pelkästään lämpimiä kohdevaloja, sillä älymystö viihtyy sellaisissa valoissa.
Varustelultaan punavihreä Kupla on jopa ylellinen. Vakiovarusteena tulee moraalinen ylemmyydentunto ja palestiinalaishuivi. Kojetauluun on sijoitettu Pioneerin upea vintage vinyylisoitin, johon käyvät saumatta pelkääjän paikan oven sivutaskuun sijoitetut eteläamerikkalaiset cumbia-LP:t. Musiikin autoon ovat jo tehtaalla valinneet Kaiku-klubin DJ:t. Kaiku on uusi vanha Mocambo.
Punavihreän kuplan navigaattori osoittautui erinomaiseksi. Löysimme BierBieriin, Le Cockiin ja Döner Harjuun alle 15 minuutissa. Teurastamolle mennessä teimme pienen mutkan, mutta syystä, sillä piipahdimme viereiselle lihapihalle. Navigaattorin ääneksi voi valita Giorgio Moroderin tai ironisesti Nina Aution. Nina Autio on uusi Anna-Liisa Tilus.
Juttu on kirjoitettu HJPP:ssä Street Gastron annosta odotellessa.
"Sininen zeppeliini on, ikävä kyllä, hassutusta ja häpeäpilkku suomalaisessa blogosfäärissä." - kriitikko August Ahlqvist (1826-1889).
30. huhtikuuta 2015
16. huhtikuuta 2015
Vaalikarja: Ammumme alas turhat leikkaukset
Iso kieli lipaisee tötterömikrofonin läpimäräksi, ja lämmin turpa tönäisee blogistin paksusankaiset älykkölasit poskelle.
Ollaan Hilma ja Onni Laukkasen luomutilalla Likolahdella, ja haastatteluun ovat juuri jolkotelleet vaalikarjan edustajat Mansikki-lehmä ja sonni Crockett.
Lehmät ovat isänmaallisia elikoita, jotka märehtivät kansakunnan tilaa päivittäin.
"MUUUUUtosta tässä kaipaa joka sorkka. Maan asiat ovat mullin mallin. Mitään pyhiä lehmiä ei voi enää olla, vaan meidän pitää härkäpäisesti puskea läpi vaikeitakin uudistuksia", Crockett haastaa haasta.
"MUUUUten olen sitä mieltä, että ensin hoidettaisiin suomenkarjan asiat kuntoon, ja vasta sitten näiden kaiken maailman holstein-friisiläisten. Tuntuu, että vuosi vuodelta meitä vain lypsetään enemmän ja enemmän. On tuotantoeläimelläkin tunteet", Mansikki komppaa.
Laukkasen tilan vaalikarja on poikkeuksellisen politisoitunutta. Huhtikuussa lypsykone (Terninaattori-800) viriteltiin vaalikoneeksi, ja viime viikolla lehmät järjestivät trendikkäästi oman navettatenttinsä.
"MUUUUtamia parteenotettavimpia kellokkaita pyysimme luoksemme keskustelemaan, ja tosi moni suostuikin", Mansikki iloitsee.
Vaalikarjalle läheisiä teemoja ovat muun (sic!) muassa maidon kaksihintajärjestelmä. Tilan sonnien mielestä koko maa tulisi pitää astutettuna, lehmiä puolestaan huolettaa budjettiin tehtävät korvamerkinnät, vaikka toimenpide on melko kivuton. Laukkasen tilan sonneja ja lehmiä harmittaa erityisesti, että tavan vaalikarja ei halua lainkaan tinkiä saavutetuista rehuista, vaan jokainen on utare pystyssä iltalypsyllä.
Aivan kaikesta ei karjakaan ole samaa mieltä. Epävirallisissa pihattopuheissa esiin on noussut turvallisuuspoliittiset kysymykset, sillä nupo-kanta jakaa suomenkarjaa kahtia. Nupouttamisessa sarvenaiheet tuhotaan niin, että lehmän sarvi ei ala edes kasvaa.
"MUUUUrhettaa, kun suomalaisessa nupo-keskustelussa ei ole uskallettu tarttua härkää sarvista. Nupoutus kuitenkin lisäisi turvallisuutta erityisesti itälaitumella. Liukumiinatkin saisi palauttaa. Nautaa rajalle, sanon minä!", Crockett mylvii.
Mansikki on sen sijaan täysin eri mieltä nupo-kiihkoilevan sonnin kanssa. "Ammumme alas turhat leikkaukset", Mansikki jyrähtää.
Lehmien kevään huippuhetket ovat äänten laskeminen ja laitumelle laskeminen. Leppoisina mutta äkkijyrkkinä jullikoina ne toivovat, että molemmat sujuisivat hyvässä ja avoimessa hengessä. Mansikki muistelee edelleen vuoden 1987 kassakaappisopimusta, jossa hallituksen kokoonpanosta yritettiin sopia salaisesti etukäteen.
"MUUUUtta onneksi joku sitten vasikoi siitä presidentille", Mansikki sanoo.
Vaalikarjan yhteinen kanta on, että lehmänkauppojen on loputtava, sillä lehmän on hyvä olla juuri siellä missä lehmä kulloinkin on. Mitä enemmän edellistä viisautta miettii, sitä syvällisemmältä se tuntuu. Niin sonnit kuin lehmät haluaisivat, että tavallisen vaalikarjan ääni kuuluisi mediassa eli Maaseudun tulevaisuudessa nykyistä paremmin.
"MUUU ei, mutta olisihan se hieho homma, jos joku muukin kuin Liekki-sonni saisi välillä palstatilaa. On meillä muillakin lehmillä mielipiteitä", Mansikki muistuttaa.
Vaalikarjan keskustelua voi seurata #paalit2015 risuaidan alla Twitterissä.
Ollaan Hilma ja Onni Laukkasen luomutilalla Likolahdella, ja haastatteluun ovat juuri jolkotelleet vaalikarjan edustajat Mansikki-lehmä ja sonni Crockett.
Lehmät ovat isänmaallisia elikoita, jotka märehtivät kansakunnan tilaa päivittäin.
"MUUUUUtosta tässä kaipaa joka sorkka. Maan asiat ovat mullin mallin. Mitään pyhiä lehmiä ei voi enää olla, vaan meidän pitää härkäpäisesti puskea läpi vaikeitakin uudistuksia", Crockett haastaa haasta.
"MUUUUten olen sitä mieltä, että ensin hoidettaisiin suomenkarjan asiat kuntoon, ja vasta sitten näiden kaiken maailman holstein-friisiläisten. Tuntuu, että vuosi vuodelta meitä vain lypsetään enemmän ja enemmän. On tuotantoeläimelläkin tunteet", Mansikki komppaa.
Laukkasen tilan vaalikarja on poikkeuksellisen politisoitunutta. Huhtikuussa lypsykone (Terninaattori-800) viriteltiin vaalikoneeksi, ja viime viikolla lehmät järjestivät trendikkäästi oman navettatenttinsä.
"MUUUUtamia parteenotettavimpia kellokkaita pyysimme luoksemme keskustelemaan, ja tosi moni suostuikin", Mansikki iloitsee.
Vaalikarjalle läheisiä teemoja ovat muun (sic!) muassa maidon kaksihintajärjestelmä. Tilan sonnien mielestä koko maa tulisi pitää astutettuna, lehmiä puolestaan huolettaa budjettiin tehtävät korvamerkinnät, vaikka toimenpide on melko kivuton. Laukkasen tilan sonneja ja lehmiä harmittaa erityisesti, että tavan vaalikarja ei halua lainkaan tinkiä saavutetuista rehuista, vaan jokainen on utare pystyssä iltalypsyllä.
Aivan kaikesta ei karjakaan ole samaa mieltä. Epävirallisissa pihattopuheissa esiin on noussut turvallisuuspoliittiset kysymykset, sillä nupo-kanta jakaa suomenkarjaa kahtia. Nupouttamisessa sarvenaiheet tuhotaan niin, että lehmän sarvi ei ala edes kasvaa.
"MUUUUrhettaa, kun suomalaisessa nupo-keskustelussa ei ole uskallettu tarttua härkää sarvista. Nupoutus kuitenkin lisäisi turvallisuutta erityisesti itälaitumella. Liukumiinatkin saisi palauttaa. Nautaa rajalle, sanon minä!", Crockett mylvii.
Mansikki on sen sijaan täysin eri mieltä nupo-kiihkoilevan sonnin kanssa. "Ammumme alas turhat leikkaukset", Mansikki jyrähtää.
Lehmien kevään huippuhetket ovat äänten laskeminen ja laitumelle laskeminen. Leppoisina mutta äkkijyrkkinä jullikoina ne toivovat, että molemmat sujuisivat hyvässä ja avoimessa hengessä. Mansikki muistelee edelleen vuoden 1987 kassakaappisopimusta, jossa hallituksen kokoonpanosta yritettiin sopia salaisesti etukäteen.
"MUUUUtta onneksi joku sitten vasikoi siitä presidentille", Mansikki sanoo.
Vaalikarjan yhteinen kanta on, että lehmänkauppojen on loputtava, sillä lehmän on hyvä olla juuri siellä missä lehmä kulloinkin on. Mitä enemmän edellistä viisautta miettii, sitä syvällisemmältä se tuntuu. Niin sonnit kuin lehmät haluaisivat, että tavallisen vaalikarjan ääni kuuluisi mediassa eli Maaseudun tulevaisuudessa nykyistä paremmin.
"MUUU ei, mutta olisihan se hieho homma, jos joku muukin kuin Liekki-sonni saisi välillä palstatilaa. On meillä muillakin lehmillä mielipiteitä", Mansikki muistuttaa.
Vaalikarjan keskustelua voi seurata #paalit2015 risuaidan alla Twitterissä.
10. huhtikuuta 2015
Miesten vapautusrintama iski koteihin ja parisuhteisiin
Miesten vapautusrintama päästi perjantaina yli 500 suomalaismiestä luontoon. Koordinoiduissa iskuissa miehiä vapautettiin naisten ikeestä ympäri Suomea. Lisäksi eräs Tero vapautettiin Varkauden ABC:n miestenvessasta, jonne hän oli jäänyt jumiin toissailtana.
Miesten vapautusrintama (MVR) on miesasialiikkeen radikaalisiipi, joka pyrkii parantamaan miesten oikeuksia sekä lopettamaan miesten hyväksikäytön esimerkiksi yökerhossa ja elintarviketeollisuudessa. MVR ilmoittaa nettisivuillaan "taistelevansa miesten sortamisen lopettamiseksi kaikin mahdollisin keinoin, jotka eivät häiritse Aatami etsii Eevaa -sarjan seuraamista".
Aiemmin tänä vuonna MVR nousi otsikoihin, kun se julkaisi salaa kuvattuja videoita suomalaisen miehen kotiarjesta. Järkyttävillä videoilla näkyi arkoja ja kärsineitä miehiä, joita oli nuhdeltu monta päivää peräkkäin syystä, jota he itse eivät selvästikään täysin ymmärtäneet. Keski-ikäinen mies on herkkä nisäkäs, joka ei kestä pienintäkään häneen kohdistuvaa kritiikkiä.
Virkavalta ja vaimot ovat jo aloittaneet vapautettujen miesten pyydystämisen takaisin parisuhteisiinsa. Loukkuja on aseteltu mm. autokauppojen ja Biltemojen sisäänkäyntien läheisyyteen. Houkuttimena niissä on makkaraperunoita. Miehet tulisi saada takaisin avioliiton satamaan mahdollisimman pian, sillä yhtäkkiä vapautta maistanut mies on vaaraksi koko alueen nakkikioskijonojen herkälle ekosysteemille. Jo yksikin paidaton mies voi pilata maiseman muutamassa minuuteissa.
........................
MVR:n miesten vapautusiskut ovat saaneet sekä tukijoita että vastustajia. Filosooffi, miesaktivisti Timo Uhrimieli ei tunnustaudu MVR:n jäseneksi, mutta sanoo ymmärtävänsä joidenkin miesasiamiesten radikalisoitumisen. Uhrimieli näkee, että yhteiskunnassa on yhä vähemmän tilaa miehille olla vapaasti miesten kesken. (Siis sillä lailla normaali heterosti, huom huom!)
"Tuntuu, että naisia tulee vastaan vähän kaikkialla: metrossa, kadulla, naistenhaun aikana ja jopa teatterin lämpiössä. Ja aina kun naisia on paikalla, mies joutuu puhumaan kokonaisin lausein ja pitämään sepaluksen kiinni. Kuitenkin mies haluaisi välillä antaa hevosten karata ja tehdä pikku helikopterit", Uhrimieli sanoo.
Miestentarhaajien liiton puheenjohtaja Annika Telaketju sen sijaan paheksuu syvästi tehtyjä iskuja ja muistuttaa, että Suomessa miesten olot ovat kansainvälisesti vertailuna hyvällä tasolla.
"Miehet saavat esimerkiksi käydä pakollisen armeijan tai mennä lusimaan jos asepalvelus ei napostele. Miehet saavat tehdä enemmän työtunteja kuin naiset, ja kaiken hyvän päälle miehet saavat yleensä kuolla ennen puolisojaan, sillä leskeksi jääminen on hirveän traagista. Ja sitä paitsi miehen 20 senttiä on usein naisen 13 senttiä", Telaketju sanoo.
Viranomaiset muistuttavat, että luontoon vapautettu kesy mies ei selviä itsekseen Suomen ankarissa oloissa kuin korkeintaan muutaman vuoden. Puhtaisiin alusvaatteisiin ja valmiiseen kravattisolmuun tottunut mies pystyy kyllä hetkellisesti toimimaan kevätterasseilla pelkkien vaistojen varassa, mutta villiintyneen miehen elämänennuste on pitemmällä aikavälillä huono. Miestä uhkaavat muun muassa nälkä, työttömyys, sairaudet, liian korkealle nostetut housut, liikenne ja puumat. Villiintyneet poikamiespopulaatiot ovat usein sisäsiittoisia.
......................
Miesten asemasta nyky-yhteiskunnassa on julkaistu viime aikoina lukuisia ansiokkaita tutkimuksia, muun muassa Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen Rikollisuustilanne 2013, Naisasialiitto unionin tuore pitkittäistutkimus Juha on paska nimi ja sekä Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan Kuollut suomalaismies ei palttoota kaipaa, eikä oikeastaan eläväkään.
Uusimpien miestutkimusten tulosten perusteella miehen tulisi saada elää miehen elämää, mutta monilta miehiltä lajityypillinen käyttäytyminen on kokonaan kielletty. Ihannetilanteessa miehet elävät arvostettuina yhteiskunnan jäseninä naisten kodeissa ja ulkoilevat valvotusti.
Hyvinvoiva mies on aktiivinen ja seurallinen. Miehellä on sisäsyntyinen tarve muun muassa menestyksekkäästi purkaa ja huonolla menestyksellä koota asioita, pelata pallolla ja valloittaa naapurimaita. Nämä tarpeet eivät häviä, vaikka mahdollisuutta niiden toteuttamiseen ei yhteiskunnassa olisikaan. Jos lajityypillinen käyttäytyminen estyy, miehellä voi ilmetä sijaistoimintoja, turhautumista, stressaantumista ja käytösongelmia. Nämä kaikki ilmenevät työpaikan vessassa yksinäisenä itkutuherteluna tai äkäisenä kommentointina internetin keskustelupalstoilla.
"Jälkiteollistuneessa yhteiskunnassa on valitettavasti käynyt niin, että miesten ympäriltä viedään tuolit, heidän sukunimensä eivät jää mieleen, ja heidän kasvonsakin ovat raastinrautaa hioneet", miesaktivisti Uhrimieli valittelee.
Miesten vapautusrintama (MVR) on miesasialiikkeen radikaalisiipi, joka pyrkii parantamaan miesten oikeuksia sekä lopettamaan miesten hyväksikäytön esimerkiksi yökerhossa ja elintarviketeollisuudessa. MVR ilmoittaa nettisivuillaan "taistelevansa miesten sortamisen lopettamiseksi kaikin mahdollisin keinoin, jotka eivät häiritse Aatami etsii Eevaa -sarjan seuraamista".
Aiemmin tänä vuonna MVR nousi otsikoihin, kun se julkaisi salaa kuvattuja videoita suomalaisen miehen kotiarjesta. Järkyttävillä videoilla näkyi arkoja ja kärsineitä miehiä, joita oli nuhdeltu monta päivää peräkkäin syystä, jota he itse eivät selvästikään täysin ymmärtäneet. Keski-ikäinen mies on herkkä nisäkäs, joka ei kestä pienintäkään häneen kohdistuvaa kritiikkiä.
Virkavalta ja vaimot ovat jo aloittaneet vapautettujen miesten pyydystämisen takaisin parisuhteisiinsa. Loukkuja on aseteltu mm. autokauppojen ja Biltemojen sisäänkäyntien läheisyyteen. Houkuttimena niissä on makkaraperunoita. Miehet tulisi saada takaisin avioliiton satamaan mahdollisimman pian, sillä yhtäkkiä vapautta maistanut mies on vaaraksi koko alueen nakkikioskijonojen herkälle ekosysteemille. Jo yksikin paidaton mies voi pilata maiseman muutamassa minuuteissa.
........................
MVR:n miesten vapautusiskut ovat saaneet sekä tukijoita että vastustajia. Filosooffi, miesaktivisti Timo Uhrimieli ei tunnustaudu MVR:n jäseneksi, mutta sanoo ymmärtävänsä joidenkin miesasiamiesten radikalisoitumisen. Uhrimieli näkee, että yhteiskunnassa on yhä vähemmän tilaa miehille olla vapaasti miesten kesken. (Siis sillä lailla normaali heterosti, huom huom!)
"Tuntuu, että naisia tulee vastaan vähän kaikkialla: metrossa, kadulla, naistenhaun aikana ja jopa teatterin lämpiössä. Ja aina kun naisia on paikalla, mies joutuu puhumaan kokonaisin lausein ja pitämään sepaluksen kiinni. Kuitenkin mies haluaisi välillä antaa hevosten karata ja tehdä pikku helikopterit", Uhrimieli sanoo.
Miestentarhaajien liiton puheenjohtaja Annika Telaketju sen sijaan paheksuu syvästi tehtyjä iskuja ja muistuttaa, että Suomessa miesten olot ovat kansainvälisesti vertailuna hyvällä tasolla.
"Miehet saavat esimerkiksi käydä pakollisen armeijan tai mennä lusimaan jos asepalvelus ei napostele. Miehet saavat tehdä enemmän työtunteja kuin naiset, ja kaiken hyvän päälle miehet saavat yleensä kuolla ennen puolisojaan, sillä leskeksi jääminen on hirveän traagista. Ja sitä paitsi miehen 20 senttiä on usein naisen 13 senttiä", Telaketju sanoo.
Viranomaiset muistuttavat, että luontoon vapautettu kesy mies ei selviä itsekseen Suomen ankarissa oloissa kuin korkeintaan muutaman vuoden. Puhtaisiin alusvaatteisiin ja valmiiseen kravattisolmuun tottunut mies pystyy kyllä hetkellisesti toimimaan kevätterasseilla pelkkien vaistojen varassa, mutta villiintyneen miehen elämänennuste on pitemmällä aikavälillä huono. Miestä uhkaavat muun muassa nälkä, työttömyys, sairaudet, liian korkealle nostetut housut, liikenne ja puumat. Villiintyneet poikamiespopulaatiot ovat usein sisäsiittoisia.
......................
Miesten asemasta nyky-yhteiskunnassa on julkaistu viime aikoina lukuisia ansiokkaita tutkimuksia, muun muassa Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen Rikollisuustilanne 2013, Naisasialiitto unionin tuore pitkittäistutkimus Juha on paska nimi ja sekä Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan Kuollut suomalaismies ei palttoota kaipaa, eikä oikeastaan eläväkään.
Uusimpien miestutkimusten tulosten perusteella miehen tulisi saada elää miehen elämää, mutta monilta miehiltä lajityypillinen käyttäytyminen on kokonaan kielletty. Ihannetilanteessa miehet elävät arvostettuina yhteiskunnan jäseninä naisten kodeissa ja ulkoilevat valvotusti.
Hyvinvoiva mies on aktiivinen ja seurallinen. Miehellä on sisäsyntyinen tarve muun muassa menestyksekkäästi purkaa ja huonolla menestyksellä koota asioita, pelata pallolla ja valloittaa naapurimaita. Nämä tarpeet eivät häviä, vaikka mahdollisuutta niiden toteuttamiseen ei yhteiskunnassa olisikaan. Jos lajityypillinen käyttäytyminen estyy, miehellä voi ilmetä sijaistoimintoja, turhautumista, stressaantumista ja käytösongelmia. Nämä kaikki ilmenevät työpaikan vessassa yksinäisenä itkutuherteluna tai äkäisenä kommentointina internetin keskustelupalstoilla.
"Jälkiteollistuneessa yhteiskunnassa on valitettavasti käynyt niin, että miesten ympäriltä viedään tuolit, heidän sukunimensä eivät jää mieleen, ja heidän kasvonsakin ovat raastinrautaa hioneet", miesaktivisti Uhrimieli valittelee.
Tunnisteet:
asennevammat,
feminismi,
ihmiskuntaystävällisyys,
ihmisoikeudet,
luonto,
miesasiamies,
postmodernismi,
tapainturmelus,
todellisuus
8. huhtikuuta 2015
CAPSLOKITAN2015
"KIITOS ei ole kirosana! Minun suomeni on kansainvälinen!" raikuvat iskulauseet helsinkiläisessä kahvilassa.
Kahvilaan ovat kokoontuneet CAPSLOKITAN2015-kampanjan aktiivit. Vasta käynnistyneen kampanjan tavoitteena on saada julkisuutta suomen kielivähemmistöille ja muuttaa suomalaisten asenteita suvaitsevampaan suuntaan.
"Haluamme kampanjassa kertoa, että suomi kuuluu kaikille, olit sitten hyvempi tai huonompi kirjoittaja. Kenenkään ei pitäisi hävetä sitä, tykkääkö isoista vai pienistä kirjaimista. Ja jokainen saa laittaa pilkun ihan mihin kohtaan virkettä vain haluaa ja jos ei halua niin sekin on ihan okei", kampanjan koordinaattori Rihanna Takapajula sanoo.
Merkittävimmät nykysuomen kielivähemmistöt ovat capslokkaajat ja emojilaiset. Lisäksi liikkeenjohdon konsultit, sukupuolentutkijat ja teknisten käyttöohjeiden kääntäjät luetaan tavallisesti omiksi kielivähemmistöiksi, sillä he kaikki käyttävät suomea perverssillä tavalla.
Surullista kyllä, suomi on perinteisesti kohdellut ankarasti omia vähemmistöjään. Vielä 1980-luvulla useamman peräkkäisen huutomerkin käyttöä pidettiin syntinä, ja alkaa tekemään -muodolle oli oma tautiluokituksensa. Mistään hymiöistä ei oltu Pac-Mania lukuun ottamatta kuultukaan.
Onneksi asenneilmasto on lientymässä. Jääkiekon MM-kulta 1995 vapautti ihmiset ilmaisemaan itselleen tärkeitä asioita isoilla kirjaimilla, ja uusimmat älypuhelimet tarjoavat hersyviä animoituja kuvaviestejä, jotka tekevät arabialaisista aakkosista käytännössä tarpeettomia. Voikin iloiten todeta, että sitä mukaa kun romaanien asema maassamme heikentyy, saavat kielivähemmistöihin kuuluvat enemmän tilaa kirjoittaa tasaveroisina muiden joukossa.
......................
CAPSLOKITAN2015-kampanjan puuhamies Reijo, 42, on eräs suomen ensimmäisistä julkicapslokkaajista. Jo kymmenvuotiaana Reijo huomasi, että häntä viehättivät erilaiset kirjoitusasut kuin luokan muita poikia. Kun toiset pojat kirjoittivat kouluaineita Teemu Selänteestä ja hevimusiikista, vilisi Reijon kirjoituksissa sanoja kuten ISÄMMAA, PANSSARI VAUNU ja HYYSÄÄJÄ.
Vasta kun Reijo muutti Oulusta Helsinkiin opiskelemaan ja sai ensimmäisen internetiin yhdistetyn tietokoneensa, hän ymmärsi, ettei capslokkaamisessa ollut mitään hävettävää. Vuonna 2004 hän kirjoitti Iltalehden keskustelupalstalle. Pian hän huomasi, ettei verkossa tarvittu lainkaan kielioppisääntöjä eikä edes hyviä käytöstapoja.
"OLIHAN SE VALTAVA HELPOTUS, KUN SAI VIHDOIN OLLA OMA ITSENSÄ JA HUOMATA, ETTEN OLE AINOA MAAILMASSA, JOLLA ON TÄLLAISIA TAIPUMUKSIA", Reijo kertoo.
Reijo sanoo, että vaikka parempaan päin ollaan menossa, suomalaisten asenteissa capslokkaajia kohtaan riittää vielä petrattavaa.
"ENSIN KEHOTETAAN PUHUMAAN AVOIMESTI TUNTEISTAAN, MUTTA SITTEN KUN PUHUU NIIN TUOMITAAN JA NIMITELLÄÄN KAPITAALISTISIAKSI JA VAIKKA MIKSI."
Nykyisin Reijo elää onnellisessa parisuhteessa ja on löytänyt töitä mainosalalta, jossa ollaan tunnetusti vapaamielisiä. Reijo mm. suunnittelee lätkälippiksiä ja vakuutusyhtiöiden nimiä. Reijo sanoo, että ilman sanasokeaa vaimoaan hän tuskin enää olisi elossakaan.
"TUO EMÄNTÄ SE RAKASTAA MINUA SELLAISENA KUIN OLEN, VAIKKA AINA EI POSTIKORTEISSA MAHDUKAAN SANOMAAN KAIKKEA MITÄ HALUAISI. KIITOS PAULA 2009–2015!", Reijo sanoo hiljaa niin kuin suomalainen mies usein sanoo, kun puhe on tärkeistä asioista.
......................
Capslokkaajien lisäksi CAPSLOKITAN2015-kampanjaan osallistuu paljon emojilaisia. Tällaisia ovat vloggaaja Mustikka, 22, ja instagramisti Tino, 25, jotka elävät avoimessa suhteessa suomen kieleen. Aiemmin emojilaisia kutsuttiin yleiskielessä debiileiksi, mutta älypuhelimien emoji-valikoimien yleistyttyä heidän elämäntavastaan on nopeasti tullut jopa suoranainen trendi nuorten kaupunkilaisten keskuudessa. Yhtäkkiä aivan tavalliset perheenisät ja -äidit haluavat viestiä toisilleen emojien avulla.
"Vinkkaava hymiö peukku peukku hymiö punottavilla poskilla hymiö nauramassa kyyneleet poskilla panda possu possu panda sydän", Sanna kertoo.
Tinon mukaan emojilaisen arki on muuten samanlaista kuin normaalisti viestivillä, mutta emojilaiset vain saavat paljon enemmän seksiä. "Peukku muppetti räjähdys häntää heiluttava koira täytekakku huulet pusu pusu", Tino punastuu.
..............................
Odotetusti CAPSLOKITAN2015-kampanja on jo kohdannut vastustusta normaalisti kieltä käyttävissä suomalaisissa. Kampanjakoordinaattori Rihanna Takapajula sanoo saaneensa loukkaavaa, mutta kielellisesti moitteetonta vihapostia ääriryhmien jäseniltä kuten opettajilta ja toimituksiin soittavilta isoisiltä.
Erityisen ilkeää palautetta antavat yhdyssanalaiset. Yhdyssanalaiset on pieni, normaalista puhekielestä erkaantunut oikeakielisten lahko. Yhdyssanalaiset kokoontuu internetissä Yhdyssana On Yhdyssana -ryhmässä, jossa sen jäsenet pilkkaavat suomestaan epävarmoja ihmisiä.
"Palstalla hapan väkijoukko lynkkaa tavallisen viemäritukoksesta lapulla ilmoittavan huoltomiehen, vaikka suurin osa tästä yhdyssanaporukasta ei osaa itse avata edes etikkakurkkupurkkia", Takapajula toteaa.
CAPSLOKITAN2015-kampanjan vastapainoksi on perustettu myös aitosuomenkieli.fi-sivusto, jota ylläpitää fil. harm Mirkku Norovirus suoraan Alastalon salista. Noroviruksen mukaan capslokkaajien ja emojilaisten kielirietastelu rapauttaa koko suomen arvokkuutta.
"Tuntuu, että meitä hyvää kieltä vaalivia kiusataan vain siksi, että mielestämme capslokkaaminen ja emojiit ovat kammottavia viestinnän keinoja. Ei isossa kirjassa puhuta mitään tällaisten hävyttömyyksien käytöstä. Mutta emme me ketään syrji! Rakasta oikeinkirjoitusvirheen tekijää, vihaa oikeinkirjoitusvirhettä, me sanomme."
Kahvilaan ovat kokoontuneet CAPSLOKITAN2015-kampanjan aktiivit. Vasta käynnistyneen kampanjan tavoitteena on saada julkisuutta suomen kielivähemmistöille ja muuttaa suomalaisten asenteita suvaitsevampaan suuntaan.
"Haluamme kampanjassa kertoa, että suomi kuuluu kaikille, olit sitten hyvempi tai huonompi kirjoittaja. Kenenkään ei pitäisi hävetä sitä, tykkääkö isoista vai pienistä kirjaimista. Ja jokainen saa laittaa pilkun ihan mihin kohtaan virkettä vain haluaa ja jos ei halua niin sekin on ihan okei", kampanjan koordinaattori Rihanna Takapajula sanoo.
Merkittävimmät nykysuomen kielivähemmistöt ovat capslokkaajat ja emojilaiset. Lisäksi liikkeenjohdon konsultit, sukupuolentutkijat ja teknisten käyttöohjeiden kääntäjät luetaan tavallisesti omiksi kielivähemmistöiksi, sillä he kaikki käyttävät suomea perverssillä tavalla.
Surullista kyllä, suomi on perinteisesti kohdellut ankarasti omia vähemmistöjään. Vielä 1980-luvulla useamman peräkkäisen huutomerkin käyttöä pidettiin syntinä, ja alkaa tekemään -muodolle oli oma tautiluokituksensa. Mistään hymiöistä ei oltu Pac-Mania lukuun ottamatta kuultukaan.
Onneksi asenneilmasto on lientymässä. Jääkiekon MM-kulta 1995 vapautti ihmiset ilmaisemaan itselleen tärkeitä asioita isoilla kirjaimilla, ja uusimmat älypuhelimet tarjoavat hersyviä animoituja kuvaviestejä, jotka tekevät arabialaisista aakkosista käytännössä tarpeettomia. Voikin iloiten todeta, että sitä mukaa kun romaanien asema maassamme heikentyy, saavat kielivähemmistöihin kuuluvat enemmän tilaa kirjoittaa tasaveroisina muiden joukossa.
......................
CAPSLOKITAN2015-kampanjan puuhamies Reijo, 42, on eräs suomen ensimmäisistä julkicapslokkaajista. Jo kymmenvuotiaana Reijo huomasi, että häntä viehättivät erilaiset kirjoitusasut kuin luokan muita poikia. Kun toiset pojat kirjoittivat kouluaineita Teemu Selänteestä ja hevimusiikista, vilisi Reijon kirjoituksissa sanoja kuten ISÄMMAA, PANSSARI VAUNU ja HYYSÄÄJÄ.
Vasta kun Reijo muutti Oulusta Helsinkiin opiskelemaan ja sai ensimmäisen internetiin yhdistetyn tietokoneensa, hän ymmärsi, ettei capslokkaamisessa ollut mitään hävettävää. Vuonna 2004 hän kirjoitti Iltalehden keskustelupalstalle. Pian hän huomasi, ettei verkossa tarvittu lainkaan kielioppisääntöjä eikä edes hyviä käytöstapoja.
"OLIHAN SE VALTAVA HELPOTUS, KUN SAI VIHDOIN OLLA OMA ITSENSÄ JA HUOMATA, ETTEN OLE AINOA MAAILMASSA, JOLLA ON TÄLLAISIA TAIPUMUKSIA", Reijo kertoo.
Reijo sanoo, että vaikka parempaan päin ollaan menossa, suomalaisten asenteissa capslokkaajia kohtaan riittää vielä petrattavaa.
"ENSIN KEHOTETAAN PUHUMAAN AVOIMESTI TUNTEISTAAN, MUTTA SITTEN KUN PUHUU NIIN TUOMITAAN JA NIMITELLÄÄN KAPITAALISTISIAKSI JA VAIKKA MIKSI."
Nykyisin Reijo elää onnellisessa parisuhteessa ja on löytänyt töitä mainosalalta, jossa ollaan tunnetusti vapaamielisiä. Reijo mm. suunnittelee lätkälippiksiä ja vakuutusyhtiöiden nimiä. Reijo sanoo, että ilman sanasokeaa vaimoaan hän tuskin enää olisi elossakaan.
"TUO EMÄNTÄ SE RAKASTAA MINUA SELLAISENA KUIN OLEN, VAIKKA AINA EI POSTIKORTEISSA MAHDUKAAN SANOMAAN KAIKKEA MITÄ HALUAISI. KIITOS PAULA 2009–2015!", Reijo sanoo hiljaa niin kuin suomalainen mies usein sanoo, kun puhe on tärkeistä asioista.
......................
Capslokkaajien lisäksi CAPSLOKITAN2015-kampanjaan osallistuu paljon emojilaisia. Tällaisia ovat vloggaaja Mustikka, 22, ja instagramisti Tino, 25, jotka elävät avoimessa suhteessa suomen kieleen. Aiemmin emojilaisia kutsuttiin yleiskielessä debiileiksi, mutta älypuhelimien emoji-valikoimien yleistyttyä heidän elämäntavastaan on nopeasti tullut jopa suoranainen trendi nuorten kaupunkilaisten keskuudessa. Yhtäkkiä aivan tavalliset perheenisät ja -äidit haluavat viestiä toisilleen emojien avulla.
"Vinkkaava hymiö peukku peukku hymiö punottavilla poskilla hymiö nauramassa kyyneleet poskilla panda possu possu panda sydän", Sanna kertoo.
Tinon mukaan emojilaisen arki on muuten samanlaista kuin normaalisti viestivillä, mutta emojilaiset vain saavat paljon enemmän seksiä. "Peukku muppetti räjähdys häntää heiluttava koira täytekakku huulet pusu pusu", Tino punastuu.
..............................
Odotetusti CAPSLOKITAN2015-kampanja on jo kohdannut vastustusta normaalisti kieltä käyttävissä suomalaisissa. Kampanjakoordinaattori Rihanna Takapajula sanoo saaneensa loukkaavaa, mutta kielellisesti moitteetonta vihapostia ääriryhmien jäseniltä kuten opettajilta ja toimituksiin soittavilta isoisiltä.
Erityisen ilkeää palautetta antavat yhdyssanalaiset. Yhdyssanalaiset on pieni, normaalista puhekielestä erkaantunut oikeakielisten lahko. Yhdyssanalaiset kokoontuu internetissä Yhdyssana On Yhdyssana -ryhmässä, jossa sen jäsenet pilkkaavat suomestaan epävarmoja ihmisiä.
"Palstalla hapan väkijoukko lynkkaa tavallisen viemäritukoksesta lapulla ilmoittavan huoltomiehen, vaikka suurin osa tästä yhdyssanaporukasta ei osaa itse avata edes etikkakurkkupurkkia", Takapajula toteaa.
CAPSLOKITAN2015-kampanjan vastapainoksi on perustettu myös aitosuomenkieli.fi-sivusto, jota ylläpitää fil. harm Mirkku Norovirus suoraan Alastalon salista. Noroviruksen mukaan capslokkaajien ja emojilaisten kielirietastelu rapauttaa koko suomen arvokkuutta.
"Tuntuu, että meitä hyvää kieltä vaalivia kiusataan vain siksi, että mielestämme capslokkaaminen ja emojiit ovat kammottavia viestinnän keinoja. Ei isossa kirjassa puhuta mitään tällaisten hävyttömyyksien käytöstä. Mutta emme me ketään syrji! Rakasta oikeinkirjoitusvirheen tekijää, vihaa oikeinkirjoitusvirhettä, me sanomme."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)