Se alkaa painona kurkunpäässä. lounaaseen mennessä ilmassa on jo aavistus siitä, että jokin on pahasti vialla. Sitten pääsee varkain aivastus. Mies yllättyy, "Mistäs se tuli?" Päivän mittaan saapuvat ensin kolotukset, sitten selästä leviää lihasjumi raajoihin asti. Vessassa on istuttava pöntölle, ettei huimaisi. Virtsa tuntuu poikkeuksellisen kuumottavalta, liki polttavalta. Hengitys käy raskaaksi. Oksennuttaa. Tekemättä tulleen hien aallot vyöryvät läpi kehon.
Seuraavana yönä mies herää luullen, että hänet teloitetaan roomalaiseen tapaan kaulasta kuristamalla. Kuume on noussut pikkutunteina, ja silmissä huone vääntyy hitaasti suipoksi välitilaksi, jossa leijuu suuria mustia pilkkuja. Mies ei tiedä, onko hän vielä vuoteessaan vai jo aamun palaverissa. Miesflunssa on alkanut.
Aamuun mennessä mies on muuttunut olennoksi, jonka lihakset, luut, rustot ja nesteet ovat yhtä muodotonta myttyä. Viheliäinen päänsärky yltyy, ja räkä valuu noroina poskille. Muutamassa tunnissa nenän ja suunpielten välinen alue on rapautunut hilseileväksi taistelutantereeksi. Finnejä alkaa nousta sieltä täältä. Verestävät silmät hankaavat kuopissaan niin, että ne tekisi mieli kaivaa pois paljain käsin ja laittaa pakasteeseen.
Miesflunssassa mies haluaa vain itkeä ja käpertyä, käpertyä ja itkeä. Harhat ja erityisherkkyys yltyvät. Yhtäkkiä koko Pepe Willbergin tuotanto käy järkeen, ja Frendien huumori muuttuu hauskaksi. Avaran luonnon Karhuperheen vuoden mies nyyhkyttää läpi. Yleensä vähintään yksi karhunpennuista menehtyy. Luonto on armoton, mies ymmärtää ja nyökkää. Tai nyökkäisi, jos pystyisi niskakivuiltaan liikuttamaan päätään. Teeveetä katsoessa miehen suu roikkuu kammottavasti auki, hengitys katkeilee.
Toisena flunssapäivänä mies kokee eksistentialistisen kriisin. Vällyjen välistä hän yrittää välillä ojentaa kätensä kuin kysyäkseen "Eikö minua rakasta maailmassa kukaan?" "Miksi jääkaapissa ei ole hätä-Jaffaa? "Miksen nuorena seikkaillut ja jutellut tytöille enemmän?"
Mies tekee kuolemaa, eikä liioittele. Mies tietää, että ensimmäisessä maailmansodassa kuoli enemmän miehiä pöpöihin kuin vihollisen tuleen. Kokonaiset miespolvet ovat kaatuneet flunssaan. Siksi miesflunssan kutsuminen nuhaksi on kuin luonnehtisi Sommen taistelua nahisteluksi. Taiteen keinoin miesflunssan kauhuja on ylipäätään vaikea tavoittaa. Ehkä lähimmäksi on päässyt Alejandro G. Iñárritu elokuvallaan The Revenant, joka on koskettava allegoria miehestä flunssan kourissa.
.....................
Miesflunssa paljastaa naisen todellisen luonteen. Kaikki tietävät, että kahdesta sukupuolesta mies on se heikompi astia. Naisen keho kestää vuosikymmenten liukuhihnatyön ja päivittäisen ruokaostosten kantamisen. Se sietää kuukautiskivut ja synnytyskivut. Nainen on sanalla sanoen sitkeä, vahvasti kehollinen olento. Miesvartalo sen sijaan on herkkä kuin sveitsiläinen kello, jonka jokaisen osan pitää olla täysin paikallaan, jotta se toimisi kunnolla. Mies ei kestä sairastamista, ja hänen tuorein muistikuvansa kivusta on poliorokotteen ottaminen oudon makuisena sokeripalana. Jos miehen pitäisi nyppiä kulmakarvansa, hän tarvitsisi ensin kourallisen opiaatteja. Naisen on vaikea, ehkä mahdotontakin, ymmärtää miehen perimmäistä haurautta.
Sen sijaan nainen arvostaa voimaa ja viriiliyttä, sillä ne ominaisuudet tuottavat kyvykkäitä jälkeläisiä. Naisen empaattisuus on aina tavoitteellista: lapset puetaan hyvin, jotta nämä eivät paleltuisi ja menehtyisi. Samasta syystä moottorisahalla itsensä telonut mies saa naiselta sympatiaa, sillä mies on ollut sahaamassa klapeja lämmittääkseen naiselle rakentamansa talon.
Mutta auta armias, jos mies saa räkätaudin! Nainen ei tunne mitään sääliä miestä kohtaan jolla on flunssa, sillä se on osoitus miehen täydellisestä kyvyttömyydestä olla mies. Miesflunssassa miehestä ei ole jäljellä kuin makuuhuoneessa inisevä ihmisraunio keskellä limaisia nessutolloja ja patjan väliin pudonneita Vicks-kurkkupastilleja. Mitä sellaisella tekee.
Niinpä silloin, kun mies kipeimmin kaipaisi hoivaa ja hoitoa, nainen on vähemmän empaattinen kuin Ikean ohjeet. Nainen käskee miestä ryhdistäytymään, lopettamaan surkuttelun ja viemään lapset päiväkotiin, vaikka miesflunssan tässä vaiheessa mies on jo unohtanut, että hänellä on lapsia. Nainen muistuttaa miehelle, että on tässä ihmiskunnan historiassa paljon kovempaakin kärsitty kuin yksi nuha, mutta mies ei keksi mitään muuta kuin paiseruton, ja senkin tietyin varauksin.
......................
Jokainen miesflunssa päättyy joskus. Kun mies vähitellen toipuu miesflunssasta, hän on heikko mutta onnellinen. Hän käy paskalla, hoipertelee sitten kuumaan suihkuun ja pukee puhtaat suosikkiverkkarinsa nurin päin jalkaan. Hän rapsuttelee kuivuneita ihonpalasia pois eri puolilta kehoaan. Hän tietää selvinneensä hengissä, jokainen röpö hänen kasvoillaan on sotavamma, jokainen juotu Finrex on muisto kunnian päivistä. Iltapäivällä mies soittaa lattialla istuen rakkaimpia levyjään nuoruudestaan. Hetken aikaa hän ehti jo syvällä sängyssään maatessaan luulla, ettei koskaan enää kuulisi Stone Rosesin I Am the Resurrectionia.
Kaksi päivää miesflunssan jälkeen mies vie tahmaantuneet vuodevaatteet pihalle ja polttaa ne nuotiolla. Ilman väreillessä liekkien lämmöstä mies seisoo paikallaan ja tuntee pakahduttavaa kiitollisuutta elämälle.
