Uusi Hesari on tuhti tabloidi

Kuvan toimittaja ei liity HS-tabloidin tekoon.

Helsingin Sanomain ensimmäinen tabloidikokoinen lehti ilmestyi viime tiistaina. Ihminen on siitä kumma otus, että sitä ärsyttävät muutokset. Kun asioiden järjestystä, käyttötapaa tai ilmettä muutetaan, seuraa hampaidenkiristystä: Miksi tämä ei toimi kuten ennen? Miksi tämä näyttää erilaiselta? Miksi hyvä asia pilattiin? Meitä kiukuttaa, sillä joudumme vaivaamaan aivojamme asiassa, josta ennen selvisi rutiinilla.

Uusi Hesari on tuhti tabloidi. Olen lukenut arkipäivien sekä viikonlopun painokset. HS-tabloidi ei todellakaan ole mikään "sanomalehti mallia Cajander". Noloa myöntää, mutta lehti tuntuu varsinkin arkiaamuna sisällöltään liian painavalta.Tämä on tietenkin kuin haukkuisi ravintolan annoksia liian suuriksi. Olisi kiinnostava tietää, miten juttujen pituudet ja niiden kokonaismäärä muuttuvat, kun tabloidi tulee tavaksi.

Tabloidi on toimivin sanomalehden koko. Tarpeeksi iso, jotta siinä voi tehdä kunnollista kuvajournalismia ja "revitellä" juttuja. Tarpeeksi pieni, että sitä voi lukea kaatamatta kahvia syliinsä. Tabloidin myötä vähenee myös sivujen karkailu tuulen mukaan, jota tapahtuu kesäkuukausina. Olen myös aivan varma, että tällainen päätuotteen kokonaisvaltainen uudistus tekee mille tahansa organisaatiolle hyvää.

.........

HS-tabloidia lukiessa syntyy vaikutelma tuotteesta, joka on suunniteltu käytettäväksi HS:n verkkopalvelun ja muiden netin uutispalveluiden rinnalla. Tabloidi keskittyy taustoittavaan ja maailmaa selittävään aineistoon, ja nettisivuilla raportoidaan melkein lennossa siitä, mitä tapahtuu juuri nyt.

Jonkin sortin uutisaddiktina seuraan pitkin päivää Ylen, HS:n ja Ilta-Sanomien verkkopalveluja. Reippaat pari vuotta on tuntunut, että aamun lehdissä on todella paljon jo lukemiani juttuja tai pelkästään vanhentuneita juttuja. Netti on nopeuttanut uutisvirtaa niin paljon, että jopa illan televisiouutiset tuntuvat välillä pelkältä läpiluennalta menneistä tapahtumista. Uutislähetyksiä on miltei taukoamatta. Uusi on yhä lyhyemmän aikaa uutta.

Aiemmin sanomalehti yritti (ja ehkä jopa pystyi) välittämään kerran päivässä kaiken sen, mikä oli sinä päivänä tietämisen arvoista. Nyt sanomalehden perusajatusta reivataan siihen suuntaan, että sanomalehti tuottaa osan päivän uutisista ja vieläpä tietyntyyppisestä näkökulmasta. Uudessa HS-tabloidissa on paljon uutisanalyysia ja kommenttikirjoituksia. En ole mikään "toimittaja kertoo sinulle miten asia on" -juttujen enkä varsinkaan kolumnien ystävä, mutta uudessa HS-tabloidissa ne ovat olleet laadukkaita. Pidän HS-tabloidissa erityisesti pääkirjoitusaukeamasta. Siinä on mannermaista arvokkuutta, joka tietysti tarttuu lukijaan. Lauantaiesseen kaltainen juttumuoto toimi hyvin ja näytti graafisen kauniilta.

Monet lukijat pelkäävät, että koon muutoksen mukana Hesarin sisältö kevenee ja "hölmistyy". Yhtä järkevää olisi väittää, että juttu on älykkäämpi jos sen fonttina on Times eikä Arial. Olen näiden sisällön kevenemisestä huolestuneiden lukijoiden kanssa eri mieltä. Ainakin näissä ensimmäisissä HS-tabloideissa on ollut runsaasti pureskeltavaa, enemmän kuin vanhassa päivän Hesarissa. HS-tabloidi on pohtivan miehen broadsheet.

Voi olla, että sisältömuutokset muuttavat myös lukijoiden lukutottumuksia. Ehkä aamun sanomalehdestä tulee illan sanomalehti. Sellainen, jonka parissa sivistytään ja rauhoitutaan. Se on hieno ajatus, sillä silloin sanomalehti tunnustautuu reilusti hitaan journalismin välineeksi. Edellistä ikävämpi vaihtoehto on, että ihmiset eivät enää illalla jaksa syventyä asioihin, jotka julkaistiin jo kauan sitten aamulla. Kuluttajina suhtaudumme mediasisältöjen tuoreuteen yhtä hysteerisesti kuin elintarvikkeiden tuoreuteen. Kuinka moni heittääkäään aivan hyvän elintarvikkeen pois vain, koska sen viimeinen käyttöpäivä on jo mennyt? Malttamattomat median kuluttajat ohittavat huoletta sisällön, jota he pitävät vanhentuneena.

.........

Tabloidin haaste on, että kun päivän lehden painottuu taustoittaviin juttuihin, lehdestä tulee raskassoutuinen. Tätä tarkoitin, kun valittelin alussa sisällön painavuutta. Kuinka monta mietiskelevää juttua lukija jaksaa päivittäin kahlata läpi? Taas lukijan omatunto soimaa. Ja ainakaan vielä en osannut silmäillä päivän tabloidista suurta kuvaa. Lehti tuntui vain jatkuvan ja jatkuvan.

Ansaituista kehuista huolimatta olin hiukan pettynyt ensimmäisiin HS-tabloideihin. Ne eivät vaikuttaneet kovin raikkailta etenkään ilmeeltään. Vaikutelma oli ennen muuta tasapaksu. Oli vaikea erottaa, mitkä olivat avausjuttuja, ja mikä aineisto oli tärkeämpää kuin jokin toinen aineisto. Ehkä sattui vain hiljainen uutisviikko. Saa nähdä, miten HS-tabloidi taipuu, kun maailmassa tapahtuu jotain todella suurta ja yllättävää.

Jos jotakin uudesta tabloidista toistaiseksi puuttuu, se on visuaalisuus ja kuvajournalismi. Toivottavasti tulevaisuudessa tabloidissa on tilaa kuville, joissa kerrotaan tarinoita ja välitetään tunnelmia. HS on mielestäni aina ollut pitkän askeleen edellä muita kuvien käytössä. Siksi ihmetyttää, että uusi HS-tabloidi on ilmeeltään niin laimea ja tukkoinen. Perusväritys on kalpean siniharmaa. Ehkä tässä on pelätty "iltapäivälehtimäisyyttä" ja lähdetty liian varovasti liikkeelle. Arvokkuutta tavoiteltiin, saatiin uneliaisuutta. Ripaus iltapäivälehtien energisyyttä ei olisi haitaksi, vaikka töölöläisrouvilla menisi skonssi väärään kurkkuun. Viikonlopun lehdissä oli toki muutamia hyvin kauniita sivuja. Tabloidiin mahtuisi varmasti enemmän myös piirrosgrafiikkaa peribrittiläiseen tyyliin. Hesarilla on loistavia kuvittajia.

..........

Aina erinomaiset kaupunkisivut olivat mielestäni väärässä paikassa ja hiukan piilossa. Eikö tätä paikallisuutta kannattaisi korostaa etenkin nyt, kun lukijat ovat hämillään kuin IFK:laiset valomerkin aikaan? HS:n uudet urheilusivut eivät tunnu kovin vereviltä jos vertaa esimerkiksi Ilta-Sanomien urheilusivuihin, joissa on rytinää ja kontaktia. Hesarin urheilusivuille sopisi lähinnä kriketti, petankki ja esteratsastus. Viikonlopun Zlatan-juttu oli noin vuoden verran myöhässä. Toivottavasti urheilulle on luvassa enemmän tilaa. Lieneekö kyse sitten siirtymisestä nopeasta journalismista hitaaseen, mutta tuntui, että valmiimpia olivat kulttuurin ja sunnuntain osiot. "Ripeimmät toimitukset" pärjäsivät HS-tabloidissa ainakin alussa heikoiten. Tämä on sääli, sillä olen klassisen kolariuutisen suuri ihailija.

Lukijalle HS:n tabloidi ei ole enää yksi lehti vaan kokoelma lehtiä, sillä entisistä osioista on tullut liitteitä. Tämä on varmaan ihan kelpo käyttöliittymäuudistus, kun siihen tottuu. Lauantain lauantai/tiedeliite jäi askarruttamaan, sillä en oikein ymmärtänyt sen fokusta. Onko se jokaviikkoinen liite? Onko aihe aina tiede? Ehkä olisi pitänyt lukea ne käyttöohjeet. Tässä taitaa olla meneillään "work in progress" eli muoto selkiytyy lähiviikkoina. Ei lehtiuudistus tule kerralla valmiiksi.

Tärkeimmistä eli sarjakuvista vielä sananen: Kahtena ensimmäisenä päivänä en löytänyt Fingerporia sitten millään! Eikö niitä saisi lehden alkuun tai loppuun? Kiitokset Lassin ja Leevin julkaisusta.