Isältä pojalle, pojalta isälle

Mustuneiden kivien välissä pihisee. Hämärä hallitsee. Kaksi luisevaa miestä istuu lauteilla munasillaan. Löylykauha heilahtaa ja sitten sähähtää! Kipakka höyry iskee yläselkään. Hiki valuu. Alumiinitölkki polttelee kämmentä, otetaan pienet hörpyt. Vanhempi mies yrittää aloittaa. Mikä siinä sitten tuli sen hyvän naisen kanssa? Nuorempi mies laskee varpaitaan, ei osaa vastata. Tuli humisee kiukaan alla, tervaleppä raukka rätisee. Istutaan lisää hiljaa. Isä ja poika.


Isät ovat aivan oma ihmislajinsa.

Isä pitää autossaan vahakantista tilikirjaa, johon hän merkitsee bensakulut ja pesulamaksut. Jos joku kysyisi, hän tietäisi kuinka monta jääraappaa hän on ostanut elämänsä aikana ja kuinka monta hän tulee vielä tarvitsemaan. Isä tinkaa marketissa ja ihmettelee urheiluliikkeen jolpille, miten kokoa pienemmät lenkkarit voivat maksaa saman verran kuin suuremmat. Isät tietävät kaiken hinnan, mutta ennen muuta arvon. Onko se tyttö kiltti sinulle? Käynnistyykö se (auto) ilman ryyppyä pakkasessa?

Isä lukee asiaproosaa kuten Veikkaajaa ja Teksti-TV:tä. Hän ympyröi Viking Linen mainoskynällä Satakunnan Kansasta kirjoitusvirheet. Isän oma päiväkirja on sääpäiväkirja: Istuttu olohuoneessa, Mietaa hävisi, vaimo synnyttämässä, Kotka Rankki näkyvyys kolme, lapsia plus kaksi, navakkaa koillisen puolista tuulta. Suolakurkut loppu. Muista ostaa suolakurkkuja.

Isä osaa purkaa ja (toisinaan) koota asioita. Isä on periksiantamaton. Ei näitä lämminvesivaraajia kuulkaa millään ohjekirjoilla pystytetä! Isä tekee periskoopin vanhasta minkkiloukusta ja äidin puuterirasioiden peileistä. Eihän siihen tarvita kuin hiukan kulmasahaa ja Erikeepperiä. Isä virittää Pääkallonlinnan laskusillan takaisin toimintakuntoon hammaslangalla. Mutta tulostaa isä ei osaa.

Isä tietää kummia juttuja. Isä tuntee kuntien logot (hän kutsuu niitä "vaakunoiksi") ja kiinteistöverotuksen kiemurat. Tuollaiset asiat menevät isäasioiden kovimpaan kategoriaan. Isän tietämykseen kuuluvat myös rengaspaineet ja maamme linnut värikuvina. Se on kalasääski eli s ä ä k s i. Isä miesselitti jo silloin, kun miesselittämistä vielä kutsuttiin hyväntahtoiseksi neuvomiseksi. Älä jätä silitysrautaa päälle verhojen alle kun lähdet ulkomaanmatkalle sillä silloin voi syttyä tulipalo. Kannattaa laittaa pitkät kalsarit, ulkona on 28 astetta pakkasta.

Isässä asuu kaikki maailman viisaus, mutta ennen muuta hänessä asuu lempeys. Isä rakastaa poikiaan aivan kuin hän rakastaa tyttäriään. Isä ostaa Madonnan kokoelman pojalleen jouluna, vaikka kyllähän se isän mietteliääksi laittaa. Isä sanoo kokeen jälkeen, että on ihan ookoo, jos ei aina pärjää. Isän mielestä riittää, että elää ihmisiksi ... eikä ota outoa nenäkorua. Isällä menee pala kurkkuun pojan häissä, eikä hän näe mitä on kirjoittanut lunttilapulleen kömpelöllä käsialalla. Isä on aina ylpeä lapsistaan. Että pärjäävät. Mutta ei isä kehu, ettei poika ylpistyi. Eihän kissa kiitoksella elä, eikä kannettu vesi kaivossa pysy. Niin, isä käyttää hämäriä sananparsia ja kuulostaa välillä herra Miyagilta.

Isä on luotettava, hän arvostaa luotettavuutta. Isä ottaa kotivakuutuksen kaikilla herkuilla. Hän pitää kesälläkin lukkosulaa neppipusakan taskussa, sillä koskaan ei tiedä, mikä seuraavaksi jäätyy. Isä kuuntelee radiosta Merisään vaikka ollaan leirintäalueella Mikkelissä. Isän mielestä tilanne on hallinnassa vasta, kun se on rei'itetty ja mapitettu.

Joskus isä on hiljaa, ja silloin isä on kuin Mustanaamio. Ainakin omasta mielestään. Yleensä kyse on silti siitä, että isä on ostanut äidiltä salaa auton. Autokaupoilla käynnin jälkeen isä näyttää muikealta ja syylliseltä. Isä ei käytä uudessa autossa ilmastointia, jotta uuden auton tuoksu kestäisi mahdollisimman kauan.

Joskus isä tulee myöhään kotiin nähtyään vanhoja pelikavereitaan. Silloin hän kaivaa olohuoneen perältä esiin pölyttyneet LP-levynsä. Hämmästyttävän moni niistä on Abbaa. Ehkä siksi, että isät pitävät vaaleaveriköistä. Sellaisista kuten Agnetha Fältskog, Katri Helena tai tämä nuori humpukka Marita Taavitsainen. Reippaita pirkkoja. Mutta kyllä isä huomaa senkin, kun äiti katselee keihäskisassa norjalaista Thorkildsenia. "Niin on sympaattinen poika siinä. Ottaahan hän ennen heittoa tuon verryttelytakin pois?", äiti pohtii. Silloin isä menee hakemaan muutaman After Eight -konvehtin ja katselee ulos puolityhjälle parkkipaikalle.

Isä esittää kovista. Hän sanoo joskus kovasti mutta harvoin pahasti. Isä räjäyttää punkan, jos se ei ole pedattu kunnolla. Hän komentaa tyhjentämään mökin ulkohuussia, vaikka sinulla on Hämähäkkimies (se sarjis, ei Dingon biisi) kesken. Isä on periaatteen mies. Hän vannoo ääneen, ettei tähän taloon tulee koskaan koiraa. Seuraavalla viikolla isä nukkuu koiranpentu kainalossa ja näyttää telakalla työkavereille pennusta ottamia kuvia. Ei mene kauaa, kun isä jo skypettää 40-kiloinen läähättävä rottweiler sylissään. Rottweilerilla on Sennheiserin kuulokkeet päässä.

Aina isää ei ole, eikä kaikista ole isäksi. Maailman mykin kipu on isättömät pojat ja pojattomat isät. Kun isä puuttuu, pojan pitää kasvaa hiukan isäksi itsekin. Mutta juuri niistä isättömistä pojista tulee joskus loistavia isiä. Ja toisinaan isähommat ovat vilkkaita. Isää on vähän siellä sun täällä: Isällä on vanha perhe ja uusi perhe. Kaiken keskellä isä käy muiden sotia, ja hän käy omia sotiaan. Joskus me unohdamme, että miehen ei tarvitse olla maailman paras isä ollakseen maailman paras isä.

Elämä menee niin, että ensin isä vie pojan matsiin, sitten poika vie isän matsiin. Poika kasvaa, isä kutistuu. Niin miespolvet vaihtuvat ja vaipuvat. Poika huomaa, että isään iskee väsymys entistä helpommin. Isä nuokkuu ja harhautuu keskustelussa kinttupoluille. Isä änkkää ja vänkkää. Hän unohtuu ostosten kanssa Citymarketin tuulikaappiin. Isän hengitys käy raskaaksi. Hänen ajatuksensa rypistyy aina pienemmälle ja pienemmälle mytylle. Eikä isä silti uskalla sanoa, ettei jaksa enää. Isän pitää pysyä vahvana, sillä kuka nämä hommat muka hoitaa jos minä en ole täällä. Huolissaan oleminen on isien kryptoniittiä. Isän heikkous on pojan tulevaa heikkoutta.

Vuosi vuodelta useammin poika yllättää isänsä omasta peilikuvastaan. Vuosi vuodelta isä liikuttuu lujemmin leikkipuistojen taaperoista ja vajan räystään alla huutavista pääskynpojista. Miehet ja naiset itkevät yhtä paljon, miehet vain tekevät sen tiiviimmässä ajassa. Isän herkkyys on pojan tulevaa herkkyyttä. Kaiken miehisen keuhkoamisen ja tahkoamisen jälkeen riittää, että elää ihmisiksi.


Miehet lähtevät löylystä, isä taas vähän enemmän kumarassa kuin viime vuonna. Vilvoitellaan kuistilla, katsellaan kaislikkoon. Silkkiuikku kantaa poikasiaan laiturin alle, telkkä tohottaa pöntöstä rantaveteen kuin osuman saanut pommikone. Sitten vielä yksille kipakoille. Ettei mene hyvä lämpö hukkaan. Isä heittää pari klapia pesään ja puskee ne pränstakalla kaminan perälle. Ei saa jättää puita ihan suulle, noki pilaa pellin pinnan.

Suoli suomalaisille!

Kotimaan ruokaympyröissä kuohuu muukin kuin kevytkerma. Suomen Pastarintaliike (SPRL) on jakanut Malmintorilla ohikulkijoille reseptejä, joissa on käytetty vehnää. Hiljattain SPRL aiheutti pahennusta, kun aktiivit kävivät kaatamassa Porin Euromarketissa hyllyllisen gluteenittomia näkkileipiä. Kyseessä saattoivat olla myös gluteiinittomat näkkileivät, sillä kukaan ei tiedä miten tuo sana kirjoitetaan.

Suomen Pastarintaliike on järjestö, joka kannattaa valkoisen viljan käyttöä arjen ruokavaliossa. Monet pitävät sitä kuitenkin äärijärjestönä, jonka todellisiin tavoitteisiin kuuluvat turvotus ja ruoansulatusvaikeudet. SPRL:llä huhutaan olevan kytköksiä Marttaliiton aseelliseen siipeen Suomen Nisuun. Vaikka Suomen Pastarintaliike kiistää asian jyrkästi, molempien järjestöjen väkeä on nähty usein yhdessä donitseilla Keimolan Kesoililla. Santsikuppejakin oli otettu.

Suomen Pastarintaliikkeen johtaja Henkka Hesseninsääski sanoo järjestön edustavan "maan viljaista enemmistöä", jolle kinkkusämpylän syöminen kelmuineen päivineen edustaa tervehenkistä isänmaallista ruokakulttuuria. Hesseninsääski hämmästelee, miten juuri vehnä on joutunut helsinkiläisten paremminsyövien hampaisiin.

"Jos ihmisen ei kuuluisi syödä vehnää, miksi kaikki maukkaat jutut sisältävät sitä kuten possumunkki, hillomunkki, piispanmunkki ja mustikkamunkki?", hän kysyy.

Hesseninsääski valittelee, että nykyinen ruokakeskustelumme on niin rajun tervehenkistä, ettei normaali ihminen kehtaa enää sanoa tykkäävänsä grillitassuista. Hän toivoo, että valkoista viljaa syövä punainen heteromies saisi tulevaisuudessakin nauttia croissanttinsa ilman, että joku lyö häntä naistenlehden laihdutusliitteellä miesnutturaan.

"Meitä käsketään pitää mölyt mahassamme, vaikka raakaruokaa kokeiltuamme pakki meni pahasti sekaisin. Ja yritäpä itse laittaa suuhusi kokonaista nokkosenvartta ilman puutarhahansikkaita", Hesseninsääski tuhahtaa. Hän toivoo, ettei nyhtösuvaitsevaisto yrittäisi vaientaa eriäviä makutottumuksia.

Hesseninsääsken eli Sääksen mukaan Suomessa tulisi palata aikaan, jolloin jokainen sai laittaa suuhunsa vaikka kokonaisen raparperipiiraan ilman, että joku oli heti puhumassa hiilareista ja kaloreista. Ihanaan, viattomaan aikaan ennen Pohjois-Karjala-projekteja ja kauraa, joka teeskentelee jauhelihaa.

"Mikä lopulta on ihmiselle henkilökohtaisempaa kuin hänen ruoansulatuksensa? Jokaisessa meistä kuitenkin on ne omat hyvät ja huonot suolensa. Meidän mielipiteemme on, että jokainen pitäköön huolta siitä omastaan. Suoli suomalaisille!", Hesseninsääski huudahtaa.
......................

Sanomattakin on selvää, että maamme ruokaälymystö veti kasviperäiset proteiinit nenäänsä Suomen Pastarintaliikkeen avoimen vehnämyönteisistä puheista. Vastaiskuna bikini fitness -mallit, ruokastrategistit, julkkiskokit, trendiblogistit ja ravitsemusterapeutit käynnistivät tällä viikolla yhteisen Eroon vehnästä! -kampanjan, jossa tavan ihmisiä paitsi moititaan myös heitellään kovaksi keitetyillä ruusukaaleilla. Eroon vehnästä! -kampanja on myös laatuaan ensimmäinen kansanliike, joka tuo yhteen kaikki Suomen ärsyttävimmät ihmiset.

Eroon vehnästä -kampanjan kotisivuilla vaaditaan, että Suomen Pastarintaliikkeen aktiiveille "tulee takoa järkeä kaaliin ja tarvittaessa viedä vaikka rusinat pullasta". Kampanjan puuhanaisena häärää suosittu ruokameemikko ja gojimarjastaja Tuija Nakuhirviniemi, joka kirjoitti viime vuonna menestysteoksen Kuivan kesän orava. Kirjassa hän esitteli 50 rāmen-keittoa, jossa kaikissa versioissa on jätetty pois nuudelit, sianliha, merilevä, sipuli, maissi, kananmuna ja suola. Osassa resepteistä vesi on korvattu silkalla tahdonvoimalla.

Huumorintajuttoman mutta laihan Nakuhirviniemen valinta Eroon vehnästä! -kampanjan (kireiksi) kasvoiksi olikin selvä valinta alusta saakka.

"Kampanjassamme toki syyllistämme ihmisiä heidän ruokavaliostaan ja painostaan. Mutta korostan, että tässä kampanjassa ei niinkään ole kyse muiden ihmisten hyvinvoinnista, vaan jokaisen oman personal healthy lifestylen vahvistamisesta", Nakuhirviniemi sanoo.

'Personal healthy lifestyle' on englantia ja tarkoittaa vapaasti käännettynä paatunutta mulkkumaisuutta. Se ilmenee tavallisimmin jatkuvana puheena oman vatsan toiminnasta sekä kä-sit-tä-mät-tö-män tylsinä kuvina kaupunkiviljelystä. Herra paratkoon, kun on nähnyt yhden hiilivapaasti kasvaneen raa'an terttutomaatin asvaltilla, on nähnyt ne kaikki! Lisäksi vatsan huikaisevan sujuvan toiminnan sivuoireena saattaa ilmetä täydellistä kyvyttömyyttä itseironiaan.

Nakuhirviniemi sanoo, että Suomen Pastarintaliikkeen rellestys on vihdoin laitettava kuriin kovin ottein tai muuten ihmisille syntyy kuva, että on hyväksyttävää ostaa kaupasta pullapitkoa vielä vuonna 2016.

"Moni näistä pumpernikkelin puputtajista on suurisuu tuolla konditorioissa, mutta heillä menee jauhot suuhun heti, kun lataamme Instagramiin upeita, kiinteitä selfieitä itsestämme", Nakuhirviniemi sanoo.

Nakuhirviniemi itse noudattaa trendikästä nonwindfall-ruokavaliota, jossa syödään vain luonnollisessa tuulessa kasvanutta lähiruokaa. Nakuhirviniemen mukaan tuulivoimaan liittyy monia epäpuhtauksia kuten huminaa ja keinotekoisesti liikkuvaa ilmaa. Hän muistuttaa, että tuulivoimaloiden ympärillä on havaittu viime aikoina runsaasti kanojen äkkikuolemia, vuohien silmien poksahtelua päästä sekä yleistä höpsöisyyttä.

Avoin kirje saimaannorpalle Phs106

Hyvä saimaannorppa Phs106,

kirjoitan sinulle nyt ensimmäistä kertaa. Olen tyrmistyneenä ja epäuskon vallassa seurannut edesottamuksiasi WWF:n norppalivessä. Katsottuani pian sata tuntia rakeista videomateriaalia itäsuomalaisen lätäkön reunalta uskon johtopäätökseni olevan oikea. Eikä se kuva mairittele sinua, saimaannorppa Phs106 ja 319 lajitoveriasi.

Olet varmasti äärimmäisen harvinainen, mutta ennen muuta olet äärimmäisen laiska. Näyttää siltä, että päiväsi koostuvat pelkästä löhöilystä auringossa ja tuhinasta. Köllöttelyn välissä otat päivätorkut. Sitten rapsuttelet ja läpsyttelet itseäsi. Nukahdin eilen itsekin työpisteelleni, sillä jatkuva haukottelusi seuraaminen tarttuu. Heräsin puoli tuntia myöhemmin sikiöasennossa työpöytäni alta. Joku ystävällinen kollega oli peitellyt minut pikkutakilla.

Saimaannorppa, sinun on vihdoin aika tulla ulos lintukodostasi ja kantaa kortesi kekoon. Kun muistaa, millaisessa kurimuksessa Suomi rämpii, olisi hyvä että maamme tunnetuimpiin eläimiin kuuluvana eläimenä sinä, saimaannorppa, näyttäisit esimerkkiä koko kansakunnalle. Tuottavuusloikaksi ei oikein voida laskea sitä, molskahdat rantakiveltä kömpelösti veteen. Olen jo tehnyt sinusta kantelun maabrändityöryhmällemme. Yritin myös saada jonkun kiinni ympäristöministeriöstä, mutta he olivat kaikki lähteneet piknikille Vallisaareen.

Saimaannorppa, milloin olet viimeksi tehnyt jotain muuta kuin pötkötellyt? Muistan toki rohkeat poseerauksesi viiden markan kolikossa, mutta markka on mennyttä aivan kuten itsenäisyytemmekin. Tee nyt hyvä eväjalkainen nisäkäs muutakin kuin vain roikut siellä verkossa (syömässä kalastajan pyytämää kalaa)! Suomen suuriruhtinaskunnan kalastuksentarkastaja Oscar Frithiof Nordqvist kirjoitti jo vuonna 1882, että saimaannorppa on mieleltään terve kun sillä on kyky tehdä työtä ja kyky rakastaa.

Tiedän, että jäit 8 000 vuotta sitten jumiin maamme sisävesistöön, mutta et voi aina vedota siihen, kun joku vaatii sinua ryhtymään hommiin. Uhriutuminen saa nyt riittää, saimaannorppa! Juuso-karhu elättää itsensä kuvataiteilijana ja Ulla Appelsin kolumnistina, joten en usko että kaltaisesi perus norpan olisi aivan mahdotonta löytää palkkatyötä. Sitä paitsi sukulaisesi halli ahkeroi jatkuvasti Silja Linen mainoskampanjoissa, ja kuten tiedämme, valokuvamallin työ on raskainta kaikista, sillä siinä joutuu heräämään aikaisin ja kääntymään oikealle ja vasemmalle tuima ilme kasvoilla. Eikä pidä unohtaa Kuutti Lavosta, joka on tehnyt pitkän uran maalarina ja taidegraafikkona!

Luulen, että hieman aktiivisempi elämäntapa näkyisi positiivisesti myös kehossasi. Älä loukkaannu, mutta mielestäni sinussa saimaannorppa on hieman keskivartalolihavuutta. Laskin, että jos olet noin 140 senttimetriä pitkä ja painat 75 kiloa, rasvaprosenttisi on melkein 40. Se määritellään jo vaikeaksi lihavuudeksi. En siksi oikein usko, että ruokavaliosi koostuisi 90 prosenttia ruokavaliosta koostuu ahvenesta, särjestä, muikusta, kuoreesta ja kiiskestä, kuten väität Wikipediassa. Ettei olisi Saimaan saaressa pikkuinen Mäkkäri?

Saattaa toki olla, että tuo tummanharmaaseen turkkiin yhdistetty rinkulakuosi ei vain toimi kaltaisellasi tyypillisellä sukellusvenevartalolla. Onko kuosi ehkä kuitenkin hiukan liian Marimekkoa?

Väität myös, että paastoat rantakivillä keväisin. Missä tulokset, saimaannorppa? Olen pyytänyt hyvää ystävääni ja kädenvääntökumppaniani Bull Mentulaa tulemaan sinne Saimaalle ja näyttämään sinulle närhen munat. Siis kirjaimellisesti. Närhen pesä on tavallisesti kuusessa, harvoin jossain muussa puussa, muutaman metrin korkeudella.

Tässä olivat terveiseni sinulle saimaannorppa Phs106, jota olen kuitenkin aina kunnioittanut niin nisäkkäänä kuin pörröisyyden esitaistelijana. Teemaan sopivasti lähden seuraavaksi Helsingin Taidehalliin katsomaan näyttelyä, jossa on kuulemma esillä vanhoja poikia viiksekkäitä. En tunne lainkaan tätä taiteilija Tom of Finlandia, mutta toivottavasti näyttelyssä olisi vihdoin esillä laaja-alaisesti kansantaiteilija Juha "Watt" Vainion tuotantoa. Hyvää alkavaa kesää sinulle, Phs106. 

Kunnioittaen,

SZ