Isältä pojalle, pojalta isälle

Mustuneiden kivien välissä pihisee. Hämärä hallitsee. Kaksi luisevaa miestä istuu lauteilla munasillaan. Löylykauha heilahtaa ja sitten sähähtää! Kipakka höyry iskee yläselkään. Hiki valuu. Alumiinitölkki polttelee kämmentä, otetaan pienet hörpyt. Vanhempi mies yrittää aloittaa. Mikä siinä sitten tuli sen hyvän naisen kanssa? Nuorempi mies laskee varpaitaan, ei osaa vastata. Tuli humisee kiukaan alla, tervaleppä raukka rätisee. Istutaan lisää hiljaa. Isä ja poika.


Isät ovat aivan oma ihmislajinsa.

Isä pitää autossaan vahakantista tilikirjaa, johon hän merkitsee bensakulut ja pesulamaksut. Jos joku kysyisi, hän tietäisi kuinka monta jääraappaa hän on ostanut elämänsä aikana ja kuinka monta hän tulee vielä tarvitsemaan. Isä tinkaa marketissa ja ihmettelee urheiluliikkeen jolpille, miten kokoa pienemmät lenkkarit voivat maksaa saman verran kuin suuremmat. Isät tietävät kaiken hinnan, mutta ennen muuta arvon. Onko se tyttö kiltti sinulle? Käynnistyykö se (auto) ilman ryyppyä pakkasessa?

Isä lukee asiaproosaa kuten Veikkaajaa ja Teksti-TV:tä. Hän ympyröi Viking Linen mainoskynällä Satakunnan Kansasta kirjoitusvirheet. Isän oma päiväkirja on sääpäiväkirja: Istuttu olohuoneessa, Mietaa hävisi, vaimo synnyttämässä, Kotka Rankki näkyvyys kolme, lapsia plus kaksi, navakkaa koillisen puolista tuulta. Suolakurkut loppu. Muista ostaa suolakurkkuja.

Isä osaa purkaa ja (toisinaan) koota asioita. Isä on periksiantamaton. Ei näitä lämminvesivaraajia kuulkaa millään ohjekirjoilla pystytetä! Isä tekee periskoopin vanhasta minkkiloukusta ja äidin puuterirasioiden peileistä. Eihän siihen tarvita kuin hiukan kulmasahaa ja Erikeepperiä. Isä virittää Pääkallonlinnan laskusillan takaisin toimintakuntoon hammaslangalla. Mutta tulostaa isä ei osaa.

Isä tietää kummia juttuja. Isä tuntee kuntien logot (hän kutsuu niitä "vaakunoiksi") ja kiinteistöverotuksen kiemurat. Tuollaiset asiat menevät isäasioiden kovimpaan kategoriaan. Isän tietämykseen kuuluvat myös rengaspaineet ja maamme linnut värikuvina. Se on kalasääski eli s ä ä k s i. Isä miesselitti jo silloin, kun miesselittämistä vielä kutsuttiin hyväntahtoiseksi neuvomiseksi. Älä jätä silitysrautaa päälle verhojen alle kun lähdet ulkomaanmatkalle sillä silloin voi syttyä tulipalo. Kannattaa laittaa pitkät kalsarit, ulkona on 28 astetta pakkasta.

Isässä asuu kaikki maailman viisaus, mutta ennen muuta hänessä asuu lempeys. Isä rakastaa poikiaan aivan kuin hän rakastaa tyttäriään. Isä ostaa Madonnan kokoelman pojalleen jouluna, vaikka kyllähän se isän mietteliääksi laittaa. Isä sanoo kokeen jälkeen, että on ihan ookoo, jos ei aina pärjää. Isän mielestä riittää, että elää ihmisiksi ... eikä ota outoa nenäkorua. Isällä menee pala kurkkuun pojan häissä, eikä hän näe mitä on kirjoittanut lunttilapulleen kömpelöllä käsialalla. Isä on aina ylpeä lapsistaan. Että pärjäävät. Mutta ei isä kehu, ettei poika ylpistyi. Eihän kissa kiitoksella elä, eikä kannettu vesi kaivossa pysy. Niin, isä käyttää hämäriä sananparsia ja kuulostaa välillä herra Miyagilta.

Isä on luotettava, hän arvostaa luotettavuutta. Isä ottaa kotivakuutuksen kaikilla herkuilla. Hän pitää kesälläkin lukkosulaa neppipusakan taskussa, sillä koskaan ei tiedä, mikä seuraavaksi jäätyy. Isä kuuntelee radiosta Merisään vaikka ollaan leirintäalueella Mikkelissä. Isän mielestä tilanne on hallinnassa vasta, kun se on rei'itetty ja mapitettu.

Joskus isä on hiljaa, ja silloin isä on kuin Mustanaamio. Ainakin omasta mielestään. Yleensä kyse on silti siitä, että isä on ostanut äidiltä salaa auton. Autokaupoilla käynnin jälkeen isä näyttää muikealta ja syylliseltä. Isä ei käytä uudessa autossa ilmastointia, jotta uuden auton tuoksu kestäisi mahdollisimman kauan.

Joskus isä tulee myöhään kotiin nähtyään vanhoja pelikavereitaan. Silloin hän kaivaa olohuoneen perältä esiin pölyttyneet LP-levynsä. Hämmästyttävän moni niistä on Abbaa. Ehkä siksi, että isät pitävät vaaleaveriköistä. Sellaisista kuten Agnetha Fältskog, Katri Helena tai tämä nuori humpukka Marita Taavitsainen. Reippaita pirkkoja. Mutta kyllä isä huomaa senkin, kun äiti katselee keihäskisassa norjalaista Thorkildsenia. "Niin on sympaattinen poika siinä. Ottaahan hän ennen heittoa tuon verryttelytakin pois?", äiti pohtii. Silloin isä menee hakemaan muutaman After Eight -konvehtin ja katselee ulos puolityhjälle parkkipaikalle.

Isä esittää kovista. Hän sanoo joskus kovasti mutta harvoin pahasti. Isä räjäyttää punkan, jos se ei ole pedattu kunnolla. Hän komentaa tyhjentämään mökin ulkohuussia, vaikka sinulla on Hämähäkkimies (se sarjis, ei Dingon biisi) kesken. Isä on periaatteen mies. Hän vannoo ääneen, ettei tähän taloon tulee koskaan koiraa. Seuraavalla viikolla isä nukkuu koiranpentu kainalossa ja näyttää telakalla työkavereille pennusta ottamia kuvia. Ei mene kauaa, kun isä jo skypettää 40-kiloinen läähättävä rottweiler sylissään. Rottweilerilla on Sennheiserin kuulokkeet päässä.

Aina isää ei ole, eikä kaikista ole isäksi. Maailman mykin kipu on isättömät pojat ja pojattomat isät. Kun isä puuttuu, pojan pitää kasvaa hiukan isäksi itsekin. Mutta juuri niistä isättömistä pojista tulee joskus loistavia isiä. Ja toisinaan isähommat ovat vilkkaita. Isää on vähän siellä sun täällä: Isällä on vanha perhe ja uusi perhe. Kaiken keskellä isä käy muiden sotia, ja hän käy omia sotiaan. Joskus me unohdamme, että miehen ei tarvitse olla maailman paras isä ollakseen maailman paras isä.

Elämä menee niin, että ensin isä vie pojan matsiin, sitten poika vie isän matsiin. Poika kasvaa, isä kutistuu. Niin miespolvet vaihtuvat ja vaipuvat. Poika huomaa, että isään iskee väsymys entistä helpommin. Isä nuokkuu ja harhautuu keskustelussa kinttupoluille. Isä änkkää ja vänkkää. Hän unohtuu ostosten kanssa Citymarketin tuulikaappiin. Isän hengitys käy raskaaksi. Hänen ajatuksensa rypistyy aina pienemmälle ja pienemmälle mytylle. Eikä isä silti uskalla sanoa, ettei jaksa enää. Isän pitää pysyä vahvana, sillä kuka nämä hommat muka hoitaa jos minä en ole täällä. Huolissaan oleminen on isien kryptoniittiä. Isän heikkous on pojan tulevaa heikkoutta.

Vuosi vuodelta useammin poika yllättää isänsä omasta peilikuvastaan. Vuosi vuodelta isä liikuttuu lujemmin leikkipuistojen taaperoista ja vajan räystään alla huutavista pääskynpojista. Miehet ja naiset itkevät yhtä paljon, miehet vain tekevät sen tiiviimmässä ajassa. Isän herkkyys on pojan tulevaa herkkyyttä. Kaiken miehisen keuhkoamisen ja tahkoamisen jälkeen riittää, että elää ihmisiksi.


Miehet lähtevät löylystä, isä taas vähän enemmän kumarassa kuin viime vuonna. Vilvoitellaan kuistilla, katsellaan kaislikkoon. Silkkiuikku kantaa poikasiaan laiturin alle, telkkä tohottaa pöntöstä rantaveteen kuin osuman saanut pommikone. Sitten vielä yksille kipakoille. Ettei mene hyvä lämpö hukkaan. Isä heittää pari klapia pesään ja puskee ne pränstakalla kaminan perälle. Ei saa jättää puita ihan suulle, noki pilaa pellin pinnan.