Boom kah, boom boom kah! Taistelujen jyly on korvia huumaava. Meteli on paikoin kovempi kuin David Guettan keikalla.Generalissimus Stalinin viekkaudella ja vääryydellä aloittama julkea sotatoimi on kohdannut lujaa vastustusta joukoiltamme. Vihollinen on kärsinyt tuntuvia menetyksiä, ja Vorošilovin posse ei ole viimeisten päivien aikana edennyt käytännössä lainkaan.
Sinivalkoisen zeppeliinin propagandaosasto (sotabloggaaja, sommelier ja hanuristi) saapui varhain tänä aamuna talvisota 2014 reduxin etulinjaan Karjalankannakselle. Kerromme nyt ensimmäisenä Teille sinne kotibilerintamalle, millaisia sankareita etulinjassa oikein bätlää.
....................
Pienen kuusikon suojaan kyhätystä faittereiden cribistä eli armeijakielellä ilmaistuna "korsusta" tapaamme urhoolliset sotilaamme Robinin, Cheekin ja Isac Elliotin. Ehkä yllättävintä on huomata, miten nuorilta nämä isänmaamme kalliit veriuhrit näyttävätkään!
Vähäisestä iästä huolimatta sotilaitamme ei pensasneuvostoliittolainen pelota. Heidän silmistään loistaa suoranainen uhma lähes ylivoimaiselta tuntuvaa vihulaista kohtaan. Päästetäänpä poijaat ääneen.
"Stalin skitsoo taas! Muuta sä et kuule, sanat pois valuu (aaah). Stalin skitsoo taas. Eiks se yhtään ymmärtää haluu. Ei, ei se haluu! Vaikka koitatkin sanoo takaisin, niin se vaan jotenkin osaa ärsyttää", kersantti Robin kuvaa joukkojemme tunnelmia.
Usko omaan tekemiseen ja Marskin swägiin on kova. Mutta Suomen armeija ei olekaan mikään punakaarti tai Mixu Paatelaisen maajoukkue. Boom kah, boom boom kah!
Joukon jermu on yliluutnantti Cheek, jonka rehvakkaat elkeet pitävät hänen entouragensa taistelutahdon korkealla.
"Mä jätän mestat palamaan. Mä tulin tänään, mä meinaan juhlii tänään. Kaikki sileeks", Cheek sanoo korsun perällä kiillottaen blingblingiään, jonka hän sai tuhotessaan vihollisen konekivääripesäkkeen. Kyllä, sokka oli siinä vaiheessa irronnut.
Yliluutnantti Cheekin mukaan häntä on taistelussa innoittanut erityisesti taistelijalegenda Lauri Törnin esimerkki. Suuri yleisö muistaa Lauri Törnin parhaiten elokuvasta Paistetut vihreät baretit (1968). Cheek lainaa korsuorkesterinsa edessä mielellään Törnin kuuluisaa päiväkirjamerkintää:
Rohkeus ei oo sitä ettei pelota, vaan et uskaltaa hyppää vaik' ei tiedä selviikö elossa. Menin äärirajoille, että mun pääni hajoilee. Tiedän et mun paikka maailmas on antaa ääni sanoille. Annan niin kauan kun sillä on välii. Kävi miten kävi, voittajat ei pelkää hävii.
--- Lauri Törni, Punaisen Valpon vieraana ( Kustannusosakeyhtiö Sonderkommando)Korsun kuopus, sotamies Isac Elliot lämmittelee kaminan tulen hehkussa. Ei anneta ihan sairaaaan söpön ulkokuoren kuitenkaan pettää. Vihollinen (ja kaikki pop-musiikkia rakastavat) tuntee Elliotin paremmin lempinimellä "Valkoinen kuolema". Tätä miestä ei voi pysäyttää kuin äänenmurros.
"So here I am without my armor. You can stab me if you want to. But I won't hold it back no more. No no, no no", sympaattinen Isac sanoo.
Vaikka korsun miehet tulevat eri skenestä, rintamalla heidän välilleen on jo muodostunut erityislaatuinen luottamus. Kaveria ei jätetä. "Kun marssii joukon kärjissä vastatuuli on suuri. Silmillehyppiöit' vastaa crew'ni on muuri. Mun duuni on cooli, suuri on suuni, mutta mut on tuonu tänne jokin muukin kun tuuri", Cheek kuvaa.
ISOSTI BOOM KAH, BOOM BOOM KAH!
.......................
Ulkona pakkanen kiristyy, ja kranaattikuopassa $ara Chafakin tahtiin krebaavat alikersantit Jare ja VilleGalle featuring aliluutnantti Mikael Gabriel komennetaan korsun suojaan. VilleGallea ei tule sotkea OttoWilleen, joka on vihulaisen vaarallisimpia räpäyttäjiä.
Näitä rohkeita alikersantteja ei pelota, vaikka drinksuissa lilluvat valojääpalat paljastavat vanjan tarkka-ampujille sotilaiden sijainnin varsin helposti.
"Makaan luodis, rantatuolis, rantakuosis. Ihan sama vaik huomenna tukkaan sattuu. Huominen on huomenna, vaik oltais jo sen puolella. Kuulitsä? Huominen on huomenna, vaik oltais jo sen puolella", alikersantit räppäävät.
Tappavan hiljaiselta rintamanpätkältä löydämme enää vain kipinävuorossa olevan vänrikki Arttu Wiskarin. Hänen ahavoituneilta, espoonnähneiltä kasvoiltaan on kadonnut se nuoruuden sulokkuus, josta hänet muistamme. Sodan raakuus painaa tämän herkän miehen mieltä.
"Timon kanssa yhdessä murruttiin, mökkimme purkua kaksin katseltiin. Se T-28 töllin maahan löi, naapurimme Ladan meille möi", Wiskari sopertelee.
Sinisen zeppeliinin sotaprogandaosaston ensimmäinen päivä alkaa olla pulkassa. Mutta otetaan ennen Porilaisten marssia vielä lennätinyhteys pääkaupunkiin, joka on viime päivät saanut kestää vihollisen ankaraa pommitusta.
Haloo Helsinki, miltä tilanne näyttää siellä pääkaupungissa pommitusten keskellä?
"BEIBI räjäytä mut tässä, BEIBI aamuhämärässä, BEIBI sä et tarvii mitään muuta jos saat suudella mun punaista suuta. BEIBI räjäytä mut tässä, BEIBI puolielämässä, BEIBI mä en tarvii mitään muuta jos sä saat mut kiinni ei oo takas paluuta."
Muistakaa nuoret: KIITOS ei ole kirosana.
Seuraavassa jaksossa: Suomi pyytää apua Iso Hoolta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti