22. lokakuuta 2014

Helli ja rapsuta tamperelaista

Kuvan puput eivät liity tapahtumiin, mutta kattokaa nyt noita pipoja!
"Moro!", farkkurotsin hiha heilahtaa lämpimään tervehdykseen heti ovensuussa.

Ennen kuin ehdin istua pöytään, Immu, 42, pelmahtaa kylkeen ja antaa tassua. Viereisessä pöydässä asiakkaan vieressä kiehnäävät Rane ja Raipe, kissanmaalaiset äijänkönsikkäät. Taustalla soi Popedan Mönkiäislaulu.

Olen Suomen ensimmäisessä tamperekahvilassa Pipassa Helsingin ydinkeskustassa. Täällä kiireiset ja stressaantuneet helsinkiläiset voivat rentoutua hyvän kahvin ja tamperelaisten seurassa.

Pipassa asuvat pysyvästi tamperelaiset Raipe, Näsä, Rane, Tuija, Immu ja Niämine. Niitä saa silittää ja rapsuttaa mielin määrin. Moni piipahtaa ottamaan juoksukahvin päivän palaverien välissä ihan vain vaihtaakseen edes muutaman sanan suosikki tamperelaisensa kanssa.

Tamperelaiset eivät tunnu olevan pääkaupunkilaisten huomiosta milläänsäkään, vaan köllöttelevät lunkisti sohvilla. Sellainen on tamperelaisen luonne – välillä otetaan päivätorkut ja sitten murkinoidaan. Ja ruoan päälle voi ottaa taas tirsat.
.................

Tamperekahvilan omistaja, singaporelainen Wilson Raj Perunamaal keksi liikeidean pakoillessaan etsintäkuulutusta ulkomailla. Jo avausviikko osoitti, että tamperekahvilalle on kysyntää. Perunamaal kehuu vuolaasti tamperelaisiaan, joiden ansiota suosio eittämättä on.

"Tamperelaiset ovat luottavaisia ja kilttejä, erittäin helppohoitoisia ja säyseitä. Ihminen saa tamperelaisesta elinikäisen ystävän, jos vain haluaa."

Kysytäänpä asiaa kahvilassa päivystäviltä tamperelaisilta. Teiskolainen Niämine, 36, on kahvilan rotevin tamperelainen ja varsinkin vanhemman rouvasväen lempitamperelaisia. Niämine koppaa minut valtavaan syliinsä ja puristaa lujaa. Ei ihme, että moni kahvilan asiakas tuntee olonsa turvalliseksi Pipassa.

Päivittäin Niämine jututtaa jopa toistakymmentä kyynistä stadilaista. Niämisen mukaan monelle kahvila Pipan tamperelainen on se ainoa, jolle uskaltaa kertoa omia huoliaan.

"Täälä käy ne kekkä ei jostain syystä voi itte viärä tamperelaista kotio. Palio on kaikenlaist jakuaarimiästä josta huomaa että jokin niitä ny rassaa. Mää oon niille sanonu, että mitä sää nyt ressaat oikee?", Niämine sanoo.

Hatanpääläisen Tuijan mielestä tamperekahvilan suosiota selittää se, että Helsingissä ei asu enää helsinkiläisiä, vaan on vain joukko yksinäisiä, ja heitä on monta, liian monta.

"Helsinki – savuinen, sumuinen kaupunki. Ihmiset ei tunne edes naapuriaan. Kaikilla on kiire, harva täällä hymyilee. Näkymättömät langat repivät ja nykivät sätkynukkeja, jotka poukkoilevat kuin saaliskalat sumpussa", Tuija kuvaa.
Perunamaal muistuttaa, että myös kahvilassa työskentelevien tamperelaisten hyvinvoinnista on huolehdittava. Tamperelainenkin tarvitsee lepoa ja omaa aikaa. Omia tamperelaisiaan Perunamaal hellittee muun muassa HIFK–Ilves-jääkiekkopelien ilmaislipuilla ja Tapolan mustamakkaralla. Viikonloppuisin hän heittää tamperelaisilleen tuoreen Aamulehden. Iltaisin kahvilan suljettua tamperelaiset käpertyvät sohvalle ja katsovat yhdessä reeveereeltä vanhoja Sisko ja sen Veli -jaksoja.
.................

Tutkimukset osoittavat, että tamperelaisen kanssa vietetty aika todella vähentää ihmisen stressihormonin tuotantoa. Vaikutus on niin merkittävä, että jopa YouTuben tamperelaisvideot helpottavat oloa. Työnantajien tulisikin antaa työntekijöiden katsoa päivittäin noin vartin verran Mankelia tai Kummelia. Selitykseksi on tarjottu sitä, että Tampereen murre muistuttaa häkellyttävän paljon äänimaailmaa, jota sikiö kuulee äitinsä kohdussa. Ilmeisesti juuri siksi niin moni nukahtaa kesken tamperelaisen turinoinnin.

Kokemukset tamperekahvilan vaikutuksista ihmisten jaksamiselle ja hyvinvoinnille on pantu merkille myös Aluehalintavirastossa (AWWWWI). Terapiatamperelaisia käytetään jo sairaaloissa ja vanhainkodeissa, mutta nyt tamperelaisia haluttaisiin hyödyntää myös kouluissa ja päiväkodeissa.

AWWWWWI:n erikoistutkija Giuseppe Jutilan mukaan tamperelaiset sopivat leppoisuutensa ansiosta hoiva- ja kasvatustyöhön muita suomalaisia paremmin. "Kerran meillä oli hoivakodissa testissä pohjalainen, mutta hän itketti dementikkoja. Sitten kokeilimme karjalaista, mutta hän rupesi itse itkemään", Jutila muistelee.

Kahvilanpitäjä Perunamaal naurahtaa, ettei hän koskaan edes ajatellut, että kahvilaidea voisi toimia muilla kuin tamperelaisilla. "Ajatelkaa, jos olisin perustanut turkukahvilan. Tuolla ne turkulaiset sitten keskenään mököttäisivät kulmaloossissa kuuntelemassa Bogart Companya."

1 kommentti: