Sotaveteraanit vievät naisemme! (Vuoden Parhaat 2014)

Pyhä Pepe Willbergin paluu, Batman! Sininen zeppeliini kokoaa jälleen vuoden 2014 parhaat ilmiöt, ihmiset ja eläimet yhteen. Lue ja järkyty!


Vuoden ahkerimmat: Hassut hurjat virkamiehet 
"Miks meillä niin on monta Eviran virkamiestä, ja niin vähän käyttäjiä kanteleen?", Eino Leino mietti runossaan Lapin ELY-kesä. Pitkin vuotta saimme lukea kummallisista kielloista. Kauppahallissa ei saanut syödä lihaa ja kalaa samassa pöydässä, lörtsyä ei saanut kutsua lörtsyksi, viskimerkkiä ei saanut kehua internetissä... Okei, ei näissä rajoituksissa välttämättä ole mitään tolkkua, mutta älkää ainakaan väittäkö, että byrokraatit laiskottelisivat.

Vuoden äijjä: Hannes Hynönen, 101 vuotta
Satavuotias joka karkasi ikkunasta – ja varasti linnanjuhlissa kaikkien sydämet. Sympaattinen sotaveteraani/öljylanne Hynönen on ensimmäinen suomalaismies, joka kesytti jyväskyläläisen kirjailijan Sofi Oksasen. Sen jälkeen Hannekselle on sadellut treffipyyntöjä. Jumalavita, sotaveteraanit vievät naisemme!

Vuoden eläin: Herttoniemen syyttävä joutsen
Unohtakaa jääkarhut, Herttoniemen joutsen on ilmastonmuutoksen uusi kansikuvakasvo. Lainatakseni Batmanin hovimestaria Alfredia: "Some joutsens just want to see the world burn."

Vuoden journalistinen teko: Ilta-Sanomat tapasi Herttoniemen syyttävän joutsenen
Täällä SZ:ssä tykätään yli kaiken eläinuutisista. Pientäkin pörröisyyttä, niin heti klikataan! IS teki tässä hienon työn selvittämällä, ettei Hertsikan laulujoutsen ollutkaan pahantahtoinen kiukkupussi, vaan leppoisa pullajoutsen. Joutsenten brändi siis pelastui.

Vuoden kalifaatti: Isis
Myönnettäköön, että sarja ei ollut kovin kilpailtu vuonna 2014. Kärki on kapea, mutta sitäkin kovatasoisempi. Sillä siinä vaiheessa kun saudien uskonoppineet tuomitsevat uskontulkintasi äärimmäiseksi, uskaltaa kai sanoa, että uskontulkintasi on melko äärimmäinen. SZ:llä on vain yksi kysymys tälle porukalle: Mikä v****u teitä isisläisiä oikein vaivaa?

Vuoden Mikko Kuustosen tytär: Minka Kuustonen
Jopa söpömpi kuin Lauri Tilkasen peppu. Näytteli koskettavasti aktivistia Ylen miljoonatuotannossa Tellus, joka oli kopio Ylen miljoonatuotannosta Pakanamaan kartta. Sininen zeppeliini ihmettelee, MIKSI NÄKÖRADIOSSA NÄYTETÄÄN TÄLLAISTA VIHREÄÄ PROBAGANDAA SAMAAN AIKAAN KUN TARTU MIKKIIN LOPETETTIIN!!!?

Vuoden "turvallista matkaa" -projekti: Olkiluodon ydinvoimala
Voulez-vous coucher avec moi des réacteurs nucléaires expérimentaux? Ranskalaisilta ei koskaan pitäisi tilata mitään etanapannua isompaa.

Vuoden kovin nainen: Mariam al-Mansouri
Pidä huivistasi kiinni, Mariam! Varsinkin silloin, kun annat hävittäjäkoneella vähän isompaa tukkapöllyä kalifaatin kavereille. Sitä paitsi SZ on aina ollut heikkona hävittäjillä lentäviin naisiin, terkkuja vaan Ellulle. Rakastan emansipaation tuoksua aamuisin.

Vuoden comeback: Rakastettu johtaja Kim Jong-un
Jong-un on niitä harvoja Y-sukupolven edustajia, joilla on joukkotuhoaseita. Wikipedian mukaan "Y-sukupolvi on varautunut niin ammatinvalinnan kuin avioliitonkin suhteen ja kokee painostavina ja lamaannuttavina vanhemman X-sukupolven korkeat odotukset opiskelun ja työllistymisen suhteen." Jong-un ottikin kesken vuotta hieman "ommoo lommoo" ja katosi julkisuudesta. Ilkeät kielet epäilivät, että Jong-un olisi saanut jutimaisen nilkkavamman tai jopa syrjäytetty vallasta. Vielä mitä! Jong-un vain leppoistaa Y-sukupolven tapaan.

Vuoden tuhoutunut maailmanperintökohde: Keravan megaoluttölkki
Kerava tunnetaan paitsi olutta juovista ihmisistä myös oluttölkeistä. Niistä kuuluisin oli MEGAOLUTTÖLKKI. Pekka Puskan mukaan se on yksin vastuussa yli 35 000 keravalaisen alkoholiongelmasta. MEGAOLUTTÖLKIN peittämisen jälkeen keravalaiset ovat valkaisseet merkittävästi nenäänsä, ja osa heistä on ollut jopa selvinpäin.

Vuoden ero: Kirkosta eroaminen mistä tahansa syystä
Kirkosta eroaa niin paljon väkeä, että kohta siellä ei ole jäljellä kuin Kaarina Maununtytär. Ensin erosivat liberaalit, sitten konservatiivit. Ja kaikki tämä vain sen takia, että osa aikuisista ihmistä halusi mennä naimisiin kaksistaan (mikä oli tietysti ovela salajuoni, oikeasti tässä tavoitellaan moniavioisuutta). Tai ehkä eroaalto liittyi jotenkin arkkipiispan sanomisiin? Tai sittenkin Suomen mäkikotkien surkeuteen Keski-Euroopan mäkiviikolla? Eräs Martti erosi kirkosta, koska bensan hinta nousi. Sinisen zeppeliinin miehistö erosi kirkosta joulun alla, kun Kauneimmat joululaulut -tilaisuudessa ei laulettukaan Katri Helenan ikimuistoista Joulumaata.

Vuoden romantikko: Vladimir Putin ♥
Presidentti Putinin vuoteen kuului niin rautaa kuin romantiikkaa. Ensin Putin erotti Krimin niemimaan erottamattomaksi osaksi Venäjää, sitten hän paljasti olevansa pihkassa! SYRÄN. Odotamme jo kovasti huhtikuussa ensi-iltansa saavaa Rakastunut Putin -elokuvaa. Siinä Gerard Depardieu esittää herkkää presidenttiä, ja Ville Haapasalon pipo tekee huikean roolityön Ukrainan valtiona. Roolia varten Haapasalon pipo laihduttaa yli 30 kiloa.

Vuoden paavi: Franciscus
Lajin helppous viehättää: Jo toinen voitto putkeen! Paavi otti tänäkin vuonna isoa roolia Kristuksen käskynhaltijana maan päällä. Arvosteli Vatikaania tekopyhyydestä, lämmitti Yhdysvaltain ja Kuuban suhteet sekä rukoili moskeijassa kohti Mekkaa (okei, tässä kohtaa emme olleet varmoja, ymmärtääkö paavi lajin säännöt). Selvisi myös, että tämäkin paavi on futismiehiä.

Vuoden blogi: Sininen zeppeliini
Blogien Suomi-ranking 2014: 1. Sininen zeppeliini 2. Ei kiinnosta 3. Ei kiinnosta vieläkään. Haastajat: ei löydy. #cama #boom #SZbetting

Vuoden joukkoliikennehanke: Länsimetro
Ei mennyt niin kuin Strömsön metrohankkeessa: Länsimetro rakennettiin vahingossa idän suuntaan, asemalaiturit jäivät liian lyhyiksi, automatisointia ei tulekaan eikä sekakäyttäjiä riitä joka asemalle. Hyväksi kakkoseksi tässä kategoriassa sijoittui veronmaksajien rahojen tuhlaamista vaille valmis Turun toriparkki. Tiedetään, tiedetään, se on enempi joukkopysäköintihanke.

Vuoden mätäpaise: Lieksa
"Se on sillä lailla, että tässä kunnassa ei jumalauta n*****t taksia ajele! Eikä ainakaan valkoista taksia!" Lieksan kaupungin verkkosivujen mukaan "tapahtumat tuovat lisäväriä kaupunkiin", sillä lieksalaiset toivovat, että ihmiset eivät sitä toisi. Lieksa tunnetaan iloisten rasistien kaupunkina, jossa työllistyneelle maahanmuuttajalle tarjotaan sekä nyrkkiä että rikosilmoitusta. Se on sitä itäsuomalaista vieraanvaraisuutta. Lieksalaiset itse haluaisivat kitkeä muukalaisvihan pois lähettämällä "kaikki rättipäät takaisin savannille". Lieksa on vähän kuin mafia, se ei tarvitsisi enää enempää huonoa julkisuutta.

Vuoden seteliselkärankainen: Fifan eettinen komitea
"Hei, kenes tuhatlappuset unohtuivat meidän eettisen ohjeiston väliin?"... "Jaa ne on varmaan Platterin." Fifan eettinen komitea kuulostaa yhtä luotettavalta organisaatiolta kuin Hiihtoliiton johtokunta. "Pienistä" ihmisoikeusongelmista huolimatta Qatarin MM-kisaprojekti etenee suunnitellusti. Ja Fifa saunoo.

Vuoden syytön: Jepari Jari Aarnio
Vapauttakaa Jari Aarnio! Sinisen zeppeliinin kirjanpitäjä suosittelee, että näinä epävarmuuden aikoina itse kukin hautaisi ainakin muutaman kymppitonnin omaan puutarhaansa. Aarnio on meidän oma Yön ritarimme – sankari, jonka Helsinki ansaitsee, mutta jota se ei juuri nyt tarvitse.

Vuoden minkki: Ruotsin aluevesillä havaittu U-båten
Vem kan segla förutan vind? Vem kan ro utan åror? Tietysti tunnistamaton neu**************en ydinpöristin! Sanonpahan vaan, että vääpeli Körmy ei olisi koskaan päästänyt vetenalaisia vehkeitä karkuun.

Pienen pieni joulublogi

Jouluna vuonna 1914 tapahtui jotain merkillistä. Loppukesällä alkanut ensimmäinen maailmansota taukosi osapuolten yhteisellä sopimuksella. Tykit ja kiväärit vaikenivat pariksi päiväksi. Julistettiin joulun aselepo.

Sitten tapahtui jotain vielä merkillisempää, tai niin tarina ainakin kertoo.

Rintamalinjan pätkällä lähellä Hollannin Emmedingeniä eräällä brittisotilaalla oli mukanaan jalkapallo. Hiljaisuuden laskeuduttua englantilaiset sotamiehet nousivat varovasti juoksuhaudoista ylös mutaiselle, kranaattien möyhentämälle taistelukentälle. Laukaustakaan ei ammuttu heitä kohti. Sitten miehet laittoivat pystyyn pienet pihapelit.

Piikkilankaesteidensä takana saksalaiset katselivat kummissaan brittien touhuja, kunnes rohkaistuivat esiin poteroistaan ja liittyivät mukaan peliin. Päiväksi viholliset lakkasivat olemasta vihollisia. Päiväksi sota oli ohi.

Pelin jälkeen polteltiin tupakit – kielimuuri ei ole ollut koskaan esteenä yhteiselle tupakkahetkelle – ja sotilaat palasivat ei-kenenkään-maalta takaisin savisiin monttuihinsa. Joulun aselevon jälkeen maailmansota jatkui vielä neljä pitkää vuotta ja vaati miljoonien nuorukaisten hengen.
.........................

Kaikista kuulemistani joulutarinoista kertomus joulun 1914 jalkapallopelistä on se koskettavin. Sen sanoma ei ole uskonnollinen sanoma (missä mikään jumala voisikaan olla olemattomampi kuin sotatantereella), eikä läyhän kulutuskriittinen.

Mutta silti tarinassa on kaikki joulun tärkeimmät ainekset: rauhaa, valoa ja toivoa.

Mielikuva vastapuolten rivisotilaista pelaamassa jalkapalloa rintamalinjojen välissä on kutakuinkin pasifistisin kuva, jonka ihmiskunnasta saattaa edes keksiä. Se on myös syvästi inhimillinen omassa mustassa absurdiudessaan. Onko lopulta mielettömämpää pelata jalkapalloa keskellä sotaa vai sotia jalkapallo-otteluiden välissä? Miksi ainoa järjellinen, inhimillinen teko kaiken tuon ihmishenkien haaskaamisen seassa tuntuu meistä kummallisemmalta kuin tappaminen?

Entäpä joulun valo? En keksi sille parempaa määritelmää kuin että yhtenä vuoden ja ihmiskunnan pimeimmistä hetkistä pahimmat viholliset ryhtyvät leikkimään keskenään. Jos nämä tavalliset miehet pystyivät kaiken vihanpidon ja silmittömän väkivallan jälkeen sellaiseen, ehkä ihmiskunnalla on sittenkin vielä rahtunen toivoa. Tai ehkä niin kauan kuin on jalkapalloa, on toivoa!

Tuosta jalkapallopelistä on kulunut sata vuotta, eikä sota ole kovin kaukana Euroopasta tänäkään vuonna. Silti jokainen sota loppuu joskus. Maailmansota, sota Krimillä tai sota Syyriassa. Tämän vuoden pimein päivä oli eilen. Tänään päivä on jo kaksi minuuttia pidempi. Maailmalla on taas enemmän valoa, enemmän toivoa.

Entä miten matsissa lopulta kävi? Saksalaiset voittivat 3-2, kuinkas muutenkaan.


Sininen zeppeliini toivottaa kaikille rauhallista joulua. 

Puuman purrrrnaus nyt pahimmillaan

Helsingin pörröisten asioiden palveluyksikkö (HPAP) varoittaa jälleen työikäisiä miehiä pikkujouluissa vaanivista puumista. Puuman (lat. Ritvaensis Leopardis) vietti on voimakkaimmillaan loppuvuodesta, jolloin se tulee Blossasta ärhäkkään kiimaan.

Onneksi puuman juoksuaika ei kestä kuin muutamia minuutteja, sillä se jää melkein heti piikkikoroistaan kiinni ravintolan tuulikaapin kumimattoon.

Puuma tunnetaan ovelana saalistajana, oka pukeutuu leopardikuosiin. Puuma on myös sitkeä saalistaja, jota eivät hämää "piipahdan vain tupakalla" tai "tulen ihan kohta takaisin" tyyppiset harhautukset. Puuma seuraa saalistaan koko matkan, joskus jopa miestenvessaan asti. Puuma iskee yleensä lauman heikoimman yksilön kimppuun, toki vasta yritettyään ensin lauman vahvimpia yksilöitä. Useita kertoja.

Puuma vaanii tavallisesti tiskillä, minne nuoret koiraat tulevat pahaa-aavistamattomina juomaan. Salamannopeasti puuma kääntyy baarijakkarallaan ja iskee uhrinsa kaulaan. Koiras tajuaa vain harvoin tulleensa kaadetuksi.

Puuma vetää puoleensa erityisesti ujoja koiraita, sillä puuman röyhkeä ja useimmiten perusteeton itsevarmuus on kuin hunajaa tässä sotien ja epätoivon runtelemassa maailmassa. HPAP:n mukaan varomattoman pikkujouluilijan kannattaa kuitenkin muistaa sääntö: "Jos on jotain sutinaa, on kohta jotain kutinaa."
....................

Puuman levinnäisyysalue ulottuu firman pikkujouluista aina ravintolamaailmojen tiheikköön. Puuman tunnistaa voimakkaasta parfyymista ja hävyttömistä jutuista. Puuma ääntelee käheällä mutta terävällä äänellään "hei mikässhunnimion-heimikässunnimion" tai "säootkomeesäootkomee". Kaikki puumasta lähtevät tahalliset tai tahattomat äänet ovat soidinääniä – ainakin puuman omasta mielestä.

Kokemattoman koiraan kannattaa välttää discoteekkien tanssilattioita näin loppuvuodesta. Puuman tanssinopeus ei vedä vertoja nuoremmille naaraille, mutta toisaalta se osaa letkajenkkaa ja lambadaa. Jos ravintolassa soi November Rain, puuma näykkii ja sukii saaliinsa kravattia.

Suurin osa puumista on rengastettu 1980–90-luvulla, mutta osa puumista on livahtanut jopa tutkijoilta. Puuma pitää karaokesta ja sateenvarjollisista drinksuista. Puuma ei tarjoa, puumalle tarjotaan.
.........................

Puuma on luonteeltaan seurallinen, mutta torjuttaessa se muuttuu salamannopeasti aggressiiviseksi. Puuman kieli on poikkeuksellisen terävä, ja erityisen säälimättä se iskee säälimättä reviirilleen tunkeutuneisiin nuorempiin naaraisiin.

Päälle käyvää puumaa ei tule milloinkaan torua sanallisesti. Myös pakoon pinkominen on virhe, sillä se(kin) käynnistää puumassa juomanheittorefleksin. Puuma ei kuitenkaan koskaan heitä omia juomiaan. Niitä puuma vahtii paremmin kuin kotona valvomatta väkivaltapelejä pelaavaa jälkikasvuaan.

Ärsytetty puuma haistelee ja homottelee, mutta luultavimmin jättää Suomen kuvalehteä lukevan nuorukaisen rauhaan. Toinen hyvä keino suojautua puuman hyökkäykseltä on esittää kuollutta ja suojella samalla käsillään niskaansa puuman puremilta. Puuman hali muistuttaa enemmän puolinelsonia kuin hellyydenosoitusta. Puuma saattaa retuuttaa uhriaan muutaman kerran, mutta kyllästyy tähän viimeistään Vicky Rostin "hittibiisin" alkaessa kuulua tanssilattian suunnalta.

Missään olosuhteissa puumaa ei tule sulkea taksiin, sille puuman sielu on vapaa.
......................

Puuma on alkuyöeläin, joka hyytyy pikkutunteina. Aamuyöstä puuman tarinat ovat polveilevia ja niihin liittyy usein pohjaton rakkaudennälkä ja/tai kebabinnälkä. Puuman tulee antaa tilata snagarilta useita samanlaisia hampurilaisia, jos puuma sitä vaatii. Uroksen ei kannata mennä milloinkaan puuman ja tämän grilliaterian väliin.

Jos puuma on livahtanut asuntoon (esimerkiksi avoimen parvekkeen oven kautta), helpoin keino on alkaa kertoa aidosti omista tunteistaan. Puuma on näet erittäin herkkä, mutta vain välittömästi itseensä liittyvissä aiheissa. Jos puumalle kertoo itsestään, Puuma pitkästyy ja lähtee harhailemaan pihamaalle, minne sen voi jättää salskean huoltoyhtiön miehen huoleksi. Puuma selviää Suomen talvesta kaivautumalla syvälle mummotunneliin, jossa lämpö pysyttelee tammikuussakin hellelukemisssa.


Esteban Gutierrez
Kirjoittaja on espanjalainen naistutkimuksen intendentti San Diegon eläintarhassa. Hän työskenteli Helsingin pörröisten asioiden yksikössä vuonna 2013 ja lukuisissa suomalaisissa anniskeluravintoloissa kyypparina vuosina 2008–2012.

Stalin skitsoo (Talvisota Boom Kah 2014 redux)

Boom kah, boom boom kah! Taistelujen jyly on korvia huumaava. Meteli on paikoin kovempi kuin David Guettan keikalla.

Generalissimus Stalinin viekkaudella ja vääryydellä aloittama julkea sotatoimi on kohdannut lujaa vastustusta joukoiltamme. Vihollinen on kärsinyt tuntuvia menetyksiä, ja Vorošilovin posse ei ole viimeisten päivien aikana edennyt käytännössä lainkaan.

Sinivalkoisen zeppeliinin propagandaosasto (sotabloggaaja, sommelier ja hanuristi) saapui varhain tänä aamuna talvisota 2014 reduxin etulinjaan Karjalankannakselle. Kerromme nyt ensimmäisenä Teille sinne kotibilerintamalle, millaisia sankareita etulinjassa oikein bätlää.
....................

Pienen kuusikon suojaan kyhätystä faittereiden cribistä eli armeijakielellä ilmaistuna "korsusta" tapaamme urhoolliset sotilaamme Robinin, Cheekin ja Isac Elliotin. Ehkä yllättävintä on huomata, miten nuorilta nämä isänmaamme kalliit veriuhrit näyttävätkään!

Vähäisestä iästä huolimatta sotilaitamme ei pensasneuvostoliittolainen pelota. Heidän silmistään loistaa suoranainen uhma lähes ylivoimaiselta tuntuvaa vihulaista kohtaan. Päästetäänpä poijaat ääneen.

"Stalin skitsoo taas! Muuta sä et kuule, sanat pois valuu (aaah). Stalin skitsoo taas. Eiks se yhtään ymmärtää haluu. Ei, ei se haluu! Vaikka koitatkin sanoo takaisin, niin se vaan jotenkin osaa ärsyttää", kersantti Robin kuvaa joukkojemme tunnelmia.

Usko omaan tekemiseen ja Marskin swägiin on kova. Mutta Suomen armeija ei olekaan mikään punakaarti tai Mixu Paatelaisen maajoukkue. Boom kah, boom boom kah!

Joukon jermu on yliluutnantti Cheek, jonka rehvakkaat elkeet pitävät hänen entouragensa taistelutahdon korkealla.

"Mä jätän mestat palamaan. Mä tulin tänään, mä meinaan juhlii tänään. Kaikki sileeks", Cheek sanoo korsun perällä kiillottaen blingblingiään, jonka hän sai tuhotessaan vihollisen konekivääripesäkkeen. Kyllä, sokka oli siinä vaiheessa irronnut.

Yliluutnantti Cheekin mukaan häntä on taistelussa innoittanut erityisesti taistelijalegenda Lauri Törnin esimerkki. Suuri yleisö muistaa Lauri Törnin parhaiten elokuvasta Paistetut vihreät baretit (1968). Cheek lainaa korsuorkesterinsa edessä mielellään Törnin kuuluisaa päiväkirjamerkintää:

Rohkeus ei oo sitä ettei pelota, vaan et uskaltaa hyppää vaik' ei tiedä selviikö elossa. Menin äärirajoille, että mun pääni hajoilee. Tiedän et mun paikka maailmas on antaa ääni sanoille. Annan niin kauan kun sillä on välii. Kävi miten kävi, voittajat ei pelkää hävii.

--- Lauri Törni, Punaisen Valpon vieraana ( Kustannusosakeyhtiö Sonderkommando)

Korsun kuopus, sotamies Isac Elliot lämmittelee kaminan tulen hehkussa. Ei anneta ihan sairaaaan söpön ulkokuoren kuitenkaan pettää. Vihollinen (ja kaikki pop-musiikkia rakastavat) tuntee Elliotin paremmin lempinimellä "Valkoinen kuolema". Tätä miestä ei voi pysäyttää kuin äänenmurros.

"So here I am without my armor. You can stab me if you want to. But I won't hold it back no more. No no, no no", sympaattinen Isac sanoo.

Vaikka korsun miehet tulevat eri skenestä, rintamalla heidän välilleen on jo muodostunut erityislaatuinen luottamus. Kaveria ei jätetä. "Kun marssii joukon kärjissä vastatuuli on suuri. Silmillehyppiöit' vastaa crew'ni on muuri. Mun duuni on cooli, suuri on suuni, mutta mut on tuonu tänne jokin muukin kun tuuri", Cheek kuvaa.

ISOSTI BOOM KAH, BOOM BOOM KAH!
.......................

Ulkona pakkanen kiristyy, ja kranaattikuopassa $ara Chafakin tahtiin krebaavat alikersantit Jare ja VilleGalle featuring aliluutnantti Mikael Gabriel komennetaan korsun suojaan. VilleGallea ei tule sotkea OttoWilleen, joka on vihulaisen vaarallisimpia räpäyttäjiä.

Näitä rohkeita alikersantteja ei pelota, vaikka drinksuissa lilluvat valojääpalat paljastavat vanjan tarkka-ampujille sotilaiden sijainnin varsin helposti.

"Makaan luodis, rantatuolis, rantakuosis. Ihan sama vaik huomenna tukkaan sattuu. Huominen on huomenna, vaik oltais jo sen puolella. Kuulitsä? Huominen on huomenna, vaik oltais jo sen puolella", alikersantit räppäävät.

Tappavan hiljaiselta rintamanpätkältä löydämme enää vain kipinävuorossa olevan vänrikki Arttu Wiskarin. Hänen ahavoituneilta, espoonnähneiltä kasvoiltaan on kadonnut se nuoruuden sulokkuus, josta hänet muistamme. Sodan raakuus painaa tämän herkän miehen mieltä.

"Timon kanssa yhdessä murruttiin, mökkimme purkua kaksin katseltiin. Se T-28 töllin maahan löi, naapurimme Ladan meille möi", Wiskari sopertelee.

Sinisen zeppeliinin sotaprogandaosaston ensimmäinen päivä alkaa olla pulkassa. Mutta otetaan ennen Porilaisten marssia vielä lennätinyhteys pääkaupunkiin, joka on viime päivät saanut kestää vihollisen ankaraa pommitusta.

Haloo Helsinki, miltä tilanne näyttää siellä pääkaupungissa pommitusten keskellä?

"BEIBI räjäytä mut tässä, BEIBI aamuhämärässä, BEIBI sä et tarvii mitään muuta jos saat suudella mun punaista suuta. BEIBI räjäytä mut tässä, BEIBI puolielämässä, BEIBI mä en tarvii mitään muuta jos sä saat mut kiinni ei oo takas paluuta."

Muistakaa nuoret: KIITOS ei ole kirosana.


Seuraavassa jaksossa: Suomi pyytää apua Iso Hoolta.

Viininharrastajat valmistautuvat kansainväliseen viinikriisiin

Maailman viinitilanne vetää vakavaksi meistä iloisimmatkin.

Viinistä on pian pula. Viinin kysyntä ylitti jo viime vuonna tarjonnan, ja samaan aikaan viinintuotanto on alimmillaan sitten 1960-luvun johtuen Ranskan ja Argentiinan huonoista ilmoista.

Edessämme saattaa olla maailmanlaajuinen viinikriisi.

Viimeksi maailmaa koetteli vaikea viinikriisi vuonna 1968, kun ylioppilaskuntien pakkojäsenet kapinoivat vanhempiensa sukupolvea vastaan kasvattamalla kainalokarvoistaan parran.

Tämä niin sanottu partaradikalismi aiheutti algerialaisen viinin kulutukseen piikin, johon markkinoilla ei pystytty vastaamaan. Viinihuollossa ilmenneet vakavat katkokset aiheuttivat muun muassa äärivasemmistoryhmien aseellisen rillumarein ja näyttelijä Marlon Brandon äkillisen lihomisen.

Tällä kertaa kansainväliset viinivallanpitäjät eivät aio jäädä odottamaan pahinta. Chilen aloitteesta viininvalmistajat, jälleenmyyjät ja entiset opiskelijapoliitikot järjestävät loppuvuodesta kansainvälisen Global wine paradigm 2015 -kokouksen. Se on tyypillinen kansainvälinen vakavan asian ympärille koottu konferenssi eli tärkeitä ihmisiä lentää veronmaksajien rahoilla mahdollisimman kauas, syö hyvin ja laittaa alipalkatut avustajansa kirjoittamaan hölynpölyisen julkilausuman viimeisenä yönä.

Suomesta konferenssiin osallistuu herra Huttunen. Hänellä on konferenssiin viemisenään suomalaisten viininharrastajien terveiset maailman viinipäättäjille. "Omaa suoritusta lähden tekemään, katsotaan mihin se riittää", herra Huttunen sanoo Helsinki-Vantaan lentokentän Oak Barrelissa.

................

Kansainväliset huippu huippuviinintutkijat Ernest ja Julio Kallo varoittavat, että kansainvälisen viinikriisin aallot rantautuvat jopa kaukaiseen Suomeen.

"Kukaan meistä ei ole saari. Älä kysy kenelle kellot lyövät – ne lyövät sinulle", Ernest sanoo samalla kun Julio laittaa levylautaselle eteläamerikkalaista hissimusiikkia, jota soitettiin Mocambossa silloin kun se vielä oli erinomainen yökerho.

"Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin, yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot. Askelen kaksi sa luulet kulkevas rinnalla toisen, mutta jo eelläs hän on taikka jo jälkehes jäi", Julio arvioi.

Ehkä tämä viinintutkijoiden haastattelu olisi pitänyt tehdä ennen kuin avasimme toisen viinitonkan?
.................

Pahimmin viinikriisi koettelisi viininharrastajia. Viininharrastajat ovat ihmisiä, jotka ovat liian kömpelöitä urheilemaan, liian laiskoja lukeakseen maailmankirjallisuutta ja liian pikkuporvarillisia juodakseen humaltuakseen. Englannissa yläluokka käyttää heistä temiä "crashing bores" eli vapaasti suomennettuna "törmäilevät buurit".

Ernest ja Julio Kallo eivät halua arvioida, mitä viininharrastajille tapahtuisi, jos viini todella yhtäkkiä loppuisi. He pelkäävät, että pahimmillaan jääkaappeihin pilaantuisi yli 2 miljoonaa voimakkaalta haisevaa juustopalleroista ja mustavalkoisten eurooppalaisten elokuvien katsojamäärät romahtaisivat.

"Kyllähän täysin valkoisilla asuinalueilla vallitsisi muutaman päivän kuluessa käytännössä täysi anarkia. Nurmikot jäisivät leikkaamatta ja työttömien moittiminen pikku pöhnässä vähenisi tuntuvasti."

Onneksi uhkaavaan viinikriisin on jo Suomessa alettu varautua kaikessa hiljaisuudessa. Viranomaiset täyttävät entisiä viljasiiloja halvalla valkkarilla, ja Alkon viinikuvastoista revitään salaa sivuja pois.

Herra Huttunen pitää tärkeänä, että Suomi olisi mahdollisimman omavarainen viinituotannossaan. Viimeksi näin oli vuosina 1992–1994, jolloin lähes puolet Suomen kotitalouksista valmisti kotiviiniä. Pahimmalta näistä maistui aprikoosiviini.

"Silloisen tyttöystäväni isä valmisti sitä vintillään suuria määriä. Hän oli nuoruudessaan kokenut viinikriisin ja opetti minulle, että suomalaisen miehen pitää osata kravattisolmun ja kotiviinin tekeminen, sillä molempia taitoja tarvitaan viimeistään kahta vuorokautta ennen omia häitä", herra Huttunen sanoo.

Lisäksi on suunnitteilla kotiviinin tekemistä promoava kampanja, jonka kasvoiksi on lupautunut Anna Hanski. "Upea tulkitsija", herra Huttunen tiivistää.