Puuman purrrrnaus nyt pahimmillaan

Helsingin pörröisten asioiden palveluyksikkö (HPAP) varoittaa jälleen työikäisiä miehiä pikkujouluissa vaanivista puumista. Puuman (lat. Ritvaensis Leopardis) vietti on voimakkaimmillaan loppuvuodesta, jolloin se tulee Blossasta ärhäkkään kiimaan.

Onneksi puuman juoksuaika ei kestä kuin muutamia minuutteja, sillä se jää melkein heti piikkikoroistaan kiinni ravintolan tuulikaapin kumimattoon.

Puuma tunnetaan ovelana saalistajana, oka pukeutuu leopardikuosiin. Puuma on myös sitkeä saalistaja, jota eivät hämää "piipahdan vain tupakalla" tai "tulen ihan kohta takaisin" tyyppiset harhautukset. Puuma seuraa saalistaan koko matkan, joskus jopa miestenvessaan asti. Puuma iskee yleensä lauman heikoimman yksilön kimppuun, toki vasta yritettyään ensin lauman vahvimpia yksilöitä. Useita kertoja.

Puuma vaanii tavallisesti tiskillä, minne nuoret koiraat tulevat pahaa-aavistamattomina juomaan. Salamannopeasti puuma kääntyy baarijakkarallaan ja iskee uhrinsa kaulaan. Koiras tajuaa vain harvoin tulleensa kaadetuksi.

Puuma vetää puoleensa erityisesti ujoja koiraita, sillä puuman röyhkeä ja useimmiten perusteeton itsevarmuus on kuin hunajaa tässä sotien ja epätoivon runtelemassa maailmassa. HPAP:n mukaan varomattoman pikkujouluilijan kannattaa kuitenkin muistaa sääntö: "Jos on jotain sutinaa, on kohta jotain kutinaa."
....................

Puuman levinnäisyysalue ulottuu firman pikkujouluista aina ravintolamaailmojen tiheikköön. Puuman tunnistaa voimakkaasta parfyymista ja hävyttömistä jutuista. Puuma ääntelee käheällä mutta terävällä äänellään "hei mikässhunnimion-heimikässunnimion" tai "säootkomeesäootkomee". Kaikki puumasta lähtevät tahalliset tai tahattomat äänet ovat soidinääniä – ainakin puuman omasta mielestä.

Kokemattoman koiraan kannattaa välttää discoteekkien tanssilattioita näin loppuvuodesta. Puuman tanssinopeus ei vedä vertoja nuoremmille naaraille, mutta toisaalta se osaa letkajenkkaa ja lambadaa. Jos ravintolassa soi November Rain, puuma näykkii ja sukii saaliinsa kravattia.

Suurin osa puumista on rengastettu 1980–90-luvulla, mutta osa puumista on livahtanut jopa tutkijoilta. Puuma pitää karaokesta ja sateenvarjollisista drinksuista. Puuma ei tarjoa, puumalle tarjotaan.
.........................

Puuma on luonteeltaan seurallinen, mutta torjuttaessa se muuttuu salamannopeasti aggressiiviseksi. Puuman kieli on poikkeuksellisen terävä, ja erityisen säälimättä se iskee säälimättä reviirilleen tunkeutuneisiin nuorempiin naaraisiin.

Päälle käyvää puumaa ei tule milloinkaan torua sanallisesti. Myös pakoon pinkominen on virhe, sillä se(kin) käynnistää puumassa juomanheittorefleksin. Puuma ei kuitenkaan koskaan heitä omia juomiaan. Niitä puuma vahtii paremmin kuin kotona valvomatta väkivaltapelejä pelaavaa jälkikasvuaan.

Ärsytetty puuma haistelee ja homottelee, mutta luultavimmin jättää Suomen kuvalehteä lukevan nuorukaisen rauhaan. Toinen hyvä keino suojautua puuman hyökkäykseltä on esittää kuollutta ja suojella samalla käsillään niskaansa puuman puremilta. Puuman hali muistuttaa enemmän puolinelsonia kuin hellyydenosoitusta. Puuma saattaa retuuttaa uhriaan muutaman kerran, mutta kyllästyy tähän viimeistään Vicky Rostin "hittibiisin" alkaessa kuulua tanssilattian suunnalta.

Missään olosuhteissa puumaa ei tule sulkea taksiin, sille puuman sielu on vapaa.
......................

Puuma on alkuyöeläin, joka hyytyy pikkutunteina. Aamuyöstä puuman tarinat ovat polveilevia ja niihin liittyy usein pohjaton rakkaudennälkä ja/tai kebabinnälkä. Puuman tulee antaa tilata snagarilta useita samanlaisia hampurilaisia, jos puuma sitä vaatii. Uroksen ei kannata mennä milloinkaan puuman ja tämän grilliaterian väliin.

Jos puuma on livahtanut asuntoon (esimerkiksi avoimen parvekkeen oven kautta), helpoin keino on alkaa kertoa aidosti omista tunteistaan. Puuma on näet erittäin herkkä, mutta vain välittömästi itseensä liittyvissä aiheissa. Jos puumalle kertoo itsestään, Puuma pitkästyy ja lähtee harhailemaan pihamaalle, minne sen voi jättää salskean huoltoyhtiön miehen huoleksi. Puuma selviää Suomen talvesta kaivautumalla syvälle mummotunneliin, jossa lämpö pysyttelee tammikuussakin hellelukemisssa.


Esteban Gutierrez
Kirjoittaja on espanjalainen naistutkimuksen intendentti San Diegon eläintarhassa. Hän työskenteli Helsingin pörröisten asioiden yksikössä vuonna 2013 ja lukuisissa suomalaisissa anniskeluravintoloissa kyypparina vuosina 2008–2012.