Aktiiviliikkujat ovat järjestäytymätön puolifascistinen ihmisryhmä, johon kuuluu sekä miehiä että naisia. Aktiiviliikkujat ovat vallanneet koulujen liikuntatunnit, työpaikkojen harrastevuorot, kuntosalien laitteet, pyörätiet, lenkkipolut, jäähallit, ulkokentät ja urheilustadionien suorituspaikat. Käytännössä ainoa paikka amatööriliikkujan puuhastella jotain on puistojen nurmikoilla, mutta nehän ovat täynnä hanhenpaskaa tai niitä kummallisia meditaatiohörhöjä.
Aktiiviliikkuja harrastaa pakkomielteisesti liikuntaa jopa tuntikaupalla viikossa ja paheksuu meitä muita, jotka harrastavat esimerkiksi sipsien syömistä tai jutustelua. Aktiiviliikkuja kiusaa normaaleja mukavia ihmisiä pahimmassa tapauksessa koko eliniän.
................
Kaikki menee pieleen jo pienenä. Koulussa aktiiviliikkuja on se motorisesti lahjakkaampi tai stydimmät hormonit vanhemmiltaan perinyt vekara, joka löylyttää itseään pienemmät, herkemmät tai kömpelömmät lapsukaiset lajissa kuin lajissa. Pahimmillaan aktiiviliikkuja on päästetty liikunnanopettajaksi ilman vaadittavia pedagogisia kykyjä, jolloin hän pääsee kyykyttämään oppilaita lähes mielivaltaisesti.
Aktiiviliikkujien mafia on vastuussa siitä, että urheiluseuroista heitetään teini-iässä ne nuoret, jotka haluaisivat "vain harrastaa" lajia, josta he pitävät. Aktiiviliikkujat kun eivät pidä nynnyistä ja mameroista. Tämä on paitsi eettisesti arveluttavaa myös kansanterveydellisesti edesvastuutonta. Armeijassa aktiiviliikkujien sisäpiiri myöntää kilpaurheilijoille eri vapauksia, kun taas aivan tavalliset videopelaaja-kokisjonnet joutuvat tetsaamaan. Tämä salainen juonikkuushan on pahempaa kuin bildenbergiläisyys!
Kun ihmisestä nitistetään jo lapsuudessa ja nuoruudessa liikunnan ilo, hänellä ei ole elämässä enää muuta odotettavaa kuin aikainen kuolema sydän- ja verisuonitauteihin. KIITOS aktiiviliikkujat!
...................
Jos aikuisiällä ihminen kuitenkin päättää aloittaa liikkumisen ns. pohjalta, aktiiviliikkujat laittavat kapuloita rattaisiin minkä ehtivät.
Kuntosaliohjaajat huutavat, soittavat kamalaa jumputusmusiikkia ja ovat muutenkin ilkeitä (aktiiviliikkujat puhuvat mieluummin "motivoinnista" tai "kannustamisesta"). En ymmärrä alkuunkaan miksi, sillä eihän kukaan pidä huutavista naisista. Aktiiviliikkujat tekevät kuitenkin parhaansa, että kynnys kuntosaliharjoitteluun pysyisi korkealla. Vaatii suunnatonta tahdonlujuutta tehdä liikkeitä pienillä vaaleanpunaisilla käsipainoilla, kun ympärillä malmia kesyttävät ampiaisvartaloiset, kultaketjuiset, öljystä kiiltävät mörssärit.
Työpaikkaliikunnan sentään pitäisi olla leppoisaa? Vielä mitä! Firman yhteisellä liikuntavuorolla melkein-joskus-liigassa-pelanneet jermut huutavat kollegoilleen pää punaisena, kun syöttö ei tulekaan suoraan mailan lapaan. Haetaan mukamas kovuutta ja pelotellaan taas aloittelijat pois. Mutta eihän aikuista ihmistä voi kohdella työyhteisössä niin kuin voi kohdella 12-vuotiasta lasta kouluyhteisössä! Piiloteltu totuus on, että monen aktiiviliikkujan sielussa on syvä särö – jokaisesta aktiiviliikkujasta kun ei koskaan tullutkaan sitä kotikylän teemuselännettä.
Työpaikalla aktiiviliikkujilla on moraalinen yliote, sillä heitä pidetään tavallista työntekijää tehokkaampina. Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta! Tavalliset lievästi ylipainoiset kollegat tekevät toistuvasti aktiiviliikkujan hommat, kun aktiiviliikkuja on taas sairaslomalla rasitusvamman, murtuman, mykoplasman tai flunssan takia. Että pitikö sinne ultrajuoksuunkin sitten lähteä ennen projektin loppumista? Ja kyllä, Finlandia-hiihdon jälkeen voi tulla keuhkokuume. Nyt hei aktiiviliikkujat oikeesti.
Entäpä aktiiviliikkujien hirmuvalta ns. selkosilla?
Kaikenlainen vapaamuotoinen pallottelu on luonnollisesti jyrkästi kielletty julkisilla liikuntapaikoilla, jotka on maksettu MEIDÄN KAIKKIEN VERORAHOILLA. Aktiiviliikkujat ovat vallanneet parhaat sali- ja kenttävuorot. Ei sitä kuulkaa noin vain käydä hallissa kuvioluistelemassa perheen pienimpien kanssa. Talvella puistot valtaavat kiukkuiset hiihtoniilot, jotka huutavat kurkku suorana "latua, perkele!" kaikille hissukseen pertsaa opetteleville. Työmatkojakaan ei voi rauhassa jopolla ajella, kun millin päästä ohi kiilaa nelikymppinen toimari-kilpapyöräharrastaja naama irveessä. Menenkin bussilla.
Aktiiviliikkuvat tykkäävät myös nöyryyttää heikompiaan. Kun taas kerran aloittaa lenkkeilyharrastuksen alusta, niin eikö sieltä pururadalta heti kohta tule ohi takaperin juokseva langanlaiha maratoonari palautusharjoitteissaan. Hölkkäilee siinä menemään, väärin päin kovempaa kuin minä. Jumalauta.
Aktiiviliikkujat, syytän teitä kansakuntamme huonokuntoisuudesta. Tehkää jotain, UKK-instituutti!
Pöhönassusta höpönassuksi -kirjoitussarjassa seurataan kuntokuurilla olevaa melkein keski-ikäistä maisteria. Sarjassa aiemmin ilmestyneet kirjoitukset:
Uusi toivo
Ne huutavat naiset. Ja etenkin se loppua kohden nouseva intonaatio. Aaaaarrrrrgh!
VastaaPoista