Suuri susisota

Kuvan susi ei liity jutun tapahtumiin.

Suomessa on käynnissä susisota. Havahduin tähän ilmiöön kun luin Suomen Kuvalehdestä ahdistavan reportaasin Pohjanmaalta. Se kertoo salametsästyksestä epäillystä Ekistä, joka riisti pari viikkoa sitten oman henkensä. Poliisi tutkii parhaillaan tätä Perhossa tammikuussa tapahtunutta susien salakaatoa törkeänä metsästysrikoksena. SK:n jutusta välittyy hyvin ainakin paikallisten ihmisten tuntemukset.

Susisodassa rintamalinjat ovat jyrkät ja selvät. Vastakkain ovat jälleen kerran urbaani Etelä-Suomi ja taajamien ulkopuolinen Suomi. Jossain ihmisen melskeen tavoittamattomissa jolkottelee susi.
.......

Susisota on saanut ihmiset liikkeelle pitäjissä. Esimerkiksi Köyliössä susi-ilta keräsi liki tuhat osallistujaa. Uutisen mukaan "suurimmat aplodit annettiin puheenvuoroille, joissa kannatettiin pihasusien välitöntä hävittämistä".

"Suomen susialueiden ihmiset" perustivat viime vuonna Taajamasusi-yhdistyksen, joka "pyrkii vaikuttamaan Suomen susipolitiikkaan siten, että asuinalueiden lähellä liikkuvat sudet saadaan poistettua ja parannettua siten ihmisten turvallisuutta. Yhdistys pyrkii toiminnallaan ehkäisemään suden aiheuttamia uhkatilanteita." Sivustolla vaaditaan mm. "petojen nollatoleranssia", kerrotaan riistanhoitoyhdistyksen kieltäytyvän yhteistyöstä riistantutkijoiden kanssa ja uutisoidaan Facebookissa levinneistä (ihmisten) tappouhkauksista. Kierrokset käyvät kovilla.

Verkossa kerätään adressia Sudet pois taajamista, jonka teesit on kirjoitettu asiallisesti, mutta pinnan alta välittyy suuria tunteita, mielestäni jopa pientä hysterian lietsontaa:

""Häirikkösusia" ei ole, vaan mikä tahansa susi voi tulla asutuskeskuksiin, koska elinalueen ja uusien ravintokohteiden tiedustelu kuuluu jokaisen suden normaaliin elämään."

"Kuka ottaa vastuun silloin kun sudet hyökkäävät ihmisten kimppuun [....]"

"Susi on vaarallinen. Suden vaarattomuus on vakava virhekäsitys. Sudet ovat tappaneet ihmisiä viimeisen kymmenen vuoden aikana mm. Kiinassa, Venäjällä, Yhdysvalloissa ja Kanadassa."

"Suomen ja Venäjän rajalle voitaisiin perustaa "Suurpetojen Luonnonsuojelualue". Afrikkalaisen safaripuiston tai pohjoisamerikkalaisen mallin mukainen alue voisi toimia alueen matkailuvalttina ja susista kiinnostuneet harrastajat ja tutkijat voisivat seurata petojen elämää aidatun alueen sisäpuolella. (alleviivaus blogistin)"

Kovilla ammutaan myös metsän toiselta laidalta. Suomen Luontoliiton tiedotteessa susien salametsästystä kutsutaan järjestäytyneeksi rikollisuudeksi. Moottoripyöräkerhot varokaa, olette saaneet kilpailijaksi moottorikelkkakerhot! Luonnonsuojelujärjestöjen näkemys on, ettei maan susikanta kestä enää lisää kaatolupia. Maakunnissa varmasti ihmetellään näitä "citypiipertäjien" näkemyksiä ja susista huolestuneiden ihmisten vertaamista huumekauppiaisiin tai liivijengeihin. Ainakin minä ihmettelen.
......

Kuten sodissa yleensä, susisodassa kuolee ensimmäisenä totuus. Susikeskustelu on mennyt sen verran villiksi, että susialueilla epäillään viranomaisten antamia virallisia lukuja susikannasta ja kieltäydytään yhteistoiminnasta. Paikallisten asukkaiden, huolestuneiden nettikirjoittelijoiden ja hevosmiesten uutistoimistojen mukaan susia nähdään yhtenään pihanurkilla, ja kanta on tosiasiassa paljon ilmoitettua suurempi. Viranomainen ei ole tietenkään erehtymätön, mutta vastapuolen pitäisi lyödä huhujen ja mutu-puheiden sijasta pöytään lukuja. Viranomaisten epäillään salailevan oikeita lukuja.

Tuoreimmat viralliset luvut ovat suden kannalta lohduttomia. Suomen susikanta on Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen arvion mukaan romahtanut reilussa viidessä vuodessa 250–300:sta yksilöstä alle sataanviiteenkymmeneen. Tärkeimpänä syynä kannan romahdukseen pidetään salametsästystä. Oikeus on jo otettu omiin käsiin. Jottei unohtuisi, salametsästys on rikos. Ja suden jahtaaminen moottorikelkalla näännyksiin ennen sen tappamista tuntuu epäurheilijamaiselta käytökseltä. Erityisen arveluttavalta tuntuu, että salajahteihin ottaa osaa riistanhoitoyhdistyksen tekijämiehiä. Eikö juuri heidän kuuluisi edustaa paikallista, laillista ja tolkun näkemystä petoasioissa?

Erikoisempi salaliittoväite on se, että ihmiset Halsualla ja Perhossa epäilevät, että Salamajärven kansallispuistoon olisi vuosien mittaan laskettu tarhasusia. Tämän asian selvittämistä vaaditaan myös kansalaisadressissa. Erilaisia luonnonsuojelijoiden, tutkijoiden ja viranomaisten tekaisemia salaliittoja susikannan kasvattamiseksi pohditaan foliohattu syvällä päässä.
.......

Kun ihmisiä tarpeeksi pelotellaan, he alkavat nähdä asioita, joita ei ole. Yllättävän moni varma susihavainto ei ole susihavainto lainkaan. Tragikoominen pikku-uutinen "ampui veljensä hirvenä" tulee aina mieleen, kun lukee korjattuja uutisia. Monta kertaa silminnäkijän havaitsema susi onkin osoittautunut koiraksi, supikoiraksi kauriiksi ja ketuksi.

Kaupunkilaispoikana ihmettelen vilpittömästi, että eivätkö suomalaiset tosiaan enää erota kettua sudesta. Mutta onhan Suomessa nähty leijona, hiljattain kissa lensi joutsenella ja todistetusti talitiaiset syövät urpiaisten aivoja. Vuosia sitten muistan eläkeiässä olleiden mökkinaapureiden nähneen Länsi-Suomessa haisunäädän. Omin silmin. Kaltaiseni pojankoltiaisen oli aivan turha selittää, että haisunäätä kuuluu tyypillisesti Pohjois-Amerikan luontoon. Haisunäätä se oli, kun naapurinmieskin oli nähnyt.

Entä onko suomalainen susi vaarallinen suomalaiselle ihmiselle? Tilastot kertovat, että suomalaiset kuolevat aivan muihin syihin kuin petojen raatelemina. Kun Googleen laittaa hakusanoiksi "petokuolemat", tämä ihmisen paras ystävä kysyy vastakysymykseksi "tarkoititko palokuolemat". Tiettävästi susi on viimeksi surmannut Suomessa ihmisen 1800-luvun loppupuolella, joskin tiedot asiasta näyttävät olevan hieman ristiriitaisia. Saattaa olla niinkin ikävästi, että osa lastensurmista laitettiin suden piikkiin.
.......

Ihmisten pelon vähättely on yhtä inhottavaa kuin pelon lietsonta. Kaupungin siimeksestä on helppo naureskella haja-asutusalueen ihmisten susipeloille. Väitän silti, että kovin moni kaupunkilainen vanhempi ei mielellään laittaisi ekaluokkalaista pimeään talviaamuun metsänlaitaan odottamaan koulukyytiä, jos alueella on nähty susi.

Ymmärrän myös, että ihmisiä kiukuttaa kotieläinten ja rakkaiden lemmikkien menettäminen sudelle. Sitä sen sijaan kaupunkilaisena en ymmärrä, että eikö yöt ulkona viihtyvää koiraa voi suojella jonkinlaisella aidalla tai vastaavalla? Oletan, että köyteen kytketty koira on sudelle helppo makupala. Vastaus petovahinkoihin ei kuitenkaan voi olla petoviha.

On pelkästään hyvä, että liian tuttavallisiksi käyviä susia lopetetaan luvallisesti. Sen sijaan ajatus salaa pyssyjen kanssa lepikossa heiluvista, susivihaa tuntevista miehistä ei houkuttele sienestysretkelle.

Luonto ei ole mikään teemapuisto. Luonto on vaarallinen, siksi ihminen on tullut pois sieltä ja perustanut kirjakahviloita, kylpylöitä ja Michelin-ravintoloita. Omalla mökillä vaarallisimpia otukset ovat kyykäärmeet, kiukkuiset joutsenet ja borrelioosia levittävät puutiaiset. Pari vuotta sitten samalla alueella tehty karhuhavainto oli sen verran jännittävä, ettei tehnyt ensimmäisenä mieli mennä metsään samoilemaan. Pelot eivät usein ole kovin rationaalisia, mutta se ei tee niistä vähemmän todellisia.
.........

Susisota voitettiin tai hävittiin jo kerran, kun susi hävitettiin Suomesta kokonaan 1920-luvulla. En tiedä, kuinka monta suomalaista sutta maahan mahtuu 2010-luvulla. 50? 100? 200? 1000? Vielä enemmän? Niitäkin varmasti löytyy, joiden mielestä Suomen luonto ei tarvitse ainuttakaan hukkaa.

Olen nähnyt suden muutaman kerran eläintarhoissa. Se on komea, kunnioitusta herättävä peto. Kun susi pysähtyy ja tuijottaa suoraan silmiin, tuntee vaistomaista pelkoa. Samalla sen olemuksessa on arktista ylväyttä, kuin se tietäisi olevansa ihmistä vahvempi ja viisaampi eläin.